** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.13 **

Milk@, saa nähdä syntyykö lähellä laskettua aikaa, vai ennen. Vai meneekö peräti yli Itse synnyin 2 päivää ennen laskettua aikaa.
Ei sillä, ei täällä ole kyllä mitään merkkejä siitä että synnytys olisi edes lähellä. Ei mitään supistuksia tai muitakaan tuntemuksia.

No, perjantaina kun tulee täyteen 36 viikkoa, niin ajattelin ehkä uskaltautua vähän treenailemaan sillä epi-no laitteella minkä hommasin jo alkuraskaudessa

 

Päivitys 6+1, eli viikko 7 menossa Työtkin jatkuivat tänään loman jälkeen. Ei muuta raportoitavaa tällä hetkellä.

 

Mäkin olen tosiaan ymmärtänyt niin, että tuo neuvolan puolesta tuleva varhaisultra on hyvin harvinainen etuus, vaikka joissakin (pienissä?) paikoissa sitä tehdäänkin. Itse kyllä haluan ehdottomasti käydä saamassa edes vähän mielenrauhaa tarkistamalla, että joku kyytiläinen todellakin on ja mielellään vielä oikeassa paikassa. Ajattelen, että voisin mennä, kun 8. viikko pyörähtää käyntiin (jos pyörähtää).

Tänään jäi ensimmäistä kertaa aamukahvi juomatta, ensimmäisen kulauksen ylösnousemus oli kyllä lähellä.

Joiku ja 5+6

 

Kiitos babygreen uudesta pinosta!

Tervetuloa mukaan Kirpukka ja Joiku! :heart: Ihanaa saada tänne lisää väkeä. Joikukin tuttu nikki tuolta kuumeilupuolelta, upeaa että sait lähtöpassit sieltä tänne paisuvien puolelle :hug:

Kirpukka, mäkin olen julmettu suklaahiiri mutta alkuraskauden 24/7-kestokrapulassa ei paljon suklaa käynyt mielessä. Tosin, jos käy niin kuin mulle niin älä murehdi, kyllä se makeanhimo sieltä vielä päätään nostaa Nimim. saatoin syödä jouluna muutaman konvehdin... (radista huolimatta)

babygreen, kahvin kanssa helpottaa kyllä kun vaan kroppa tottuu vähempään kofeiinimäärään. Kaipasin kahvia mielettömästi alkuraskauden ajan vaikka pahimman ällötyksen aikaan oli parin viikon kausi ettei kahvi juuri maistunut. Teetä en ole oikein koskaan osannut juoda mutta koska se on 10 kertaa vähäkofeiinisempaa, opettelin juomaan kahvinhimooni silloin tällöin mukillisen teetä ja se on helpottanut tosi paljon! Jos vaan laskee niin suosittelen. Makeutusaineista, osa niistä on kiellettyjen listalla mutta asesulfaamia, aspartaamia ja sukraloosia saa käyttää, järki kädessä tietysti. Esimerkiksi mun radilaisena on vähän pakkokin korvata valkoista sokeria makeutusaineilla ja kahviin ja teehen laitan aina makeutuspuristeen. Ennen radia vältin kaikkia makeutusaineita.

Joko mm-79 on synnärillä hakemassa pientä kotiin? Entäs lumilinna?

(.) Maanantaina poksui 33+0 ja eilen kävin pelkopolilla juttelemassa kätilön kanssa. Sain sieltä ajan synnytystapa-arvioon rv 37+1 eli 4.2. ollaan jo paljon viisaampia onko masussa kasvamassa pikku jättiläinen vai kenties siro vauva Itse olin jälkimmäistä, 3300 g, mutta isäntä on ollut makrosominen syntyessään eli "pikkuinen" 4700 g :O Sen kokoista en lähde ensikertalaisena pusertamaan ulos eli jos käy ilmi että mennään yläkäyrillä niin että paukkuu, ilmoitan että se on sitten sektio ja piste

Neuvolassa kävin viimeksi 2.1. ja kaikki oli hienosti, seuraava neuvolakäynti on 16.1. ja samana päivänä on tutustumiskäynti synnärillekin, jee! Olin tosi iloinen kun saatiin neuvolasta tieto että SeKS aloittaa uudelleen ensisynnyttäjien tutustumiskierrokset synnärille, kiva päästä vähän näkemään paikkoja ennen h-hetkeä ettei sitten tarvitse turhaan murehtia osaako kulkea oikeista ovista

Muuten masu kasvaa, vauva voi hyvin ja äitikin nyt kun ei tarvitse enää repiä pakkotahdilla töissä. Löin hanskat tiskiin 2 viikkoa ennen talvilomaa ja siitä alkavaa äitiyslomaa joten nyt saan touhuta omaan tahtiin ja kroppaa kuunnellen. Virallisesti äitiysloma alkaa 20.1.

Mayinka & Nyytti 33+2

 

Mahtavan pitkällä olet Mayinka! Vaikka tuntuu, että ihan vasta plussasit! Mä pelkään jo nyt synnytystä, mutta pare kai vielä toistaiseksi työntää se taka-alalle ja toivoa, että pääsis sinne asti Mutta kiva kuulla, että sitä oikeasti pääsee ammattilaisten kanssa käsittelemään.

Täällä edelleen kovat vatsakivut jatkuu. :| Koskee oikeastaan vain yöllä ja välillä herään todella kovaan kipuun. Vähän huolestuttaa, että onkohan kaikki kunnossa kivuista huolimatta. Mitään ei ole onneksi vielä vuotanut. Ajattelin varata viikon päähän sen varhaisultran, niin saa jonkinlaisen varmistuksen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Pitäsköhän minunkin jotain kirjoitella tänne? Olen lueskellut jonkin verran teidän muiden kirjoituksia.

Olen siis 29v, (kesällä 30v) ensikertalainen. Lasta yritettiin pitkään ja luovuttiin jo toivosta ja koko yrityksestä. Vajaan 4 vuoden jälkeen raskaus alkoikin ihan yllättäin itsestään.

LA 11.6.2014. Olenkin kirjoitellut jonkin verran tuonne kesäkuisten ketjuun. Synnytyssairaala on KYS.

Minut vois siis lisätä listaan.

T: Nemelia ja Pirpana rv 18+2

 

Tervetuloa mukaan nemelia

 

36+0 tänään

Eilen käytiin tutustumassa synnärille, oli ihan mielenkiintoista. Mietin vain että jos ottaa epiduraalin niin voiko esim. synnyttää synnytysjakkaralla tai muutoin kyykyssä, kun eikös eppari vie tunnon alapäästä...?
Luin nimittäin jostain just, että se sängyssä makaaminen/puoli-istuva asento on ehkä huonoin synnytysasento ikinä kun siinä nainen ei voi ponnistaa täysillä voimilla.. Ja tottahan se on kun ajattelee, että esim. tässä sohvalla röhnöttäessä jos pitäisi synnyttää, niin asento tuntuu jotenkin omituiselta ponnistamisen suhteen

Ensi viikolla keskiviikkona eli 15.1 neuvola ja perjantaina 17.1 onkin sitten jo synnytystapa-arvio.

 

Terve pitkästä aikaa! Mahtavaa, että tänne on tullut uusia odottajia, onnea ja tervetuloa kaikki uudet! :wave:

Kirpukkako se suklaasta puheli, ettei maistu. No odota vähän aikaa niin saattaa taas alkaa maistua..oon itekin suklaahiiri, mutta alkuraskaudessa mikään makea ei uponnut. Sittemmin on kyllä maistunut...Mun pahoinvointi kesti n. viikolle 13 asti, sen jälkeen on voinut syödä taas ihan kaikkea.


Hui kun aika rientää! Tuntuu myös, että oisin ollut raskaana jo "ikuisuuden". Joka hetkestä oon nauttinut, kiitos hyvän voinnin. Ja nyt kun loppusuora häämöttää, alkaa myös jännittää ja synnytys on mielessä päivittäin. Jostain syystä synnytyksen jälkeistä aikaa en osaa vielä ajatella, edelleen tuntuu hullulta, että kohta täällä kotona tuhisee pieni nyytti :heart:

Tänään oli neuvola. Kaikki ok. Täti sanoi, että kahden viikon päästä, kun vauva on täysiaikainen, hän saa sitten syntyä milloin vain. Vauva on pää alaspäin, mutta ei ole laskeutunut alas. Sf-mitta 33 cm, mikä menee hieman keskikäyrän yläpuolella. Paino on noussut kokonaisuudessaan n. 15 kg, tädin mielestä hyvä ja normaali. Pissa puhdas, paineet ok, hemppa 118. Supistuksia tulee lenkillä käydessä, tahtia on saanut hiljentää aikalailla. Mutta edelleen sinnikkäästi lenkkeilen, koska muuta liikuntaa en ole nyt harrastanut. "Lenkkeily" kuulostaa kovin sporttiselta, mutta todellisuudessa se mun lenkkeily on sellasta taapertamista Neuvolan täti suositteli tukivyötä lenkeillä pidettäväksi. Onko jollakulla kokemusta? En oikein edes tiedä mikä se on...

Iso kasa pikkuisia vaatteita odottaa silitystä ja organisointia. Siinäpä puuhaa viikonlopuksi. Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

V-M ja huomenna 35+0

 

Miss_piggy, epiduraali tosiaan vie tuntoa jaloistakin, joillakin eivät kai jalat pidä alla ollenkaan, minä esim. pääsin talutettuna kävelemään vessaan. Mutta kyykyssä en olisi pystynyt olemaan. Mietin myös tuota synnytysasentoa ennen synnytystä, toisaalta noita asentoja kehutaan, joissa painovoimasta saa apua, mutta toisaalta sanottiin, että niissä saattaa tulla helpommin repeämiä kun vauva tulee liian nopeasti ulos. En tiedä mikä on totuus. Sulla oli se Epi-no laite, sen kanssa on ihan kätevä kokeilla miltä tuntuu ponnistaa se pallo ulos eri asennoissa. Mun mielestä esim. oli helpompi ponnistaa puoli-istuvassa asennossa kuin kyljellään. Oikeassa synnytyksessä ponnistin aluksi kyljelläni ja sitten siirryin puoli-istuvaan asentoon, jotta saadaan "viimeisetkin millimetritkin" tilasta käyttöön. Ihan hyvältä tuo puoli-istuva asento tuntui, minä olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt ja kivulias (plus epiduraali), että en olisi sängystä mihinkään päässytkään. Onnea myös poksumisesta!

 

Mukavaa, että joukkoon mahtuu.

Minullekaan ei muuten suklaa maistunut alkuraskaudesta. Ennemminkin se etoi. Nyt on ruvennut taas maistumaan, mutta vähemmän on slti tullut sitä syötyä. Olen himoinnut enemmän suolasta. Nytkin on majoneesipurkki huudellut jääkaapista pari päivää... Varmaan pitää ostaa ranskalaiset jossain vaiheessa...

Tavaroita on hankittu jonkin verran. Vaunut tulivat eilen postissa. Kaukalo ostettiin kaverilta aiemmin. Pinnasänky on jemmassa vanhempien luona. Kyseessä vieläpä mun vanha sänky. Jotenkin kivaa ajatella, että oma lapsi saa nukkua samassa sängyssä, kuin missä itse aikoinaan nukuin. Vaatteita olen ostanut itse vain 3 kappaletta. Leluja olen saanut muutaman äidiltä ja yhden kaverilta. Vauvanpeiton (virkatun) sain treenikaverilta.

Monenlaista pitänee vielä hankkia. Suurimmat hankinnat on nyt onneksi tehty, joten ei tarvitse stressata. Tutuilta saadaan varmasti vielä vaikka mitä, sillä vauvoja tuntuu olevan tosi monella tai olevan tulossa.

Liikkeitä olen tuntenut parin viikon ajan. Vauva taitaa olla iltasyöppö, sillä aina iltaisin, kun syön tai olen juuri syönyt, vauva alkaa potkia. <3

 

nemelia, tervetuloa porukkaan!

Joiku, mulla oli kans aika koviakin alavatsakipuja ihan jonnekin viikoille 17-18 asti. Sellaisia kuukautismaisia kipuja.. Ultrassa käynti antoi mielenrauhaa, mutta kyllähän sitä välillä mietti, onko kaikki ok. Ja melko alusta asti oli myös aikamoinen pelko synnytystä ajatellessa. Lannerangan välilevyn pullistuma ja sen seurauksena edelleen tunnottomat varpaat ja pohje, ajattelin, että ei tuu onnistumaan. Lietsoin vielä itseäni katsomalla kammottavia synnytysvideoita Youtubesta....

Sitten löysin sivuston, jossa synnytyksestä puhutaan luonnollisena ja kauniina asiana: Raskaus, synnytys, vauvanhoito ja vanhemmuus. Ajankohtaista ja asiantuntevaa tietoa bebesinfo.fi -sivustolla

Ja noiden sivustojen kautta löysimme tiemme synnytyskurssille: Mitä Kurssilla Opitaan | Luonnollinen Synnytys

Kurssin jälkeen ei ole pelottanut enää yhtään. Olen tehnyt rentoutumis- ja hengitysharjoituksia, lantiota avaavia liikkeitä ja välilihan hierontaa sekä kokeillut erilaisia asentoja.. Luotan siihen, että kaikki menee juuri kuten pitääkin. Ja synnytykseen voin mennä nyt avoimin mielin.. Terkkari tarjosi neuvolassa viimeksi käyntiä pelkopolille, mutta sanoin, että en tarvitse sitä. Olen kirjoittanut synnytystoivelistan, ja se on jo lähetetty sairaalaan. Varmuuden vuoksi kopio siitä pakataan vielä sairaalalaukkuun, kun aika koittaa.

Vilja-Maaria, tukivyöstä mulla ei ole kokemusta vielä raskauden aikana, mutta samantyyppistä vyötä suositeltiin silloin, kun selkääni tuli välilevyn pullistuma. Tosin siitäkin ollaan monta mieltä: toiset sanoo, että kannattaisi ennemmin opetella tukemaan vatsaa ja selkää omilla lihaksilla, etteivät lihakset passivoidu tukivyön takia. Eli kun käy lenkillä, vatsaa pitäisi edelleen vetää mahdollisimman tiukaksi. Olen itsekin yrittänyt jatkaa liikkumista aktiivisesti, ja huomannut, että vatsan pitäminen tiukkana auttaa eritoten ylämäkiä kävellessä. Neuvolalääkäri kehotti myös pitämään ryhdin hyvänä ja vatsan piukkana, se auttaa selkävaivoihinkin parhaiten.

Toki raskaus alkaa tuntua jo: Kävelylenkeillä käydessä ensimmäinen 15 minuuttia menee vauhdikkaasti, ja sitten tahti alkaa hidastua... loppumatka on yleensä sellaista köpöttelyä. Portaat viidenteen kerrokseen menee vielä pysähtymättä, mutta hengästyn kyllä huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Meillä on hissiremontti tulossa juuri sopivasti lasketun ajan kieppeillä, joten pakko opetella käyttämään portaita..

Mä käytin loppiaisen vaatteiden pesuun ja silittämiseen. Nyt on vauvalle ostettu lipasto lähes täynnä pieniä vaatteita ja muita tarvikkeita... Oli jännä tunne, kun tuossa joululoman aikana yhtäkkiä alkoi tuntua siltä, että NYT täytyy saada järjestystä näihin vauvan tarvikkeisiin. Käytiin ostamassa lipasto, pinnasänkykin on jo tulollaan, ja löysin yhdestä nettikaupasta ihanan setin äitiyspakkaukseen: reunalakana, pieni peitto, tyynyliina, pussilakana ja aluslakana. Tarjouksessa 29 eur, ja minä olin myyty... vauvalla on siis ensisänky valmiina. Ja mun piti olla järkevä ja järjestellä vasta sitten äitiyslomalla.. No, jääpähän aikaa muuhun sitten.

Kolme viikkoa töitä jäljellä. Tuntuu ihan hullulta, aika menee todellakin nopeasti!

32+1

 

Mulla on tullut kaikenmaailman kipuja, nivusia jotenkin repii, vähän niin kuin vetäis suonta tuolta nivusista. Pitäis vissiin venytellä lonkankoukistajia. Ja eilen oli esim. illalla ja nukkumaan mennessä vasemmalla puolella munasarjojen kohdalla jotain kipua.
Yöllä tulee uneen se kun vauva potkii, en siis siihen havahdu mutta unen sekaan tulee se kun kaveri myllää mahassa ja hytkyn puolelta toiselle.
Myös selkä oli eilen vähän jumissa. Olisin jo oikeasti ihan kypsä synnyttämään. Alkaa tuolla kaverilla olemaan painoakin jo varmaan 3000g, joten olis ihan valmis tähän maailmaan
Lenkillä en ole jaksanut käydä pariin päivään, yleensä teen sen puolen tunnin kävelylenkin, mutta nyt ei oo ollut mitään haluja, ja oloki on ollut jotenkin niin plösähtänyt, että ei tuu mitään.

36+1

 

Itse tässä tällä hetkellä taustailen vain, kun ei oikeastaan mitään muuta ole tapahtunut jos tulee tapahtumaankaan ihan lähiaikoina. Koputtaa puuta. Ainoat oireet ovat edelleen rintojen arkuus, lisääntynyt virtsaamistarve ja pieni ällötys (niin pieni, ettei välttämättä ällötykseksi edes voisi laskea). n. kahden viikon päässä olevaa ekaa neuvolakäyntiä odotellessa .

7+0

 

Täällä ollut ehkä jotain lieviä supistuksia, muuten vaivat jatkuu samoina. Kävelylenkit saattaa jäädä tästä eteenpäin nyt historiaan, kun tänäänkin tuli jotain alamahakipuja. Perjantainahan sitä ollaankin jo täysiaikaisia, joten ei muuta kuin odotellaan milloin kaveri ilmoittaa tulostansa
Keskiviikkona neuvola, mutta enemmänkin odottelen perjantain synnytystapa-arviota.

36+3

 

babygreen, mulla ei silloin alkuun ollut oikein mitään oireita... Lääkäri lohdutti, että se on vain hyvä, ei se vauvan vointiin vaikuta eikä merkkaa, etteikö raskaus voisi jatkua loppuun asti ihan normaalisti. Ole onnellinen, jos mitään suurempaa ei tule... Mutta ymmärrän kyllä huolenkin.. Pari viikkoa menee nopeasti.

miss_piggy, muutama päivä enää täysaikaisuuteen!! Wau Sä voit todella päästä pian tositoimiin...

 

Hellou typyt pitkästä aikaa! Kovin olen jälleen lueskellut teidän kaikkien kuulumisia, mutta omat kirjoitukset on jäänyt vaiheeseen.

Kiitos Babygreenille uuden pinon luomisesta ja tervetuloa tänne masua kasvattelevien joukkoon! Mullakin taisi ekoina viikkoina suurin oire olla juurikin rintojen arkuus. Rintavarustus tuntui niin pinkeältä, että olivat ihan kosketusarat Jossain vaiheessa ne kivut kuitenkin vaimeni ja vähitellen alkoi ruokahalu hävitä ja alkoi jäätävä väsymys ja migreenit. Me käytiiin muistaakseni viikolla 7 varhaisultrassa yksityisellä. Kyllä siitä ilosta hieman halusi maksaa kun yritystä oli pidempään takana ja hoidotkin oli juuri ehditty aloittaa. Muistan niin hyvin vielä tuon ensimmäisten viikkojen jännityksen ja ajan matelemisen. Jossain keskivaiheilla aika alkoi kulua niin lujaa, että olisi halunnut välillä painaa Pause- nappia

Miten Iiris_lorealla menee? Onhan pikkuinen pysynyt matkassa? :hug:

Onnea Kirpukka hyvistä varhaisultra kuulumisista! :heart: Kuten joku aiemmin sanoikin, jos tuossa ultrassa kaikki mallillaan, on riskit taas huomattavasti pienemmät. Suklaahimokin varmasti vielä palaa, voin kokemuksella luvata

Onnea Joikulle plussasta ja tervetuloa joukkoomme! Kiva saada kuumeiluista tuttua väkeä lisää tälle puolelle!

Tervetuloa Nemelia!

Olettekos te loppusuoralla olevat täyttäneet jo esitietolomaketta synnytystä varten? Sain sen viimeksi neuvolasta tehtäväksi enkä oikein tiedä mitä siihen kirjoittaisiin toiveisiin jne. Olen luonteeltani sellainen, että haluan aina suunnitella kaiken tarkkaan ja pohdin paljon asioita. Jotenkin ole synnytytyksestä kuitenkin ajatellut, että turha sitä on miettiä niin tarkkaan. Omilla ennakkosuunnitelmilla ei juurikaan kuitenkaan ole vaikutusta siihen miten lopulta kaikki sujuu. Uskon, että helvetisti se ainakin sattuu, mutta en oikein sitäkään jaksa murehtia. Eniten ehkä pelkään mahdollisia repeämiä, kipulääkkeiden laittoa neuloilla jne. Myöskin mietityttää vauvan hoitoon liittyvät asiat. Miten imetys lähtee sujumaan, miten käytännön "arki" sairaalassa menee jne.

Vilja-Maaria mulla on Anitan tukivyö. Tilasin netistä ja hinta taisi olla about 40€ ellen ihan väärin muista? Olen juurikin lenkkeillessä pitänyt ja joulun aikaan, kun tuli tehtyä pidempiä ostosreissuja. On maksanut itsensä takaisin. Istuessa se ei ole paras mahdollinen mutta kävellessä ollut ehdoton. Nyt parina viikkona olen käyttänyt kylläkin sitä vähän vähemmän, kun tuntuu, että se on jotenkin vaan saanut olon tukalaksi. En tiedä enkö ole osannut huomioida masuni kasvua ja olen laittanut sen liian tiukalle? Siitähän saa kireyttä säädelty aika hyvin masun kasvun myötä. Minunkin "lenkkeily" on jo aikamoista taapertamista. Pari kertaa kesken kauppareissunkin on tullut niin viiltäviä kipuja, että melkein itkien olen laahustanut autolle.

Milk@ täälläkin tohinalla tehty valmisteluja vauvaa varten. Eilen hypistelin vaatteita ja yritin inventoida mitä pitäisi vielä hankkia. Vaikea kuitenkaan sanoa paljonko niitä ihan pieniä vaatteita tarvitsee. Varsinkin kun olen henkisesti yrittänyt valmistautua yli 4kiloisen vauvan synnytykseen. Itsekin olen ollut hieman yli 4kg, joten en usko ihan pientä vauvaa masussa kantavani.
Vaunut ja kaukalo saatiin vasta nyt hankittua ja mulla alkoi kieltämättä iskeä kauhea stressi, että vauva syntyy ja meillä ei ole edes tärkeimpiä hankintoja tehtynä. Niiden hankkimisin myötä stressi hieman helpotti Nyt kun vointi on aika paljon heikentynyt, olen kironnut mielessäni miksi en aloittanut valmisteluja aiemmin. Olen aikamoinen kiirepirkko ja kaikki yrittivät toppuutella hankintojen ja valmistelujen kanssa. Nyt se kyllä hiukan harmittaa kun energiatasot ei ole huipussaan. Ensi kerralla en kuuntele muiden toppuutteluja


Miss_piggy, kaikenlaisia kipuja löytyy täältäkin suunnalta. Keskiraskaus sujui niin ihanan vaivattomasti ja sain jopa kuulla hehkuvani. Kieltämättä olo olikin silloin tosi hyvä ja nautin raskaudesta aivan täysillä. Ennen joulua kroppa alkoi kuitenkin sanomaan sopimustaan irti. Portaiden kävelystä tuli yhtäkkiä jäätävää urheilua ja joulun jälkeen lenkkeilykin muuttui taapertamiseksi. Selän ja lantion vaivat alkoi tosissaan ennen joulua ja on viikko viikolta pahentunut. Myös mulla on kipua ollut nivusissa. Olen nyt sairaslomalla äitiysloman alkuun asti, jotta voi elellä oman tahdin ja kunnon mukaan. Tulee kyllä todella tarpeeseen. Vaikka olotila on välillä todella kurja, olen silti niin onnellinen. Esim. vauvan liikkeitä kuulostelen samalla innolla kuin keskiraskaudessa

Bling 33+5

 

Bling, mä annoin ton esitietolomakkeen terkkarille jo viimeksi neuvolassa käydessäni. Ja lisäsin siihen liitteeksi synnytystoivelistan. Kirjoitin siihen kyllä, että en halua vauvalle aiheuttaa mitään vaaraa, mutta jos asiat menee niinkuin niiden normaalisti pitäisi mennä. Ja että haluan, että jos jotain toimenpiteitä on ehdottoman pakko tehdä, mulle selitetään ensin miksi. Minähän siellä synnytän eikä hoitohenkilökunta...

Mä olen jotenkin sellainen luonteeltani, että mun on tiedettävä aina tarkkaan, miten asiat menee.. Niinkun nyt vaikka synnytyskin: sehän menee samalla kaavalla, jos se sujuu normaalisti ja luonnollisesti. Eli avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe. Kohtulihas hoitaa suurimman osan työstä, ja vauvakin osaa kääntyä parhaisiin asentoihin mahtuakseen ulos. Vaikka toki ymmärrän ihan täysin, että aina voi tapahtua jotain yllättävää ja kaikki ei menekään niinkuin on itse ajatellut, mutta jotenkin on luottavaisempi olo, kun olen vähän edes valmistautunut.

Mutta ihanaa on kyllä laitella juttuja valmiiksi. Päätin vielä itse neuloa vauvalle sukat ja tumput, ehkä teen vielä pipon ja..ja.. lähteeköhän käsistä vielä tämäkin!

 

Täällä monet on jo tosi pitkällä. Huimaa! Tsemppiä teille kaikille loppusuoralle! On mukavaa, kun voi teiltä kuulla kokemuksia ja peilata niitä omaan tilanteeseen ja todeta, että monet omat kokemukset ja tuntemukset taitaa olla ihan normaaleja tässä vaiheessa. Kivaa kuitenkin, että täällä on myös muutamia alkutaipaletta tarpovia, niin voi vaihtaa kuulumisia suht samassa vaiheessa olevien kanssa.

Mä olin sunnuntaina aivan varma, että kesken tämä taas meni, kun alkoi pieni verinen vuoto. Illan mittaan se vaihtui ruskeaksi tuhruksi eli ihan sama juttu kuin siinä kesken menneessäkin aikoinaan. Eilen kävin sit ultrassa, kun halusin heti sen tyhjennyksen. Mutta vuoto johtuikin kohdun suulla olevasta polyypista. Ei sekään tuomio kiva ollut, mutta onneksi sen ei pitäisi haitata raskautta mitenkään. Pikkuinen siellä heilui kovasti, sydän jumputti ja pituutta oli jo yli 2 cm. Illalla katselin ultrakuvaa ja jotenkin se tyyppi näytti kovin tutulta. Sit kaivoin esille yhden joulukuun Aku Ankan ja sieltähän se löytyi. Siellä seikkaili yks avaruustyyppi, joka näytti ihan meidän pikkuiselta

No joo, ehkä mä palaan taas tähän maailmaan… Huomenna onkin eka neuvola ja silloin on 9+1.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

 

Esitietolomake, mikä se sellainen on? Eli ei oo tarvinut täytellä mitään lappuja. En tiedä onko edessä nyt sitten perjantaina kun on se synnytystapa-arvio.

 

Mäkin tässä just katselen, että kuinka pitkällä tutut nimimerkit täällä on, että kyllä se aika oikeasti taitaa mennä sitten kuitenkin tosi nopeaan! Blingilläkin alkaa viimeiset viikot olemaan käsillä, tsemppiä vaan kaikkiin loppuraskauden vitsauksiin!

Milk@ kiitos noista linkeistä! Täytyy tuohon asiaan kunnolla perehtyä, kun pahin keskenmenon pelko hellittää... On tää yhtä pelkäämistä! Pitäisi yrittää olla huolehtimatta niin paljoa, ottaisi vain ihan rennosti päivä kerrallaan. Varsinkin tuon synnytyspelon kanssa voisi ottaa vielä puolivuotta ihan rauhallisesti... Mutta tosiaan kiva kuulla, että pelkoihin saa apua.

Kirpukka Sulla on ollut aikamoinen säikähdys siellä varmasti! Onneksi kaikki kuitenkin kunnossa! Mullakin tulee kyllä joka kerta vessassa käydessä jännitettyä, että onko vuotoja tuloillaan. Mutta aika tavallistahan se tuntuu olevan, että jotain voi tulla, vaikka pienellä olisi kaikki hyvin

Babygreen Mullakin on parin viikon päästä ensimmäinen neuvola Tällä viikolla olisi se yksityinen varhaisultra...

Tänne on rantautunut pahoinvointi! Olo on todella kurja, vaikka oikeastaan oksentaa ei ole tarvinnut. Syötäväksi kelpaavien ruoka-aineiden valikoima kapenee koko ajan... Kestää melkeinpä koko valveilla olo ajan, mutta onnekisi välillä vähän hellittää. Rinnat ovat turvonneet melkein kaksi kokoa eli kävin jo parit uudet liivitkin ostamassa. Vatsakivut ovat onneksi hellittäneet eikä niiden takia ole tarvinnut yöllä herätä. Mutta en valita, vaikka tämä siltä kuulostaakin

 

Kirpukka Onneksi pikkuinen on pysynyt säikähdyksestä huolimatta mukana .
Joiku Mäkin tarkistelen joka vessakerta, että eihän paperissa vain ole punaista. Ei ole ollut. Mulla on rinnat myös turvonneet ainakin yhden koon, mutta samoja liivejä vielä olen käyttänyt toistaiseksi. Silmänäkemällä kyllä kumminkin huomaa kasvun todellakin. Tai no parit urheiluliivit ostin, joissa koko L. Sopivat ovat, joustavaa kangasta. En tiedä mitä kokoa vastaavat. Ennen raskautta koko oli 80c.

Loppusuoralla olijoille myös onnea loppuajan odotukseen. Jännät paikat teillä. Kiva lukea teidänkin juttuja ja verrata sitten myöhemmin omiinkin kokemuksiin .

7+1

 

Mullakin silloin alkuraskaudessa oli tapana aina vessakäynnillä tarkastella paperia että tuliko verta. Ja joku ihme pakkomielle oli että piti olla pikkuhousunsuoja lähes päivittäin. En vaan uskaltanut olla ilman kun ajattelin että jos alan valumaan verta yhtäkkiä... No, ei sitä vuotoa kuitenkaan ikään tullut, paitsi vitsaus nimeltään lisääntynyt valkovuoto

Täällä on tainnut vauva laskeutua alaspäin. Yhdessä välissä ei pystynyt selällään makaamaan oikeastaan ollenkaan, kun henkeä alkoi ahdistamaan ja tuli huono olo. Nyt ei enää sitä ongelmaa ole.

 

miss_piggy Juu, mullakin on tapana nyt pitää pikkuhousunsuojia. Lieneeköhän syy sitten valkovuoto vai lisääntynyt virtsaamistarve, en tiedä. En pidä suojia nimittäin mahdollisen verivuodon takia. Nimittäin nyt raskaana olen huomannut alushousujen (ällätysvarotus luettaessa) likaantuvan helpommin ja rupeavan haista muuten jo puolessakin päivässä. Ennen raskautta näin ei ollut näin nopeasti.

 

babygreen: Kyllähän se valkkari lisääntyy raskausaikana, mullakin yhdessä välissä oli ihan mahdotonta olla ilman suojaa, kun aina housut likaantui.. Nyt oon ollut jo pidemmän aikaa taas ilman, mulla se lähes kuukauden tulehduskierre vielä lisäs tuota valkkarin tulemista, mutta nyt kun se on hoidettu pois, on rauhottunu tuonkin homman suhteen
Jos muuten tuntuu että valkkari haisee, ja sitä tulee reilummin, niin kannattaa ostaa apteekista ilman reseptiä emättimen bakteerikantaa tasapainottavia emätinpuikkoja. Tai maitohappobakteereita.