Elena
Piti kommentoida tätä kun juuri sanoin miehelle että jos tämä jotain minulle opetti niin se, että en enää tuumaile että mahtaako jotakuta harmittaa kun kertoi raskaudestaan ja se meni kesken. Aina olen tiennyt että raskaudessa ei ole mitään varmaa (vanhimman siskoni ensimmäinen raskaus päättyi viikolla 38+) mutta eihän mikään elämässä muutenkaan ole. Häihinkin ihmiset kutsuvat väkeä ja sitten myöhemmin saattaa tulla ero..
Minua helpotti se, että saatoin heti soittaa siskoille ja kertoa tapahtuneesta eikä ensin tarvinnut alkaa selittää että juu, olin raskaana viikolla 13 ja sitten oli ultra ja vaikka oli varhaisultrassa kaikki hyvin niin.. Eli jos tulevaisuudessa olen joskus raskaana niin näille hyville ystäville ja läheisille kerrotaan sittenkin - jos tulee uusi keskenmeno niin sitä tukea tullaan varmasti tarvitsemaan entistä enemmän.
Ihmiset ovat erilaisia ja sureminen on erilaista. Myös 5+ keskenmenot ovat keskenmenoja. Pettymykseltä ja surulta ei välty vaikka ensimmäisestä päivästä asti varautuisi pahimpaan.
Minua helpotti se, että saatoin heti soittaa siskoille ja kertoa tapahtuneesta eikä ensin tarvinnut alkaa selittää että juu, olin raskaana viikolla 13 ja sitten oli ultra ja vaikka oli varhaisultrassa kaikki hyvin niin.. Eli jos tulevaisuudessa olen joskus raskaana niin näille hyville ystäville ja läheisille kerrotaan sittenkin - jos tulee uusi keskenmeno niin sitä tukea tullaan varmasti tarvitsemaan entistä enemmän.
Ihmiset ovat erilaisia ja sureminen on erilaista. Myös 5+ keskenmenot ovat keskenmenoja. Pettymykseltä ja surulta ei välty vaikka ensimmäisestä päivästä asti varautuisi pahimpaan.
