Odotan pikkuveljeni tuhkaa.

  • Viestiketjun aloittaja enkelin siiven alla
  • Ensimmäinen viesti
meimi
No eihän se sillä avauksella ole selvä. Otetaan kudos näytteitä, lääkeaine- ja alkoholipitoisuusnäytteet. Niitten käsittelyssä menee aikansa. Elävien patologiset näytteet ovat etusijalla kuolleisiin nähden, joten aikaa kuluu.
 
enkelin siiven alla
Alkuperäinen kirjoittaja sisko:
ap!
Miten voit?
Hei sinulle... voin vaihtelevasti. tarviiko enempää kertoa? Järki tuntuu että irtoaa just nyt päästä pois ja sitten seuraavaksi olen ihan rauhallinen. ja rauhottelen muita läheisiäni. Minä olen nyt näköjään ainoa järjen ja käytännön päässään säilyttänyt ihminen tässä perheessä ja suvussa. ihan sikavaikeaa tukea omia vanhempia jotka joutuu hautaamaan lapsensa, ja koko ajan mun on haudattava veljeäni. en voi tukeutua kehenkään. kaikki meillä on menneet pois raiteiltaan, myös mun mieheni. kovaa se yrittää mutta ei pysty. olivat nekin velimiehen kanssa läheisiä. mun on vaan jaksettava. Vauva auttaa mua siihen, hän on ainoa syy nyt miksi nousen aamulla sängystä. on noustava, vauva nousee kuin aurinko vaikka on niin pieni.
 
liippaa läheltä
Voitko kertoa millä tavalla sitä voisi toista auttaa, jos tämä ei apua halua? Vaikka kysyy suoraan, sanoo, ettei tarvi ja kaikki on hyvin?

Välillä tuntuu, että kaikki onkin, mutta välillä taas tuntuu siltä että ei todellakaan ole. On niin paljon kaikkea omituista käytöstä yms.

Pikkuveljestä myös kysymys.
 
sisko
Alkuperäinen kirjoittaja poppaliina:
Pikkuveljesi muistolle :flower:

http://www.youtube.com/watch?v=Zs_dBQJApBo
kaunis :heart:

Ap:lle voimia! MÄ olen varma, että sun veljen on nyt hyvä olla! Ja hän varmasti haluaisi, että te tänne jääneet läheiset jatkaisitte elämää ja päästäisitte irti. Muistelkaa hyviä hetkiä ja yhteisiä aikojanne. Älkää soimatko itseänne, päätös oli veljesi oma. Hän koki sen parhaaksi vaihtoehdoksi.

mun sisko varmasti pitää seuraa sun veljelle tuolla jossain pilven reunalla <3

 
syksyn aurinko
toi on niin kauhea tunne , siis se että haluaa kuolla!!! Se ahdistus ja toivoton tunne että tuntee enää ikinä iloa, mulla laukesi raskauden lopulla järjetön masennus ja ahdistus, joten siitä alkoi alamäki. En nauttinut mistään vaikka vauva syntyi terveenä ja kauniina jne. ahdistus paheni, halusin vaan tappaa itseni, kun tuntui että ahdistus sekoittaa pääni lopullisesti.Pelkäsin tulevani hulluksi ja kaikkea muuta, mutta läheiset tukivat ja pitivät kiinni etten tekisi mitään itselleni, pahin aika kesti aikalailla 24 h vuorokaudessa kolme kk, ja sitten pikkuhiljaa auttoi. Siihen kaikkeen kuuluin osastolla olo kuukauden ja vahva lääkitys,

voin sanoa että ymmärrän niitä ihmisiä jotka kykenevät sen ratkaisun tekemään, SE OLO ON JOTAIN NIIN HIRBEETÄ , ETTEI kukaan tiedä siitä puristuksesta mitään, ellei ole sitä itsetuho-oloa kokenut =(

Voimia ap:lle, toivon niin että saat voimia tulevaan, nämä ratkaisut ovat vaan niin itsekkäitä, koska sillä hetkellä sanat tai teot eivät auta kärsivää, tuskallinen olo on loputon ja toivoton,

osanottoni =( Halit

(itsellänii tarina tähän sen takia; siitä voi selvitä, MUISTAKAA!)
 
Alkuperäinen kirjoittaja enkelin siiven alla:
Alkuperäinen kirjoittaja sisko:
ap!
Miten voit?
Hei sinulle... voin vaihtelevasti. tarviiko enempää kertoa? Järki tuntuu että irtoaa just nyt päästä pois ja sitten seuraavaksi olen ihan rauhallinen. ja rauhottelen muita läheisiäni. Minä olen nyt näköjään ainoa järjen ja käytännön päässään säilyttänyt ihminen tässä perheessä ja suvussa. ihan sikavaikeaa tukea omia vanhempia jotka joutuu hautaamaan lapsensa, ja koko ajan mun on haudattava veljeäni. en voi tukeutua kehenkään. kaikki meillä on menneet pois raiteiltaan, myös mun mieheni. kovaa se yrittää mutta ei pysty. olivat nekin velimiehen kanssa läheisiä. mun on vaan jaksettava. Vauva auttaa mua siihen, hän on ainoa syy nyt miksi nousen aamulla sängystä. on noustava, vauva nousee kuin aurinko vaikka on niin pieni.

...niin tuttuja ajatuksia kaikki... :'(

Voimia teille jokaiselle! :hug:
 
sisko
Alkuperäinen kirjoittaja liippaa läheltä:
Voitko kertoa millä tavalla sitä voisi toista auttaa, jos tämä ei apua halua? Vaikka kysyy suoraan, sanoo, ettei tarvi ja kaikki on hyvin?

Välillä tuntuu, että kaikki onkin, mutta välillä taas tuntuu siltä että ei todellakaan ole. On niin paljon kaikkea omituista käytöstä yms.

Pikkuveljestä myös kysymys.
toisen auttaminen on kamalan vaikeaa. Olen miettinyt miten olisin omaa siskoani voinut auttaa. Ehkä olisin vain ollut hänen kanssaan enemmän. Olisin pyytänyt häntä luoksemme yöksi. En tiedä olisko mitään voinut kuitenkaan tehdä..
Ajan antaminen ja yhdessä oleminen on varmaan kaikken tärkeintä! Ottakaa vaikka tavaksi viettää aikaa paljon yhdessä: kahvitelkaa, jutelkaa (ihan arkisista asioista vaikka), opetelkaa halaamaan ja soittelemaan toisillenne päivittäin. yksin jättäminen on varmaan pahinta. Harmittaa, etten itse ajoissa ymmärtänyt toimia tarpeeksi aktiivisesti :(
 
enkelin siiven alla
Alkuperäinen kirjoittaja liippaa läheltä:
Voitko kertoa millä tavalla sitä voisi toista auttaa, jos tämä ei apua halua? Vaikka kysyy suoraan, sanoo, ettei tarvi ja kaikki on hyvin?

Välillä tuntuu, että kaikki onkin, mutta välillä taas tuntuu siltä että ei todellakaan ole. On niin paljon kaikkea omituista käytöstä yms.

Pikkuveljestä myös kysymys.
jos tunnet pikkuveljesi hyvin, niin tiedät milloin on pakkohoidon vuoro. jos ette saa enää häneen mitään yhteyttä. puhelin menee kiinni, mesestä paetaan heti kun liian tuttuja ilmestyy linjalle. kaikkiin niihin mitä ollaan sovittu että vastataan ei yhtäkkiä vastatakkaan. hävitään siis yhtäkkiä kaikilta läheisiltä ja tehdään ne huolestuneiksi... :( mun pikkuveli näin omasta mielestään helpotti meidän perheen surua :( :( kun alkoi pitää kylmää väliä kaikkiin ennen kuolemaa.

Tunnet itse pikkuveljesi parhaiten, se on sun pikkuveli. ota hetki sen kanssa joka poikkeaa normaalista kanssakäymisestänne ja kysy siltä mitä sille kuuluu. tartu niihin kummiin pieniin vihjeisiin mitä vain sisarukset keskenään ymmärtää. niitä ei tajua koskaan vanhemmat tai muut, vain sisarukset keskenään. kuuntele vaikka ihmetyttäisi. älä arvostele. kuuntele vain. mieli tekisi neuvoja jakaa, tiedän sen. tiedän nyt senkin ettei sellainen mitään auta.

*lohduton* koita sinä olla viisaampi isosisko kuin minä olin :'(
 
masennuksen kokenut
Alkuperäinen kirjoittaja enkelin siiven alla:
Ei pikkuveljeni kuollut liikenneonnettomuudessa. eikä sairauteen.

Hän AMPUI itsensä. ja vain itsensä.

Minä en tiedä enää miten selvitä. olen löytänyt kuitenkin kuolinpesästä viimeiset viestit mitä hän jätti, ja kaikki ne epätoivot mitä hän elämässään niissä näkee olisi voitettavissa. Ei mitään epätoivoista. APUAAPUAAPUAAAA

JOS ikinä olet mukamas niin epätoivoisessa tilanteessa muista että TOIVOA ON!!!!

ANNA LÄHEISTESI AUTTAA!!! Jäljellejäävien suru on lohduton ja loputon. ja vielä kun tilannetta ulkopuolinen voi arvioida ihan eri tavalla kuin se joka tuntee itse olevansa jo loputtomassa suossa. OTA APU VASTAAN JOS TARVITSET SITÄ!!

JA TARJOA!!

Veljeäni ei se enää auta... voin vain jälkiviisastella ja odottaa tuhkaa.
otan osaa.. surusi on varmasti sanoinkuvaamaton.. *halaus*

mutta pisti silmään nuo pari lausetta.. ettei pikkuveljesi ongelmat olleet muka niin epätoivoisia ettei niistä olisi selvinnyt..
veljellesi ne oli. Vaikka kirjeet selventääkin toisen tunteita, kukaan ei koskaan voi tietää miten pahalta siitä ihmisestä kuitenkin on lopulta tuntunut..
masentuneesta kaikki asiat ovat ylivoimaisia. Kaikki vaikeudet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.

ikävä ja surullinen tosiasia on, että veljesi ei jaksanut elää. sinä tai kukaan muukaan perheenjäsenistänne ei olisi voinut estää tätä tapahtumaa.

Monikaan ei kerro aikeistaan vaikka joku sitä kysyisi. "kaikki on hyvin" sanotaan, vaikkei olisikaan.. ehkä onkin, elämä vain ei ole kaikkia varten. itsemurhaan on niin paljon syitä ja me jäljelle jäävät emme koskaan voi niitä syitä ymmärtää..

jaksamista Sinulle ja läheisillesi. Muistoja teiltä ei kukaan vie pois.. ei koskaan!
 
entäs
Alkuperäinen kirjoittaja masennuksen kokenut:
Alkuperäinen kirjoittaja enkelin siiven alla:
Ei pikkuveljeni kuollut liikenneonnettomuudessa. eikä sairauteen.

Hän AMPUI itsensä. ja vain itsensä.

Minä en tiedä enää miten selvitä. olen löytänyt kuitenkin kuolinpesästä viimeiset viestit mitä hän jätti, ja kaikki ne epätoivot mitä hän elämässään niissä näkee olisi voitettavissa. Ei mitään epätoivoista. APUAAPUAAPUAAAA

JOS ikinä olet mukamas niin epätoivoisessa tilanteessa muista että TOIVOA ON!!!!

ANNA LÄHEISTESI AUTTAA!!! Jäljellejäävien suru on lohduton ja loputon. ja vielä kun tilannetta ulkopuolinen voi arvioida ihan eri tavalla kuin se joka tuntee itse olevansa jo loputtomassa suossa. OTA APU VASTAAN JOS TARVITSET SITÄ!!

JA TARJOA!!

Veljeäni ei se enää auta... voin vain jälkiviisastella ja odottaa tuhkaa.
otan osaa.. surusi on varmasti sanoinkuvaamaton.. *halaus*

mutta pisti silmään nuo pari lausetta.. ettei pikkuveljesi ongelmat olleet muka niin epätoivoisia ettei niistä olisi selvinnyt..
veljellesi ne oli. Vaikka kirjeet selventääkin toisen tunteita, kukaan ei koskaan voi tietää miten pahalta siitä ihmisestä kuitenkin on lopulta tuntunut..
masentuneesta kaikki asiat ovat ylivoimaisia. Kaikki vaikeudet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.

ikävä ja surullinen tosiasia on, että veljesi ei jaksanut elää. sinä tai kukaan muukaan perheenjäsenistänne ei olisi voinut estää tätä tapahtumaa.

Monikaan ei kerro aikeistaan vaikka joku sitä kysyisi. "kaikki on hyvin" sanotaan, vaikkei olisikaan.. ehkä onkin, elämä vain ei ole kaikkia varten. itsemurhaan on niin paljon syitä ja me jäljelle jäävät emme koskaan voi niitä syitä ymmärtää..

jaksamista Sinulle ja läheisillesi. Muistoja teiltä ei kukaan vie pois.. ei koskaan!
 
enkelin siiven alla
Alkuperäinen kirjoittaja masennuksen kokenut:
Alkuperäinen kirjoittaja enkelin siiven alla:
Ei pikkuveljeni kuollut liikenneonnettomuudessa. eikä sairauteen.

Hän AMPUI itsensä. ja vain itsensä.

Minä en tiedä enää miten selvitä. olen löytänyt kuitenkin kuolinpesästä viimeiset viestit mitä hän jätti, ja kaikki ne epätoivot mitä hän elämässään niissä näkee olisi voitettavissa. Ei mitään epätoivoista. APUAAPUAAPUAAAA

JOS ikinä olet mukamas niin epätoivoisessa tilanteessa muista että TOIVOA ON!!!!

ANNA LÄHEISTESI AUTTAA!!! Jäljellejäävien suru on lohduton ja loputon. ja vielä kun tilannetta ulkopuolinen voi arvioida ihan eri tavalla kuin se joka tuntee itse olevansa jo loputtomassa suossa. OTA APU VASTAAN JOS TARVITSET SITÄ!!

JA TARJOA!!

Veljeäni ei se enää auta... voin vain jälkiviisastella ja odottaa tuhkaa.
otan osaa.. surusi on varmasti sanoinkuvaamaton.. *halaus*

mutta pisti silmään nuo pari lausetta.. ettei pikkuveljesi ongelmat olleet muka niin epätoivoisia ettei niistä olisi selvinnyt..
veljellesi ne oli. Vaikka kirjeet selventääkin toisen tunteita, kukaan ei koskaan voi tietää miten pahalta siitä ihmisestä kuitenkin on lopulta tuntunut..
masentuneesta kaikki asiat ovat ylivoimaisia. Kaikki vaikeudet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.

ikävä ja surullinen tosiasia on, että veljesi ei jaksanut elää. sinä tai kukaan muukaan perheenjäsenistänne ei olisi voinut estää tätä tapahtumaa.

Monikaan ei kerro aikeistaan vaikka joku sitä kysyisi. "kaikki on hyvin" sanotaan, vaikkei olisikaan.. ehkä onkin, elämä vain ei ole kaikkia varten. itsemurhaan on niin paljon syitä ja me jäljelle jäävät emme koskaan voi niitä syitä ymmärtää..

jaksamista Sinulle ja läheisillesi. Muistoja teiltä ei kukaan vie pois.. ei koskaan!
tiedän jotenkin sisimmässäni ettei kukaan voinut auttaa. ei siinä epätoivon hetkessä ainakaan?!

Pikkuveljelläni olisi lähtönsä hetkellä ollut kyllä meitä kelle soittaa. Ystäviäkin.. hän ei vaan enää halunnut. Tämä on se mitä mä en ymmärrä. en ikinä, ikinä sairaanakaan ole harkinnut että lopettaisin itse oman elämäni. ja olen ollut todella kipeä tähän pieneen elämääni. veli kyllä muisti senkin viimeisessä viestissään. isosiskokin sairastui välillä. mutta ei se veli muistanut että paranin. voi pikkuveikka.. :(
 
enkelin siiven alla
eipäs nyt taas enää vaan muistella... vaan tehdään jotain, vaikka tämän ketjun muodossa. Jälleen yksi pimeä yö lähestyy ehkä jotakuta yksinäistä tai lohdutonta.

vieläkö joku keksisi nostavia sanoja niihin ehkä kylmiltä ja loputtomilta tuntuviin hetkiin? Ennenkuin aurinko nousee taas.

Mun elämäni kantava voima tuhisee nyt yöunta sängyssään. Hän on ollut ihmeellinen, viihtyi yli kaiken kuolleen kummisetänsä kotona kun siivosin ja kävin läpi kaikkia pikkuveljen papereita siellä. tämänkin takia jaksoin niin hyvin. vauvan mielestä kummisetän takinsuu ja vetskari maistui hyvin naulakostakin. ja kun mä itkin veljen keittiössä sitä siivoa, niin vauva ihasteli muuttolaatikon reunasta kummienonsa korttipakkaa suussaan. Vauva on ihmeellinen. eniten ihmettelen sitä miksi vauva oli niin rauhallinen veljeni kotona. olin varautunut siihen että vain kannan vauvaa ja siivoan ne hetket kun vauva nukkuu.
 
Ikävä kokemus
Voimia sinulle. Ja yritä ystävä hyvä pitää huolta nyt omasta jaksamisestasikin. Nyt surusi taitaa paljolti hukkua kaikkeen tekemiseen, mitä asian tiimoilta on, mutta kun ne loppuu niin voi olla aika lamauttavaa :( Äläkä ystävä hyvä syytä itseäsi, ketään ei voi auttaa, jos hän ei sitä apua halua vastaanottaa. Harvassa on myös ne paikat, joissa itsetuhoinen ihminen pakkohoitoon laitetaan, ellei sitten ole ulkopuolisillekin vaaraksi. Jos tämän lopullisen ratkaisun toteuttamisen eteen satut pääsemään, toteuttaa hän sen ensimmäisen tilaisuutensa tullen todennäköisesti kuitenkin. Niin pahalta kuin kuulostaakin.

Oma läheiseni lopetti elämänsä vielä vuosia kestäneistä mielialalääkityksistä ja sairaala ym. intensiivisistä hoidoista huolimatta. Laitoshoidossa lopettaen syömisen ja juomisen ja nesteytyksistä kieltäytyen kun ei enää muita keinoja käytettävissä ollut...
 
enkelin siiven alla
Alkuperäinen kirjoittaja Ikävä kokemus:
Voimia sinulle. Ja yritä ystävä hyvä pitää huolta nyt omasta jaksamisestasikin. Nyt surusi taitaa paljolti hukkua kaikkeen tekemiseen, mitä asian tiimoilta on, mutta kun ne loppuu niin voi olla aika lamauttavaa :( Äläkä ystävä hyvä syytä itseäsi, ketään ei voi auttaa, jos hän ei sitä apua halua vastaanottaa. Harvassa on myös ne paikat, joissa itsetuhoinen ihminen pakkohoitoon laitetaan, ellei sitten ole ulkopuolisillekin vaaraksi. Jos tämän lopullisen ratkaisun toteuttamisen eteen satut pääsemään, toteuttaa hän sen ensimmäisen tilaisuutensa tullen todennäköisesti kuitenkin. Niin pahalta kuin kuulostaakin.

Oma läheiseni lopetti elämänsä vielä vuosia kestäneistä mielialalääkityksistä ja sairaala ym. intensiivisistä hoidoista huolimatta. Laitoshoidossa lopettaen syömisen ja juomisen ja nesteytyksistä kieltäytyen kun ei enää muita keinoja käytettävissä ollut...
Kiitos. Ja halaus.

 

Yhteistyössä