1. Palvelimen ylläpitotöiden johdosta foorumi ei ole käytettävissä perjantaina 19.7. noin klo 06.00 - 07.00 välisenä aikana. Pahoittelemme tästä aiheutuvaa haittaa. Pyrimme pitämään tauon mahdollisimman lyhyenä.

    Kaksplus-toimitus
    Poista ilmoitus

olen kyllästynyt mieheni rajoittuneeseen tunteiden ilmaisuun,miten aikuinen ihminen ei kykene

Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja "ellu", 09.05.2014.

  1. "mies1"

    "mies1" Vieras

    Miksi ei?

    Voi olla sukupolvikysymys, mutta taas tosi moni mun tapaama alle 25v kaupunkilaisnainen tykkää tosi paljon kun mies esim. kehuu ja ihailee naista sanoin, näyttää ilon ja surun, hyväilee ja hellii, kertoo asioista, jne. Eli puhuu, kirjoittaa ja pussaa, kaikkia näitä, arjen keskellä.

    Mutta ehkä 35+ -ikäryhmässä toi on vieraampaa, ja maalla myös. Vanhemmissa ikäluokissa mies vaan ottaa vastaan niitä naisen sanomia. :) Tossa on pientä murrosta menossa mun nähdäkseni.
     
    #26
  2. gghh

    gghh Vieras

    Miiiiknkäs teet???!

    Kun parisuhteeseen ryhdytään, ei siinä tule mukana mitään sopimuskirjaa, että näitä ja näitä taitoja sinun kuuluu opetella niin kauan että ne miellyttää puolisoa.

    Mieheltä voidaan vaatia tunteiden ilmaisun opettelua, jos hän on aikaisemmin jotenkin ilmaissut halun oppia tätä??
    Onko ilmaissut? -Vai oletko ymmärtänyt jotain väärin.

    Muuten mu mielestä jokainen aika pitkälti saa olla ihan oma itsensä parisuhteessa. Toki sukkia voi opetella viemää pyykkiin, ja opetella leipoo pullaa, mutta tuollaista perusluonteen muuttamista ei oikein voi edellyttää, mun mielestä.
    Aikuinen on aikuinen tuossa mielessä, lasta saa vanhemmat opettaa.
     
    #27
  3. ddd

    ddd Vieras

    Kehuminen, ihailu yms toki naisesta tuntuu hyvältä. Eikä siitä haittaa ole vaikka mies puhuisi tunteistaan... paitsi ehkä silloin jos ne tunteet ja mielipiteet on vastakkaisi kuin naisella.

    Miksi? En osaa vastata. Ehkä naiset kokevat olevansa hyviä puhumaan tai keskustelemaan esim. tunteistaan. Keskusteleminen edellyttää kuitenkin kuuntelemista ja niitä toisen tunteiden hyväksymistä silloinkin kun ne ei täysin vastaa omia. Kuuntelemisen taidossa usein on puutteita enkä osaa sano... omasta mielestäni se ei ole sidoksissa sukupuoleen tai siihen asutko maalla vai kaupungissa. Ihmistä joka jakaa tunteet tai johon voi samaistua on varmasti helpompi ymmärtää. Eli ehkä naiset kokevat tulevansa kuulluiksi silloin kun heitä ymmärretään, kaupunkilaisen on helpomi ymmärtää toista saman kokoisessa asuvaa ja maalaisen helpomi puhua/kuunnella kun aihepiirit ovat molemmille tuttuja.
     
    #28
  4. "mies1"

    "mies1" Vieras

    Mä vähän pelkään, että tuolla roolituksella, jossa mies vaan ottaa vastaan naisen tunnesanomaa, tulee herkemmin ongelmia suhteeseen. Ei tunnu niin toimivalle kuin voisi olla. Hyvä puhuja voi olla myös hyvä kuuntelija.
     
    #29
  5. ddd

    ddd Vieras

    [QUOTE="mies1";29877476]Mä vähän pelkään, että tuolla roolituksella, jossa mies vaan ottaa vastaan naisen tunnesanomaa, tulee herkemmin ongelmia suhteeseen. Ei tunnu niin toimivalle kuin voisi olla. Hyvä puhuja voi olla myös hyvä kuuntelija.[/QUOTE]

    En tiedä uskoakseni se ei ole mitään roolitusta... ei ainakaan tietoista sellaista. Enemmän sitä että kun kumpikaan ei oikein tule ymmärretyksi tai kuulluksi puhuminen ja keskustelu väistämättä lopuu. Onelmiahan kommunikoinnissa monessa parisuhteessa tuntuu olevan. Hyvä puhuja voi toki olla myös hyvä kuuntelija tai hyvä kuuntelija olla hyvä tai huono puhumaan esim. omista tunteistaan.

    Itsekin olen sitä mieltä että parisuhteet toimisivat paremmin kun molemmat tulevat kuulluiksi tasapuolisesti. Aina ymmärretyksi tuleminen ei toki edellytä puhumista vaan asioita voi "kuulla"/ymmärtää ja ilmaista myös muilla tavoilla. Totta että sukupuolesta riippumatta kuunteleminen, toisen tunteiden vastaan ottaminen ja ymmärtäminen on tärkeää.
     
    #30
  6. M32

    M32 Vieras

    [QUOTE="ellu";29876547]

    minä en jaksa elää vuodesta toiseen pinnallista elämää, haluan syvällisen tunneyhteyden ja se ei synny vaan olemalla[/QUOTE]
    Sinähän nimenomaan olet jaksanut "pinnallista elämää" monta vuotta. Olet seurustellut pitkään niin, ettei kumppanisi osaa ilmaista tunteitaan sinua tyydyttävällä tavalla. Ihmisten keskustelu- ja tunnetaidoissa on isoja eroja, enkä ole varma, onko miehesi mahdollista oppia sellaiseksi ihmiseksi kuin sinä haluat hänen olevan. Sinun kannattaakin ennemmin miettiä, miten voisit muuttaa omaa toimintaasi ja ajatteluasi, koska niihin pystyt vaikuttamaan.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #31
  7. Maria-85

    Maria-85 Vieras

    Meillä oli vähän samanlainen tilanne kun alettiin seurustella. Ei ehkä ihan yhtä paha mutta kuitenkin. Yhdessä ollaan vuosien varrella opittu tunnistamaan miehen tunteita ja nimeämään niitä ja nykyään ei oikeastaan enää tuota ongelmia (paitsi normaalilla tasolla, en minäkään AINA tiedä mikä vaivaa itseänikään).
    Mielestäni tällainen on parisuhde parhaimmillaan, voidaan yhdessä kasvaa "paremmiksi ihmisiksi".

    Pointtini on siis että onnistuisiko se opettelu yhdessä? Vaikeahan se on yksin tuossa parantaa. Meillä siis konkreettisesti jos näin että miestä vaivasi jokin, kerroin että vaikutat vihaiselta, oletko? Jaa et, no pettynyt? Surullinen? Kyllä se näistä aina siten jonkun pystyi nimeämään kun niitä käytiin läpi. Ja saatoin kertoa miltä itsestäni voisi tuntua vastaavassa tilanteessa esimerkkinä.

    Ja sitten vielä se että mies usein yritti ilmaista tunnetta esim "minusta tuntuu siltä että sinä vain lähdit". EI ole tunne! Tunteesta kertomista olisi: minä loukkaannuin kun sinä vain lähdit.
     
    #32
  8. V1€ras

    V1€ras Vieras

    Oikein kouluttaja :LOL:
    Ja mieskö siis suostui sun koulutettavaksi? Tai ilmeisesti kun kerran vieläkin yhdessä olette.
    Mutta aika naurettavaa silti :D
     
    #33
  9. Minni:)

    Minni:) Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    28.12.2011
    Viestejä:
    4 646
    Saadut tykkäykset:
    9
    Imeisesti toiminut Maria-85:lla ja miehellään ja se on hienoa. Mutta täytyy kyllä sanoa, et itse en kyllä jaksas jos oma mies ottaisi oikein asiakseen opettaa mua nimeämään tunteitani. Yrittäisin sanoa jotain ärsyyntyneenä ja toinen tulisi siihen "Väärin, ei toi ole tunne!" Voi huh! :O No tää vaan tosta tuli mieleen, vaikka tuskin ihan noin mennyt.
     
    #34
  10. Maria-85

    Maria-85 Vieras

    No meillä on toiminut. Ja tietenkin mies itse halusi oppia nimeämään tunteitaan enkä siihen pakottanut :D On mieskin opettanut minua esim auto juttujen kanssa mitä en ole osannut, en näe siinä mitään ratkaisevaa eroa.
    Meillä on suhde jossa pystytään kommunikoimaan hyvin ja suhde joka kehittyy jatkuvasti parempaan ja molemmat on sen eteen valmiita näkemään vaivaa (ei tarkoita mitään loputonta parisuhteen parannuskurssia).
    Ja minni:) : ei mennyt ihan noin :D
     
    #35
  11. hyi

    hyi Vieras

    Kammottavia naisia täällä. Otatte miehen jota sitten pitää muokata muuksi kuin mitä se on? Mitä helvetin rakkautta ja rakastamista se on? Painostamista ja narsismia paremminkin.

    Lähtekää omillenne ja jättäkää ne miesparkanne rauhaan, jotta voivat etsiä jonkun ihmisen joka rakastaisi heitä ihan itsenään.
     
    #36
  12. Minni:)

    Minni:) Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    28.12.2011
    Viestejä:
    4 646
    Saadut tykkäykset:
    9
    No huh, hyvä. :D
     
    #37
  13. Maria-85

    Maria-85 Vieras

    No huhhuh! Miten mies on vähemmän oma itsensä jos osaa kertoa OMISTA tunteistaan paremmin?
    Minäkään en sitten varmaan enää ole sama nainen jos osaan huoltaa autoa kun mies opetti vaikka en sitä suhteen alussa osannut. Kamalaa! Mies on muokannut minut toiseksi ihmiseksi! Nyt heti eropaperit vetämään, eihän tällanen vetele!
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #38
  14. hyi

    hyi Vieras

    On olemassa ihmisiä jotka ei opi koskaan puhumaan tunteistaan, eikä kaikkien itse asiassa ole pakkokaan.

    Lue tuo aloitus vielä ja mietipä missä on suvaitsevaisuus ja rakkaus. Mies on kuin joku kasvi jonka odotetaan tässä kehittyvän vuosina 21 - 28. Mitä jos sitten vain ottaisi sen "valmiin" miehen, jos noin kamalalta tuntuu elämä sen rinnalla jonka tuli aikanaan valinneeksi.
     
    #39
  15. Maria-85

    Maria-85 Vieras

    No se on totta että jos mies ei itse halua muuttua eikä koe tarvetta muuttua niin ei sitä silloin väkisin voi muuttaa eikä pidäkkään. Ja silloin voi olla parempi etsiä toisenlaiset kumppanit. Jos mies on tyytyväinen sellaisessa suhteessa jossa ei kommunikoida sen syvällisemmin niin eihän siinäkään mitään pahaa ole ja on ehdottomasti sallittua haluta elää niin. Sitten ehkä ap ja miehensä eivät ole toisilleen oikeat. Ihan yhtä lailla ap:llä on oikeus haluta mies jonka kanssa voi keskustella syvällisemmin. Mutta kyllä mielestäni voi selvittää onko mies halukas kehittämään itseään. Tosin tässä ap:n tapauksessa se taitaa olla jo aika selvää ettei mies taida olla siitä kovin kiinnostunut.

    Mutta ei kaikki kehittyminen parisuhteessa tarkoita sitä että toista yritetään muuttaa tai että toista ei rakastaisi ehdoitta.
     
    #40
  16. vierasa

    vierasa Vieras

    Onko tässä nyt oikeasti kyse siitä, että mies ei osaa tunnistaa tunteitaan vai siitä, että hän ei halua analysoida tunteita tai puhua niistä? Tunteiden tunnistaminen ja niiden käsittely opitaan lapsena. Vanhemmat opettavat jo pienelle vauvalle tunnistamaan tunteensa, jos vanhemmat eivät tätä ole tehneet, ei tunteita välttämättä opi tunnistamaan. Tai jos kärsii esimerkiksi neurologisesta vammasta voi tunteiden tunnistaminen olal vaikeaa. Aikuisena asian oppiminen on paljon vaikeampaa. Ymmärrä siis se, että ei se mies mitenkään tahallaan sitä tee, häneltä vain yksinkertaisesti puuttuu tämä taito, koska ei ole saanut sitä harjoitella.

    Se on sitten täysin eri asia, jos mies ei vain halua puhua tunteistaan, ihmisillä vain on erilaisia luonteita tämänkin asian suhteen.
     
    #41
  17. "feministi"

    "feministi" Vieras

    Jos olisit opiskellut yliopistossa naistutkimusta (ja kriittistä miestutkimusta) niin tietäisit, ettei miehillä ole tunne-elämää, vaan vain alkukantainen vietti seksiin ja väkivaltaan.
     
    #42
  18. hyi

    hyi Vieras

    No, itsestäni ainakin tuntuisi kauhealta elää parisuhteessa, jossa mies odottaisi vaan että kehityn joksikin, jotta mun kanssa voisi olla.

    Haluan olla rakastettu tällaisenani. Enkä voisi tehdä toiselle tuollaista, pitää ihmistä roikkumassa ja kehittymässä jossain koirankoulutusohjelmassa...

    Mutta joka ei nyt tätä pointtia tajua, ei tajua.
     
    #43
  19. Maria-85

    Maria-85 Vieras

    No juurihan minä tuossa selitin ymmärtäväni!
    Mutta sanoin myös että on ihan reilua vielä varmistaa toiselta onko tämä halukas yrittämään muutosta jos toinen vaihtoehto on ero.
     
    #44
  20. Minusta olisi kauheaa elää parisuhteessa, jossa oltiin valmiita ihmisiä 21-vuotiaana. Kehitys kuuluu kasvamiseen, aikuisuuteen, vanhuuteen. Ei sitä koskaan ole valmis, tai ei pitäisi olla. Vaikka tietysti samalla täytyy hyväksyä itsensä. Minä esimerkiksi sille päälle sattuessani menetän malttini ja huudan. Mies hyväksyy tämän minussa, mutta on silti iloinen, että pyrin opettelemaan muita keinoja kommunikoida, ja tietysti myös kannustaa tähän. Olenkin oppinut paljon "vihanhallintaa" vuosien varrella.

    Minä aikanaan esitin hänelle kaksi vaihtoehtoa muutaman vuoden seurustelun jälkeen: joko hän opettelee puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan henkilökohtaisella tasolla (ei tarvitse osata heti, mutta pitää olla valmis yrittämään), tai sitten tiemme eroavat. Harkittuaan asiaa lupasi yrittää, ja nykyään keskinäinen kommunikointimme on sillä mallilla, etten kuusi vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan, loistavasti olemme löytäneet yhteisen sävelen. Tulimme niin erilaisista keskustelukulttuureista, erilaisista olosuhteista (vaikka ihan suomalaisia molemmat), että toisen pään sisäpuolen ymmärtäminen ja opettelu vaati ihan uudet keinot molemmilta. Ihan yhtä lailla minäkin jouduin (ja halusin) opettelemaan täysin uuden tavan ilmaista itseäni, kuunnella ja tulkita.

    Oli sen arvoista, ja matka jatkuu. En näe, että olemme muuttuneet "pakosta", tai koska toinen ei hyväksyisi persoonaamme, vaan olemme kehittyneet yhdessä ihmisinä ja kumppaneina.
     
    #45
  21. baby-mama

    baby-mama Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    12.03.2013
    Viestejä:
    699
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tunteiden käsittelyn vaikeus voi johtua jo vaikka lapsuuden traumoista. Tiedän tämän, sillä lähipiirissäni eräs kärsii ns. läheisriippuvuudesta. Läheisriippuvainen ihminen piilottaa omat todelliset tunteensa niin pitkään kuin mahdollista, eikä tosiaan ole "avautujatyyppiä". Toisia ei nyt voi tälleen netin kautta tietystikään lähteä diagnosoimaan, mutta onko ap ajatellut tätä mahdollisuutta? Voiko ongelma johtua jo lapsuudesat?
     
    #46
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti