Olen saavuttanut elämässäni kaiken, mitä olen tavoitellut. Ja nyt on tylsää!

[QUOTE="vieras";29043367]Voi myös olla että rima on ollut aika matalalla.[/QUOTE]

Enkä sanoisi sitä huonoksi asiaksi.

Sitkun elämä ei ole hyväksi, kannattaa nauttia nykyisyydestä.

 

Tavoitteista ei ole onnellisuuden perustaksi. Onnelliseksi tulee, kun tunnistaa omat arvonsa ja omistautuu joka päivä arvojensa mukaisille teoille. Tämän ajatuksen tueksi on psykologian alalta paljon tutkimusnäyttöä.

Tää kuulostaa aika hyvältä.

 

Olet saavuttanut elämässäsi kaiken "materian", mitä olet tavoitellut. Henkinen kasvu taas ei lopu koskaan elämäsi aikana

 

[QUOTE="vieras";29043046]Mä huomaan että aina kun saavutan jotain mitä olen halunnut, se ei tunnu aivan niin upealta kuin olin kuvitellut. Pitää vaan asettaa rima vielä korkeammalle.[/QUOTE]

Mitä se riman korkeammalle asettaminen auttaa? Aivan sama kuinka korkealla se on kuitenkin käy aina niin, että ei sen saavuttaminen tunnukaan niin upealta mitä oli kuvitellut. Sen sijaan pitäisikin etsiä onnellisuutta tästä hetkestä.

 

Toisen väitöskirjan verran työtä (ja opetuskokemusta) vaaditaan, jotta voi tulla oman alansa dosentiksi. Saa opettaa yliopistolla oman muun työn ohessa ja on oman alansa asiantuntija.

 

Ota seuraavaksi haasteeksi opetella elämään tässä hetkessä. Tutustu Echart Tollen kirjoittamiin kirjoihin. Suosittelen läpimurtoteosta Läsnäolon voima sekä Harjoituksia läsnäolon voimasta. Lämpimästi suosittelen, sillä on mahdollista, että ne muuttavat koko elämäsi ja olemisesi.

 

Jos on tavoitteet saavutettu, tee uudet isommat tavoitteet! Aina voi yrittää vielä paremmin ja saavuttaa enemmän. Tai miettiä erilaisia tavotteita, jos kokee elämänsä tylsäksi.

 

[QUOTE="Tiina";29043808]Jos on tavoitteet saavutettu, tee uudet isommat tavoitteet! Aina voi yrittää vielä paremmin ja saavuttaa enemmän. Tai miettiä erilaisia tavotteita, jos kokee elämänsä tylsäksi.[/QUOTE]

Johonkin täytyy vetää raja. Olen työelämässä niin vastuullisessa tehtävässä tällä hetkellä, että jos etenisin vielä ylöspäin, ei perheelle jäisi enää tarpeeksi aikaa.

Ehkä voisin ottaa perhe-elämään liittyviä tavoitteita: enemmän yhteistä aikaa, perheen yhteisiä harrastuksia tms.

 

Jos tavoitteiden saavuttaminen ei ole tuonut onnea tähän asti, miksi isompien tavoitteiden asettamisesta olisi sen enempää apua?

 

Kolmenkympin kriisi?

 

Ja samaa mieltä kuin moni, keksit uudet tavoitteet ja haaveet nyt äkkiä! Näin mä olen päättänyt tehdä aina kun tulee tyhjä olo. Olen tyytyväinen kaikkeen siihen mitä on toki, mutta onnellisuuteni on riippuvainen siitä, että jotain tavoittelemista silti on. Tarvitsen siis stressaavan työn ehkä kun sen aika on ja paljon haaveiltavaa. :xmas:

 

Huomaa, et ihmisillä on oikeesti tylsää.. Ku on aikaa kirjoitella tälläistä paskaa.. herätkää nyt hipit tähän päivään!!