Olenko ainut joka inhoaa mökkeilyä?

Mökkeily vaati sisäisen rauhan ja ilon tunnistamista. Harvoilla sitä nykypäivänä on varaa minkäänlaiseen tasapainoon ja harmoniaan

 

Suurin osa suomalaisista kesämökeistä on likaisia, tunkkaisia ja haisevia. Yök. Lisäksi vielä ötököitä. Pelkään käärmeitä ja järvessä uidessa olen varma, että hauki puree mua

 

Meidän mökki on sellaisessa paikassa ja maisemassa että se pelkästään vetää minua sinne. Ihan kuin kaikki upeimmat maalaukset, kansallismaisema avautuu siinä edessäni. Lähes itken joskus kun mykistyn siitä... Ei siellä tarvitse tehdä mitään. Se luonto kyllä tekee jotain ihmeellistä minulle.

Muuten inhoan mökkihommia, ja ne onkin meillä minimissään. Esim. piha on mäntykangasta jne. En voi käsittää kun jotkut viihtyy mökeillä keskellä metsää tai jonkun suolammen rannassa, leikkaavat hiki päässä ruohoa ja kokkaavat koko suvulle.

Itse paistan nuotiolla ja grillissä ruoat ja huonolla säällä pysynkin kaupungissa.

 

Meillä on niin askeettinen mökki, että ollaan yövytty siellä vain kerran. Puitteet on alkeelliset. Mutta siellä käydessä nauttii, vaikka vain pienissä annoksissa. Mökki sijaitsee 700 kilsan päässä, niin sinne ei edes viikonlopuksi oikein kehtais lähteä, ajomatkoihin menis niin paljon aikaa eikä mun hermorakenne kestä sitä.

 

Mulle mökkeily tarkoittaa poistumista arjen rutiineista. Pysähtymistä ja elämän elämistä. Arkeana on touhuttava.

Tiedän että kaikki ei kykene pysähtymään. Pakko juosta ja suoriittaa koko elämä. Kun muuta ei osata. Toki osa tekee mökkeilystäkin suorituksen. Mikä ei mene minun jakeluun.

 

Mökkeily on parasta. Voisin asua koko kesän mökillä. Tänään piti palata kaupunkiin neljän mökkipäivän jälkeen. Ei olis huvittanut yhtään. Mielelläni teen mökkeilyyn liittyviä töitä, halkojen hakkuuta, mökin kunnostusta ym. Niitä kun ei kaupunki kerrostalossa saa tehdä. Parasta oli tänäänkin aamulla hilpsiä huussiin ja haahkat lähtivät edeltä "karkuun". Tulihan sitä myös soudeltua ihan huvikseen ja lämmitettyä saunan joka ilta

 

Mulle mökkeily tarkoittaa poistumista arjen rutiineista. Pysähtymistä ja elämän elämistä. Arkeana on touhuttava.

Tiedän että kaikki ei kykene pysähtymään. Pakko juosta ja suoriittaa koko elämä. Kun muuta ei osata. Toki osa tekee mökkeilystäkin suorituksen. Mikä ei mene minun jakeluun.

Mä osaan rentoutua kotonakin. Joskus on vaan ihana olla sohvalla ja katsella ulos. Saatan myös tehdä pienen kävelylenkin vaikkapa metsään.

Mä käyn joka vuosi Alpeilla. Se on mulle sellainen totaalinen nollaus. Rakastan Alppimaisemaa yli kaiken.
Lomalla kaipaan yleensä kuitenkin tekemistä. Viikoksi Nizzaan, Kreikan saarille tms ja viikoksi vaikkapa Amsterdam/Alankomaat noin esim. Joka vuosi yleensä eri kohde.

Mökkeily ei ole mun juttu. Rentoutumiseen ja vain paikalla oloon ei mökkiä tarvitse

 

Meidän mökki on sellaisessa paikassa ja maisemassa että se pelkästään vetää minua sinne. Ihan kuin kaikki upeimmat maalaukset, kansallismaisema avautuu siinä edessäni. Lähes itken joskus kun mykistyn siitä... Ei siellä tarvitse tehdä mitään. Se luonto kyllä tekee jotain ihmeellistä minulle.
...

Juuri noin, kun toukokuinen auringonlasku näkyy purppuraisena, haahkat mouruaa ja allit kutsuu toisiaan nimillään, eikä yhtään moottorivenettä missään pörisemässä, niin se jos mikä on unohtumaton kokemus.

Saaristoluonnon upeus on mykistävää.

Ollaan me ihmiset niin erilaisia. Kerran oli tutun tuttuja Nääsvillestä, kai ensivisiitillä saaristossa (muulla kuin Ruotsinlaivalla). Yksi niistä, kolmekymppinen nainen, kun katseltiin upeaa saaristomaisemaa ulkomeren reunalla, sanoi

"Jaahas, tää on tämmöstä. Tää on nyt sitten nähty" Mä olin kuin halolla päähän lyöty. Tuntui kuin ei ikinä enää olisi tarvetta päästä saaristoon.

No ei siinä mitään, hyvä niin. Muutenhan siellä olisi ruuhkaa jos ihan kaikki haluaisivat sinne ihan joka vapaa-ajan hetki

 

Olen viettänyt lapsuuteni kesät mökillä. Siinä oli riittävästi mökkielämää saman kosken rannalla. Nytkin kaipaan luontoa, rantaa, metsää, kalliota... mutta saan kokea sen kaiken Espoossa, ja paljon monipuolisemmin, vaihtamalla paikkaa mielentilan ja sään mukaan. Luontoa riittää, ja rauhaa löytyy, upeita luonto- ja rantareittejä. Riittää, kun vain lähtee liikkeelle, ja alkuun vain muutaman metrin päähän parvekkeelle. Illalla, kuten tänäänkin, on kiva tulla omaan kotiin toimivan tekniikan ääreen ja lämmittää sauna napsautuksella.

 

Omaa mökkiä en haluaisi ikinä. Miehen isällä on mökki, jossa kesällä ollaan yö tai jopa kaksi. Ihan kivaa, mutta en haluaisi useammin.

 

Täällä myös mökkeilyä rakastava ja oman mökin omistava. Lähtöön kuuluu pakkaus, matkalla käydään kaupassa ja perillä voi huokaista ja vaan olla. Yleensä asumme kesälomat mökillä ja se on todella rentouttavaa, arjesta irti päästämistä. Lähes joka vuosi kunnostamme siellä jotain, mutta ne tehdään rennolla aikataululla.

 

En ole oikein ikinä ymmärtänyt mökkeilyn ideaa. Mä inhoan mökkeilyä.

 

ja monet hankkii sen mökin kyllä siksikin, että on jotain tekemistä. mun poikanikin osti mun kotitalon sen takia, että riittää jotain puuhastua, samalla saa nauttia rauhasta ja oleilusta luonnon helmassa

 

Ei meillä riitä aika eikä mielenkiinto mökkeilyyn. Joskus on ihan kiva käydä appivanhempien mökillä, mutta ei se ole meidän juttu.
Meillä on aika kiireinen elämä ja paljon kaikkea, että mökki jäisi hyvin pian asumattomaksi. Jos siis oma olisi.
Ennemmin rentoudutaan koko perhe ulkomaan matkoilla. Matkustelu on meille se intohimo. Jollekin toiselle se on mökkeily.

 

Pelkään käärmeitä. Vihaan käärmeitä. En yksinkertaisesti meinaa uskaltaa astua autosta ulos mökeillä. Ulkohuussissa suurinpiirtein itken, koska pelkään että tulee käärme tai rotta puree mua perseeseen.

Missän mökkien rannoilla en ui, koska pelkään käärmeitä ja haukia. Mua on oikeesti lapsena purrut hauki.

Ei helvetti mikä painajainen koko mökki touhu.

Talvella ollaan Lapissa oltu mökillä ja se on ok.

 

Riippuu mökistä. Jos on iso ranta ilman mitään vedessä lilluvia kasveja, niin plussaa.
Sisävessa, suihku, sähköt ja vesi tulee keittiöön hanasta. Jääkaappi pitää olla. Yleinen siisteys tasoa kiitettävä ja sisustus tasoa keskiverto.
Ei käärmeitä.

Voisin harkita olevani pari yötä. Muuten en.

 

Mä oon aina nähnyt mökin olevan paikka, jossa voidaan elää hetken askeettisesti lähellä luontoa. Tehdä asiat omaan rauhaisaan tahtiin ja unohtaa murheet sekä modernin maailman ongelmat ja häiriöt (TV, kännykkä, uutiset jne.).

Tän takia en oikein ymmärrä näitä narisijoita (kuten vaimoa), joiden mukaan mökki pitää olla sisustettu, täydellisen puhdas ja kaikilla mukavuuksilla varustettu.

Itsehän sammutan puhelimet mökillä, istuskelen laiturilla kuunnellen aaltoja ja luonnon ääniä. Lämmitän saunan, otan muutaman oluen ja nautin hyvästä grilliruuasta. Uimassa käyn ja muuten vaan olen omissa oloissani. Nykyisin tosin lapset usein mukana niin ei ihan noin rennosti voi olla.

Sitä mökin ja pihan hoitamista teen, sitten jos sille päälle tulen, mutta ei mulla oo niin väliä jos nurmikko vähän rehottaa. Kyllä ne josain vaiheessa tulee leikattua ja pihaa hoidettua. Itse en lähe mökille siinä mielentilassa että ensin mökkityöt ja sitten rentoudutaan vaan rentoudun töiden ohessa.

 

Ymmärrän niitä, jotka vihaavat mökkeilyä. Jos mökillä ei ole mitään parempaa mitä kotona, niin miksi sinne vaivautua.
Itse rakasta mökkeilyä.Naapurit on ihania, lapsia on paljon. Lapset ja koirat juoksevat mylläkkänä mökiltä toiselle, ja vahtivuoroja vaihdetaan aikuisten kesken, joten kaikki aikuisetkin saa joskus levähtää. Kaikki on niin helppoa ja kiireetöntä. Päivät kuluu grillaillen, veneillen, jatkuvasti on vieraita, sauna on koko ajan lämmin ihmisten saunoa ja lasten lämmitellä uimisen jälkeen, kaikki on siinä mitä ihminen tarvitsee. Mökille on aina ikävä.

 

Pelkään käärmeitä. Vihaan käärmeitä. En yksinkertaisesti meinaa uskaltaa astua autosta ulos mökeillä. Ulkohuussissa suurinpiirtein itken, koska pelkään että tulee käärme tai rotta puree mua perseeseen.

Missän mökkien rannoilla en ui, koska pelkään käärmeitä ja haukia. Mua on oikeesti lapsena purrut hauki.

Ei helvetti mikä painajainen koko mökki touhu.

Talvella ollaan Lapissa oltu mökillä ja se on ok.

Huh mikä cityhysteerikko oletkaan! Kuulostaa provolta, mutta luonnosta täydellisen vieraantunut voi kehitellä moisia naurettavuuksia päässään.

Ole kuule varovainen enskerralla Lapissa, Punasulka -sarjakuvassa ainakin oli vitivalkoinen lumikäärme. Sitä ei koskaan näkynyt, mutta sen puhekupla kylläkin

 

Huh mikä cityhysteerikko oletkaan! Kuulostaa provolta, mutta luonnosta täydellisen vieraantunut voi kehitellä moisia naurettavuuksia päässään.

Ole kuule varovainen enskerralla Lapissa, Punasulka -sarjakuvassa ainakin oli vitivalkoinen lumikäärme. Sitä ei koskaan näkynyt, mutta sen puhekupla kylläkin

Eiköhän cityssäkin ole vaaransa.

 

Köyhät valittaa ettei mökkielämä ole heitä varten.

 

Mieheni suunnittelee jo mökin ostoa. Itse en ole järin innoissani ajatuksesta. Se on vähän niinkuin toinen huusholli, jota pitää ylläpitää. Ehkä sitä voisi ennemmin vuokrata kesällä vaikka viikoksi mökin...

 

Köyhät valittaa ettei mökkielämä ole heitä varten.

Provohan tuo sulta on, mutta eikö mökkeily ole ns alemman keskiluokan ja keskiluokan harrastus. On toki olemassa mökkeilyä ja mökkilyä.
Koulutetut ja suurituloiset nuoret perheet eivät valitettavasti oikein mökkeile. Ihmiset ovat niin kiireisiä nykyään. Toisaalta nykynuoret arvostavat enemmän ulkomailla käymistä ja hienoja kokemuksia.

Meillä on mieheni kanssa mökki. Iso oma hiekkapohjainen ranta, kaksi venettä ja mökki on viimeisen kymmenen vuoden aikana remontoitu kokonaan. Sisälle tulee vesi, sähköt ja löytyy jopa tiskikone. Ulkohuussi on, mutta modernein mahdollinen sekin. Iso rantasauna, palju ja grillauspaikka.

Meille paikka on rakas. Lapsemme 18v, 30v ja 32v eivät mökkeile. Keskimmäisellä on oma perhe, mutta eivät he mökillä käy. Saisivat olla ihan rauhassakin ilman meitä. Meidän poika käy mökillä joskus töissä, kuten puusavotassa tai korjaa laiturin, mutta ajaa lähes aina yöksi kotiin.

Kukaan lapsistamme halua mökkiä perintönä edes. Meidän sisarusten lapset, nuoret aikuiset, eivät liioin mökistä kiinnostu.

Onneksi apua tarjoavat aina ja saisivat lainata mökkiä. Harva innostuu.

 

Mieheni suunnittelee jo mökin ostoa. Itse en ole järin innoissani ajatuksesta. Se on vähän niinkuin toinen huusholli, jota pitää ylläpitää. Ehkä sitä voisi ennemmin vuokrata kesällä vaikka viikoksi mökin...

Mökin ostamisessa ei oikeastaan ole hirveästi järkeä. Laskekaa, paljonko mökki maksaa, ja paljonko siellä oikeasti olette. Laskekaa sitten, millaisen mökin sillä summalla vuokraisitte. Jo pelkästään mökin peruslämmön kuluilla saa oikein kivoja mökkejä kaikilla mukavuuksilla hienoilta paikoilta.

 

Provohan tuo sulta on, mutta eikö mökkeily ole ns alemman keskiluokan ja keskiluokan harrastus. On toki olemassa mökkeilyä ja mökkilyä.
Koulutetut ja suurituloiset nuoret perheet eivät valitettavasti oikein mökkeile. Ihmiset ovat niin kiireisiä nykyään. Toisaalta nykynuoret arvostavat enemmän ulkomailla käymistä ja hienoja kokemuksia.

Meillä on mieheni kanssa mökki. Iso oma hiekkapohjainen ranta, kaksi venettä ja mökki on viimeisen kymmenen vuoden aikana remontoitu kokonaan. Sisälle tulee vesi, sähköt ja löytyy jopa tiskikone. Ulkohuussi on, mutta modernein mahdollinen sekin. Iso rantasauna, palju ja grillauspaikka.

Meille paikka on rakas. Lapsemme 18v, 30v ja 32v eivät mökkeile. Keskimmäisellä on oma perhe, mutta eivät he mökillä käy. Saisivat olla ihan rauhassakin ilman meitä. Meidän poika käy mökillä joskus töissä, kuten puusavotassa tai korjaa laiturin, mutta ajaa lähes aina yöksi kotiin.

Kukaan lapsistamme halua mökkiä perintönä edes. Meidän sisarusten lapset, nuoret aikuiset, eivät liioin mökistä kiinnostu.

Onneksi apua tarjoavat aina ja saisivat lainata mökkiä. Harva innostuu.

Niin, köyhäthän ne ostavat satoja tuhansia euroja maksavia kesämökkejä.