LAPSUUDEN PERHEVÄKIVALTAKOKEMUKSET JA NIISTÄ SELVIYTYMINEN
Haastattelukutsu tutkimukseen
Oletko kokenut lapsuuden perheessäsi joko sinuun tai perheenjäseneesi kohdistunutta väkivaltaa?
Perheväkivalta voi olla henkistä väkivaltaa kuten haukkumista, alistamista, uhkailua tai kiristämistä; fyysistä väkivaltaa kuten lyömistä, tönimistä, tavaroilla heittelyä tai muuta satuttamista; seksuaalista, taloudellista tai uskonnollista väkivaltaa tai vainoamista. Kuka tahansa perheessä voi käyttää väkivaltaa toista perheenjäsentä kohtaan. Kaikenlainen väkivalta jää usein piiloon perheen sisälle, ulkopuolisten on vaikea havaita sitä ja puuttua siihen. Etenkin lapsena koettu väkivalta jättää usein kauaskantoisia vaikutuksia kokijaansa. Läheisen ihmisen tekemä väkivalta on erityisen haavoittavaa.
Perheväkivallasta voi kuitenkin päästä eroon ja kokemuksista selviytyä. Se, miten selviytyminen määritellään ja mikä auttaa selviytymään, riippuu väkivallan kokemuksista sekä kokijasta.
Olen sosiaalityön jatko-opiskelija Turun yliopistosta ja etsin lisensiaatin tutkimustani varten haastateltaviksi henkilöitä, jotka ovat kokeneet lapsena joko heihin itseensä ja/tai perheenjäseneensä kohdistunutta perheväkivaltaa. Tutkimushaastattelut tapahtuvat yksilöhaastatteluina yhdessä sovitussa ja rauhallisessa paikassa ja tarpeen vaatiessa haastattelu voidaan toteuttaa myös puhelimitse. Tutkimukseeni osallistuvista henkilöistä en tarvitse muita taustatietoja kuin ikä ja sukupuoli. Haastatteluaineiston käsittelen ehdottoman luottamuksellisesti. Tutkimusraportissa aineistoa käytetään siten, että yksittäistä vastaajaa on mahdoton tunnistaa. Työn valmistuttua aineisto hävitetään asianmukaisesti.
Aiheena lapsena koettu perheväkivalta on arkaluonteinen, eikä se ole ollut esillä muiden väkivallan muotojen tapaan. Näen erittäin tärkeänä saada kuuluviin kokemuksia lapsena koetusta väkivallasta ja sen vaikutuksista. Yhtä tärkeänä pidän kokemuksia väkivallasta eroon pääsemisestä, selviytymisprosessista sekä selviytymistä tukeneista tekijöistä. Tutkimukseni lähtökohta on, että väkivallasta selviytymisen määrittelee parhaiten väkivaltaa kokenut itse. Toivon, että tutkimukseni tuo tärkeää lisätietoa väkivallan tutkimukseen sekä vertaistuellista tietoa heille, jotka edelleen elävät perheessä tai lähisuhteessa, jossa on väkivaltaa.
Mikäli olet halukas osallistumaan tutkimukseen, ota yhteyttä niin kerron mielelläni lisää!
Riina Karjalainen, sosiaalityöntekijä, VTM
Sosiaalityön lisensiaattiopiskelija
Turun yliopisto
puh. 0440970790
riina.s.karjalainen@utu.fi
Haastattelukutsu tutkimukseen
Oletko kokenut lapsuuden perheessäsi joko sinuun tai perheenjäseneesi kohdistunutta väkivaltaa?
Perheväkivalta voi olla henkistä väkivaltaa kuten haukkumista, alistamista, uhkailua tai kiristämistä; fyysistä väkivaltaa kuten lyömistä, tönimistä, tavaroilla heittelyä tai muuta satuttamista; seksuaalista, taloudellista tai uskonnollista väkivaltaa tai vainoamista. Kuka tahansa perheessä voi käyttää väkivaltaa toista perheenjäsentä kohtaan. Kaikenlainen väkivalta jää usein piiloon perheen sisälle, ulkopuolisten on vaikea havaita sitä ja puuttua siihen. Etenkin lapsena koettu väkivalta jättää usein kauaskantoisia vaikutuksia kokijaansa. Läheisen ihmisen tekemä väkivalta on erityisen haavoittavaa.
Perheväkivallasta voi kuitenkin päästä eroon ja kokemuksista selviytyä. Se, miten selviytyminen määritellään ja mikä auttaa selviytymään, riippuu väkivallan kokemuksista sekä kokijasta.
Olen sosiaalityön jatko-opiskelija Turun yliopistosta ja etsin lisensiaatin tutkimustani varten haastateltaviksi henkilöitä, jotka ovat kokeneet lapsena joko heihin itseensä ja/tai perheenjäseneensä kohdistunutta perheväkivaltaa. Tutkimushaastattelut tapahtuvat yksilöhaastatteluina yhdessä sovitussa ja rauhallisessa paikassa ja tarpeen vaatiessa haastattelu voidaan toteuttaa myös puhelimitse. Tutkimukseeni osallistuvista henkilöistä en tarvitse muita taustatietoja kuin ikä ja sukupuoli. Haastatteluaineiston käsittelen ehdottoman luottamuksellisesti. Tutkimusraportissa aineistoa käytetään siten, että yksittäistä vastaajaa on mahdoton tunnistaa. Työn valmistuttua aineisto hävitetään asianmukaisesti.
Aiheena lapsena koettu perheväkivalta on arkaluonteinen, eikä se ole ollut esillä muiden väkivallan muotojen tapaan. Näen erittäin tärkeänä saada kuuluviin kokemuksia lapsena koetusta väkivallasta ja sen vaikutuksista. Yhtä tärkeänä pidän kokemuksia väkivallasta eroon pääsemisestä, selviytymisprosessista sekä selviytymistä tukeneista tekijöistä. Tutkimukseni lähtökohta on, että väkivallasta selviytymisen määrittelee parhaiten väkivaltaa kokenut itse. Toivon, että tutkimukseni tuo tärkeää lisätietoa väkivallan tutkimukseen sekä vertaistuellista tietoa heille, jotka edelleen elävät perheessä tai lähisuhteessa, jossa on väkivaltaa.
Mikäli olet halukas osallistumaan tutkimukseen, ota yhteyttä niin kerron mielelläni lisää!
Riina Karjalainen, sosiaalityöntekijä, VTM
Sosiaalityön lisensiaattiopiskelija
Turun yliopisto
puh. 0440970790
riina.s.karjalainen@utu.fi