Yksi vain...
Elikkäs oletko vielä raskausaikana ollut innoissasi tulevasta lapsesta, mutta sitten kun lapsiperheen arki kaikessa karuisuudessaan on paljastunut sinulle, niin oletkin ruvennut miettimään, että ehkä tää ei ollutkaan mun juttu?
Entä sama tilanne toisen lapsen tullessa perheeseen? Onko toisen lapsen tekeminen tuntunutkin sinusta vikatikiltä??
Onkos kenelläkään ollut niin, että mies onkin ensin halunnut lapsia, mutta jälkikäteen onkin ruvennut sitten katumaan lastentekoa??
Tää tuli vaan mieleen mun yhdestä tutusta, jolle on tulossa toinen lapsi ja hänen puheistaan olen ymmärtänyt, että molemmat on toivonut näitä lapsia.
Mutta itse sivusta seuranneena en ole tämän miehen kauheasti huomannut tämän ensimmäistäkään lasta hoitavan. Ja yksi toinen tuttu sanoi myös, että tämä mies ei olisi kauhean l"lapsi-ihminen". Itekkin oisin huomannut vähän samaa...
Elikkäs onko se miten yleistä, että lapsiperhe-elämä rupeaakin jälkikäteen kaduttamaan, vaikka ensin olisikin halunnut lapsia??
Entä sama tilanne toisen lapsen tullessa perheeseen? Onko toisen lapsen tekeminen tuntunutkin sinusta vikatikiltä??
Onkos kenelläkään ollut niin, että mies onkin ensin halunnut lapsia, mutta jälkikäteen onkin ruvennut sitten katumaan lastentekoa??
Tää tuli vaan mieleen mun yhdestä tutusta, jolle on tulossa toinen lapsi ja hänen puheistaan olen ymmärtänyt, että molemmat on toivonut näitä lapsia.
Mutta itse sivusta seuranneena en ole tämän miehen kauheasti huomannut tämän ensimmäistäkään lasta hoitavan. Ja yksi toinen tuttu sanoi myös, että tämä mies ei olisi kauhean l"lapsi-ihminen". Itekkin oisin huomannut vähän samaa...
Elikkäs onko se miten yleistä, että lapsiperhe-elämä rupeaakin jälkikäteen kaduttamaan, vaikka ensin olisikin halunnut lapsia??