Oletko reipas kotiäiti vai lahnake? :D

Ei, en mä niin sanonut.

Miksi ihmeessä otat itseesi? Koska sitähän tuon kuittailun on oltava. Tai jos ei niin sit on muuten vaan paha olla.

Onks se keltään pois jos mä olen reipas. Ei

Mä tykkään puuhastella kaikkea päivisin. Enkä liiemmin pidä lahnana olosta, vaikkakin laiskottelu on joskus mukavaakin. Mut siihen mulla jää iltasin hyvin aikaa kun lapset käyvät ajoissa nukkumaan.

Se on vaan niin et tää on mun hommani nyt. Lapsetkin pitävät enempi puuhastelevasta äitistä joka keksii juttuja ja tekemistä kuin "jaksaskohan vai eikö jaksas äidistä"
Enhän mä töihinkään mee lonkkaa vetämään vaan tekemään töitä.

Onhan tuo otsikointi aika paljonpuhuva, reipas kotiäiti versus lahnake:saint: Se reipas kotiäiti voi olla tiukkapipo suorittaja, jolta ei paljon hymyä liikene, kun ei vielä ole eteisenlattia kuurattu tai kissa aivasti, lahnake voi olla mukava rento äiti, jolla aikaa liikenee ihan vaikka sylittelyyn ja hassutteluun. Ihan miten asian ilmaisee, se sävyttää keskustelua.

 

Eilen olin tosi reipas, mutta viimeyö jäi niin risaiseksi että tänään olen sohvalla makaava lahnake! Loppuraskaus meneillään, anemia ja uniongelmat... Kohta olen taas reipas oma itseni.

 

Riippu päivästä ja hetkestä

Tänään ollen lenkittänyt koiran, ollut taaperon kanssa ulkona, syöttänyt ja nukuttanut vauvan, käynyt kaupassa ja hakenut esikoisen koulusta. Eli tähän mennessä olen ollut ahkera...saattaapi kuitenkin olla etten loppupäivänä tee enää yhtikäs mitään

 

Ei, en mä niin sanonut.

Miksi ihmeessä otat itseesi? Koska sitähän tuon kuittailun on oltava. Tai jos ei niin sit on muuten vaan paha olla.

Onks se keltään pois jos mä olen reipas. Ei

Mä tykkään puuhastella kaikkea päivisin. Enkä liiemmin pidä lahnana olosta, vaikkakin laiskottelu on joskus mukavaakin. Mut siihen mulla jää iltasin hyvin aikaa kun lapset käyvät ajoissa nukkumaan.

Se on vaan niin et tää on mun hommani nyt. Lapsetkin pitävät enempi puuhastelevasta äitistä joka keksii juttuja ja tekemistä kuin "jaksaskohan vai eikö jaksas äidistä"
Enhän mä töihinkään mee lonkkaa vetämään vaan tekemään töitä.

Minulla tuo reippaus on mennyt vähän käänteisesti, eli silloin kun elämä oli kevyttä ja helppoa oli kiva ihan tylsistymisen estämiseksi leikkiä reipasta, puunata kotia, leipoa, kerhoilla lapsen kanssa ja olla mukana kaikissa mahdollisissa aktiviteeteissa mitä löysi.

Siinä vaiheessa taas kun arki alkoi kääntyä joa ihan luonnostaan työntäyteiseksi, eli niitä pakollisia tekemisiä alkoi löytyä riippumatta siitä miten reipas sitä oli niin silloin alkoikin arvostaa ja omaa laiskuuttaan ja sen suomia lepohetkiä. Ei ole enää ollut tarvetta olla reipas kun on tekemistä muutenkin. Vaikea selittää...

 

Onhan tuo otsikointi aika paljonpuhuva, reipas kotiäiti versus lahnake:saint: Se reipas kotiäiti voi olla tiukkapipo suorittaja, jolta ei paljon hymyä liikene, kun ei vielä ole eteisenlattia kuurattu tai kissa aivasti, lahnake voi olla mukava rento äiti, jolla aikaa liikenee ihan vaikka sylittelyyn ja hassutteluun. Ihan miten asian ilmaisee, se sävyttää keskustelua.

No okei ehkä huono ulosanti otsikossa., mut ei nyt kenenkään tartte nokkiinsa ottaa
Täällä jotenkin kaikki otetaan aina vittuiluna.

Mä nyt vaan satun olee sellanen pien taskuraketti joka tykkää tehdä paljon kaikkea lasten kanssa ja kotona.
Ja mä en ole tiukkis hymytön tiukkapipo jolla nuttura kireellä.

Vaan iloinen hassutteleva lapsiaan rakastava äiti. Kyllä he mulle ykkösenä on
Ja oikeastaan mitä kotihommiin tulee niin lapset ovat ilolla niissä mukana. Tykkää autella äitiä ja leipominen ja ruuan laitto se vata lystii onkin

Mut niin. Ei ollut tarkoitus loukata ketään

 

No okei ehkä huono ulosanti otsikossa., mut ei nyt kenenkään tartte nokkiinsa ottaa
Täällä jotenkin kaikki otetaan aina vittuiluna.

Mä nyt vaan satun olee sellanen pien taskuraketti joka tykkää tehdä paljon kaikkea lasten kanssa ja kotona.
Ja mä en ole tiukkis hymytön tiukkapipo jolla nuttura kireellä.

Vaan iloinen hassutteleva lapsiaan rakastava äiti. Kyllä he mulle ykkösenä on
Ja oikeastaan mitä kotihommiin tulee niin lapset ovat ilolla niissä mukana. Tykkää autella äitiä ja leipominen ja ruuan laitto se vata lystii onkin

Mut niin. Ei ollut tarkoitus loukata ketään

=)Otsikointi tosiaan joskus nousee liiankin suureen osaan.

Minä olen aina ollut laiska, ihan lapsesta asti. En muista koskaan olleeni reipas. Millaistahan se olisi. Eivätkä minusta reipas ja laiska mitenkään ole vastakohtia suoraan toisilleen. Mutta laiskuus on minussa määräävämpää kuin reippaus. Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat=)

 

Minulla tuo reippaus on mennyt vähän käänteisesti, eli silloin kun elämä oli kevyttä ja helppoa oli kiva ihan tylsistymisen estämiseksi leikkiä reipasta, puunata kotia, leipoa, kerhoilla lapsen kanssa ja olla mukana kaikissa mahdollisissa aktiviteeteissa mitä löysi.

Siinä vaiheessa taas kun arki alkoi kääntyä joa ihan luonnostaan työntäyteiseksi, eli niitä pakollisia tekemisiä alkoi löytyä riippumatta siitä miten reipas sitä oli niin silloin alkoikin arvostaa ja omaa laiskuuttaan ja sen suomia lepohetkiä. Ei ole enää ollut tarvetta olla reipas kun on tekemistä muutenkin. Vaikea selittää...

siis koitaks sä ny sanoo et ap on teko reipas vai?

Mikäs sä olet arvostelemaan mitkä on oikeita hommia?
Tässä puhuttiin KOTIÄITIYDESTÄ ei työssäkäyvästä äidistä.

 

Siis vaihtelee ihan älyttömästi, yleensä ulkoillaan joka päivä ja sit tietysti teen kotihommia. Menen viitenä päivänä illasta osa-aika töihin, niin ei sitä jaksa koko ajan olla reipas, eli joskus aamut venyy tekemättä mitään.

Lasketko itsesi siti kotiäidiksi vaikka teet 5 päivänä viikossa töitä? Mä laskisin sut työäidiksi, jolla on sopivat työajat perheen hoidon kannalta.

 

Anteeksi siinä mielessä ketjuun osallistumiseni, etten minä ole kotiäiti koskaan ollutkaan, nyt vaan jo pitempään pois työelämästä sairausloman vuoksi.

 

Reipas kotiäidin lahnake, ehdottomasti.

Joskus kun oon liian reipas, niin muistuttelen itselleni, miten tärkeää on näyttää lapselleen olevansa lahnake. Liikaa on jo burnout-kansakuntaa, jotka ei osaa nauttia päivistään ilman suurempia vitkutuksia. Itse en niin laske kotihommia ja taloudenhoitoa (ruuanlaittoa, lasten hoitoa) reippauteen vaan normaaliin arkeen... Mut ymmärsin pointin...

 

siis koitaks sä ny sanoo et ap on teko reipas vai?

Mikäs sä olet arvostelemaan mitkä on oikeita hommia?
Tässä puhuttiin KOTIÄITIYDESTÄ ei työssäkäyvästä äidistä.

Itse näkisin reippautena sen että tekee kaikenlaista ylimääräistä ja yleishyödyllistä. Siis silloin kun "oikeita töitä" oli vähän, reippailin mielelläni keksimällä kaikkea ylimääräistä hommaa. Siinä vaiheessa taas kun niitä pakollisia hommia alkoi olla enemmän en enää jaksanut olla reipas vaan mielelläni tykkäsin lahnailla kun siihen koitti mahdollisuus. Ja niin varmasti tulen tekemään tulevankin kotiäitiyden aikana.

Ja tosissaan kotiäitiydestä puhuin itsekin kokoajan, en mistään työssäkäynnistä.

 

Minä olen täyslahnake. Laiska oon enkä yritäkään selitellä. Lisäksi olen läski. Voi miesraukkaa.

 

Lahna...

 

olen enimmän päivää reipas,mut päiväuniaikaan täys lahnake,suunnitelen aina tekeväni kaikkee,mutten sit tee muuta kuin oon koneella ja päivällisruuan valmistelut.Toisaalta vaikee tietää mitä ehtii tehä,taapero nukkuu 40min.-2h.Vähän huono omatunto on tuosta jokapäiväisestä löysäilyhetkestä.

 

Itse näkisin reippautena sen että tekee kaikenlaista ylimääräistä ja yleishyödyllistä. Siis silloin kun "oikeita töitä" oli vähän, reippailin mielelläni keksimällä kaikkea ylimääräistä hommaa. Siinä vaiheessa taas kun niitä pakollisia hommia alkoi olla enemmän en enää jaksanut olla reipas vaan mielelläni tykkäsin lahnailla kun siihen koitti mahdollisuus. Ja niin varmasti tulen tekemään tulevankin kotiäitiyden aikana.

Ja tosissaan kotiäitiydestä puhuin itsekin kokoajan, en mistään työssäkäynnistä.

Jaa, no kerroppas nyt mitkä on niitä oikeitä hommia?

 

äääh... mulla ei todellakaan ollut tarkotus mitenkään vittuilla tällä ketjulla tai mitään. Siksi siinä otsikossakin oli se hymijö

ja olihan se huonosto muotoiltu, olis pitänyt muistaa et täällä yleensä otetaan kaikki jotenkin pahalla.

Tarkoitus oli kuitenkin vaan hyvä eikä päätä aukova

 

Minä olen huono kotiäitinä, siksi en sitä ole ikinä pidempiä jaksoja jaksanutkaan tehdä: muutun varsin nopeasti jonkinlaiseksi lahnakkeeksi (hyvä sana) ja lopulta en saa aikaan oikein mitään.

Lyhennetty työaika mielenkiintoisissa töissä taas ja jaksan ja aikaansaan taas aivan eri lailla niin kodinhoidollisesti, lasten kanssa kuin harrasteissakin!

Eli erilaisia ollaan kaikki...

 

äääh... mulla ei todellakaan ollut tarkotus mitenkään vittuilla tällä ketjulla tai mitään. Siksi siinä otsikossakin oli se hymijö

ja olihan se huonosto muotoiltu, olis pitänyt muistaa et täällä yleensä otetaan kaikki jotenkin pahalla.

Tarkoitus oli kuitenkin vaan hyvä eikä päätä aukova

Niin, ymmärrän ehkä mitä hait, mutta on paljon ihmisiä, jotka tahtoisivat jaksaa enemmän eikä jaksa. Tai ei koe koko ajan tekemistä ja mukana olemista itseisarvona. Jos olisit halunnut olla puolueeton alunperin, et olisi korostanut omiatekemisiäsi ja käyttänyt sanaa lahnake, vaan puhunut vaikka arvoista tms... tai jotain. Sananasettelulla saa paljon aikaiseksi, mua tää ei nyt hirveesti häiritse, kun musta on hienoa olla lahnakekin mutta jollain voi olla sellainen tunne, että asetat itsesi muita korkeammalle...

 

Jaa, no kerroppas nyt mitkä on niitä oikeitä hommia?

Riippuu tietty perheestä ja työnjaosta. Pitää koti suht ok kunnossa ja ruokkia lapset (yleensä kai itsensä siinä samalla), huolehtia lapsen tarpeista ylipäätänsä, hoitaa perheen lemmikit jne. Asioita missä esikoisen vauva-aikana ei ollut juuri tekemistä mutta tulevan kotiäitiyden myötä sitä hommaa on jo huomattavasti enemmän vaikka isommat lapset jatkavatkin päiväkodissa. Siksi uskoisin että tällä kertaa sitä enemmän arvostaa sitä rauhallista kotiarkea vauvan kanssa mitä teki esikoisen kohdalla kun se kotonaolo tuntui tylsältä ja kaipasi muuta tekemistä.

Meillä nuo isommat lapset nyt ovat erityislapsia ja omilla tarpeillaan työllistävät ja aika paljon.

 

äääh... mulla ei todellakaan ollut tarkotus mitenkään vittuilla tällä ketjulla tai mitään. Siksi siinä otsikossakin oli se hymijö

ja olihan se huonosto muotoiltu, olis pitänyt muistaa et täällä yleensä otetaan kaikki jotenkin pahalla.

Tarkoitus oli kuitenkin vaan hyvä eikä päätä aukova

En minä ainakaan ottanut vittuiluna, tämä on aihe mitä olen paljon miettinyt viimeaikoina. Ja todennut omalta kohdaltani että ihanaa kun osaa ja saakin olla se laiska lahna.

 

Mä en ole kotiäiti, mutta lahnake kylläkin. Siivous tuntuu olevan mulle aivan ylivoimainen asia! Kun tulee töistä kotiin ja laittaa ruuan, niin siinä se sitten onkin. Loppuilta menee sohvalla. Pitäis saada oikein kunnon potkaisu persuksille :ashamed:

 

Lahnake. Ja varmaan oon siihen asti kunnes pääsen taas töihin, mulle ei yksinkertaisesti sovi se, ettei mulla ole tarkkoja aikatauluja heräämisen yms. suhteen.

 

Mulla on yökkäri päällä edelleen. Mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi tehnyt kaikkia normaaleja juttuja aamusta asti.

Mä en ymmärrä sitä, jos jatkuvaa säntäilyä, ryntäilyä ja tohotusta pidetään jotenkin ihannoitavana. Siis että pitää käydä kerhossa ja harrastuksissa, ulkoilla joka päivä vähintään kuusi tuntia, askarrella ohjatusti, leikittää, siivota, kokata ravitsemusopillisesti oikeaoppisia aterioita omin käsin kaadetuista valkohäntäpeuroista, jotka kotiäiti juoksee kiinni sillä välin kun seitsemän alle viisivuotiasta nukkuu 15min päiväunia ja viettää itseään kaunistaen laatuaikaa frappucinon äärellä kampaajalla ennen kuin mies palaa töistä seitsemäntoista tuntisen päivänsä jälkeen....

Mä olen joskus todella tehokas, silloin kun on tarvis tai jos on isokin inspiraatio kodinhoidollisiin juttuihin. Mutta osaan myös ottaa rennosti ja olla nipottamatta. Nähdäkseni nämä asiat eivät ole mustavalkoisesti jokotai.

 

Kylläpä mä itseni kotiäitinä pidän, koska hoidan lapseni kotona suurimman osan päivästä ja illalla häntä hoitaa mieheni. Töitä teen noin 3 tuntia illassa.

 

Myönnän olevani todellinen lahnake Joskus se vähän hävettää, mutta vain joskus

Me ei välttämättä käydä ulkona edes joka päivä (lapsi alle vuoden eli ei liiku siellä vielä itse, ehkä sitten kun tekee itsekin jotain ulkona niin voisi alkaa ahkerammin ulkoilemaan) Ennen äitiyslomalle jäämistä KUVITTELIN että pidän kodin tip top kunnossa kotona ollessani kun on kerrankin sitä aikaa mutta pah! Ihan yhtä sekaista täällä on kuin ennenkin.

Me ei käydä muskareissa eikä kerhoissa, ei mitään sellaista harrastusta johon pitäisi mennä tiettynä päivänä viikossa tms. Ja MINÄ nautin ihan hirveästi! Elämä juuri nyt on niin rentoa kuin se vain voi olla! Toki lapsella on se tietty rytmi, ateriat syödään tietyin välein ja vuorokausirytmi on säännöllinen, joten päivät kyllä alkaa aina aikaisin eikä nukuta puolille päivin. Mutta muuten.. kaikki on mahdollista =) Voidaan tehdä juuri niin kuin miltä tuntuu, ei ole pakko mennä minnekään jos ei jaksa. Ja uskon että lapsikin saa tästä kiireettömyydestä jotain, koska heti kun tulee sen hoitoon viemisen aika niin tulee se "pakko".. pakko mennä hoitoon, pakko tehdä sitä ja tätä. Enkä usko että lapsikaan tässä vaiheessa hirveästi edes tarvitsee niitä virikkeitä, sitähän sanotaan että tylsyys on hyvästä koska silloin mielikuvitus pääsee käyttöön.

Joillakin tuo reippaus tulee luonnostaan, minulla se ei tule enkä ala väkisin reippaaksi kun ei ole kerta pakko Tämä kotona oleminen on niin ainutlaatuista ja kestää vain hetken, sen jälkeen saa/pitää taas olla reipas.