Oletko reipas kotiäiti vai lahnake? :D

älkää käsittäkö ap:ta väärin. Hyväähän se näytti vain tarkoittavan

ap mä olen sekä ja että.

 

Riippuu tietty perheestä ja työnjaosta. Pitää koti suht ok kunnossa ja ruokkia lapset (yleensä kai itsensä siinä samalla), huolehtia lapsen tarpeista ylipäätänsä, hoitaa perheen lemmikit jne. Asioita missä esikoisen vauva-aikana ei ollut juuri tekemistä mutta tulevan kotiäitiyden myötä sitä hommaa on jo huomattavasti enemmän vaikka isommat lapset jatkavatkin päiväkodissa. Siksi uskoisin että tällä kertaa sitä enemmän arvostaa sitä rauhallista kotiarkea vauvan kanssa mitä teki esikoisen kohdalla kun se kotonaolo tuntui tylsältä ja kaipasi muuta tekemistä.

Meillä nuo isommat lapset nyt ovat erityislapsia ja omilla tarpeillaan työllistävät ja aika paljon.

Peesaan tätä. Meillä erittäin suuritöinen esikoinen, erityislapsi, joka on koulussa päivät. Lisäksi eskarilainen tarhassa j aminä vauvan kanssa kotona. Ja OIOI, miten nautin kun saan lahnailla kotona päivät! Ei tartte hoitaa kuin vauvaa! ja tietty soitella esikoisen asioista jne., mutta eipä tartte koko ajan höösätä. enkä edes ihan joka päivä pode huonoa omatuntoa löysäilystäni!

 

Jotain sieltä välimaastosta. En mikään yltiöreipas ole, mutten myöskään lahnake.

 

Peesaan tätä. Meillä erittäin suuritöinen esikoinen, erityislapsi, joka on koulussa päivät. Lisäksi eskarilainen tarhassa j aminä vauvan kanssa kotona. Ja OIOI, miten nautin kun saan lahnailla kotona päivät! Ei tartte hoitaa kuin vauvaa! ja tietty soitella esikoisen asioista jne., mutta eipä tartte koko ajan höösätä. enkä edes ihan joka päivä pode huonoa omatuntoa löysäilystäni!

Juuri tätä samaa niin odottelen! Toki voin käydä lenkillä ja kerhoissa tms miten mieli tekee, mutta siis sitä että osaa nauttia vauvasta ja siitä kotonaolon rauhasta ilman mitään tunnetta että tässä pitäisi nyt olla jotain tekemässä. Ja unohtaa turhat omantunnontuskat. =)

 

Täydellinen lahnake, en tee muita kotitöitä kuin pyykinpesun.

 

Olen pohjimmiltani laiska. Ok, touhuan lapsen kanssa, kokkaan ja pidän kodin siistinä enkä pidä sitä vastenmielisenä, mutta silti arvostan enemmän sellaista rentoa olemista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos haluan istua sohvalla niin kotityöt saa odottaa ja lapsen kanssa esim. luetaan kirjaa tai annetaan tekemistä minkä parissa viihtyy itsekseenkin. Pääasia että ne tiskit sun muut tulee hoidettua jossain vaiheessa päivää ja lapsi ei sentään kaiken aikaa leiki yksinään vaan saa monipuolisesti virikettä ulkoilusta sylittelyyn. Jotkut sanovat, etteivät voi rentoutua ennen kuin "kaikki on valmista" - minä taas pystyn siihen eikä haittaa, vaikka joskus harvoin kaikkea ei jaksakaan. En koe tätä heikkoutena, päinvastoin.

Vaan eipä reippaudessakaan ole mitään pahaa. Jotkut aktiivisemmat ihmiset vain tuppaavat ottamaan päällepäsmärin roolin, ja sellainen on ärsyttävää. Laiskemmat suhtautuvat erilaisiin toimintatapoihin suopeammin. Näin yleistettynä.

 

Varmaan monen mittapuun mukaan olen lahnake. Sillä mun luonne ei ole ylipirteä reippailija joka keksii lapsille kamalasti touhua. Me ei käydä kerhoissa, uimassa tai kyläilemässä. Eikä täytetä arkea elämyksillä. Meillä eletään arkea.
Mä olen kantapään kautta oppinut että kotiäiti saa olla lahnake ilman että pitäis tuntea siitä syyllisyyttä. Meillä saatetaan laahustaa vaikka iltaan asti yövaatteissa jos ulkona on huono ilma.

 

Pidän kodin järjestyksessä, mutta kyllä meillä aina on joku kohta pölyinen tai muuten joku proggis kesken. Ruoan teen aina minä. Käyn kerran päivässä lapsen kanssa ulkona, ollaan ainakin tunti. Otan muksun mukaan kotitöihin. Mutta istutan muksun myös joka päivä Muumien eteen, että saan edes sen 20 minuuttia olla rauhassa, maata sohvalla tai lukea lehden.

 

Onpa asenteellinen otsikko!

"oletko pirteä vai vähemmän pirteä?"

tai

"oletko hikipinko vai lanake?"

näin tässä olisi edes jotain tolkkua!

 

Mut pistää ihmetyttää semmoset lahnat jotka tosiaan saa ehkä yökkärin päälle vasta puoliltapäivin ja aamupalan naamariinsa.

Luehan ap ajatuksella tää lause ja mieti sitten olisitko mahdollisesti voinut asetella sanasi jotenkin toisin. Siis ellet tosiaan halunnut olla syyttelevä ketään kohtaan.

Mä olen varmaan sun mittapuun mukaan lahna. En ole mikään jippijaijee, nyt leivotaan, askarrellaan happy-happy-joy-joy -äiti. En halua häslätä ja häärätä koko ajan jonkun aikataulun mukaan, siinä on ihan riittävästi että ulkoilu, ruokailu jne on rytmitetty. Kotihommat hoituu jossain välissä.

Mies menee aamulla töihin, mä nousen lasten kanssa ja hoidan ne. En taatusti laita kelloa soittaan kuudelta pelkästä sympatiasta miestä kohtaaan Ja kun on hetki etten jaksa tai viitsi tehdä jotain kotihommia niin en tee. Ei ne työt mihinkään karkaa.

 

Lahnake ilmeisesti, koska mä en oo pahemmin taas hetkeen voinu tehdä mitään kotihommia.


*muoks* Ajatus ei taas kulje

 

Mut pistää ihmetyttää semmoset lahnat jotka tosiaan saa ehkä yökkärin päälle vasta puoliltapäivin ja aamupalan naamariinsa. Mut niin, meitä on moneksi

Voisko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, että useimmissa perheissä mies koisaa koko yön keskeytymättä täydet yöunet, kun nainen hoitaa lasten yöheräämiset? Kaikilla lapset ei nuku päiväunia samaan aikaan että silloin voisi saada minkäänlaista lepoa ja jos lapset sentään aamulla nukkuvat, niin miksi helvetissä univelkaisen ihmisen pitäisi raahautua ylös yhtään aiemmin kuin on pakko? Jos mies tekee yötyötä (semmoistakaan, missä saa torkahdella välillä), niin ei sitäkään kukaan pakota heräämään ylös joka aamu samaan aikaan muun perheen kanssa.

 

No okei ehkä huono ulosanti otsikossa., mut ei nyt kenenkään tartte nokkiinsa ottaa
Täällä jotenkin kaikki otetaan aina vittuiluna.

Mä nyt vaan satun olee sellanen pien taskuraketti joka tykkää tehdä paljon kaikkea lasten kanssa ja kotona.
Ja mä en ole tiukkis hymytön tiukkapipo jolla nuttura kireellä.

Vaan iloinen hassutteleva lapsiaan rakastava äiti. Kyllä he mulle ykkösenä on
Ja oikeastaan mitä kotihommiin tulee niin lapset ovat ilolla niissä mukana. Tykkää autella äitiä ja leipominen ja ruuan laitto se vata lystii onkin

Mut niin. Ei ollut tarkoitus loukata ketään

Vähän vaan päästä pätemään ja nostamaan omaa häntää kuitenkin?

 

Mä olen sopivassa suhteessa molempia, reipasta kotiäitiä ja lahnaketta. Aamu aloitetaan reippaasti aamutoimilla ja ulkoilulla/kerhoilulla/kyläilyllä jne. Yleensä iltapäivällä lasten päikkäriaikaan vaihdan lahnavaihteen päälle pariksi tunniksi, jolloin otan rennosti. Illalla jaksaa sitten taas puuhata lasten kanssa. Tosin olen myös sitä mieltä, että on hyväksi lapsillekin näyttää, että välillä voi olla jouten hyvällä omallatunnolla.

 

Olen enempi ajattelija kun toimija, joten päättelepä siitä.

 

:saint: Ottakee sädekehä ja kiillottakaa :xmas:

 

Olipa osuva sanavalinta tuo lahnake, sillä se on ollut suvussa käytössä ja siksi siitä tulee tietynlaiset mielleyhtymät mieleen. Siksi olen mieluummin lahnake kuin reipas kotiäiti, joka pilaa kaikkien mielialan liiallisella touhottamisella. Kun reipas kotiäiti menee sukulaisiin kylään, niin hän ei syö tarjolla olevaa ruokaa vaan tuo omat ruuat mukanaan ja vaatii, että muidenkin vieraiden on syötävä hänen tuomaansa ruokaa. Reipas kotiäiti lähtee kylästä heti pois, kun on syönyt mukaan tuomaansa ruokaa, siivonnut pöydän ja tiskannut astiat. Muut hän haukkuu jälkeenpäin lahnakkeiksi, koska kukaan muu ei tee mitään paitsi hän itse.

 

[QUOTE="vieras";22326324]Olipa osuva sanavalinta tuo lahnake, sillä se on ollut suvussa käytössä ja siksi siitä tulee tietynlaiset mielleyhtymät mieleen. Siksi olen mieluummin lahnake kuin reipas kotiäiti, joka pilaa kaikkien mielialan liiallisella touhottamisella. Kun reipas kotiäiti menee sukulaisiin kylään, niin hän ei syö tarjolla olevaa ruokaa vaan tuo omat ruuat mukanaan ja vaatii, että muidenkin vieraiden on syötävä hänen tuomaansa ruokaa. Reipas kotiäiti lähtee kylästä heti pois, kun on syönyt mukaan tuomaansa ruokaa, siivonnut pöydän ja tiskannut astiat. Muut hän haukkuu jälkeenpäin lahnakkeiksi, koska kukaan muu ei tee mitään paitsi hän itse.[/QUOTE]

Tää on hyvä!

Mullekin tulee erittäin negatiiviset mielleyhtymät sanoista "reipas kotiäiti". Pelkkä "reipas" niin oksu meinaa lentää! En kestä sellasia koko ajan touhottavia ihmisiä ollenkaan. Mies vitsailee aina et sellaset pakenee jotakin pahaa oloaan kun ei voi yhtään vaan olla ja ajatella.

 

Yöt töissä ja päivät hoidan kolmea lapsukaista kotona. Ja sanomattakin selvää, ettei meillä rynnitä mihinkään perhekerhoihin tai muihin. Äiti keskittyy olemaan läsnä. Eikä tee kotitöitä muuta kuin sellaisina päivinä, kun edeltävä yö ei ole ollut työyö. Eli menen läpi siitä missä rima matalin, mulle riittää, kun on puhtaita vaatteita ja ruokaa. Ja kun lapset menee päikkäreille, mennään koko porukka parisänkyyn ja otetaan hyvät päikkärit. Että näinkin pöljiä tapauksia löytyy, jotka ei raaski laittaa lapsiaan hoitoon mutta on kahtia jakautunut: öisin työssäkäyvä äiti ja päivisin kotiäiti.

 

Lahnake. Olin sitä jo ennen äitiyttä. Inhoan kotitöitä mutten silti osaa elää siivosti sotkematta. Nykyisellään inhoan myös sitä, että siellä sotkee myös kaikki muut. Siivotaan meillä toki, joo, mutta hammasten kiristelyn kera. Jos vaan voisin, palkkaisin piian itselleni.

 

ilman muuta kotona olen lahnake (tai olisin varmaan mieluummin isi). En tykkää kotitöistä, ne on sellasta pakkopullaa (eikä mieskään tykkää). Mieluummin luen kirjoja, opiskelen, teen oppimistehtäviä ja kurssittaudun toisin äikkälomalla en opiskellut mitään (törkeetä lahnakkuutta) vaan luin.