Olisiko täällä joku ihana ystävällinen ihminen ja auttaisi!!

Kun ahdistaa niin valtavasti... Mulla on ollut jo yli vuoden kohta 4-vuotiaan poikani kanssa tosi kovia nukuttamisvaikeuksia. Olen kokeillut kaikkea: rauhoittumista illalla hyvissä ajoin, terveellistä ruokaa, lauluja, iltasatua (joka ilta) silittelyä. Mutta poika alkaa riehumaan heti iltasadun luvun jälkeen, juoksee ja pomppii. NAURAA vain yrityksilleni nukuttaa. Nyt alan olla siinä pisteessä, että en tosiaan enää jaksa nukuttaa!! Vaikka aamulla on todella isoja vaikeuksia saada lapsi heräämään hoitoon. Mikä nyt on aika luonnollista n. 7 tunnin yöunien jälkeen!!
Olen tilanteesta stressaantunut, enkä saa enää itsekään unta, vaan menen aamuisin töihin n. 3 tunnin yöunilla. Iltaisin alan ahdistua jo aikaisin vain siitä tiedosta, että kohta olisi se nukuttaminen taas jotenkin aloitettava.

Lisäksi olen viime aikoina ollut todella ikävä äiti. Valitan, kun sotketaan. Tai saatan häipyä ovet paiskoen huoneesta, kun siellä lapsi vaan temuaa ja naureskelee minulle. Eilen en jaksanut noteerata pojan temppuiluja mitenkään vaan passitin hänet olohuoneeseen temuamaan. Sanoin, että "tee mitä lystää, mutta älä häiritse minua, äiti lepää nyt". Olen ollut jotenkin pitkäpinnainen aiemmin. Nyt tuntuu, että hermoni eivät pidä yhtään. Lapset eivät oikein muutenkaan usko minua. Paikat sotketaan joka päivä ja minä saan ne aina siivota. Millään maanitteluilla en saa poikaa korjaamaan leikkejään iltaisin.

Olenko nyt vain turhan itsekäs? Inhoan sitä, kun alan käyttäytyä itsekin kuin pahainen kakara. Viime aikoina olen kärsinyt kovista päänsäryistä ja huimauksesta. Se ei ehkä liity tuohon nukkumisongelmaan, mutta se lisää ennestään sitä että olen todella väsynyt ja äkäinen itsekin.

Haluaisin niin kovin olla hyvä äiti, enkä sellainen jonka mielialat heittelee kuin tuuliviiri.

Olen siis yh, joten miestä nyt ainakaan ei voi avuksi pyytää nukutustouhuihin.

Kiitos jos joku osaisi sanoa jotain. Vauva-lehden keskustelupalstalla tuntuu saavan tosi ikävää palautetta.

 

Ei minulla mitään hyviä vinkkejä ole, mutta älä turhaan syyllistä itseäsi, jos tunnet nyt olevasi ikävä äiti. Väsyneenä olo on aivan hirveää ja sen ymmärtää vain se joka tarpeeksi pitkään nukkunut tosi lyhyitä öitä. Minusta ainakin tulee silloin kurja äiti, tunnistan kuvauksesi hyvin.

Itse nukkumaanmenosta, mitä jos kokeilet aikaistaa sitä reippaasti? Kuulostaa ehkä huonolta neuvolta, mutta yksi tuttu sai nukkumaanmenon helpottumaan, kun aikaisti sitä kunnolla, sopi jotenkin paremmin lapsen uniaaltoon. Ehkei toimi, mutta voithan kokeilla.

Koita jaksaa, vaikka yliväsyneenä kaikki näyttää tosi synkältä. Ikävää, että sait vauva-lehden puolella kurjaa palautetta.

 

Kurja tilanne, ei voi muuta sanoa ja edelliseen voin yhtyä siinä, että itseään on turha syyttää. Meillä poika on aina ollut todella hyvä nukkuja ja lelutkin kerää kohtalaisesti, joten meillä ei tätä ongelmaa ole, mutta lähipiiristä löytyy kaksikin tapausta, joilla vastaavia ongelmia on, toinen näistä kävi psykologin kanssakin juttelemassa, kun tilanne oli aika solmussa.

Nukkumaanmenon aikaistamista suositeltiin minunkin kavereilleni ja toisella se tuottikin tuloksia. Toinen kaveri teki muistaakseni niinkin radikaalin tempun, että suutuspäissään purki pois poikansa sängyn ja ilmoitti myyvänsä sen pois, kun poika ei kerran siinä tykkää nukkua, samoin keräs kaikki pussilakanat ja tyynyliinat pois (ja niitten spider manien lähtö kai kirpaisi aika lujaa) ja jätti vaan patjan ja tyynyn ja peiton huoneen nurkkaan. Poika kai tästä pelästyi niin paljon, että riehuminen loppui siihen (pelkäsi kai että loputkin lähtee). Teko on kuitenkin niin radikaali, että sitä on kyllä vaikea suositella kenellekään, ties mitä traumoja jättää... Nyttemmin tällä pojalla kyllä näkyy olevan taas sänky ja siinä oikein lakanatkin....

Jatkuvan sotkemisen he ratkaisivat lelujen määrän todella radikaalilla vähentämisellä ja niitä leluja sai sitten takaisinpäin, kun osoitti, että paikat pysyy siistinä. Ja kaikki tavarat mitkä jäi sikin sokin meni jätesäkkiin ja varastoon.

 

Toisaalta en ihmettele, että joku menee jo noinkin pitkälle tuossa hommassa. Kun itsekin olen ihan helisemässä. Taisin minä kerran uhata kantaa sängyn toiseen huoneeseen. Meillä siis molemmat lapset (8v ja tämä pian 4v) nukkuvat mun kanssa samassa huoneessa, kun isompikin niin haluaa.
Tuntuu vaan niin pahalta kuinka pahasti sille omalle lapselle voikaan sanoa ja se, että se oma lapsi todella herättää kiukkuisia tunteita, niinkuin se tahallaan minua kiusaisi. Vaikka ei niin varmastikaan tee.
Kyllähän meillä silti joku ratkaisu on tuohon nukkumiseen saatava, kun siitä jo koko perhe koululaista myöten kärsii.

 

Meillä on ollut aiemmin vaikeutta alkaa nukkumaan ja vielä edelleenkin sitä välillä ilmenee. Oletko kokeillut, että käyt vaan peittelemässä sänkyyn, etkä jää huoneeseen pidemmäksi aikaa. Aina kun tulee ovelle kukkumaan komennat vaan takaisin sänkyyn, etkä puhu muuta. Toinen juttu mikä meillä on toiminut, on eteerinen laventeliöljy, jota laitan tyynyliinan kulmaan yhden tipan ja sen tuoksu yleensä rauhoittaa ja antaa muutenkin paremman yöunen.

Oikein voimallinen halaus :hug: sinulle, kyllä se onneksi joskus tuo nukahtaminen helpottaa. Koita jaksaa!!

 

huhheijaa, paljon sympatiaa täältä sinnepän! entisenä yksinhuoltajana voin vain kuvitella miten väsynyt olet. ja väsynyt täytyy 4-vuotiaankin olla - ei tuon ikäinen voi noilla unimäärillä oikeasti pärjätä. saatta hyvinkin riehuminen johtua siis yliväsymyksestä. eikä ole oikein koululaistakaan kohtaan jos hänen iltatoimensa ja nukahtamisensa tästä kärsii.
tässä mun sekalaisia ajatuksia, kun ei oikein tähän aikaan päivästä meinaa ajatus toimia kunnolla:
en tiedä mitä kaikkia temppuja olet kokeillut, siis tarrapalkitsemista tai muuta vastaavaa.
toisaalta 8-vuotias voisi olla jo tarpeeksi vanha "liittoutumaan" kanssasi ja saisitte pikkuveljen yhdessä aisoihin?
iltapalvelua (laulua, satuja, silittelyä) ehkä voisi karsia ihan rankalla kädellä. eli makkariin mennään nukkumaan, ja makkarissa ollaan vaan kun nukutaan. sylittelya, satuja yms vaikka sohvalla.
vanhempi lapsi olisi varmaan hyvä saada omaan huoneeseen (tai vanhempi jää sun kanssa, pienempi omaan huoneeseen) jos teillä on kolmio. mutta lapset erilleen etteivät villiinnytä toisiaan.
tee vaikka iso taulu jossa illan ohjelma kellonaikoineen. unohtakaa telkkari ja ylimääräiset ohjelmat viikoksi, keskittykää tarha/koulupäivän jälkeen toisiinne.
aikaistakaan varsinkin nelivuotiaan iltoja: pienempi vaikka omaan sänkyyn jo seiskalta, isompi kasilta. mun mielestä olisi tärkeää saada purettua pienemmän univelkoja ja opettaa uudestaan miltä tuntuu herätä levänneenä.
tylysti pois ja jäähylle kaikki ne lelut jotka sinä joudut keräämään - vie kellariin tai vintille mustissa jätesäkeissä.
käyttäkää yhteinen ilta-aika yhteiseen tekemiseen - tehkää ruoka yhdessä, tiskatkaa yhdessä, ripustakaa pyykit yhdessä, pelatkaa pelejä yhdessä. vatsa täynnä ravitsevaa ruokaa ja pehmeä valaistus väsyttää.

tässä nyt jotain mitä tuli mieleen. toivottavasti teillä pian helpottaa. muista että kun muutoksiin ryhdyt, niin pysyt johdonmukaisena, ja etukäteen päätät että jatkat uudella tyylillä viikon tai kaksi. takapakkia tulee aina kun muutoksiin ryhtyy, eli mieti itsellesi jokin strategia niitäkin varten. jos lapset nukkuu hyvin nukahdettuaan, niin jos uskallat, pyydä lääkäriltä itsellesi nukahtamislääke (tai kokeile luonnontuotteita). nukahtamislääke auttaa saamaan unen päästä kiinni, mutta ei aiheuta "kanttuvei" fiilistä. sinullakin on huimat univelat joita ei ihan yks-kaks nollata.
palaa jossain vaiheessa tänne kertomaan miten menee!!!

 

Hei,ja myötätuntohalaus :hug: . Meillä on erilainen tilanne, mutta pelkään että pikkuhiljaa mennään tohon. Tai kyllä musta tuntuu jo nyt että ihan yhtä helvettiä nää illat on. JO senkin takia että pelkää jo etukäteen kuinka kauan tänään menee ja kuinka vaikeasti?
Eli siis meillä on jo 5,5 v poika. Joka on pelokas ja samalla uhmakas. Venkuttaa ja kiukkuaa . tämä kaikki on alkanut jo kesällä. ensin painajaisia, sitten heräilyjä painajaisten pelossa, sitten nukahtamis vaikeuksia, ja nyt sitten nukutus. Ääh.. en jaksa edes aloittaa alusta kokonaan, mutta tää ottaa tosi koville. Meillä on kuitenkin isi auttamassa, mutta mä olen ihan hajalla. Noh... välillä kuitenkin helpompaa....Me halutaan olla pojan lähellä ja ns suojella sitä kun sitä pelottaa, mutta kun sekään ei auta, vaan siltikin venkuttaa. Olen saanut kaikenlaisia neuvoja, mutta ne on lähinnä sellaisia että huudata,älä nukuta, äläkä ota viereen. Ensin olin itsekin tällä kannalla, mutta kohta vuoden jälkeen ote alkaa lipsua. Huudan lapsilleni nykyään turhasta ja olen kiukkuinen. Ja tää johtuu siitä kun jo valmiiksi ärsyttää ilta... :'(

 

Olen ihana ja ystävällinen , voi kun vielä osaisin auttaa :hug: .
Voin vaan lohduttaa, että ei lapsperheen elämä kaikilla muillakaan kovin helppoo oo, meillä ainakin riittää kaikenlaista päänvaivaa, ei vähiten se että lapset heräilee "tuhat" kertaa yössä ja 1,5 v juo jopa neljä kertaa yössä tuttipullosta maitoa ... Mä en vaan jaksa vierottaa sitä. Noh, mua vähän helpotti, toivottavasti säkin jaksat vielä. Ei ne ikuisesti oo pieniä vaikka välillä siltä tuntuukin.

 

Nii ja senkin vielä haluan sanoa,että huonoina hetkinä minä aina rupean miettimään asioita syvemmin, eli olemme onnekkaita kun meillä on asiat hyvin. Lapset on terveitä ja niillä on onnellinen koti ja hyvät vanhemmat. Asiat voisivat olla huonomminkin. :hug:

 

Tuon ikäistä voi myös jo laittaa jäähylle eli jäähypenkki käyttöön kun toimii sopimattomasti. Ja lelut myös jäähylle jos niitä ei kerätä.
Meillä 6 vee likka lentää jäähylle 3 varoituksen jälkeen jos ei tottele. ensi alkuun tyttö yritti tulla pois, mutta sitkeästi vein takaisin ja aika alkoi aina uudestaan alusta. Eli minuutti per ikävuosi.


:hug:

 

Meillä 2,5 ven kanssa ihan samanlainen juttu. Oma sänky on, mut ei siellä pysy. joka ilta luetaan satu ja silittelen hiuksista, mutta alkaa riehumaan. Ollaan hyväksi koettu vaihto-ehto, että poika pysyy sängyssä ja sinikkään huutamisen jälkeen rauhoittuu ja nukahtaa silittelyyn ja jos on tosi sinnikäs, niin otan sänkyyn viereen ja nukahtaa siihen. Joudutaan ikävä kyllä pitämään väkisinkin paikoillaan, kun alakerrasta on tullut valituksia, kun poika juoksentelee joskun 22:n jälkeenkin, niin ei voi muuta kuin huudattaa toista, jos alakerrassa olis porukka sitten tyytyväisempiä

Niin ja minulla on vielä 2,5kk:n ikäinen vauveli ja AD/HD 8-vuotias poika. jolla on lääkitys, mutta lääkkeen vaikutus on loppunut klo 19 mennes ja sit sekin menee pitkin seiniä ja minä melttoan ja metelöin, kuin mikäkin pirttihirmu. Mies tekee ilta ja yö duunia, joten siitä ei pahemmin hyötyä iltaisin ole. No onneks sillä alkaa loma huomen, niin viikon kotona täällä hullujen huoneella :headwall: :headwall: :headwall:

 

Meillä nuorimmainen on aina ollut kans aika vaikee ja vieläkin temppuilee nukkumisten(kin) kanssa. Paljon olet muilta saanutkin vinkkejä joten annan minäkin pari omaa joista toisinaan on ollut apua: iltapalaksi yömaitoa ja/tai kaurapuuroa(kauralla on vanhan kansan ja luontaistuotekansan mukaan rauhoittava vaikutus =) )Ja toinen asia mikä erityisesti poikaani viehättää: pohkeiden ja jalkapohjien suht voimakas "hieronta" tai painelu. Meillä poika täytyy(?!) nukuttaa viereen joten siinä niitä kinttuja on hyvä samalla hivellä.Rauhoitttuu melkein heti, vaikkei kylläkään nukahda siihen. Liiallisuuksiin ei tietty kannata mennä, meillä niitä jalkoja saisi tahkota vaikka koko yön jos poika päättäisi. Tunnistan muuten hyvin tuon ahdistuksen mikä väsyneenä tulee. Joskus tuntuu että muutun ihan toiseksi, joksikin raivottareksi, kun nukkuminen ei luonnistu lapselta eikä sit tietty itseltänikään. Ja sit on ihan kamala olo, itku pääsee. No, onneks on joku tolkku säilynyt, yritän miettiä että tämä on tämä hetki eikä mikään loppuiän kärsimys...

 

Kiitoksia tosi kannustavista viesteistä! On kyllä totta, että olen jo kokeillut lähes kaikkea ehdottamaanne. Silti on aina mukava saada kannustavia viestejä ja tietää ettei ehkä olekaan niin mahdoton äiti kuin itseään huonoina hetkinä saattaa pitää ja että muuallakin voi olla samanlaisia vaikeuksia. Vaikka täytyykin muistaa, että tämmöinen ongelma on pieni verrattuna johonkin sairauteen tms.

Vielä täytyy päiväkodin kanssa ottaa puheeksi uudelleen, jos päiväunia olisi mahdollista lyhentää. Eihän tämä oikein näin voi siltikään jatkua, kun kaikki ovat aamuisin niin väsyneitä.
Itsellä on viime päivinä ollu vähän parempi mieli, enkä ole kovin "lapsellisuuksiin" itse sortunut. Tänään nukkuminen onnistui ennätysaikaisin! Luin iltasadun aivan normaalisti, sitten peittelin ja annoin luvan itsenäisesti lueskella lehtiä. En jäänyt tällä kertaa viereen ja poika nukahti n. 22.30. Eli se on kyllä tosi aikaista nyt tuo! Saa nähdä miten huomenna sitten.

 

meillä 4v:n kanssa samoja nukutusongelmia. päiväunet tyttö jätti jo reilunvuoden iässä pois. ja nyt ei kyllä uskalla antaa nukahtaa autoonkaan päivällä. vaikuttaa heti nukkumaan menoon.
välillä tapeltu parikin tuntia hyvin ennen kuin saa nukkumaan.
pahimmillaan alkoi juuri sama remuaminen nauraminen leikkiminen yms. ja itse oli aivan poikki.
uhkailuun..kiristämiseen..lahjontaan on sorruttu.
nyt aavistuksen seesteisempi kausi nukkumaan menossa tullut.
kyllä siinä itse väsyy eikä sitä jaksa superäiti aina ollakaan. eikä pidäkään.
meillä nyt sama satu luetaan kaksi kertaa ja sitten pitää silmät laittaa kiinni.
eikä sängystä enää nousta. tyttö tosin nukkuu meidän vieressä vielä.
kiltit nukkumaanmenot palkitaan seuraavana päivänä jollain kivalla jutulla tai leikillä.
raskasta se veivaaminen on. itse myös todella väsynyt ollut ja kolmatta lasta odotan vielä tässä samalla. päiväunien poisjättö on hyvä keino jos suinkin mahdollista. täälläpäin ei onneksi tarvi hoidossa nukkua unia jos lapsi ei unta tarvi.
jaksamisia sinne kovasti. :hug: