Ollaankos me liian vaativia vanhempia?

minkä takia se lapsi pitää tunkea harrastukseen jos ei halua?
Kuitenkin vasta aloittanut koulun niin antaisi keskittyä koulunkäyntiin ja suoda sen jälkeen lapsen ansaitsema lepo ja leikki eikä pakkosyötöllä viedä johonkin harrastukseen. Sillä 7v on vielä lapsi.

Ei tuo ole enää mikään palluravauva.. menojalkaa löytyy kun aina pitäis päästä kaverille ja kun meillä on ptkät työpäivät niin harrasteet ehtis jo harrastaa siinä päivän aikana, ilta-aika olis vielä perheelle ja kavereille hyvinkin. Eikä tuon ajatusmaailma tyydyty pelkästä koulunkäynnistä.

niin että omaa huonoa omaatuntoa koitatte paikkailla sillä että lapsi on edes harrastuksen kautta valvovan silmä alla....

 

Voi jee...!En ees viittyny lukea koko ketjua tarkasti.Eiköhän lapselle peruskoulun aloitus ole jo tarpeeksi vaativa ja uusi asia. MITÄS JOS ANTAISIMME LAPSIEMME OLLA LAPSIA SEN LYHYEN HETKEN MITÄ HE ITSE TARVITSEVAT EIKÄ YRITETTÄISI VÄÄNTÄÄ HEISTÄ PIENIÄ AIKUISIA?!Uskon, että lapsi itse ilmaisee mikä harrastus häntä kiinnostaisi. JA MIKSI MITÄÄN KOTONA TEHTÄVÄÄ ASIAA EI LASKETA HARRASTUKSEKSI?Esim. piirtämistä, musiikin kuuntelua, lukemista.

 

sairasta, mun mielestä. mun lapsia ei tulla koskaan pakottaan harrastuksiin, iste jos haluavat alottaa jonkin harrastuksen niin tuen ja kannusta 100%, mutta pakottamaan en ala. mut pakotettiin kilpauinti harrastukseen pentuna, se oli ihan järetöntä hommaa! (pakko kertoa esimerkki; yksissä kisoissa mulla alko tooosi runsaat menkat, ja just ennen mun lajia... empä menny altaaseen sillon ja voitte vaan kuvitella kun mun piti mennä vanhemmille selittään miks en menny..kuinka noloa se olikaan.. ) että joo, ei ehkä tosiaan kannata pakottaa! |O

 

Ihan tarkkaan en koko ketjua lukenut kun vähän tökkii mutta silti..

Luulisin, että koulunaloitus on jo aika iso juttu, vaikka sanoitkin lapsenne olevan lahjakas ja pärjäävän hyvin.
Sosiaalinen ympäristö on kuitenkin erilainen koulussa kuin päiväkodissa.

Itse antaisin pitää harrastetauon ja sitten hieman myöhemmin positiivisella asenteella !! kannustaisin vaikka johonkin uuteen harrastukseen.
Elämänikäisen harrastuksen vaatiminen on kohtuutonta ja jotenkin kummallistakin mun mielelstä. Miksei harrastuksia voi vaihtaa?
Esim. jos on aloittanut pianon soitolla niin vaihtaa viuluun, luistelun ratsastukseen, koripallon jalkapalloon, englantikerhon ranskankerhoon jne. Ei kai siitä mitään haittaa voi olla??

Mä olen itse aloitanut 7-vuotiaana pianon soiton, ihan mielelläni, mutta olisin halunnut muutaman vuoden päästä vaihtaa / lopettaa sen eikä vanhempani suostuneet siihen. Painostuksella jatkoin, lopetin myöhemmin enkä enää ikinä koske pianoon.
Joten se siitä hyödyllisestä elämänkäisestä harrasteesta.

Vastaavasti olen 5v aloittanut laskettelun, josta tuli elämänikäinen harrastus. joskus oli talvi taukoa väliin, kun muut hommat kiinnosti mutta palasin aina rinteeseen. Siihen ei pakotettu eikä painostettu, kannustettiin kyllä ja sain pitää taukoja jos halusin.

 

Meidän 7-vuotias aloitti nyt koulun, sen homman pitäis olla ihan iisiä kun tyttö osaa jo lukea ja on lahjakas joten läksyjenluvun lisäksi vaadimme miehen kanssa että pari harrastusta ei ois pahitteeksi, lapsi pistää vastaan. Viime vuonna aloitettu luisteluharrastus tökkii, sitä ei kuulemma ainakaan.. uintia ehdoteltiin, ei kiinnosta, sit sanoin että ainakin englantikerho ja kuvataidekerho ja ehkä tietotekniikkakerho.. ei millään. Olemme miehen kanssa kumpikin harrastaneet tuon ikäisestä jo aktiivisesti, mies jääkiekkoa ja minä puhallinmusiikkia eikä oikein ymmärretä että mikä ihme on nykyajan kakaroissa kun pitäis vaan olla ja laiskotella. Pitäiskö vaan sanoa että menet ja sillä siisti, että kyllä pitää tuon ikäisellä jo olla kunnon harrastus!?

ehkä lapsesi haluaa elää rauhallisemmin kuin harrastelevat vanhemmat. katsellut vierestä, ja ajatellut ei kiitos.

 

En lukenut koko ketjua mutta näin 9v tytön äitinä muutama kommentti...

Tyttö on pelannut jalkapalloa 5 vuotiaasta ja käy lisäksi uimassa. Nyt tänä kesänä pallon potkiminen ja turnaukset ovat olleet aika liisteriä. Viime viikolla tyttö sitten rohkaistui sanoi ettei halua enää pelata. Kysyin että miksi ja hän sanoi ettei se ole hänen juttunsa mutta hän ei ole uskaltanut sanoa ettei enää halua. Minä kysyin että mikset ole uskaltanut ja vastaus oli että: isäkin on pelannut pienestä asti niin minunkin pitäisi pelata. Ja kyse ei todellakaan ole siitä.

Jos tyttö ei halua pelata tai uida enää niin ei haittaa minua. Sanoikin hänelle että jos ei halua ei ole pakko, harrastuksen ehtii löytää sitten myöhemminkin!!!

Nämä lapset ovat niin vähän aikaa lapsia että annetaan heidän olla. Päättävät sitten isompana mitä haluavat tehdä. Ei pakoteta heitä tekemään sitä mistä itse olemme aina haaveilleet...

 

En lukenut kaikkia, vain ekan sivun mutta mieleeni kyllä tuli ekana että miksi kyselet täältä että mitä tehdä, kun kirjoituksestasi paistaa läpi se, että lapsi menee harrastamaan, halusi tai ei.

Ite en kyllä kannata moista pakottamista tai kannata ajatusmaailmaa että pienestä pitää alottaa ELÄMÄNMITTAINEN harrastus, oikeesti, osaako joku sanoa lapsen puolesta kiinnostaako joku 7veenä alotettu juttu enää myöhemmin? Ja muutenkin, eikö harrastamisen pitäs olla vapaaehtosta eikä pakottamista :/ Tästä aiheesta tulee väistämättä mieleen se hetki sitten tullu ohjelma, jossa mies pakotti pienen pojan juoksemaan oliko se 70km maratonin :headwall:

 

Mä taas ihmettelen sitä, että lapsille on pakko tunkea niitä harrastuksia, ettei ole aikaa ollakotona perheen kanssa.

Ei ole valitettavasti aikaa muutenkaan olla kotosalla aina yhdessä..

Tämä kuullostaa erikoiselta ja pahalta. Onhan lapsella oltava mahdollisuus ihan tavalliseen perhe-elämään, sohvalla lötköttelyyn, juttelemiseen vanhempiensa kanssa, television katsomiseen, kiukutteluun, yhteisen iltapalan tekemiseen, kävelyretkiin, ikävystymiseen; normaaliin elämään.

Ei mikään harrastus hävitä näitä perhe-elämään liittyviä perustarpeita.

Piika-äiti

tätä peesaan ja sanona, että taitaa aapee haluta että lapsi on poissa silmistä poissa..

 

Ei ole valitettavasti aikaa muutenkaan olla kotosalla aina yhdessä..

No sitä suuremmalla syyllä, hyvänen aika!
En vaan voi tajuta tällaisia vanhempia, en millään. Olette varmasti jo päättäneet, että lapsenne tulee menemään lukioon ja yliopistoon ja hankkivat hienon ja hyvän ammatin, viis lasten toiveista. Eikö?

Totta kai tuo menee lukioon. Ja arkkitehtiä siitä suunnittelin, mutta sekin käy että lähetän hänet Chigagoon ystäväni yksityisopetukseen taideopintoihin.. no niin vetäkää henkeenne jos haluatte

Ehkä sä yliammut mutta brassailet samalla. mainitsithan jo tuolla aikaisemmin kun varallisuutta on.

 

Oletko aapee se sama, joka silloin kerran kertoi episodin siitä lapsen hakemisesta tarhasta...?(Se lapiohärdelli?)

¤pohtii¤ B)

Siis tätä mietin kanssa.

 

en edes alkanut lukee ketjua...mutta miksi ihmeessä lapsi pitää pakottaa harrastamaan jotain en tajua :/ ei kukaan voi olla niin tyhmä että pakottaa lapsen harrastamaan vain siksi kun äiti tai isi haluaa... |O

 

Lapsen kuuluu tuon ikäisenä saada kokeilla kaikkea mahdollisia harrastuksia. Kuinka lapsi voi tietää mistä tykkää, jos ei ole saanut kokeilla kuin yhtä tai kahta vaihtoehtoa. Varmasti se oma harrastus löytyy kokemuksien kautta.

Eikä kannata tämänikäisen kohdalla puhua mistään elämänmittaisesta harrastuksesta!!

Mut on viety suksille (hiihtämään) kolmen vanhana isäni käskystä. Kilpahiihdin sitten sinne varhaispuberteetin kynnykselle, koska kaikki sitä minulta odotti. Sitten lenti sukset nurkkaan, enkä tänäkään päivänä pysty nauttimaan hiihtämisestä. :kieh:

*muoks* vielä sen verran, että tuolla kenttien ja kaukaloiden laidoilla näkyy ihan tarpeeksi näitä ylirasittavia vanhempia, jotka huutelee ja kilpailee siitä, että kuinka "meidän matti" on ihan selvästi joukkueen paras jne. Ihme jos lentää lapsiltakin pyyhe nurkkaan jossain vaiheessa, kun se harrastus ei ole enää kivaa, vaan sitä tehdään omien vanhempien vuoksi.

 

Kun ei se kaunis puhe mene perille, niin sanotaan ihan sydämestä - suoraan suomen kielellä :
Melkoisen itsekkäät vanhemmat, kansankielellä voisi kutsua mukavilla lisänimilläkin.

Ei perkele, että sitä on tommosiakin No, ap:n arvomaailma on käynyt kyllä selväksi jo aiemmistakin viesteistä.
Toivottavasti et koskaan joudu nöyrtymään elämän edessä rankimman kautta (mitä tahansa voi sattua, koska tahansa, lähestulkoon), silloin sinä olisit neito pulassa. Tuommoisella elämänasenteella ei pärjää jos vastaan tulee vähänkin isompi vaikeus, mihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa

 

Kunpa aapee muistaisi, että tyttönsä on lapsi ei miniaikuinen. Sinä olet varmasti hänen kaverinsa nyt ja tulevaisuudessa, etkä äiti jonka syliin on kiva käpertyä. teetkö/teettekö miehesi ja sinä lapsenne kanssa mitään kivaa ja tavallista. Käytte retkellä esim. Pyöräilette. Leivotte. Laiskottelette. Miksi pitää olla kauhea suoritusvimma? Muidenko takia lasta pitää lykätä harrastuksiin, että äiti ja isi saavat sanoa että meillä harrastetaan.

Ja p.s. koulu on lapsen työtä. Koulun jälkeen on kiva olla kavereiden kanssa ja ladata akkuja. Onko lapses muuten koskaan saanut leikkiä. Onko sillä yhtään leluja. Vai eivätkö lelut ole olleet järkeviä, joten äiti on pitänyt niitä liian lapsellisina.

Pitääkö pienen lapsen olla isompi kuin mitä on????

 

kerroit jossain viestissä vastalauseen äiti ja lapsikerhoista. että sinä et pitänyt. eihan sinun olisi kuulunutkaa sitä pitää, lapsellekkin olisi tehnyt hyvää ja hän olisi nauttinut. mutta taisi olla liian porvarillista porukkaa sun makuusi. ja se kirjoitus paljasti jotain, eli sinä päätät ja lapsi seuraa perässä. ei äiti lapsi suhde kuulu noin mennä että kohtelet häntä kuin koiraa.

 

En edes yritä lukea koko ketjua, mutta |O |O |O |O |O

 

miun mielestä kyllä se muksu itse keksii sitten sen mitä hää tahtoo tehdä. kun vain vanhemmat antaa vähän osviittaa, mutta pakottaa ei saa eikä ainakaan sellaista mitä vanhemmat tahtovat että lapsi oppii jos lapsi ei itse.