Ongelmia suhteessa!

Hei!
Nyt mun on pakko kysyä teiltä muilta, mitä mieltä ootten seuraavasta?
Ollaan seurusteltu 3 vuotta.Vuosi ennen lapsen tuloa, eli aika tuore suhde.
Mua on alkanut häiritsemään, meidän riidat. Esim. tänään puin lapselle päälle ja pyysin tuomaan kengät eteisestä, kun ite ois ollu hankalaa ne hakea. Miehellä soi puhelin samal, kenkiä ei tuonnut. Piti hakea ite ne.
No se mikä on ongelma. Lähettiin kävelylle ja kysyin miksei tuonut niitä kenkiä. Niin mies alkaa huutamaan tuolla ihmisten ilmoilla. Arvatkaa vaan alkaako toi hävettämään?
Usein riitojen yhteydessä mies alkaa huutamaan ja etsimään syyllistä, kuka on syyllinen ja mihinkin.Se lannistaa ja jotenkin vaikuttaa mun omaan tuntoon. Miksei voi keskustella normaalisti kun kyse on niin pienestä asiasta?
Teenköhän mä jotain jotenkin väärin?

 

Okei, mistä toi riita sai alkunsa oli aika typerää. Siis kenkien hausta. Syyllistyn siihen itsekin, kun oon väsynyt ja tuntuu et saa tehdä kaiken itse vaikka ois yx käsipari vielä käytettävissä. Mut jotenkin tuntuu, et teidän ongelmat saattaa olla jossain muualla, se vaan ilmenee vähän missä ja miten sattuu. On kuitenkin mieheltäs aika typerää ruveta sättimään ihmisten kuullen, mun mielestä parisuhdeongelmat on kahdenkeskeisiä asioita eikä niitä kylillä huudella. Mä nyt oon aika huono neuvomaan toisia mut, teidän kannattas kyllä istua ihan rauhassa alas ja jutella mikä kumpaakin risoo.

Väsyneenä ja kiukkuisena tulee sanottua paljon asioita, jotka pitäis jättää sanomatta. Vastaako teidän nykyinen elämä sitä, mitä te molemmat ootte halunnut. Saattaa olla, että lapsiperheen alku on aika erilaista, kun moni on kuvitellut, ei siis aina ruusuilla tanssimista. Ja aika useasti siinä tahtoo kumppani jäädä vähän vähemmälle huomiolle. Ehkä sun miehes tuntee ittensä riittämättömäks ja toivois sulta enemmän huomiota?? Tää on vaan veikkaus. Koita jaksaa ja yrittäkää selvittää asiat! Se kyllä kannattaa!!!

 

Neuvoisin keskittymään johonkin tärkeämpään kuin siihen että kenen vika mikäkin asia on... kuulosta erittäin lapselliselta.
Esim. mä en olis kuuna päivänä ilennyt enää jälkeenpäin tentata mieheltäni että miks et tuonut kenkiä...voi pyhä jysäys...

Kannattaa ennemmin keskittyä toisen tukemiseen kaikessa, sillä sitä rakkaus on, silloin suakin on helpompi rakastaa. On "unohdettava" itsensä ja omat halut, ei tietenkään kokonaan, mutta sillain terveellä tavalla. Kyllä jos on tervejärkinen mies, hän automaattisesti tahtoo miellyttää sellaista vaimoaan kaikintavoin.
Yhdellä sanalla sanottuna luettuani teidän tarinaa ohje kuuluu :

Aikuistukaa !

 

No voi pyhä jyssäys, jos tossa on teidän ongelmien syy. Sori.
Jos teillä tollaisesta asiasta saadaan riita aikaan, niin taitaa olla syy jossain vähän syvemmällä oikeesti!
Siis mä en voi ymmärää pareja, jotka esim. kassajonossa kaupassa saa riidan aikaan siitä, ostetaanko muovipussi vai ei...
olen usein nähnyt tämän episodin.
yks päivä kodinkonekaupassa lapsemmekin ihmettelivät, kun pyykkikoneita oli yhtäaikaa ostamassa pariskunta, jotka rupesivat isoon ääneen tappelemaan valinnasta! Siis kaupassa, ukko huutaa akalle ja lähtee lätkimään toiselle puolelle kauppaa raivona.ja akka kimittää perässä!
Hohhoijaa, meillä ei tulis mieleenkään tuollaisesta asiasta riidellä.

Kannattais varmaan opetella vähän erilaista tyyliä. Toisen kunnioitus ja arvostus on se, mistä lähdetään liikkeelle.

Mä luen aina välillä näitä juttuja, ja sanon, että suurinosa pareista lähtee niin vääristä lähtökohdista kuin olla voi, ja niin lapsellisista asioista riidellään, että ihmette enää en, miten eroja on niin paljon.

Meillä suhde vaan paranee vuosien saatossa. Mut tätä on opeteltu, ja voisin sanoa rakastavani puolisoani enemmän kuin koskaan.
:heart:

Mut sanoisin vielä senkin, vaikka pas.kaa sataa niskaan, että hyvin paljon on niin keskenkasvuisia miehiä varsinkin, joista ei todellakaan ole vastuuta ottamaan perheestä pitkäjänteisesti. Onneksi ei kaikki.


Tsemppiä ja itsetutkistelua ensin, ja sitten puhukaa, puhukaa ja puhukaa keskenänne ihan kaikesta!

 

Täys peesi =)

 

niin, emme todellakaan riitele pelkistä,tässä tilanteessa "kenkien tuomisesta/tuomatta jättämisestä". Mutta sanotaanko näin, että siitä alkoi meidän riita, mikä nyt liittyi moneenkin eri asiaan.
Meillä kyseessä aika tuore parisuhde, joten kun lapsi syntyi ei oltu oikeestaan edes vielä keritty toisiimme tutustumaan kunnolla. Saatiin juteltua asiat kuntoon. Uskon, että mitä enemmän opitaan toisiamme tuntemaan, sitä paremmin selviytyy kriisitilanteista,kun ymmärtää toista enempi.
Kiitoksia tosiaan vastanneille.Ois pitänyt kait kirjoittaa enempi, mutta kun en jaksanut alkaa kirjaakaan kirjoittaa.Kuten joku mainitsikin, ongelmat olivat paljon syvemmällä,se kenkätilanne vain laukaisi riidan.

 

Tämä nyt ei välttämättä ole avuksi ap:lle(jos teillä siis tosiaan syvemmälläkin ongelmia), mutta vastaan kuitenkin tähän ketjuun, kun tässä niin kauhisteltiin turhista riitelyä. Ei se riitely aina ole merkki huonosta suhteesta. Meilläkin kun kaksi pässinpäätä saman katon alla asuu, niin kyllä sitä kinaa syntyy. Mutta nimenomaan turhista asioista, onneksi ei ole mitään isompaa ongelmaa! Kauaa ei kumpikaan jaksa olla vihainen, sanaharkan päälle nauretaan ja halataan. Olen kyllä sitä mieltä, että julkisesti torailu on noloa, kyllä mekin suuremmat äänenkorotukset pyritään ihan kotona pitämään.