Onko henkinen suhde toiseen mieheen pahempi kuin pettäminen?

Siinäpä tulikin jo kysymys...Minulla on siis erittäin läheinen suhde toisen miehen kanssa mutta seksiä siihen ei liity, luokitellaanko tämä kuitenkin jonkinlaiseksi pettämiseksi?

 

Jos kyse on ystävyyssuhteesta, niin mitä pettämistä siinä on? Jos taas rakastat tätä miestä ja haluat sen takia viettää hänen kanssaan aikaa, niin katsoisin pettämiseksi.

 

Minäkin olen monen miehen kanssa samalla aaltopituudella ja hyviä kavereita. Ja he ovat minulle tärkeitä, ystävinä. Mieheni tietää sen, mutta hän tietää myös sen ettei niissä suhteissa ole mitään romanttista. En todellakaan luokittele näitä kaverisuhteitani pettämiseksi. Jos taas viihtyisin jonkun toisen miehen kanssa PAREMMIN kuin oman miehen kanssa tai kokisin saavani enemmän esim. keskusteluista noiden toisten kanssa irti, olisin huolissani.
Vaikka viihdyn noiden miespuolisten ystävieni seurassa, valitsisin mieluummin seurakseni ja juttukaverikseni aina oman miehen koska hänen kanssaan saan olla "paljas" oma itseni, kertoa syvimmätkin tunteeni, niin hyvässä kuin pahassa. Ja miestäni rakastan, niistä toisista tykkään ja heistä välitän, mutta suhteet ovat aivan erilaiset kuin mieheni kanssa.

 

Mikä on erittäin läheinen?

Tuijotatteko toisianne kiihkeästi silmiin lounaan ajan säkenöiden vai tuletteko vain hyvin juttuun kavereina?

Jossain menee sopivuuden raja, kysy mieheltäsi missä.

 

Nii... ja tää on kyllä niin tätä. Tiedetään että on tehty jotain sopimatonta koska olo tuntuu sopimattomalta. Täältä sitten yritetään hakea hyväksyntää ja tukea. "tehän olette vain kavereita, eihän siinä mitään"

Ota itseäsi niskasta kiinni!

 

Mä oon aina sanonut miehelle, että se olisi pahempaa, jos hän tekstailisi ja soittelisi toisen naisen kanssa, eli jakaisi ajatuksia ja salaisuuksia, kuin harrastaisi seksiä, jonkun random naisen kanssa.

 

Minusta on jonkinlaista uskonnollista fanattisuutta, jos toisen ajatuksia aletaan kontrolloimaan ja sen perusteella syyttämään pettämisestä. On ajatuksia, jotka auttavat jaksamaan päivästä toiseen ja on myös ajatuksia, joita ei pidä käytännössä toteuttaa, mutta en laskisi pelkkiä ajatuksia pettämiseksi. Pidän tekoja ratkaisevina. Tuntikausien mittainen privaattikeskustelu jonkun "vain kaveriksi" kutsutun kanssa on myös teko.

 

Minusta on jonkinlaista uskonnollista fanattisuutta, jos toisen ajatuksia aletaan kontrolloimaan ja sen perusteella syyttämään pettämisestä. On ajatuksia, jotka auttavat jaksamaan päivästä toiseen ja on myös ajatuksia, joita ei pidä käytännössä toteuttaa, mutta en laskisi pelkkiä ajatuksia pettämiseksi. Pidän tekoja ratkaisevina. Tuntikausien mittainen privaattikeskustelu jonkun "vain kaveriksi" kutsutun kanssa on myös teko.

Mä tarkotin tossa enemmänkin sellaista, että jos ei enää mulle tulisi puhumaan ja kertomaan asioista vaan jakaisi ne toisen kanssa ja minulta salassa. Se olisi pahinta, jos en olisi enää mieheni paras ystävä. Naisia miehelläni on ystävinä ja se on fine.

 

Mä tarkotin tossa enemmänkin sellaista, että jos ei enää mulle tulisi puhumaan ja kertomaan asioista vaan jakaisi ne toisen kanssa ja minulta salassa. Se olisi pahinta, jos en olisi enää mieheni paras ystävä. Naisia miehelläni on ystävinä ja se on fine.

Juuri näin. Parisuhde ja sen syvälliset keskustelut ovat eri asia kuin vastakkaisen sukupuolen kanssa käydyt keskustelut. Oman kumppanin kuuluu olla se, jonka kanssa pohditaan ongelmia ja syvempiä juttuja. Toki syvällisiä voi keskustella muidenkin kanssa, mutta ensisijaisesti salaisuudet ja suuret kysymykset jaetaan kumppanin kanssa.

 

Mä tarkotin tossa enemmänkin sellaista, että jos ei enää mulle tulisi puhumaan ja kertomaan asioista vaan jakaisi ne toisen kanssa ja minulta salassa. Se olisi pahinta, jos en olisi enää mieheni paras ystävä. Naisia miehelläni on ystävinä ja se on fine.

Entä sitten, jos omaa miestä ei jokin asia sattuisi vähääkään kiinnostamaan? Omaa parisuhdetta pitäisi varmaankin hyvässä suhteessa puida syvällisesti vain ja ainoastaan oman kumppanin kanssa tai sitten joko psykologin kanssa tai täysin anonyymisti jossain keskustelupalstalla, mutta parisuhteeseen liittymättömiä asioita voi kai käydä läpi syvällisesti kenen vaan sellaisen kanssa, jota aihe sattuu kiinnostamaan.

 

[QUOTE="vaimo";27217662]Juuri näin. Parisuhde ja sen syvälliset keskustelut ovat eri asia kuin vastakkaisen sukupuolen kanssa käydyt keskustelut. Oman kumppanin kuuluu olla se, jonka kanssa pohditaan ongelmia ja syvempiä juttuja. Toki syvällisiä voi keskustella muidenkin kanssa, mutta ensisijaisesti salaisuudet ja suuret kysymykset jaetaan kumppanin kanssa.[/QUOTE]

Syvällinen keskustelu voi olla mitä tahansa ja mistä aiheesta tahansa. Käyn useinkin syvällisiä keskusteluja ystäväni kanssa, en silti koe pettäneeni vaimoani. Vaimo ei kontrolloi kenen kanssa saan keskustella mistäkin aiheesta.

 

Entä sitten, jos omaa miestä ei jokin asia sattuisi vähääkään kiinnostamaan?

Jos mun miestä ei kiinnostaisi jutella mun kanssa, vaan hakeutuisi toisen naisen luokse keskustelemaan syvällisiä, niin meillä olisi todella pahoja ongelmia. Se johtuu siitä, että alusta saakka, ollaan oltu toistemme uskotut ja parhaat ystävät. Mä voin puhua mistä vaan, niin tota kiinnostaa ja samoin se. Heti ensimmäisenä, kun se tulee kotiin niin kerrotaan mitä on tapahtunut ja mitä kuuluu. Siitä mä en tiedä miten toisten suhteissa toimitaan, mutta meillä menee näin.

 

[QUOTE="Jäämies";27217726]Syvällinen keskustelu voi olla mitä tahansa ja mistä aiheesta tahansa. Käyn useinkin syvällisiä keskusteluja ystäväni kanssa, en silti koe pettäneeni vaimoani. Vaimo ei kontrolloi kenen kanssa saan keskustella mistäkin aiheesta.[/QUOTE]

Anteeksi, en nyt ilmaissut oikein hyvin ajatuksiani. Siis olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä. Mutta tarkoitin esim. omaan parisuhteeseen liittyviä isoja asioita, ne pitäisi ensi sijaisesti sopia ja jutella yhdessä ja sopia myös se että onko tämä asia sellainen josta huudellaan omille ystäville vain onko ihan kahdenkeskinen juttu. Meillä kyllä on montakin asiaa jotka ovat ihan vain minun ja mieheni välisiä, menneisyyden salaisuudet, "likaiset" tunteet (joita ei kyllä kellekään muulle voi edes kertoa kuin omalle kummpanille", tietyt seksiasiat jne.
Mutta itsekin voin puhua miesystävieni kanssa aika avoimesti seksistä, moraalista, uskonnoista, politiikasta, metsästyksestä, moottoripyöristä, ihan mistä vain. Myös syvällisistä asioista. Usein huomaan antvani vinkkejä miespuolisille kavereille heidän naissuhteisiinsa, neuvoja tullaan kysymään monesti.
Tulen ylipäätään toimeen miesten kanssa hyvin, tietysti myös naistenkin. Mutta olen aika miesmäinen ajattelutavoiltani monessa mielessä.
Mutta siis yhteenvetona; kaikesta voi ja saa puhua periaatteessa, mutta tietyt jutut YLEENSÄ on sellaisia, joita voi puida vain sen kaikkein rakkaimman ihmisen kanssa.

 

[QUOTE="vaimo";27217768]Anteeksi, en nyt ilmaissut oikein hyvin ajatuksiani. Siis olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä. Mutta tarkoitin esim. omaan parisuhteeseen liittyviä isoja asioita, ne pitäisi ensi sijaisesti sopia ja jutella yhdessä ja sopia myös se että onko tämä asia sellainen josta huudellaan omille ystäville vain onko ihan kahdenkeskinen juttu. Meillä kyllä on montakin asiaa jotka ovat ihan vain minun ja mieheni välisiä, menneisyyden salaisuudet, "likaiset" tunteet (joita ei kyllä kellekään muulle voi edes kertoa kuin omalle kummpanille", tietyt seksiasiat jne.
Mutta itsekin voin puhua miesystävieni kanssa aika avoimesti seksistä, moraalista, uskonnoista, politiikasta, metsästyksestä, moottoripyöristä, ihan mistä vain. Myös syvällisistä asioista. Usein huomaan antvani vinkkejä miespuolisille kavereille heidän naissuhteisiinsa, neuvoja tullaan kysymään monesti.
Tulen ylipäätään toimeen miesten kanssa hyvin, tietysti myös naistenkin. Mutta olen aika miesmäinen ajattelutavoiltani monessa mielessä.
Mutta siis yhteenvetona; kaikesta voi ja saa puhua periaatteessa, mutta tietyt jutut YLEENSÄ on sellaisia, joita voi puida vain sen kaikkein rakkaimman ihmisen kanssa. [/QUOTE]

Tätäpä juuri!

 

Jos mun miestä ei kiinnostaisi jutella mun kanssa, vaan hakeutuisi toisen naisen luokse keskustelemaan syvällisiä, niin meillä olisi todella pahoja ongelmia. Se johtuu siitä, että alusta saakka, ollaan oltu toistemme uskotut ja parhaat ystävät. Mä voin puhua mistä vaan, niin tota kiinnostaa ja samoin se. Heti ensimmäisenä, kun se tulee kotiin niin kerrotaan mitä on tapahtunut ja mitä kuuluu. Siitä mä en tiedä miten toisten suhteissa toimitaan, mutta meillä menee näin.

Tämän allekirjoitan. Meillä istutaan illalla alas joko iltapalan tai tupakoinnin merkeissä ja jutellaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Viikonloppuisin istutaan hupattamassa ja juttelemassa henkeviä helposti 5-6 tuntia lasten mentyä nukkumaan. Meillä puhutaan paljon. Johtuneeko siitä että meillä ei kyllä oikeastaan ikinä riidellä.... Kun mikään asia ei paisu sen isommaksi kun epäkohdista ja mieltä painavista asioista puhutaan heti kun ne päällä on. Minä olen todella onnellisessa asemassa mieheni kohdalla siinä, että minä voin hänelle kertoa tuntojani mistä tahansa, pelkäämättä tuomitsemista. Esim. juurikin nämä missä menee pettämisen raja-keskustelut on käyty monesti. Siis pohdittu hypoteettisesti ja avoimesti. Uskallan kertoa miehelleni suorempaan jos vaikkapa poden huonoa omatuntoa jostain asiasta kuin jollekin tyttökaverille.

 

Helposti tuollainen romanttinen sielunyhteys johtaa fyysiseen läheisyyteen.

Musta ei ole olennaista puhua siitä, mikä on pettämistä, vaan sinun pitää miettiä, onko omassa parisuhteessasi jokin pielessä, kun haluat osoittaa romanttisia tunteita ja läheisyyttä toiselle miehelle. Uskon, että jos asiat ovat hyvin, niin näin ei käy. Jos et ole tyytyväinen parisuhteeseesi, yritä ensin löytää siihen ratkaisu.

 

[QUOTE="vaimo";27217785]Tämän allekirjoitan. Meillä istutaan illalla alas joko iltapalan tai tupakoinnin merkeissä ja jutellaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Viikonloppuisin istutaan hupattamassa ja juttelemassa henkeviä helposti 5-6 tuntia lasten mentyä nukkumaan. Meillä puhutaan paljon. Johtuneeko siitä että meillä ei kyllä oikeastaan ikinä riidellä.... Kun mikään asia ei paisu sen isommaksi kun epäkohdista ja mieltä painavista asioista puhutaan heti kun ne päällä on. Minä olen todella onnellisessa asemassa mieheni kohdalla siinä, että minä voin hänelle kertoa tuntojani mistä tahansa, pelkäämättä tuomitsemista. Esim. juurikin nämä missä menee pettämisen raja-keskustelut on käyty monesti. Siis pohdittu hypoteettisesti ja avoimesti. Uskallan kertoa miehelleni suorempaan jos vaikkapa poden huonoa omatuntoa jostain asiasta kuin jollekin tyttökaverille.[/QUOTE]

Aaah ihanaa! Me voidaan puhua mistä vaan myös ja varsinkin nää pettämisasiat ollaan käyty läpi ja mies on samaa mieltä. Ei ole aihetta mistä ei voitaisi puhua ja parasta ajanvietettä on kummallekin toisen seura. Ikinä ennen en ole tavannut näin avointa miestä, joka ymmärtää ja haluaa puhua kaikesta taivaan ja maan välillä minun kanssani Sen takia tietäisin, että meidän suhde on kuollut, jos mies alkaisi tekemään sitä toisen naisen kanssa. Ystävien kanssa syvälliset keskustelut on taas asia erikseen, enkä niihin puuttuisi ikinä.

 

[QUOTE="vieras";27217787]Helposti tuollainen romanttinen sielunyhteys johtaa fyysiseen läheisyyteen.

Musta ei ole olennaista puhua siitä, mikä on pettämistä, vaan sinun pitää miettiä, onko omassa parisuhteessasi jokin pielessä, kun haluat osoittaa romanttisia tunteita ja läheisyyttä toiselle miehelle. Uskon, että jos asiat ovat hyvin, niin näin ei käy. Jos et ole tyytyväinen parisuhteeseesi, yritä ensin löytää siihen ratkaisu.[/QUOTE]

Jos mukana on romantiikan tunteita ja "hellyydenosoittamista", ei ole puhtaat jauhot pussissa. Mutta voin kertoa että monessakin asiassa tunnen olevani täysin samalla aaltopituudella mieskavereiden kanssa, ihan vaikka työmatkoilla! Mutta eipä tulisi mieleenikään että siinä olisi keskustelua kummempaa. Ikävä on kotiin ja oman miehen viereen.
Viime viikolla täällä oli keskustelua siitä sopiiko parisuhteessa elävän ihmisen katsoa vaikka leffaa vastakkaisen sukupuolen edustajan kainalossa. Miehen kanssa sille ajatukselle ihan naureskeltiin, olisi kyllä kornia! Minä en edes osaisi olla toisen miehen kainalossa enää! Halaaminen ja tanssiminen ok, mutta että pitäisi lääppiä tai makoilla kainalossa, siinä on raja ylitetty.

 

[QUOTE="vieras";27217787]Helposti tuollainen romanttinen sielunyhteys johtaa fyysiseen läheisyyteen.
[/QUOTE]

Eikö silloin ole vähän niinkuin himojensa orja tai kiimainen eläin? Ihmisellä kuuluisi olla selkäranka ja ajatustoimintaa sen verran, että huomaa normaalia keskustelua muitten ihmisten kanssa rajoittamatta milloin pitää lähteä kotiin.

 

Aaah ihanaa! Me voidaan puhua mistä vaan myös ja varsinkin nää pettämisasiat ollaan käyty läpi ja mies on samaa mieltä. Ei ole aihetta mistä ei voitaisi puhua ja parasta ajanvietettä on kummallekin toisen seura. Ikinä ennen en ole tavannut näin avointa miestä, joka ymmärtää ja haluaa puhua kaikesta taivaan ja maan välillä minun kanssani Sen takia tietäisin, että meidän suhde on kuollut, jos mies alkaisi tekemään sitä toisen naisen kanssa. Ystävien kanssa syvälliset keskustelut on taas asia erikseen, enkä niihin puuttuisi ikinä.

Kuulostatte meiltä
Kun on tuollainen/tällainen suhde, ei tarvitse tuntea häpeää, ei tarvitse esittää mitään, ei epäillä mitään. Saa olla rauhassa. Meillä ei ole mitään kriisejäkään ollut, ei taukoja seksissä, ei etäisiä jaksoja, ei mitään. Puhumista ei koskaan tulisi aliarvioida. Meillä lähemmäs 10 vuotta yhteistä matkaa takana ja olen yhtä rakastunut kuin aikoinaan. Ensihuumaa ei ole, on jatkuva, kokoaikainen huuma.

 

[QUOTE="vaimo";27217814]Jos mukana on romantiikan tunteita ja "hellyydenosoittamista", ei ole puhtaat jauhot pussissa. [/QUOTE]

Sitten on vielä olemassa ohimeneviäkin hellyyden tunteita... Minä muistan aikoinaan, kun teki joskus koulun ruokajonossa mieli halata edelläolevaa. (En kuitenkaan halannut enkä jälkeenpäin välttämättä edes muistanut kuka hetkellisen hellyydentunteen herätti.)

 

Siinäpä tulikin jo kysymys...Minulla on siis erittäin läheinen suhde toisen miehen kanssa mutta seksiä siihen ei liity, luokitellaanko tämä kuitenkin jonkinlaiseksi pettämiseksi?

Voiko tästä muuten lukea läpi, että muunlaista hellyyttä on siis ollut?

 

Voiko tästä muuten lukea läpi, että muunlaista hellyyttä on siis ollut?

Samaa mietin? Sanallista hempeilyä, ohimeneviä kosketuksia?
Jos ajatukset ovat jo vahvasti teoissa ja niistä haaveilussa, ollaan heikoilla jäillä.
Toisaalta jokainen tuntee oman omatuntonsa paremmin kuin muut. Minä olen pölhö siinä, että saatan tuntea huonoa omatuntoa jo siitä jos minulla on oikein hauskaa jonkun mieskaverin kanssa. Tämä on esimerkiksi asia josta sitten avauduin miehelleni. Ja taas puhuminen auttoi.
Ei ole väärin jos tiedostaa että tuo mies/nainen on sellainen että sinkkuna varmaan kiinnostaisi, ei ole väärin jos viihtyy jonkun seurassa. Kunhan pitää tekonsa ja käyttäytymisensä hyvän maun rajoissa. Jos joku alkaisi liikaa kiinnostaa, ainoa oikea teko on poistua takavasemmalle ja olla ruokkimatta kiinnostuksen tunnetta.

 

Miksi harmaana? Mustat nikithän nimenomaan aina rääkyvät, miten eivät KOSKAAN, missään tilanteessa, kirjoittaisi harmaana.

 

[QUOTE="vaimo";27217768]Anteeksi, en nyt ilmaissut oikein hyvin ajatuksiani. Siis olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä. Mutta tarkoitin esim. omaan parisuhteeseen liittyviä isoja asioita, ne pitäisi ensi sijaisesti sopia ja jutella yhdessä ja sopia myös se että onko tämä asia sellainen josta huudellaan omille ystäville vain onko ihan kahdenkeskinen juttu. Meillä kyllä on montakin asiaa jotka ovat ihan vain minun ja mieheni välisiä, menneisyyden salaisuudet, "likaiset" tunteet (joita ei kyllä kellekään muulle voi edes kertoa kuin omalle kummpanille", tietyt seksiasiat jne.
Mutta itsekin voin puhua miesystävieni kanssa aika avoimesti seksistä, moraalista, uskonnoista, politiikasta, metsästyksestä, moottoripyöristä, ihan mistä vain. Myös syvällisistä asioista. Usein huomaan antvani vinkkejä miespuolisille kavereille heidän naissuhteisiinsa, neuvoja tullaan kysymään monesti.
Tulen ylipäätään toimeen miesten kanssa hyvin, tietysti myös naistenkin. Mutta olen aika miesmäinen ajattelutavoiltani monessa mielessä.
Mutta siis yhteenvetona; kaikesta voi ja saa puhua periaatteessa, mutta tietyt jutut YLEENSÄ on sellaisia, joita voi puida vain sen kaikkein rakkaimman ihmisen kanssa. [/QUOTE]

Mitä tarkoitat "likaisilla tunteilla"? :O *Utelias*