Onko kohtuutonta pyytää miestä heräämään yhtenä aamuna viikon lapsen kanssa?

Ja muutenkin pyytää hoitamaan omaa lastaan?

Meillä on siis yksi alle vuoden ikäinen lapsi, minä olen kotona lapsen kanssa ja mies käy töissä. Mies tekee normaalia pidempää työpäivää (1 normaalipituinen ja 4 pitkää päivää), ja minä sitten hoidan kaikki kotityöt, kaupassakäynnit, koiran lenkitykset jne.

Olen pyytänyt, että mies yhtenä aamuna heräisi lapsen kanssa ja minä saisin nukkua tunnin pidempään (elikä yhtä pitkään kuin hän muina aamuina) mutta mies ei tähän suostu koska hänen mielestään työssäkäyvän ei kuulu herätä aamulla lasta hoitamaan (mies lähtee siis töihin 10ltä).

Muutenkin lapsenhoidosta saa koko ajan olla tappelemassa, mies kyllä hoitaa silloin kun hän haluaa mutta hirveä narina tulee heti jos jotain pyydän (vaikkapa syöttämään lapselle päivällisen kun olen itse menossa ruokakauppaan). Joka aamu myöskin kiukuttelee kun joutuu 8.30 heräämään jotta pääsen koiraa lenkittämään (oon siis lapsen valmiiksi syöttänyt, pessyt ja pukenut...). Valittaa aina, kuinka kotona ei saa olla rauhassa jne (eli kun pitää osallistua lapsen hoitoon...)


Mä alan vaan oleen aivan loppu, ja odotan innolla että pääsen takaisin töihin (siihen on viä kylläkin piiitkä aika). Päivisin on tosi tylsää ja kyttään vaan kelloa että koska lapsi menee päiväunille/yöunille. Lapsi vierastaa tällä hetkellä, joten en voi esim kavereiden kanssa lähteä kahvilaan koska siitä ei tule yhtään mitään (kokeiltu on). Mies ei yhtään kuuntele miltä musta tuntuu, hokee vaan että hällä tässä rankkaa on kun tekee pitkää työpäivää (on siis yrittäjä) ja mähän oon lomalla ja saan vaan löhöillä kaikki päivät (silti aina sanoo kuinka rankkaa on olla pojan kanssa kaksin kotona, jos mä oon esim kaupassa/salilla...). Oon yrittänyt olla ymmärtävä ja tukeva, mutta jossain vaiheessa se oma ymmärrys oikeasti loppuu kun ei saa itse mitään tukea....

Hauskinta tässä on se, että mies oli se joka lapsen halusi. Mä en oo ikinä pitänyt itseäni minään äiti-hahmona (vaikka lapsista ihan tykkäänkin). Aina selitti, kuinka hän sitten auttaa yösyötöissä jne. Jep, kauniita puheita mutta puheiksi ne jäi. Lapsi nukkui ekat kuukaudet kopassa meidän sängyn vieressä, ja usein kävi niin että vaippaa vaihtaessa pissasi meidän sänkyyn. Mies häippäs sohvalle nukkuun ja mä jäin vaihtaan lakanoita jne.

Huoh, oonko mä oikeesti hirveä vaimo kun haluaisin yhtenä aamuna viikossa nukkua vähän pidempään?

 

Et ole hirveä. Ei tuossa ainut ongelma kylläkään ole tuo yhden aamun aiemmin herääminen. Pitäisi miehesi muuttaa muutenkin asennettaan. Yhdessä se lapsi on hommattu joten yhdessä se hoidetaankin. Ihan samat sille kuka käy töissä ja kuka ei.

 

Meillä mies herää aina lauantai aamuisin lasten kanssa ja mä saan nukkua niin pitkän kuin haluan. Aika kohtuuttomalta kuulostaa miehesi, kun ei osallistu juurikaan lapsen hoitoon.

 

Meillä mies hoitaa aamupesut ja aamupalat joka aamu ennen töihinlähtöä.

 

Hävitä se koira, hommaa hoitopaikka lapselle ja mene töihin.

 

Sun mies on hirveä isä ja etenkin hirveä puoliso,todella epäreilu!!

Mä en jaksais tolalsta katsela ollenkaan!!

 

No juuri tänäaamuna koitin sanoa että samallalailla muissakin perheissä miehet herää aamuisin, mutta mies väitti kivenkovaan että niin sellaisissa perheissä joissa molemmat käy töissä...
Tuntuu että tästä asiasta vois tapella vaikka viikkotolkulla eikä mitään muutosta tapahdu.

Senkin takia odotan että pääsen takaisin töihin, koska silloin miehen on pakko ottaa vastuuta (mä lähden aikaisemmin aamulla töihin, ja välillä on iltavuoroja jolloin miehen on pakko olla lapsen kanssa).

 

[QUOTE="nuuh";28217654]Hävitä se koira, hommaa hoitopaikka lapselle ja mene töihin.[/QUOTE]

Koiraa en todellakaan hävitä, ennemmin miehen sitten. Koira on se asia joka mut järjissäni pitää. Lasta en halua noin pienenä hoitoon laittaa (eikä mieskään siihen suostuisi).

 

[QUOTE="aloittaja";28217674]Koiraa en todellakaan hävitä, ennemmin miehen sitten. Koira on se asia joka mut järjissäni pitää. Lasta en halua noin pienenä hoitoon laittaa (eikä mieskään siihen suostuisi).[/QUOTE]

No sitten miehen on pakko joustaa. Kova kovaa vasten vaan. Jos kerran mies ei voi herätä lapsen kanssa koska sinä et käy töissä, mene töihin ja vie lapsi hoitoon jolloin miehenkin pitää herätä. Jos lasta ei saa viedä hoitoon, miehen pitää auttaa hänen hoidossaan jotta sinun jaksamisesi on taattu. Problem solved.

 

[QUOTE="nuuh";28217654]Hävitä se koira, hommaa hoitopaikka lapselle ja mene töihin.[/QUOTE]

Minä lisäisin tuohon, että mies pihalle myös jos ei muuta asennettaan! Mitä aloittaja tuollaisella miehellä tekee??

 

[QUOTE="puolukka";28217655]Sun mies on hirveä isä ja etenkin hirveä puoliso,todella epäreilu!!

Mä en jaksais tolalsta katsela ollenkaan!![/QUOTE]

Mä oon koittanut miehelle selittää, että lapsi tarvitsee muutakin kuin silloin tällöin halailua ja leikkiä (varsinkin mitä vanhemmaksi tulee). Miehen oma isä on perheensä hylännyt kun mies oli pieni, ja mies ei halua olla isänsä kanssa missään tekemisissä. Oon monesti sanonutkin, että en ymmärrä miksi tekee samaa omalle lapselleen..

Mies esim surffailee usein netissä, kun on kotona lapsen kanssa kaksin. Oon koittanut selittää, että lapsi tarvitsee sitä henkistäkin läsnäoloa fyysien läsnäolon lisäksi mutta eipä tuo tunnu sitä ymmärtävän.

 

[QUOTE="aloittaja";28217674]Koiraa en todellakaan hävitä, ennemmin miehen sitten. Koira on se asia joka mut järjissäni pitää. Lasta en halua noin pienenä hoitoon laittaa (eikä mieskään siihen suostuisi).[/QUOTE]

Alkakaa tekemään molemmat puoolikasta viikkoa. Mies on töissä keskiviikko-perjantai ja sinä maanantai-tiistai.

Ja miehen on turha narista, ettei voi jättää yritystään. Jättääkkö ennemmin yritys vai vaimo? Siinä pulma.

 

No sitten miehen on pakko joustaa. Kova kovaa vasten vaan. Jos kerran mies ei voi herätä lapsen kanssa koska sinä et käy töissä, mene töihin ja vie lapsi hoitoon jolloin miehenkin pitää herätä. Jos lasta ei saa viedä hoitoon, miehen pitää auttaa hänen hoidossaan jotta sinun jaksamisesi on taattu. Problem solved.

Arvaa vaan oonko yrittänyt... Oon yrittänyt puhua, huutaa, keskustella, itkeä (itku nyt tulee pakostakin kun oon niin rikki ja väsynyt tilanteesta), kirjoittanut kirjeitä. Mikään ei tehoa, koska mies nyt on sitä mieltä että hänellä on rankkaa ja mun elämä on pelkkää lomailua.

 

Todella omituista että tulet täältä kyselemään että "onko kohtuutonta". Ei sellaista ole olemassakaan. Te keskustelette asioista ja sovitte yhteisestä ratkaisustanne.

Tuollaiset kärjistävät ja sensationalisoivat lauseet kuten "olenko kauhea kun haluan nukkua pidempään yhtenä aamuna" kertovat minulle että suhteessanne on paljon pielessä. Teidän pitää päästä uudestaan "samalle puolelle" ja keskusteluyhteyteen, ja tässä sinä voit vaikuttaa itse todella paljon. Oletan että osaat käyttäytyä ja keskustella ilman että heti alat syyttelemään, kiroilemaan ja huutamaan... se on perusedellytys. Ja ratkaisut sitten tulevat keskustelun seurauksena.

Tässä vain asiasta tietämättömän kommentti asiaan. En ole koskaan käynyt teillä, eli en tiedä.

 

[QUOTE="kkk";28217736]Alkakaa tekemään molemmat puoolikasta viikkoa. Mies on töissä keskiviikko-perjantai ja sinä maanantai-tiistai.

Ja miehen on turha narista, ettei voi jättää yritystään. Jättääkkö ennemmin yritys vai vaimo? Siinä pulma.[/QUOTE]

Mulla on jo hoitovapaa anottuna ja myönnettynä... Ja kai toi yrityksen valitsi, koska hänellä on sellaisia menoja (joutuu esim nyt maksamaan anopin asunnon remonttikulut...) että on pakko tehdä töitä.

 

[QUOTE="aloittaja";28217717]Mä oon koittanut miehelle selittää, että lapsi tarvitsee muutakin kuin silloin tällöin halailua ja leikkiä (varsinkin mitä vanhemmaksi tulee). Miehen oma isä on perheensä hylännyt kun mies oli pieni, ja mies ei halua olla isänsä kanssa missään tekemisissä. Oon monesti sanonutkin, että en ymmärrä miksi tekee samaa omalle lapselleen..

Mies esim surffailee usein netissä, kun on kotona lapsen kanssa kaksin. Oon koittanut selittää, että lapsi tarvitsee sitä henkistäkin läsnäoloa fyysien läsnäolon lisäksi mutta eipä tuo tunnu sitä ymmärtävän.[/QUOTE]

No voi voi ja pappakin ollut sodassa. Ihme laiskimuksilta vaikutatte koko sakki. Miten kiireinen yrittäjä ehtii surffailla iltaisin netissä ja toinen ei pääse koko päivänä käymään ruokakaupassa ennen iltaa?! Oisit teettänyt sillä koiralla ensin pentuja ja sitten harkinnut vasta ihmislapsen tekoa.

 

[QUOTE="aloittaja";28217737]Arvaa vaan oonko yrittänyt... Oon yrittänyt puhua, huutaa, keskustella, itkeä (itku nyt tulee pakostakin kun oon niin rikki ja väsynyt tilanteesta), kirjoittanut kirjeitä. Mikään ei tehoa, koska mies nyt on sitä mieltä että hänellä on rankkaa ja mun elämä on pelkkää lomailua.[/QUOTE]

Vie lapsi herättyään isälle ja lähde aamukävelylle.

 

[QUOTE="Herätyskello";28217738]Todella omituista että tulet täältä kyselemään että "onko kohtuutonta". Ei sellaista ole olemassakaan. Te keskustelette asioista ja sovitte yhteisestä ratkaisustanne.

Tuollaiset kärjistävät ja sensationalisoivat lauseet kuten "olenko kauhea kun haluan nukkua pidempään yhtenä aamuna" kertovat minulle että suhteessanne on paljon pielessä. Teidän pitää päästä uudestaan "samalle puolelle" ja keskusteluyhteyteen, ja tässä sinä voit vaikuttaa itse todella paljon. Oletan että osaat käyttäytyä ja keskustella ilman että heti alat syyttelemään, kiroilemaan ja huutamaan... se on perusedellytys. Ja ratkaisut sitten tulevat keskustelun seurauksena.

Tässä vain asiasta tietämättömän kommentti asiaan. En ole koskaan käynyt teillä, eli en tiedä.[/QUOTE]

Kyllä osaan, ja osaa mieskin (kun viitsii). Mies nyt vaan on päättänyt että asiat on näin, eikä suostu siitä puhumaan.

Parisuhdeterapiaa olen myös ehdottanut, mutta ei suostu.

 

[QUOTE="aloittaja";28217737]Arvaa vaan oonko yrittänyt... Oon yrittänyt puhua, huutaa, keskustella, itkeä (itku nyt tulee pakostakin kun oon niin rikki ja väsynyt tilanteesta), kirjoittanut kirjeitä. Mikään ei tehoa, koska mies nyt on sitä mieltä että hänellä on rankkaa ja mun elämä on pelkkää lomailua.[/QUOTE]

Jos mikään ei auta, tuollaisenko elämän haluat? Aina on vaihtoehtoja, ei tarvitse tyytyä elämään tuollaisen k-pään kanssa ja katkeroitua. Mitä lapsennekin tuollaiselta "isältä" oppii?

 

No joo, sais mies tulla vähän sua vastaan. Palat muuten loppuun. Ei se tee kenestäkään "huona äitiä tai kamalaa vaimoa", jos pyytää toistaosapuolta tulemaan vähän vastaan.

Se on kuitenkin teidän yhteinen lapsenne. Ymmärrän toki miehesi kantaa (vähän, että) kun hän "käy töissä", mutta eikö se lasten hoito aamusta iltaan 24/7 käy työstä?

Kannattaa puhua miehenne kanssa että miten alat olla väsynyt uurtamiseen ja heräilyyn, että tarvitsisit edes kerran viikossa vähän pitemmät unet. Entäs viikonloppuisin? Eikö miehen sopisi herätä enedes silloin? Vai sotkeeko muka hänen unirytminsä??

 

[QUOTE="nuuh";28217749]No voi voi ja pappakin ollut sodassa. Ihme laiskimuksilta vaikutatte koko sakki. Miten kiireinen yrittäjä ehtii surffailla iltaisin netissä ja toinen ei pääse koko päivänä käymään ruokakaupassa ennen iltaa?! Oisit teettänyt sillä koiralla ensin pentuja ja sitten harkinnut vasta ihmislapsen tekoa.[/QUOTE]

No kaupassakäynti nyt oli esimerkki, 99% kerroista mulla on lapsi kauppareissulla mukana mutta tolla kertaa mies sattui olemaan kotona joten en ottanut lasta mukaan.

Mies on 2 iltana viikossa kotona ja molemmilla kerroilla surffailee. Samoin usein aamuisin ennen töihinlähtöään kun vahtii lasta mun ollessa koiran kaa ulkona.

 

[QUOTE="...";28217750]Vie lapsi herättyään isälle ja lähde aamukävelylle.[/QUOTE]

Näin teenkin (vaikka mies useimmiten kiukuttelee koska ei ole aamuihminen...).

 

No joo, sais mies tulla vähän sua vastaan. Palat muuten loppuun. Ei se tee kenestäkään "huona äitiä tai kamalaa vaimoa", jos pyytää toistaosapuolta tulemaan vähän vastaan.

Se on kuitenkin teidän yhteinen lapsenne. Ymmärrän toki miehesi kantaa (vähän, että) kun hän "käy töissä", mutta eikö se lasten hoito aamusta iltaan 24/7 käy työstä?

Kannattaa puhua miehenne kanssa että miten alat olla väsynyt uurtamiseen ja heräilyyn, että tarvitsisit edes kerran viikossa vähän pitemmät unet. Entäs viikonloppuisin? Eikö miehen sopisi herätä enedes silloin? Vai sotkeeko muka hänen unirytminsä??

Mies on vkoloput siis töissä, vapaat on arkena. Ja ei sillä mitään unirytmiä oo, nukkuu miten sattuu ja usein valvoo aamuyöhön asti katsellen leffoja jne.

 

Jos lapsia tosiaan on 52, niin kyllä se kohtuutonta voi olla.

 

Tilanne on älytön, jos lapsella on vain yksi vanhempi ja se toinen on joku joka haluaa olla rauhassa omassa kodissaan...

Olikohan miehen kotona malli just toi, että äiti teki kaiken hiljaa ja isä kävi töissä ja kotona vain oli omissa oloissaan? Mun miehen kotona oli just toi malli, lisäksi äiti 'opetti' lapsensa siihen, että hän tekee nurisematta kaiken, keräilee jopa sukat sänkyjen alta. Koko muu perhe elelee kuin pellossa ja äidin ainoa tehtävä on olla palvelemassa muita.

Meidänkin eka lapsi oli ihan molempien aloitteesta haluttu, toivottu ja pitkään tehty . Silti vauvan synnyttyä mies taantui tuolle asteelle, jossa heillä kotona perhe-elämää elettiin! Miehen tulot riittivät hyvin meidän perheen pyörittämiseen ja mä halusin jäädä hoitamaan lapset kotiin. Ja aina vedettiin esiin kortti 'mä käyn sentään töissä'... Sitten vaihdettiin rooleja ja eipäs kotona 'oleminen' enää ollutkaan niin vain olemista, jolloin saa kaiken tehtyä suit sait sukkelaan lasten viettäessä mukavaa kotiarkea siinä jaloissa. Ekan kerran mies teki myönnytyksen kun olin sairaalassa toisen lapsen synnyttyä. Kolmatta lasta mies halusi itse (isohkolla ikäerolla noihin isompiin lapsiin), eikä enää tarvitse taistella kuka hoitaa, tekee tai nousee...