Onko kohtuutonta pyytää miestä heräämään yhtenä aamuna viikon lapsen kanssa?

[QUOTE="aloittaja";28219291]Miehellä ei ole lomaa kuin sillon kun lähdetään reissuun, eli tuo ehdottomasi parin päivän irtiotto arjesta ei onnistu...
[/QUOTE]
Sä et tajua. Eihän tässä ollut kyse siitä, että sä tarvit parin päivän irtioton arjesta, vaan siitä, että mies tarvii todellisen opetuksen siitä, että hänenkin on aika kantaa vastuu.

Sä et näytä tajuavan, missä jamassa teidän suhde on. Sä luulet, että riittäis kun sä saisit parin päivän tai yhden illan irtioton, mutta sä et näytä tajuavan sitä, että ongelman ydin on se, että sun miestä ei enää kiiinnosta perhe, vaimo ja lapsi. Se on se ongelma, ei se että teidän suhde vois paremmin jos sä saisit yhtenä aamuna nukuttua pidempään...

 

En jaksaisi katsella tuollaista, mieluummin sitten olisin yksinhuoltaja vaikka.
Lapset ovat yhteisiä ja ne hoidetaan yhdessä. Olen sitä mieltä että se joka kotona on, tekee ruuat ja siivoaa jne, mutta lapset hoidetaan yhdessä kun ollaan läsnä. Molempien myös kuuluu päästä omiin menoihin, kumpikaan ei saa olla niin onneton ettei pärjäisi esim. yön yli lapsen kanssa. Oman lapsen jokainen asia pitää kummankin vastuullisen vanhemman osata ja pystyä hoitamaan.
Olen tavattoman onnekas koska oma mieheni on vauvoista asti lapsia hoitanut, esikoisen kanssa oli jopa hoitovapaalla.
Meillä ei edes keskustella mistään pitkään nukkumisesta, mennään tilanteen mukaan. Se lepää iltaisin/aamuisin jolla siihen enemmän tarvetta on, ikinä ei ole näistä nahistu.

Pane AP miehesi ruotuun. Tai lähde, luultavasti se olisi sinun elämässäsi pelkkä helpotus. Kuka tekee noin itsekkäällä ja avuttomalla ukolla yhtään mitään?

 

Viimeiset kommentit vaikuttaa vähän siltä, että ei ole kunnolla luettu aiempia viestejäni. Tässä vähän yhteenvetoa:

- meillä molemmilla on suurinpiirtein yhtäpaljon "omaa aikaa" joka siis vietetään harrastusten ´
parissa

- mies ei kiellä minua lähtemästä johonkin, vaan kannustaa siihen ja hoitaa lasta silloin

- en todellakaan ala mieheltä hänen harrastustaan kieltämään, yhtälailla hänellä siihen on oikeus
kuin minullakin

- Ongelmana on juurikin nuo aamut, koska mies on aamu-uninen eikä tykkää herätä. Nyt on
sovittu, että yhtenä aamuna mies herää lapsen kanssa (niinkuin toivoinkin). Enempää en
todellakaan edes vaatisi, koska mies pääsee töistä useimmiten vasta 22-24 aikoihin.

Että näin Rakastan miestäni (ja tämä keskustelu no saanut minut vielä entistä enemmän sen tajuamaan) ja kyllä minullakin on välillä peiliin katsomisen paikka, koska ei miehellekään ole helppoa tehdä pitkää työpäivää ja olla hälytysvalmiudessa lähestulkoon 24/7.