Onko kukaan teistä joskus päättänyt, ettei halua ainuttakaan lasta?

Tottakai tuo muuttuu joillakin elämäntilanteen myötä.
Mutta ihan tosissaan tehty päätös, joka on ollut 100-varma, kunnes kävi vaikkapa vahinko?

 

:wave:

 

:wave:

 

B)

 

:wave:

 

:wave: Vahinkoa ei kylläkään sattunut, vaan alko vaan tuntua, että oma nappula ois kiva :heart: =)

 

Joskus teininä uskoin tovin, etten aio yhtäkään lasta itse tehdä - siis hirveä synnytyspelko oli. Huvittavaa miten mielikuvat voivat ollakin vääriä todellisuudesta..

 

kyllä nuorempana mietin etten kyllä ikinä halua mutta mutta.. niin se mieli muuttuu.. yks ihanuus on ja toinen tulossa.

 

Juh, parikybäsenä... :x

 

jep. vannoin etten tee yhtään lasta,en oikeen tykkää tenavista.. mut tapasin mieheni, ja alle kahden vuoden tuntemisen jälkeen meillä oli oma TOIVOTTU lapsi.en vieläkään pidä toisten lapsista..

 

:wave:

 

:wave:

 

Teininä minusta vauvoja oisi pitänyt grillata ja syödä, possujen asemesta.

 

Koko lapsuuden ja nuoruuden olin tätä mieltä. Vasta viime vuonna (25-vuotiaana) tuntui, että ehkä mieli saattaa jonain päivänä muuttua. Ei tosin ole ajankohtaista just nyt

Mikään ei tosin ole ärsyttävämpää kuin ne kaikkitietävät, jotka hokevat lapsia haluamattomille että "kyllä sinä vielä jonain päivänä haluat."

 

:wave:

Mulla on neljä....esikoinen yllätti, toka oli melkein suunniteltu, sitten tuli ero ja mun elämään astui lapseton poikamies, jonka kanssa sain kaksi lisää.

Ei koskaan tule sanoa "ei koskaan".

 

Minä vannoin ja vakuutin raggari-vuosinani,että IKINÄ en tee lapsia ja IKINÄ en mene naimisiin...kummastakaan ei seuraa kuin hankaluuksia!!!
Lapset haisee,pitää meteliä,kitisee yms.
Avioliitot on pelkkää tappelua ja eroon ne päättyy kummiskin.

Nyt olen hieman vanhempi kuin silloin...naimisissa oleva kahden lapsen äiti.
Lapset eivät ole olleet vahinkoja vaan ajan ja iän myötä hyvinkin harkittuja ja mietittyjä.

Kaikki tuttavani jaksaa minulle aina nälväillä näistä "päätöksistäni"...

 

JOS nyt olisin 18 vee, olisin VELA ihan taatusti .