Onko leikin ulkopuolelle jättäminen mielestäsi kiusaamista?

Entisenä koulukiusattuna sanoisin, ettei leikin ulkopuolelle jättäminen ole kiusaamista. Ymmärrän kuitenkin, että monet ovat eri mieltä. Esim. sellaiset jotka kaipaavat paljon sosiaalista kanssakäymistä.

Itseäni kiusattiin vuosia haukkumalla, puhumalla pahaa, uhkailemalla, sekä fyysisellä väkivallalla. En missään tapauksessa olisi halunnut osallistua leikkeikin jossa kiusaajat olivat mukana. Minulla oli pari hyvää kaveria, joita myös kiusattiin - heidän kanssaan olin mielelläni.

Aikuisiakaan ei pakoteta kaveeraamaan sellaisten henkilöiden kanssa joiden kanssa he eivät halua olla tekemisissä. Miksi lapsi pitäisi pakottaa leikkimään sellaisten kanssa, joista he eivät pidä?

 

Päiväkotilapset kiusaavat jättämällä kaverin ulos leikistä
Julkaistu: 9.8.2012 13:49

Lapset kiusaavat jo päiväkodissa, muistutetaan Mannerheimin Lastensuojeluliitosta (MLL).
–Pienten lasten keskuudessa kiusaaminen on tyypillisesti leikeistä ja ryhmistä ulkopuolelle sulkemista. Aikuisen voi olla vaikea tunnistaa sitä, kertoo päällikkö Tatjana Pajamäki MLL:sta.

Asiaa tutkittaessa lapset eivät osanneet erottaa leikin ulkopuolelle jättämistä kiusaamiseksi. He kuitenkin kertoivat, että tulee paha mieli, jos ei pääse mukaan leikkeihin tai leikissä on ikävä rooli.

Ulkopuolelle sulkeminen jatkuu usein koulussa. Ulkopuoliseksi joutumisen merkkejä voi olla esimerkiksi se, että lapsi hidastelee kouluun lähtöä, jottei tarvitse olla yksin koulun pihalla.

MLL muistuttaa, ettei kaverisuhteiden syntymistä voi jättää vain lapsen vastuulle. Aikuisten tehtävänä on huolehtia, että kaikki pääsevät leikkeihin.

–Vanhempien pitäisi keskustella ulkopuolelle jättämisen seurauksista lapsen kanssa, Pajamäki neuvoo.

Luokanopettaja Jussi Linsiö Vantaan Uomarinteen koulusta pitää tärkeänä vanhempien osallistumista vanhempainiltoihin.
–Jos vanhemmat tuntevat toisiaan ja lastensa kavereita, se voi ehkäistä kiusaamista.

STT

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288490753917.html

 

no on se syrjimistä, ja siitä tulee paha mieli- on se mun mielestä jonkinasteista kiusaamista...

 

no on se syrjimistä, ja siitä tulee paha mieli- on se mun mielestä jonkinasteista kiusaamista...

Niin kai, mutta eihän kaikki josta jollekin tulee paha mieli, ole kiusaamista. Itse olisin ollut tyytyväinen jos olisin vain saanut olla rauhassa.

 

ihan selkeää kiusaamista. Olin kiusattu ala-asteella ja tuntui aika tosi pahalta seistä yksin lähellä opettajaa, kun kaikki vaan hoki "me ei leikitä SUN kaa" "ei me haluta mitää äpärää leikkeihin". Alkuun oli ne pari muutakin kiusattua kaverina, mutta neljännellä nekin otettiin "piireihin" ja alkoivat myös syrjimään, haukkumaan, kampittamaan jne.

 

Aivan taatusti on kiusaamista.

 

no on se syrjimistä, ja siitä tulee paha mieli- on se mun mielestä jonkinasteista kiusaamista...

mutta josksus on vaan niin etä jotkai ei halta leikiin, edim just siksi ku ei osa leikiä sitä leikkiä tai muten vaan käyttäytyy niin että tupaa mukaan ku toiset o aloittaneet laikein. Meielesätni o oiki jos vaika 3 kaverusta o aloittanut jonkun leikinja pihalle tuleeyhtäkkiä neljäs js pyytä mukaan, sanoa että ei nyt.
ei me aikuisetkaan oteta toisia aina mukaan kaikkii juttuihihin,joku jä ukopuolelle,
Jos KAIKKI mistä tulee paha mielei olisi kiusaamista, olisi maailmass avain kiusajia. Kun aina vaan ei asia tmene ninkuin sinä ja su kullannuppusi tahtovat.

 

Niin kai, mutta eihän kaikki josta jollekin tulee paha mieli, ole kiusaamista. Itse olisin ollut tyytyväinen jos olisin vain saanut olla rauhassa.

jaa, kyllä minä koin sen kiusaamiseksi lapsena, ihan samankaltaiseksi kuin muunkin kiusaamisen.

 

Ymmärrän hyvin lapsia, jotka eivät halua leikkiä kaikkien kanssa – eiväthän aikuisetkaan halua viettää aikaansa ja kaveerata kaikkien kanssa? Tietty on tosi inhottavaa, että näin on, mutta valitettavasti kaikki eivät vain tule toimeen keskenään.

Aika kinkkinen ongelma. Ja jos "pakotetaan" ottamaan mukaan leikkeihin, niin olisiko teistä mukavaa, että tietäisitte olevanne seurassa, johon teitä ei haluta mukaan?

 

On.

 

Jos toistuvasti jätetään leikin ulkopuolelle, se todella on juurikin kiusaamista. Joskus ja jostain tietystä leikistä pois jättäminen ei ole kiusaamista.

 

No onhan se. Ei ketään voi sulkea pois leikeistä, jos ollaan ja leikitään sellaisessa paikassa jossa on paljon lapsia. Koulussa, tarhassa, talojen yhteispihoilla.
Ketään ei voida pakottamaan olemaan kenenkään ystävä, mutta tällaisissa paikoissa täytyy osata leikkiä yhteisleikkejä, opetella olemaan sosiaalinen ja huomioimaan muutkin.
Omaan kotiinsa ei tarvitse kutsua leikkimään muuta kuin ne parhaat kaverit, se onkin sitten jo eri juttu.

 

Kiusaaminenhan on joka tapauksessa paljon muutakin kuin pois leikeistä jättämistä.

Kysymys:
Olisitteko oikeasti halunneet leikkiä niiden kiusaajien kanssa, jotka aina haukkuivat teitä ja ehkä pahoinpitelivätkin?
Ne kiusaajathan kuitenkin saivat osallistua kaikkiin leikkeihin, koska kukaan ei uskaltanut kieltää heitä tulemasta mukaan.

 

Jotkut päiväkoti-ikäiset eivät edes osaa leikkiä ryhmässä vaan haluavat leikkiä yksin.

 

Ymmärrän hyvin lapsia, jotka eivät halua leikkiä kaikkien kanssa – eiväthän aikuisetkaan halua viettää aikaansa ja kaveerata kaikkien kanssa? Tietty on tosi inhottavaa, että näin on, mutta valitettavasti kaikki eivät vain tule toimeen keskenään.

Aika kinkkinen ongelma. Ja jos "pakotetaan" ottamaan mukaan leikkeihin, niin olisiko teistä mukavaa, että tietäisitte olevanne seurassa, johon teitä ei haluta mukaan?

Eivät aikuisetkaan kaveeraa kaikkien kanssa. Mutta miltä sinusta aikuisena ihmisenä tuntuisi, jos työyhteisössäsi kukaan ei haluaisi lounastaa sinun kanssasi, tehdä ryhmäprojekteja kanssasi, tai rupatella kahvitauolla kanssasi? Kukaan ei edes kohteliaisuuttaan kysyisi, että mitenkäs loma meni.

Koska tuotahan se systemaattinen leikin ulkopuolelle jättäminen aikuisten maailmaan sijoitettuna tarkoittaisi. Paitsi että lapsi ei voi ottaa lopareita.

 

[QUOTE="vieras";26869545]No onhan se. Ei ketään voi sulkea pois leikeistä, jos ollaan ja leikitään sellaisessa paikassa jossa on paljon lapsia. Koulussa, tarhassa, talojen yhteispihoilla.
Ketään ei voida pakottamaan olemaan kenenkään ystävä, mutta tällaisissa paikoissa täytyy osata leikkiä yhteisleikkejä, opetella olemaan sosiaalinen ja huomioimaan muutkin.
Omaan kotiinsa ei tarvitse kutsua leikkimään muuta kuin ne parhaat kaverit, se onkin sitten jo eri juttu.[/QUOTE]

Tästäkin ollaan montaa mieltä. Pitääkö esim. synttäreille kutsua koko luokka jos suurin osa kutsutaan. Pitääkö kiusatun kutsua myös kiusaajat?

 

No ei ole jos se on satunnaista ja vaikka kesken leikin. Mutta jos aina jätetään ulkopuolellle sam lapsi tyyliin, me ei leikiä sun kaa, niin kyllä se on kiusaamista. Isommilla päiväkotilaisilla siihen liittyy usein jo haukkumista.

 

Entisenä koulukiusattuna sanoisin, ettei leikin ulkopuolelle jättäminen ole kiusaamista. Ymmärrän kuitenkin, että monet ovat eri mieltä. Esim. sellaiset jotka kaipaavat paljon sosiaalista kanssakäymistä.

Itseäni kiusattiin vuosia haukkumalla, puhumalla pahaa, uhkailemalla, sekä fyysisellä väkivallalla. En missään tapauksessa olisi halunnut osallistua leikkeikin jossa kiusaajat olivat mukana. Minulla oli pari hyvää kaveria, joita myös kiusattiin - heidän kanssaan olin mielelläni.

Aikuisiakaan ei pakoteta kaveeraamaan sellaisten henkilöiden kanssa joiden kanssa he eivät halua olla tekemisissä. Miksi lapsi pitäisi pakottaa leikkimään sellaisten kanssa, joista he eivät pidä?

Kyllä se on kiusaamista, melkeinpä pahempaa kuin tuo muu kiusaaminen. Poikaani kiusattiin koulussa, haukkumalla, puhumalla pahaa, uhkailemalla ja fyysisellä väkivallalla. Tuohon puututtiin ja ovela luokka keksi sitten seuraavaksi eristää lapsen, kukaan, ainutkaan ei leikkinyt hänen kanssaan välitunneilla ei edes puhunut hänen kanssaan. Lapsi ei itse ymmärtänyt, että häntä kiusattiin, mutta voi henkisesti todella huonosti.

Kyse ei ole siitä, ettei kukaan halua leikkiä lapsen kanssa, vaan siitä, että kukaan ei uskalla leikkiä lapsen kanssa, koska pelkää olevansa seuraava kiusaamisen kohde.¨

Aikuisia ei pakoteta kaveeraamaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua olla tekemisissä. Mutta töissä on tultava toimeen kaikkien kanssa.

 

Tästäkin ollaan montaa mieltä. Pitääkö esim. synttäreille kutsua koko luokka jos suurin osa kutsutaan. Pitääkö kiusatun kutsua myös kiusaajat?

Minun mielestäni, ei tarvitse kutsua kaikkia. Muttei niinkään voi toimia että kutsuu kaikki muut paitsi yhden. Sitten pitää kutsua vaan yksi, kaksi tai muutama ja jättää muut kutsumatta, tai sitten ei kutsuta ketään.
Kiusatun ei tarvitse myöskään kutsua kiusaajiaan synttäreilleen. Se on jo järkevä syy jättää kutsumatta, jos toinen kiusaa.
Synttärikutsuja ei myöskään pitäisi jakaa koulussa, vaan kouluajan ulkopuolella.

 

Noh, ainakin se on vallankäyttöä.

 

[QUOTE="poikia3";26869612]Aikuisia ei pakoteta kaveeraamaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua olla tekemisissä. Mutta töissä on tultava toimeen kaikkien kanssa.[/QUOTE]
Just näin. Samoin koulussa ja päiväkodissa on pystyttävä tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Jos välttelee normaalia asiaan kuuluvaa kanssakäymistä tiettyjen henkilöiden kanssa, niin se voi olla kiusaamista.

 

Todellakin on.

 

Joskus on, joskus ei.

Ei aina ole pakko ottaa jokaista pyytäjää leikkiin mukaan, on ihan sallittua olla vaikka kahdestaan bestiksen kanssa joskus.

Myös se, että tuppautuu väkisin seuraan, voi olla kiusaamista.

Ja se, että pakotetaan lapset leikkimään yhdessä.

 

Todellakin on! Varsinkin jos se on jatkuvaa, kerran tai pari kertaa leikistä pois jättäminen ei.

 

Tää on vaikea juttu. Jos on isompi porukka, mielestäni pitäisi mahtua kaikkien halukkaiden mukaan. Jos taas kaksi leikkii yhdessä, niin se kolmas saattaa vain pilata sen leikin. Ketään kai ei voi pakottaa pitämään toisesta tai olemaan kaveri, mutta ainakin päiväkodeissa jne. mielestäni pitää ottaa leikkiin mukaan. Vapaa-aika on sitten asia erikseen.

Omaa lastani alkoi syrjiä tyttö, jonka kanssa oli leikkinyt (ei siis enää mahtunut mukaan, kun tämä tyttö oli alkanut leikkiä kahden muun tytön kanssa). Ei sitä eskarissa pidetty kiusaamisena, vaikka toinen itkua tihrusti, kun muut juoksivat karkuun. Toisaalta tuollaisissa tilanteissa kai yritetään löytää sitten sellainen porukka, johon mahtuu mukaan. Koulussa lapsi onkin sitten jo enemmän "omillaan".