Onko muiden lapsilla mummoa joka ei tykkää omista lapsenlapsista?

kiitokset tesmpistä ap:lle, sitä tarvitaankin, sen verran loukkaantunut olo on!

Ja mussupussu: mun äiti oli kans aivan onnessaan tästäkin raskaudesta, mutta tosiaan toi anoppi on uskomaton... Mikä näitä ihmisiä tosiaan riivaa, onko niille itelle ollu jotenkin traumatisoivaa olla äiti?!

Siinä on varmaan joku äiti-poika -juttu, jota me ei ymmärretä... Heidän pojilleen oma äiti täytyy olla aina ykkönen ja sitten kun siihen tulee joku nuori naikkonen jalkoihin pyörimään, ei vaan kestetä ajatusta. En mä vaan tiedä, oikeesti! Siis anoppi ja appi tulivat ensimmäistä kertaa isovanhemmiksi ja reaktio oli "aha" ja "jos yritätte tuoda lasta hoitoon, ei varmaan sit olla silloin kotona". Aika outoa huumoria. Mä en vaan ehkä tajunnu...

:O meillä tosiaan esikoinen oli iloinen asia anopille, appiukon mielestä tosin väärää sukupuolta. mutta "yhden lapsen-propagandansa" anoppi aloitti heti, sen bravuuri oli puhua meidän tytölle tälläisiä: "sano isälle ja äitille että minä haluan olla ainut lapsi!" "sano Maija että minä en halua sisaruksia!" jne..

Niinku miks? Ihan tärähtäny! Ja vielä käyttää lasta välikappaleena, murr.

No muuta perustelua ei oo tullu kun noi että kauhea työ kahdessa lapsessa (ikäeroksi tulee 2 v 1kk, että ei minusta paha...)ja elättäminen! ja välillä kyllä epäilen että oikeesti sillä viiraa päässä...

 

ihmetteleepi...
millaisia nämä mummot on olleet äitinä? teidän ollessa pieniä..
kun ei jaksa ymmärtää tuollaisia mummoja olleskaan. itsekkäitä ihmisiä.

Mun äiti olis kans toivonut meille vain yhtä lasta, tai ehkei sitä yhtäkään. Lapset on vaan ikävä velvollisuus ei ilo. Olen satavarmasti vahinkolapsi itse ja tiennyt sen koko elämäni- tämä on mulle kerrottu usein.
Kun olin pieni olin valtavan paljon mummulassa hoidossa. Mummoni oli mulle läheisempi kuin äiti. Äiti hoitaa joskus lapsiamme, mutta ei tarjoudu hoitamaan koskaan.

 

Täällä kans vähän saman tyylistä. Meillä on kaks pientä ihanaa tytärtä jotka kaipais mummunsa huomiota. Aina kun sille soittaa, et tulisko käymään niin vastaus on: "ei kerkeä". Sitten kun se käy, niin viipyy vaan 10 minuuttia ja lähtee. Mutta kumminkin kerkeää juosta uuden miehensä perässä. Välillä on ollut sellainen tunne, että sen uus mies pomottaa äiteä jä määrää mitä se saa tehdä ja kenen kanssa. Kun ei sitä miestä tunnu omatkaan lapsensa kiinnostavan, niin ei sitä kiinnosta meidänkään lapset saatikka sitten mun äidin lapset. En tiedä mitä tuollasesta ihmisestä pitäis ajatella...mutta äitiäni käy sääliksi. En haluais olla hänelle mitenkään ilkeä, kun tietää millainen sen mies on. Välillä tuntuu ettei se uskalla edes puhua puhelimessa mun kans sillon kun sen mies on lähellä. Joutuu aina "salaa" soittamaan.

 

No miehen äiti on täyttänyt Facebook-sivunsa tyttären lasten kuvilla, kehumisilla ja "rakkaudentunnustuksilla" ja kuinka mummi sitä mummi tätä ...

Meidän (poikansa) lapsia ei muista. Tuskin sen FB - kaverit edes tietää että sillä on muitakin lapsenlapsia. Koskaan ei kutsu kylään, ei tule meille, ei mitään... jos joskus käymme niin ei juurikaan huomio lapsiamme ja mikä ärsyttävintä, kehuu lapsillemme kuinka ne toiset lapsenlapset on kaikessa fiksumpia.

Ei kiinnosta tavata ja olen melko sinut asian kanssa..

 

Voi näitä juttuja itse olen vasta 35-vuotias mutta jo ihan valmis mummuksi!

Oma tyttäreni nyt 17-vuotias mutta en toivo että silti ihan vielä... hyysään sitten muitten lapsia sillä aikaa. Vaikka eihän sitä tiedä saako/haluaako edes lapsia hän.