Siitä onkin tovi kun olen viimeksi netin keskustelupalstalle kirjoittanut.. Varmaan kymmenen vuotta sitten esikoista odotellessa! Nyt vaan on pakko johonkin tuntemuksiaan purkaa.
Meillä on ennestään siis kolme lasta ja itsellä olisi kovasti toiveissa vielä neljäs. Syyskuussa poistatin kuparikierukan ja ilmoitin pitäväni taukoa moisesta, kun vuodot oli niin rajuja ja kierukka käytössä pitkään. Mies ei ole vielä omien sanojensa mukaan valmis tai vielä päättänyt onko valmis neljänteen.
Olemme kuitenkin molemmat hormonaalista ehkäisyä vastaan ja minipillereiden reseptikin sai jäädä odottelemaan apteekkiin. Mies lupasi huolehtia vuorostaan ehkäisystä- ja hänen tapansa on keskeytetty yhdyntä. Aikuisena ihmisenä varmasti tietää riskit, minä tietysti vastaavasti tiedän että on toivoa!
En toki vasten toisen tahtoa tietoisesti raskaaksi hankkiutuisi, mutta yllätys ei haittaisi yhtään.
Kierto on normaalisti 28-30 päivää.. En ole koskaan pahemmin laskeskellut tai seuraillut, ikinä en ole miettinyt ovulaatioitakaan. Nyt kuitenkin taitaa olla jo 35/28-30 menossa! Normaalisti kuukautiset ei ole myöhässä, päinvastoin kierto on välillä lyhyempikin.
Yhtenä aamuna tyhjensin jääkaappia jouluruokia varten ja tajusin yökkäileväni. Pahoinvointia, erityisesti hajuihin liittyvää on sen jälkeen tullut säännöllisen epäsäännöllisesti. Lämmöt korkealla ja välillä palelen hulluna. Öisin heräilen, milloin vessaan milloin syömään ja sitten tuohon kylmään ja hetken päästä kuumaan. Normaalsti nukun kuin tukki! Vessassa ravailua ja päänsärkyä.. Vatsa on turvonnut, mutta onpahan tuota tullut joulun aikana syötyäkin, alkoholi ei pahemmin maistunut.
Nyt vaan tuskailen, olenko vain menettänyt järkeni ja kuvittelen kaikki oireet. Itkuherkkä olen ollut aina, tänään pääsi kuitenkin itku kun vatsaa repäisi ja selkäsärky alkoi pahenemaan.. Kuukautiset alkaa
Vaan eipä alkanut! Repivä kipu muuttui vaan paineeksi vatsalla. Tarkistelen joka vessakäynnillä, että joko ne nyt tulee.
Ensimmäisten pahoinvointien jälkeen, kun tajusin että olen myöhässä, itkin miehelle että varmempi ehkäisy on hankittava! En kestä tätä stressiä.. vaikka tavallaan haluaisin pitää kiinni siitä pienestäkin mahdollisuudestani vauvaan..
Testannut olen.. monena aamuna. Ei pienintäkään haamua!! Pää hajoaa. Kurkin roskishaamujenkin perään, vaan ei! Hölmönä tuhlasin kalliimman herkän testin jo heti alkuun. Nyt en osta enää testejä, tilasin herkkiä raskauskeijusta ja päätin etten testaa enää ennen kuin ne kolahtaa luukusta.
Edellisissä raskauksissa positiivinen pärähtänyt ruutuun heti kun olen testannut, ekana päivänä kuukautisten pois jäätyä. Siksi nyt olenkin niin varma että kuvittelen, mutta en voi itselleni mitään. Monet pettymysitkut on jo itketty.
Ai miten nin huomaa että oli pakko purkaa mieltään?!?!
huh. Kirjoitinpahan nyt tämän kaiken ulos.. Kauhean monelle ei vielä voi asiasta puhua, kun en halua pahemmin huudella lähipiirille... Varsinkin kun jo pelkän haaveen perusteella minua pidetään mielipuolena!