Miten kävi, Nonnika?
Itsellä oli melkein sama tilanne. Ehkäisyä ei ole ollut käytössä kolmeen vuoteen mutta minkäänlaisia tärppejä ei ole tullut. Ei nyt varsinaista aktiivista yritystäkään ole ollut. Oviksia olen silloin tällöin tikutellut loppuvuodesta lähinnä saadakseni tietää onko niitä. Alkuun oli innostus suuri kun sellaisen sai kiinni ja ihan selkeänä oli kaksi viivaa tikussa, mutta kun emme olleet sopivaan aikaan samassa osoitteessa, ei kiinni saaduista ole ollut iloa. Innostus hiipui kun elämässä oli muutenkin haasteita.
Tässä kuitenkin erään eroottisen kohtauksen jälkeen tajusin, että oli osuttu laskennallisesti sopivaan saumaan, kp 12/24-30. Heti seuraavana aamuna ovistikku kehiin ja sain kaksi viivaa, tosin se merkityksellinen ei ollut kovin voimakas. Joko ovis oli ollut tai oli tuloillaan. Jostain kumman syystä olin aivan varma, että nyt tärppäsi. Tein rt:n kp 17 ja taisin dipata tikkua liian kauan sillä sain kaksi vivaa, joista testiviiva oli lähinnä tuhraantunut. Virtsa tod.näk. huuhteli kohtaa sen verran, että punainen väriaine levisi. Kun ei kuitenkaan ollut selkeä nega niin innostus alkoi nostaa päätään. Eikä se siihen jäänyt, alkoi vessassa juokseminen ja nännit olivat niin herkkinä, että no, tiedätte kyllä! Kp 23 uusi testi ja kirkkaan puhdas nega. Ei niin minkäänlaista haamua. Jatkoin itseni kuulostelua ja löysin tieni tänne. Antoi toivoa lukea myöhäisistä positiivisista tuloksista. Ja yhä olin vahvasti sitä mieltä, että olin takuulla raskaana.
Tuli kp 28 ja taas uusi testi, joka oli nega ja tuli kp 30, 31, 32, 33 jne. Menkat myöhässä välillä viikon - melkein kaksi viikkoa. Oireet jatkuivat samankaltaisina eikä menkkoja näkynyt eikä kuulunut. Tosin, jossain vaiheessa huomasin valkovuodon lisääntyneen. Tätä ihmettelin, sillä oletin, ettei sen pitäisi lisääntyä (viitata ovikseen) mutta "onneksi" jollakin tämä liittyy raskausoireisiin. Välillä tuntui menkkaoireita muttei siltikään mitään. Aamuisin, päivisin, iltaisin tuijottelin kalenteria ja laskin päiviä vaikka taisin jo osata kalenterin ulkoa, mutta jotenkin se vain helpotti päivä päivältä laskea kuinka myöhässä menkat olivat. Tuli jonkinmoinen rauha oletetun raskauden suhteen ja päätin olla ostamatta testejä kunnes tuli merkkipäivä kp 40 ja herättyä eivät nännit olleet lainkaan herkät. Kp 41 menkat alkoivat.
Joko en ollut ovuloinut lainkaan tai se tapahtui pitkittyneessä kierrossa hyvin myöhään. Ikinä ei kierto ole kestänyt 40 pvää. Nuo kp 24 ylimenneet päivät negojen jälkeen menivät kai "toivoa on niin kauan kuin menkat ovat poissa" -asenteella ja pienoisella
itsepetoksella. Sen verran vakuuttunut olin raskaudesta.
Ikää on jo sen verran, että taisi jäädä viimeiseksi kerrakseni "olla raskaana". Lapsi minulla jo on, joten syliini ei jää tämän vuoksi tyhjää tunnetta. Silti tunnen jonkinlaista alakuloa.
Kiitos kaikille, jotka olette tänne vuosien varrella kirjoittaneet!