musta lammasko
onko kellään uusperheellisellä sellaista että ei vaan pidä siitä että puolisolla on edellisestä suhteesta lapsia ja silti ollaan yhdessä. millä tavalla tälläinen näkyy vai näkyykö????
Alkuperäinen kirjoittaja 14.01.2007 klo 22:31 minäkin kirjoitti:Uskoisin että kaikilla jossain vaiheessa on olo, että helpompaa olisi jos olisi vain yhteisiä lapsia. Sehän on totuus! Mutta jos todella on valmis elämään uusperheessä, niin kyllä ne ajatukset siitä katoavat! Tilanteeseen tottuu ja toisen lapset tulevat tietyllä tavalla "omiksi", vaikkeivät välttämättä koskaan samalla tavalla kuin omat lapset, mutta perheen jäseniksi kuitenkin. Niin ainakin minulle kävi, vaikka välillä oli ja on edelleenkin vaikeita hetkiä.
Huomaan usein että toisen lapset ärsyttävät helpommin kuin oma jne. Helpottaa kun katsoo lasta ja ajattelee itsekseen , että tämä on täysin samanlainen kuin muutkin lapset eikä ansaitse millään tavalla tulla kohdelluksi eritavoin.
Ja tietenkin joskus oli sellaisia tavallaan kateellisia tai mustasukkaisia ajatuksia siitä, kuinka omalla miehellä on ollut perhe jonkun toisen kanssa. Mutta se on asia jonka tietää jo kun toisen tapaa. Ja jos ei sitä pysty hyväksymään (ajan kanssa), niin on parempi etsiä mies jolla ei ole menneisyyden taakkaa/hedelmiä. :heart:
Todellakin näin on ja asiaa kirjoitat ! Uusperhekuvio on sen verran vaikea juttu (ja iso juttu, kun lapsia mukana), että mutkia tulee matkaan varmasti. Monesti tosiaankin se on niin, että alussa on tosi kiva olla yhtäkkiä ihan oikea perhe (jos vaikka elänyt sinkkuna). Tulee ehkä käyttäytymisestäkin sellaista ylikorostunutta "äitimäisyyttä". Ei osata olla aitoja (tosin kukapa vieraiden ihmisten kanssa aluksi aito onkaan) ja näyttää myös niitä tunteita.Alkuperäinen kirjoittaja 14.01.2007 klo 22:31 minäkin kirjoitti:Uskoisin että kaikilla jossain vaiheessa on olo, että helpompaa olisi jos olisi vain yhteisiä lapsia. Sehän on totuus! Mutta jos todella on valmis elämään uusperheessä, niin kyllä ne ajatukset siitä katoavat! Tilanteeseen tottuu ja toisen lapset tulevat tietyllä tavalla "omiksi", vaikkeivät välttämättä koskaan samalla tavalla kuin omat lapset, mutta perheen jäseniksi kuitenkin. Niin ainakin minulle kävi, vaikka välillä oli ja on edelleenkin vaikeita hetkiä.
Huomaan usein että toisen lapset ärsyttävät helpommin kuin oma jne. Helpottaa kun katsoo lasta ja ajattelee itsekseen , että tämä on täysin samanlainen kuin muutkin lapset eikä ansaitse millään tavalla tulla kohdelluksi eritavoin.
Ja tietenkin joskus oli sellaisia tavallaan kateellisia tai mustasukkaisia ajatuksia siitä, kuinka omalla miehellä on ollut perhe jonkun toisen kanssa. Mutta se on asia jonka tietää jo kun toisen tapaa. Ja jos ei sitä pysty hyväksymään (ajan kanssa), niin on parempi etsiä mies jolla ei ole menneisyyden taakkaa/hedelmiä. :heart:
Musta miehen lapset ihan ok ja menettelee tällä hetkellä, joskus aikoja kun ei haluaisi tietääkään koko miehestä, lapsista ja entisestä elämästä mitään... JA toisinaan on oikein ihanaa koko porukalla.Alkuperäinen kirjoittaja 04.02.2007 klo 18:22 vieras kirjoitti:Ja mua vähän semmonen ihmetyttää kun aina sanotaan että ajan kans se helpottuu ja lapset ottaa ikään kuin omikseen, niin miten sekään on mahdollista jos lapset käyn noin 10 kertaa vuodessa ja vain pe-su (ei koskaan pitempään) koska äiti ei useammin päästä. Niin että jos ja kun ne vain silloin tällöin vierailevat kodissamme niin miten niihin koskaan oppii suhtautumaan perheenjäseninä????
Alkuperäinen kirjoittaja 14.01.2007 klo 22:31 minäkin kirjoitti:Uskoisin että kaikilla jossain vaiheessa on olo, että helpompaa olisi jos olisi vain yhteisiä lapsia. Sehän on totuus!
En pidä siitä että miehelläni on lapsia äxän kanssa , mutta olen oppinut elämään asian kanssa.Takana on jo 10 vuotta ja meillä on yhteisiä lapsia.Välillä asiat sujuu välillä taas ei.Nyt on selvästi ei sujuu kausi.Lapset ovat murkkuiässä ja osaavat olla todella julmia ja ilkeitä..Ei le mitään rajaa mitä ne voi suustaan päästää..Tällä hetkellä ei yhtään jaksaisi heitä...
]
KYLLÄ VAIN!Alkuperäinen kirjoittaja 14.01.2007 klo 21:37 musta lammasko kirjoitti:onko kellään uusperheellisellä sellaista että ei vaan pidä siitä että puolisolla on edellisestä suhteesta lapsia ja silti ollaan yhdessä. millä tavalla tälläinen näkyy vai näkyykö????
Meillä ainakin tilanne oli se et miehen exä jätti pillerit ja halusi raksaaksi ilman miehen suostumusta.Mies kuitenkin vei vaimon perheen mieliksi akan vihille ja tässä tulos...Onneksi nyt ollaan onnellisia!Alkuperäinen kirjoittaja 10.02.2007 klo 16:22 Sirius kirjoitti:Miten voitte olla mustasukkaisia miehenne menneisyydestä? Sitähän se on, jos ei pidä siitä, että mies on tehnyt ex-vaimon kanssa lapsia. Eihän mies tiennyt mitä tulevaisuudessa tapahtuu, kun eli entistä parisuhdetta - rakasti silloista kumppaniaan ja teki hänen kanssaan lapsia. Nyt on tilanne toinen, elämä on mennyt eteenpäin ja asiat ovat toisin - menneisyys on muisto, mutta lapset ovat tätä hetkeä ja heitä ei voi jättää taakseen. Aikuistukaa hyvät naiset! :saint:
Ei se pelkkää mustasukkaisuutta ole. Kyllä uusperhekuviosta tulee silloin tällöin ylimääräistä vaivaa ja joskus suorastaan p-aa niskaan, vaikkei kukaan olisi yhtään mustasukkainen kenellekään.Alkuperäinen kirjoittaja 10.02.2007 klo 16:22 Sirius kirjoitti:Miten voitte olla mustasukkaisia miehenne menneisyydestä? Sitähän se on, jos ei pidä siitä, että mies on tehnyt ex-vaimon kanssa lapsia. Eihän mies tiennyt mitä tulevaisuudessa tapahtuu, kun eli entistä parisuhdetta - rakasti silloista kumppaniaan ja teki hänen kanssaan lapsia. Nyt on tilanne toinen, elämä on mennyt eteenpäin ja asiat ovat toisin - menneisyys on muisto, mutta lapset ovat tätä hetkeä ja heitä ei voi jättää taakseen. Aikuistukaa hyvät naiset! :saint:
Tämä on musta hyvin osuva kirjoitus! Kaikki ei ole kiinni tunteista ja mustasukkaisuudesta vaan myös käytännöstä! Asiat täytyy suunnitella etukäteen, meidän tilanteessa exä käyttää lasta "pelinappulana", joten viikonloput ovat hyvin epävarmoja.Alkuperäinen kirjoittaja 12.02.2007 klo 15:26 yleistys kirjoitti:\Ei se pelkkää mustasukkaisuutta ole. Kyllä uusperhekuviosta tulee silloin tällöin ylimääräistä vaivaa ja joskus suorastaan p-aa niskaan, vaikkei kukaan olisi yhtään mustasukkainen kenellekään.
Itse ajattelin aikoinani, etten ikinä ota miestä, jolla on jo lapsia. Silloin nuorena ja kokemattomana kyse oli "ennakoivasta mustasukkaisuudesta", muistan ajatelleeni, että haluan että eka raskaus, synnytys, vauva-aika on molemmille eka. Sitten kun perhettä perustin, niin ei se niin tärkeältä enää tuntunutkaan. Kun oma suhde on vakiintunut, ei se ex-kuvio arjessa tunnu - mutta turhan usein juhlassa, kun pitää just viilata, tuleeko lapsi joulupäivänä klo 12 vai 14 ja päästetäänkö isomummon 85-vuotispäiville "ylimääräisenä tapaamisena" ja sen sellaista.
Kai se sun ihana miehesikin on joskus niitä kamalia kakaroita kasvattanut - toivottavasti! Ties vaikka se kauhea käytös olisi hänestä lähtöisin? Ja onhan hänellä edelleen mahdollisuus olla lastensa kanssa ja yrittää heitä kasvattaa?? Vai eikö hän osaa (vai etkö sinä anna)?Alkuperäinen kirjoittaja 26.02.2007 klo 02:04 mä kirjoitti:siis mä en tykkää miehen lapsesta koska sitä ei saisi kieltää ja se hyppii kaikkien vanhempien ihmisten silmille ja käyttäytyy todella huonosti. silti sitä on pakko kattoa, ei voi mitään. mies on ihana enkä luovu siitä sen takia että ex-akka ei osaa kasvattaa lastansa.