Onko täällä paljon kotiäitejä? Joudutko selittelmään muille kotona oloa?

Itse olen ollut pieniä pätkiä lukuunottamatta pääsääntöisesti jo reilut 10 vuotta kotona. Keikkoja teen silloin tällöin ja jonkun osa-aikatyön voin taas harkita ottavani kun kuopuksen hoitovapaa loppuu.
Rakastan kotona oloa ja minun päivät viuhahtaa siivillä. Olen kouluttautunut kahteen ammattiin, mutta silti en kaipaa työelämään vaikka ikää on jo yli kolmekymppiä, ehkä sitten tulevaisuudessa kun kiva työ natsaa kohdalle ja pientä preppauskoulutusta käynyt.
Tuntuu vaan, että lähes kaikille saa olla selittelemässä miksi olen kotona ja enkö nyt vieläkään ole mennyt töihin (kuopus 1,5 v) ja miten mun pää kestää jne.
Suurimman osan mielestä olen vielä tuplaten oudompi kun viikot yksin pyöritän arkea kun mies reissuhommissa ja silti viihdyn enkä kaipaakaan miehen osallistumista arkitöihin (toki muuten olisi miestä mukava nähdä useammin).
En kaipaa baareja enkä biletystä. Miehen kanssa kaksin joskus harvoin kun pääsee, on minusta parasta. Mutta viikonloppukännäillyt kuppiloissa ei ole mua varten, saunaolut kotona omalla terassilla launtaina riittää minulle oman miehen seurassa

Toki ystävien kanssa rupattelen lähes päivittäin esim. puhelimessa ja joskus käydään esim. syömässä ja toki joskus niitä "tyttöjen iltojakin", mutta harvemmin.
Muuten olen tälläinen "erakko-kotiäiti" ja rakastan sitä. Monelle muulle tämä tuntuu olevan ongelma. Onko muita kaltaisiani outoja ?

 

:wave: toinen ilmoittautuu myös. Toki kyllä mä kaipaan ystäviä iltaa istumaan välillä mut viihdyn kotosalla hyvin itekseni eikä sitä miestäkään turhan paljon tarvii kattella
Musta tuntuu että tosi monelle saa olla selittelemässä jo sitäki että haluaa jäädä hoitovapaalle
En mä kaipaa baareihin. Tykkään illanvietosta sillon tällön sillee tosiaa et on kavereita kylässä vaikka grillailemassa tai jtn.

 

Kyllä, täällä on kohtalo toveri. Tosin hain lähihoitaja kouluun joka alkaa syksyllä mutta kun kävin hakemassa äskön päivähoitopaperit niin pala nousi kurkkuun etten oikeasti halua viedä ainakaan tuota 1v tuonne 100 lapsen sekaan...
takana on 9v kotiäitiyttä ja välillä olen tehnyt konsultointi hommia. =)

 

Olen ollut kotiaitina kymmenisen vuotta, eika vielakaan ole kiiretta takaisin tyoelamaan. Taallapain kotiaiteys on ihan normaalia, paremminkin ihmetellaan tyossa kayvia aiteja... Suomen vanhat sukulaiset joskus kyselevat toihinmenosta muuten olen saanut olla rauhassa ihmettelijoilta.

 

Mä olen ollut kotona nyt 2.5 vuotta ja kyllä, olen saanut selitellä sitä ihan tarpeeksi!!! Tuntuu että ainoa puheenaihe on että milloinkas palaat töihin... Nyt on onneksi toinen lapsi tulossa ja maha niin iso ettei tarvitse hetkeen aikaan selittää.

Mulla on myös kaksi tutkintoa ja molemmilla aloilla kova työvoimapula. Ja kumpaankaan en aio palata. Pitää sitten joskus katsoa kun lapset on tehty ja heistä nuorin 3v että mihinkäs sitä alkaisi.

Meillä ei kumpikaan kaipaa baareihin tms, kotona viihdytään oikein hyvin. Meillä mies kyllä osallistuu lapsen hoitoon ja kotitöihin tosi paljon ja minusta se on hyvä.

 

Nuorimmainen täyttää elokuussa 2v ja alta vuoden ikäisestä on kyselty milloin menen töihin...!!! Ihan kuin olisi jotenkin parempi että käyn töissä kun että hoidan lasta kotona. Onneksi lähipiiristä ja kerhoista on löytynyt onnellisia kotiäitejä =) Pojan täyttäessä 3v on luultavasti etsittävä töitä... jollei tule lottovoittoa

 

Minä jäin esikoisesta äippälomalle tammikuussa 1999, ja sillä tiellä olen edelleen...
No olen minä yhdeksän vuoden aikana ollut yhteensä 10kk. töissäkin.

Nyt nuorimmainen täyttää ensikuussa maagiset 3v. Olen siis palaamassa opiskeluiden ja/tai työelämän pariin. Vaikka rahaa on välillä ollut tosi vähän, en vaihtaisi hetkeäkään neljän lapsen kotihoitoajasta pois.

Minusta on ollut ihanaa että on mahdollisuus hoitaa omat lapsensa itse.
Jokaiselle ihmiselle joka asiasta kysyy, sanon ylpeänä, en nolona, olevani kotiäiti.

 

Meillä nuorimmainen on vasta 7 kk ja todella paljon on viime aikoina kyselty, että milloin palaan työhön. En ole ollut ihan putkeen kotona, joka lapsen välissä olin töissä, mutta varsinkin toisen lapsemme kohdalla, kun olin sen 3 vuotta kotona, aika moni oli ihmeissään. Olen ollut kotiäitinä n. 5 vuotta yhteensä (tähän mennessä). Tämän juniorin jälkeen on tällä kertaa pakko mennä suht aikaisin työhön. Voin sanoa rehellisesti, että olen todella tykännyt näistä kotiäitivuosista.

 

liiankin tuttua selittelyt vanhin lapsistani on 18,5vee ja nuorin nyt puolivuotias ja kotosalla oon ollut lasten kanssa varmaan 15-16vuotta. viisihän noita natiaisia on yhteensä. luultavasti kotiäitinä viihdyn siihen asti kun nuorin täyttää sen kolme vee, jos nyt oma pää kestää olla kotona kun just jäin yh-äidiksi ja sosiaaliset kontaktit ja verkosto erittäin heikkoa. mutta mieluummin hoidan omia kotona kun vieraitten lapsia töissä. arvostan kovasti kotiäitejä, hurraa me

 

Täälä ilmottautuu yksi äiti kanssa =)

Mä olen ollut lasten kanssa kotona jo kauan... vuosia ja jo mieheni työni takia tulen jatkamaan kotona oloani. Itse sain lapsena kokea sen,kun tulin koulusta kotiin oli äiti vastassa ja usein ihanien tuoksuvien pullien kanssa. Monet kavereistani menivät yksin kotiin ja pelkäsivät ja iltapäivisin sitten olikin meillä tunkua,kun kavereita piisasi

Olen ajatellut, että tätä aikaaa,kun lapset ovat pieniä ei saa enää myöhemmin takaisin... nautin nyt tästä ajasta ja siitä,että saan itse hoitaa lapseni.
Toki välillä väsyy, tai oikeastaan arki puuduttaa,mutta kyllä niitä arjen helmi-hetkiäkin sitten löytyy... tässä keväällä poikani tuli väsyneenä koulusta, istahti keittiön tuolille ja huokaisi, että ihanaa äiti että olet kotona :heart:
Silloin oikeasti taas akut lataantui...

Toki törmään utelioihin ihan kyllästymiseen asti... selittelen, että mieheni viikot poissa, itsellä vuorotyö jne. Oikein tuumasin tässä yksi päivä,että miksi ihmeessä minun pitää selitellä ihmisille???

Paikallisilla markkinoilla törmäsin yhteen vanhempien tuttuun, vanhempaan naiseen ja hän piti minulle sellaisen puheen, että arvostan nykyään sanovani ,että olen kotiäiti ja aion olla jatkossakin... oikeesti kukas meitä arvostaa,jos ei me itse!
Lopuksi hän oikein halasi minua ja toivotti jaksamista ARVOKKAALLA TYÖLLÄ eli kotiäitinä ja käski hoitaa kaikki lapset isoiksi asti kotona....

Mutta jaksamisia meille kaikille kotiäideille =)

 

tytön jälkeen läksin heti töihin ja nyt kun poika syntyi 06 niin kaikille ilmoitin että tää on mun viimeinen mahdollisuus ja olen 3 vuotta kotona ja nauttinut olen kyllä täysillä =)

 

Olen ollut 12 vuotta kotiäitinä =) , neljä lasta vanhin 12 ja nuorin 2. Minusta on ollut mukava ja hieno asia että olen voinut hoitaa lapset kotona mahdollisimman pitkään.

 

Kotiäitinä kohta 5,5 vuotta.Esikoinen kun oli jotain kaksi niin kaveri kyseli välillä että millo meen töihin et ku jää jälkeen töissä sit(vaik miun töissä ei nyt niin jälkeen voi jäädä ettei osais enää tehdä)
Sukulaiset taas sanoi että nythän sit voit olla pojan kanssa 3-vuotiaaksi kotona. =)

 

Mä olen ollut kotiäitinä monen monta vuotta, pikku pätkiä olen töitä tehnyt välillä ettei ihan kuviot unohdu.
Nyt pitäisi syksyllä lähteä koulunpenkille ja pienimmät 3 ja 4v menevät hoitoon. Enemmän jännittää miten 8 ja 9vuotiaat pärjäävät aamuisin ja koulun jälkeen keskenään..

 

Kotiäitinä olen ollut nyt 1,5 vuotta ja toista odotan syntyväksi 04/09 joten kotona ollaan vielä jonkin aikaa.Ihan kamalasti on tullut vähän joka puolelta kyselyjä että milloin sä sitten nyt lähdet töihin????
Mulla on kumminkin ikää jo 39v ja olen siellä työelämässä ehtinyt olla (ja tulen olemaan) joten mikä kiite tässä on....
Vissiin tää on jotenkin kummallista hommaa kun VAAN on kotona eikä TEE MITÄÄN.
Moni kaveri on syöksynyt töihin heti äitiysloman loputtua kun pitää, pitää, pitää tehdä kaikkea ja lapsi ei kuulemma saa tarpeeksi virikkeitä kun on kotona?!!!!!
Jaahas, virikkeet on vähissä aina itselläkin mutta kyllä tuo lapsi on ihan sosiaalinen ja eiköhän hänelle tässä vaiheessa riitä se kerran vko kerho ja perusturvallisuus.
Rauhallisemman oloinen poika on kun ei tartte aamulla kukonlaulun aikaan viedä hoitoon vaan saa rauhassa kölliä kotona.
No jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee mutta me tehtiin päätös että lapset saa pieninä olla kotona ja katsotaan sitten myöhemmin muuta.... :flower:

 

eli olen ollut kotiäitinä nyt 5v ja nauttinut siitä :heart:
nyt käyn iltaisin siivoamassa ja mieheni on silloin lasten kanssa kotona.
mielestäni ihana asia kun on voinut hoitaa lapset kotona.
olen sitä mieltä että jokainen perhe tekee omat ratkasut mikä heille tuntuu hyvältä ja oikealta.meillä on tehty tämmönen ratkasu ja sopii meille.
ehkä vielä saisin kerran kokea raskauden ihmeen ja saada pienokaisen niin olisin silloin lapsen kanssa kotona sen 3v.

 

Mä oon kans nyt 8v ollut kotona. Viihdyn erinomaisesti kotona ja vuorotyöläisenä työ tuntuu kamalalta vaihtoehdoltakin. Edetäkin töissä pitäisi jatkuvasti ja pitää työtä etusijalla... ei sovi meille. Onko nykyään monia ammatteja olemassakaan missä olis kl.8-16 työ joka ARKIpäivä ja ei tarvis opiskella tai muuten stressata vapaa-aikana? Mua kanssa ottaa päähän vanhempien ym sukulaisten jatkuvat pikkumuistutukset, et millos meet töihin, hukkaat elämäs kotona, eläkettä et sitten saa jne. Mitä te muut tollaseen osaatte vastata, varsinkin kun en haluais heille yksityisasioista ja tulevaisuuden suunnitelmista kertoa? Eikä kaikki ymmärrä, vaikka selittäisit, silti ne hokee omaa mielipidettään, siitä oon oppinut, että turha senkään puolesta mennä selittelemään. Pitää kaiketi opetella olemaan välittämättä, onhan se korkea aika!!!

 

Mä oon ollut kotiäitinä nyt vähän yli 4 v. Alkuaikoina, ensimmäisinä vuosina se oli mukavaakin kun oli vaan 2 lasta. Sitten kolmonen ilmoitti tulostaan. Kolmosen jälkeen olen käynyt mummujen ja serkkujen ja naapureiden avustuksella keikkahommissa kahteenkin työpaikkaan. Nyt kun tuli shokkitietona, että neljäs tuloo, niin mun täytyy sanoa että suorastaan kaipaan töihin. NO, pääsen sinne vuodenvaihteessa ehkä 6 viikoksi....
Nostan hattua teille, jotka jaksatte olla kotona. Mulla ei riitä haastetta, jaksan paremmin kun saan välillä olla haukkaamassa happea jossain ulkopuolella.

 

Kotosalla ollaan, miestä hoitaen ja tyttö päivät hoidossa.
Aika paljon olen yksikseni tai sitten "seurustelen" netin välityksellä.
Kyläilyt ovat jääneet aika minimiin kyllä.
Tuleehan sitä nyt jotain juteltuamieheni avustajan kans päivittäin.

Harvemmin missään pääsen yksin käymään.
No, ravintoloihin mulla ei hinkua yleensä olekaan.
Muunlaisiin menoihin kyllä olis kiva päästä, yksin ja tytönkin kans (5v. jo niin osaa olla jo kiltistikin) useammin.

 

Nyt olen sitten kotiäiti.... aikasemmin tein lyhenettyä työviikkoa ja nyt sitten jäin tään kakkosen kanssa kotiin ainakin joksikin aikaa.

Kaikki ovat päätöstäni kehuneet oikeaksi, eli ei ainakaan vielä ole tarvinnut selitellä mitään, mutta katsotaan miten käy.

 

Täällä kans monta vuotta kotona ollut kotiäiti :wave: Jäin esikosta kotiin reilu 5 vuotta sitten, en ollut lasten välissä töissä enkä mene vieläkään, vaikka nuorempi täyttää just 3. En halua mennä hoitamaan toisten lapsia ja viedä omiani hoitoon, vaan olen näiden kanssa mielelläni kotona. Toivotaan kovasti kolmatta lasta ja senkään takia en halua töihin, kivampi on kotona olla sit joskus kasvavan mahan kanssa.

Mutta olen kyllä saanut ihmetteleviä katseita osakseni, kun en mene töihin, vaikka poika on jo sen kolme. Vähän vieraampien ihmisten kanssa keskustelu alkaa aina kysymyksellä, että koska olen ajatellut mennä töihin. Ja välillä se ärsyttää... :kieh:

 

Olin 13v kotiätinä eli kunnes nuorin täytti 3v. Lapsia on 5. nytten sitten ollut 4,5v työelämässä vaihdellen.

 

Kukaan ei ole kommentoinut tyyliin "olet vaan kotona". Kyllä mun mielestä nykyään arvostetaan sitä, että on mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa ensimmäiseksi kolmeksi vuodeksi.

 

Molempia olen ollut, uraäiti ja nyt kotiäiti....kokemus on se, että tekee miten vain tämän asian niin se ei ole hyvä

 

Lapsia kaksi , joista toinen jo koulussa.Nuorimmainen aloittaa ensi syksynä myös koulun.Tällä hetkellä ei ole vakituista työpaikkaa ja taloudellisesti tilanne on sellainen, että pystyisin jäämään kotiin ensi syksynä tai vaikka hetikin.Mies tukee ja ymmärtää.Ulkopuolelta olen saanut kummallisia katseita tätä kertoessani kommmentein: ai,sulla ei olekkaan enään mitään pieniä lapsia.Töissä olisi tosin nyt sellainen tilanne, että olisi mahdollisuus saada vakitoimi.Tähän omalla alallani ei tule kovin usein mahdollisuutta.Luulempa silti että kotiin jään.Olen varma että katuisin kovasti myöhemmin jos en tätä tee.Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.