Itse olen ollut pieniä pätkiä lukuunottamatta pääsääntöisesti jo reilut 10 vuotta kotona. Keikkoja teen silloin tällöin ja jonkun osa-aikatyön voin taas harkita ottavani kun kuopuksen hoitovapaa loppuu.
Rakastan kotona oloa ja minun päivät viuhahtaa siivillä. Olen kouluttautunut kahteen ammattiin, mutta silti en kaipaa työelämään vaikka ikää on jo yli kolmekymppiä, ehkä sitten tulevaisuudessa kun kiva työ natsaa kohdalle ja pientä preppauskoulutusta käynyt.
Tuntuu vaan, että lähes kaikille saa olla selittelemässä miksi olen kotona ja enkö nyt vieläkään ole mennyt töihin (kuopus 1,5 v) ja miten mun pää kestää jne.
Suurimman osan mielestä olen vielä tuplaten oudompi kun viikot yksin pyöritän arkea kun mies reissuhommissa ja silti viihdyn enkä kaipaakaan miehen osallistumista arkitöihin (toki muuten olisi miestä mukava nähdä useammin).
En kaipaa baareja enkä biletystä. Miehen kanssa kaksin joskus harvoin kun pääsee, on minusta parasta. Mutta viikonloppukännäillyt kuppiloissa ei ole mua varten, saunaolut kotona omalla terassilla launtaina riittää minulle oman miehen seurassa
Toki ystävien kanssa rupattelen lähes päivittäin esim. puhelimessa ja joskus käydään esim. syömässä ja toki joskus niitä "tyttöjen iltojakin", mutta harvemmin.
Muuten olen tälläinen "erakko-kotiäiti" ja rakastan sitä. Monelle muulle tämä tuntuu olevan ongelma. Onko muita kaltaisiani outoja ?
Rakastan kotona oloa ja minun päivät viuhahtaa siivillä. Olen kouluttautunut kahteen ammattiin, mutta silti en kaipaa työelämään vaikka ikää on jo yli kolmekymppiä, ehkä sitten tulevaisuudessa kun kiva työ natsaa kohdalle ja pientä preppauskoulutusta käynyt.
Tuntuu vaan, että lähes kaikille saa olla selittelemässä miksi olen kotona ja enkö nyt vieläkään ole mennyt töihin (kuopus 1,5 v) ja miten mun pää kestää jne.
Suurimman osan mielestä olen vielä tuplaten oudompi kun viikot yksin pyöritän arkea kun mies reissuhommissa ja silti viihdyn enkä kaipaakaan miehen osallistumista arkitöihin (toki muuten olisi miestä mukava nähdä useammin).
En kaipaa baareja enkä biletystä. Miehen kanssa kaksin joskus harvoin kun pääsee, on minusta parasta. Mutta viikonloppukännäillyt kuppiloissa ei ole mua varten, saunaolut kotona omalla terassilla launtaina riittää minulle oman miehen seurassa
Toki ystävien kanssa rupattelen lähes päivittäin esim. puhelimessa ja joskus käydään esim. syömässä ja toki joskus niitä "tyttöjen iltojakin", mutta harvemmin.
Muuten olen tälläinen "erakko-kotiäiti" ja rakastan sitä. Monelle muulle tämä tuntuu olevan ongelma. Onko muita kaltaisiani outoja ?