Onko täällä saamelaisia?

En tiedä mihin ottaa yhteyttä, saamelaiskärjiltäkin löytyy monta eri osastoa enkä tiedä minkä alle ongelmani kuuluvat.

a) Mistä saisin oikean lapinpuvun? Voinko käyttää sitä arkena?
b) Miten voin oppia kulttuuristani?
c) Ovatko lapseni saamelaisia tai voiko heistä tulla jos opettelen saamea?

Taustani on että suku on kyllä saamesta, mutta mummoni on viimeisin joka puhui saamea ensimmäisenä kielenään. Siinä samassa katkesi perimätiedon virta, vanhempani eivät osaa saamea, eivätkä juuri siitä tiedä kun he ovat muuttaneet pois Lapista. Ei kai sukumme saamelaisuus katkea minuun, olen nyt viimeisin jolla on oikeus äänestää ja on viranomaisrekistereissä saamelainen.

Käytännössä minä en osaa enkä tiedä mitään. Asun etelässä mutta haluaisin oppia mistä tulen ja kuka olen ja niin kovasti toivoisin että voisin korjata tämän katkeaman, jotta tulevat sukupolvetkin kokevat yhä olevansa saamelaisia.

 

Mulla oli äiti koltta. Näin ollen me sen lapset puolittain saamelaisia... Äiti puhu kolmea kieltä, saame, suomi ja ruotti, kaikkea sekas Jotaki loruja ja yksittäisiä sanoja ossaan saamea, en sen enempää mut oon aatellu korjata asian.
Äitillä oli puvut ja kaikki ja mut en kyllä tiä mistä semmosia saa. Kirjasto, netti, ja matkailu saamenkielisille alueille, niillä saa jo paljon aikaan.
Meillä se näkkyy ulkonäössäki että saamelaista taustaa on, ja "etelänpelkona" kuten äiti sano... Eli mitä pohjosempana on sitä helpompi on olla, henkisesti ja fyysisesti. Se on jännä tunne... Se muistuttaa minua aina siitä mistä olen kotosin ja mihin kuulun.

Meillä äitin sukupolven sukulaisia on hengissä vielä paljon, ja vanhempiaki, jopa jonku sortin shamaanejaki Mielenkiintosia henkilöitä, jotka onneksi ossaa kertoa suvun historiasta paljon. Että mulle se ei periaatteessa ole ko mennä ja kysyä.
Ja sen aion tehäkki. Äiti kuoli liian nuorena ja liian paljon jäi oppimatta....

 

Tee se, kysy, tutustu ja opi kun vielä voit.
Minulta isovanhemmat kuoli liian aikaisin, en lapsena osannut ja tajunnut kysellä, eikä kukaan automaattisesti kertonut minulle mitään.

Isäni on ainoa toivoni jos hän muistaa mitään, mutta muutoin en tunne sukuni saamelaishistoriaa juurikaan. Shamaaneja oli niin isän kuin äidinkin puolella, mutta ei heistäkään ole muistona kuin nimi sukuselvityksissä.

Lappiin halajan takaisin, mutta saako etelänmiestä matkaan, asia on eri. Kun tutut tunturit valtaa maiseman niin se olotila on uskomaton, tiedän joka kerta että olen taas tullut kotiin, vaikkakin vain käymään toistaiseksi.

Omatoimisesti olen alkanut opiskelemaan saamea, kirjojen ja levyjen avulla, mutta olisihan tämä helpompaa ja mukavampaa kun olisi joku jonka kanssa keskustella.

 

Ei kai sukumme saamelaisuus katkea minuun, olen nyt viimeisin jolla on oikeus äänestää ja on viranomaisrekistereissä saamelainen.

Käsittääkseni ei katkea, sun lapset saa halutessaan myös äänioikeuden saamelaisten vaaleihin.

 

Ei ihan liity tähän....
mut istun täällä vihreenä kateudesta mä oon varmaan entisessä elämässä asunut tuollaisen suvun,kulttuurin keskellä! Niin kovasti veri vetää maan ylimpään osaan, ihmisiin jne.
Ottakaa ihmeessä selvää jos joku vaan kertoo, hieno asia ja niin tärkeä mistä lähtöisin...

 

Ei ihan liity tähän....
mut istun täällä vihreenä kateudesta mä oon varmaan entisessä elämässä asunut tuollaisen suvun,kulttuurin keskellä! Niin kovasti veri vetää maan ylimpään osaan, ihmisiin jne.
Ottakaa ihmeessä selvää jos joku vaan kertoo, hieno asia ja niin tärkeä mistä lähtöisin...

Kai sitä voi veri vettää pohjoseen vaikkei saamelaista sukua oiskaan. Tai sitte sulla on jossaki päin sukua tullu pohjosen verta matkaan
Mie olen asettunu Tornioon asumaan mut aina vaan haaveilen että jonaki päivä kerrään kimpsut ja kampsut ja painelen nii pohjoseen ko vaan pääsen. Täältä ei onneksi ole nii kamalan pitkä matka esim Kittilään missä vietettään paljonki aikaa. Sielu lepää niissä maisemissa, pakkanen ei pelota ja vois istua aamusta iltaan luonnossa, se on parasta mitä tiiän. Meillä äiti kutsu lehmätki joikhaamalla laitumelta, että senki taijon kyllä opin
Kielen haluan oppia kokonaan, ja kuulla tarkasti suvun historiasta. Eli ei niin paljon tehtävää, koska sukujuuret kuitenki on syvällä kiinni minussa, veri on lappalaisen veri joten kaikki on tavallaan valmiina minussa. Loppu on vain sitte sitä halua oppia...

 

Minä olen kuullut niin että kaksi sukupolvea siitä alas päin kuka on puhunut äidinkielenään saamea vielä laskettaisiin saamelaiseksi. "Saametyttö hukassa" on siis vielä saamelainen mutta hänen lapsensa ei. Tähän ei mielestäni vaikuta se jos opettelee kielen, koska se ei kuitenkaan ole äidinkieli.

 

Samediggin sivuilla kerrotaan näin:

Suomessa saamelaisuus on määritelty saamelaiskäräjälaissa ja sen pääperusteena on saamen kieli. Lain mukaan saamelainen on henkilö, joka pitää itseään saamelaisena edellyttäen hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan taikka isovanhemman vanhemmista on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään.

www.samediggi.fi

 

Samediggin sivuilla kerrotaan näin:

Suomessa saamelaisuus on määritelty saamelaiskäräjälaissa ja sen pääperusteena on saamen kieli. Lain mukaan saamelainen on henkilö, joka pitää itseään saamelaisena edellyttäen hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan taikka isovanhemman vanhemmista on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään.

Samediggi - Saamelaiskäräjät - Etusivu

Näin mieki muistelin.

 

Kai sitä voi veri vettää pohjoseen vaikkei saamelaista sukua oiskaan. Tai sitte sulla on jossaki päin sukua tullu pohjosen verta matkaan
Mie olen asettunu Tornioon asumaan mut aina vaan haaveilen että jonaki päivä kerrään kimpsut ja kampsut ja painelen nii pohjoseen ko vaan pääsen. Täältä ei onneksi ole nii kamalan pitkä matka esim Kittilään missä vietettään paljonki aikaa. Sielu lepää niissä maisemissa, pakkanen ei pelota ja vois istua aamusta iltaan luonnossa, se on parasta mitä tiiän. Meillä äiti kutsu lehmätki joikhaamalla laitumelta, että senki taijon kyllä opin
Kielen haluan oppia kokonaan, ja kuulla tarkasti suvun historiasta. Eli ei niin paljon tehtävää, koska sukujuuret kuitenki on syvällä kiinni minussa, veri on lappalaisen veri joten kaikki on tavallaan valmiina minussa. Loppu on vain sitte sitä halua oppia...

Niin ei ole mullakaan isovanhempia kertomassa menneestä. Mutta joku geenivika mussa on, kun just luonto, talvi, eläimet, ns. simppeli elämäntapa vetää tätä naista puoleensa jospa joskus sinne Karigasniemen suuntaan saisi tämän perheen siirrettyä mistäs sen tietää!

 

Minä olen saamelainen ja puhun äidinkielenäni saamea, samoin kuin lapseni tekevät.

On hienoa että olet alkanut hakemaan itseäsi, tutkimaan omia sukujuuriasi. Sääli ettet ole saamen kieltä kotoa oppinut. Kun saamen tuli politiikka että kaikki saamelaiset on opetettava suomalaisksi, lopettivat vanhemmat puhumasta lapsilleen saamea. Saamenkieliset lapset menivät kouluun, jossa opetuskieli oli suomi, eivätkä he sitä ymmärtäneet. Kiitos suomalaiset tästä palveluksesta!

Mä olen ylpeä saamelaisuudestani ja vielä enemmän ylpeä että lapseni ovat äidinkielenään oppineet saamen, vaikka meillä kotikieli onkin suomi (mieheni ei puhu saamea, vaikka hänen äitinsä saamelainen). Sinuna mä soittaisin saamelaiskäräjille ja kyselisin. Mutta tuon lapinpuvun kanssa olisin varovainen...

 

Miksi juuri karigasniemen suuntaan?

 

Mutta tuon lapinpuvun kanssa olisin varovainen...

Pukujen kanssa on tosiaan kuulemma tarkkaa, saamelaiset on sen verran riitasta porukkaa että käy hassusti jos tietämättäsi hommaat esim. kolttien puvun vaikka olisist norjansaamelaisten jälkeläisiä. Tai päinvastoin.

 

Miksi juuri karigasniemen suuntaan?

Ehkä siksi, kun lapsena ollaan perheen kans siellä seudulla matkailtu, vaikken juuri mitään muista, mut valokuvia on.
En usko, että paikalla olisi niinkään merkitystä, vaan se "muu" mitä sieltä osaa maata löytyy. Ehkä se karuus, aitous, rauha on se mun juttu mitä kaipaan.
Mutta sulla on upea kieli ja kulttuuri :heart:!

 

Karigasniemi on oikein mukava paikka olla, mutta ihan samallalailla sielläkin ihmisiä on monen sorttisia ja riitoja "kyttäystä" sieläkin toisinaan piisaa..Karigasniemi on hyvä siitäkin, että siellä asuu sekä saamelaisia että suomalaisia sukuja, norjan kielisiäkin liikkuu paljon rajan tuntumassa, että ehkä hieman "sallivampi" paikka ehkäpä kuin joku muu voisi olla.

 

Kiitos avuista. Jos lapseni opettavat saamen omille lapsilleen ekana kielenä, sukuhaaramme pysyy saamelaiskirjoissa?

Puvusta, tiedän kyllä mikä on pukuni, lapsena oli oma mutta luonnollisesti se on jo pieni...

 

ole saamelainen,isolla S:llä.mutta mua kiinnostas onko mulla suomalaisia sukujuuria ois mielenkiintosta tietää,olis hienoa kuuulua tähän kansan ryhmään. kiitos

 

Ehkä hieman myöhään vastaan MUTTA! Lapin takin sie saat kun pyydät että semmonen sulle tehhään. Itelä aina mummi teki omat. Ja ei ainakhan hirveän hyvin suhtauduta ihmiseen joka sanoo olevansa saamelainen muttei ossaa kieltä. Jos opettelet kielen, ja tavat niin kyllä sinut mukkaan hyväksytään kun on saamelaista vertaki. Mutta sinun lapsethan ei ole saamelaisia kerta 2 sukupolvea on välisä.

 

Mikä lapinpuku? Onko Lapilla joku oma puku, Lapin läänin vai minkä? Saamelaiskäräjät oli esillä, joten siitä päättelin, että tarkoitus on ollut puhua saamenpuvusta. Lienee parempi, ettet hanki sitä.

 

Saamelaiset naiset ovat seksikkäitä