Onko tämä nyt sitä parisuhdeväkivaltaa ?

Tuntuu, että nykyään kun on sellainen nollatoleranssimeininki, niin minkäänlaista koskemista ei hyväksytä ellei se ole puhdasta hellyyttä. Itte oon vaan ihan vähän toista mieltä. Mutta mitäs muut tästä ajattelee. Olen ollut mieheni kanssa lähes 15v ja siihen on mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta olen kyllä onnellinen hänen kanssaan ja kaksi lastakin meillä on.

Mies on pikkaisen äkkipikainen ja saattaa vihoissaan esim. lyödä seinää, iskeä kirjan pöytään tai jotenkin muuten ilmaista aggressiota. Mitään isompaa ei ole rikkonut, mutta jotain pikkuvahinkoja on sattunut. Isoin on se kun iski auton etulasin säröille kun löi sisäkautta. Olin nalkuttanut ajamisesta. Ei omien sanojen mukaan ees lyönyt kovaa.

Joskus kun olemme riidelleet, hermostunut minuun ja käynyt kiinni ja kantanut väkisin toiseen huoneeseen ja huutanut:" Nyt sä rauhotut, ennen en irrota". Muutenkin koko suhteen aikana ehkä 5-10 semmosta tapausta jossa käy kiinni ja pitää aloillaan. En ole kokenut uhkaavaksi, mutta riitatilanteessa toki olen ollut vihainen. Lyömistä ei koskaan, mutta kerran sanoi, että "Nyt löisin jos olisin sellainen" ja marssinut veke.

Ite oon kyllä läppäissyt häntä monta kertaa ja useemman kerran heittänytkin jollain pienellä esineellä.

Siis näitä juttuja on tapahtunut aniharvoin, mutta nykyinen meininki on se, että tääkin olis jotain perheväkivaltaa. Oikeesti hei ? Onks tää nyt vakavaa ? Mun mielestä siis ei ole, mutta kysynpä nyt ihmisten mielipiteitä.

Lapsiin ei kumpikaan ole koskaan kohdistanut pienintäkään väkivaltaa ellei sellaiseksi lasketa joskus (sekin aniharvoin) väkisin syliin ottamista enemmän tai vähemmän pakkotilanteessa. Tuokin silloin kun lapset alle 3v. Nyt lapset 10 ja 8v. Tasapainoisia lapsia.

 

Olikos vähän liian aikaisin kirjoitettu, kun ei kukaan kommentoi

 

Sinun puoleltasihan tuo kuulostaa olevan juurikin sitä, jos läpsit ja heität tavaroita kohti. Onko se vakavaa, sitä voisi kysyä mieheltä sekä lapsilta jotka näitä teidä aniharvoin tapahtuvia yhteenottoja joutuvat seuraamaan. Mikäli se molemmille aikuisille on ok niin ei kai se sitten haittaa, MUTTA lähinnä mua tuossa mietityttäs juurikin lapset, jotka ottavat helposti kotoa vaikutteita riitojen ratkomiseen ja saattavat itse myöhemmin päätyä läpsimään tai isommasti mottasemaan puolisoaan/kavereitaan.

 

Musta toi vaikuttaa siltä, että teillä molemmilla on ongelmia käsitellä negatiivisia tunteita jotenkin järkevästi. Lapsista on oikeasti aika pelottavaa, jos vanhemmista kuoriutuu riitatilanteissa raivopäitä. Puolison läpsiminen ei ole normaalia, eikä myöskään auton lasien rikkominen.

 

No kylähän sä agressiivisesti käyttäydyt. Muista, että lapset ottaa mallia vanhemmista. Saattavat alkaa vasta murrosiässä oireilla...

 

Mun mielestäni ei oo vakavaa ja ymmärrän ap:n pointin.

 

Tuo auton lasi hajos ennen lapsia ja mies kyllä tiivisti väitti että se menee yllättävän helposti sisältä rikki. Ja pahinta mitä lapset on nähny tai kuullut on se kun minä olen menettänyt hermoni ja huutanut miehelleni. Ei ole tapahtunut usein, mutta myönnän että se on väärin. Mies on ollut perkeleen ärsyttävä, mut kyl se osaa lopulta lopettaa ilman huutamistakin.

Minkäänlaista väkivaltaista reaktiota ei lapset ole koskaan nähneet, käsitääkseni ainakaan. Ellei tosiaan tuota huutamista lasketa ja siitä on kyllä ainakin pari kertaa seurannu poru.

Mies lähinnä vitsailee noista mun väkivallan purkauksista ja naljailee aina, että "kun olen tuollaisen parisuhdeväkivallan ja sen uhan uhri".

 

Sitäpaitsi mä uskon, että vaikka tää ei aina ole aikuismaista käyttäytymistä, niin se on parempi silti kuin padota negatiivisia tunteita.

 

No haluatko sä, että sun lapset tulevissa parisuhteissaan läpsii puolisoitaan?

 

Molemmilla tuntuu olevan pahoja vihanhallintaongelmia. Tuollainen käytös on kaukana normaalista, vaikka kuinka olisi vihainen. Toivottavasti lapset eivät ole olleet näkemässä näitä tilanteita. Kyllä se aiheuttaa pelkoa ja traumoja, vaikket sinä niitä päälle päin näkisikään

 

[QUOTE="Siiseli";24170713]No haluatko sä, että sun lapset tulevissa parisuhteissaan läpsii puolisoitaan?[/QUOTE]

No en ole kyllä koskaan läpsinyt vaikka olen juuri tuollaisesta perheestä.

Ap sen kuitenkin kerron että tuo pelottaa äärettömästi lapsia. Sinä ja miehei, aikuisina ymmärrätte, että tuo on osa teidän parisuhdetta, tapa riidellä. Mutta lapsi ei ymmärrä. Muistan elävästi se pelon kun jotain lensi seinään... tai ne hetket kun äiti repi iää vaateista kun tämä yritti lähteä ulos jäähdyttelemään. Lapselle ne on mutia hetkiä - eikä siinä raivossa vanhemmat mitään selittele. Ihan viimeinen niitti on jos vielä uhkailette että lähdette käveleen - lapsi ottaa se KIRJAIMELLISESTI. eli alkaa pelätä sitäkin että isä/äiti oikeasti jättää. Se kruunaa pahan olon jonka tuotatte lapselle kakaramaisella tappelulla.

Ei siinä, kaikissa perheisä riidellään. Mutta sen voi hoitaa muuten kuin tekenällä tilanteesta uhkaavan lapselle.

 

Kyse ei varmastikaan ole siitä, että negatiiviset tunteet pitäisi padota vaan siitä, että teidän aikuisina pitäisi pystyä ilmaisemaan negatiiviset tunteet rauhallisemmin. Tuo ei ole normaalia, ja se, että lapset eivät näe, ei suinkaan tarkoita sitä, etteivätkö lapset vaistoaisi ja etenkin kuulisi.

Lapset saattavat vaikuttaa hyvinkin tasapainoisilta, koska eivät varmastikaan halua edes teitä ärsyttää, koska pelkäävät riitatilanteita. Te näytätte lapsille mallia, jos lapsi joskus läpsäisee kaveriaan riita tilanteessa, niin mitä meinaatte sanoa?

 

Sä nyt yrität selvästi selitellä ja oikeuttaa teidän käytöstä, mutta teillä ei ole oikeutta käyttäytyä noin! Etenkään sulla ei ole oikeutta kohdella miestäsi noin!

 

Kuten sanoin, niin olemme nämä vihanpurkaukset pääosin hillinneet lasten nähden. Ei kuitenkaan täysin, sen myönnän. Mut kukapa meistä olisi täydellinen. Ja kyllä mä sen tajuun, että lapset ottaa tosissaan tämmöset jutut ja siinä mielessä niitä ei pidä vähätellä.

Nyt vaan jäi sellainen kuva, että tätä tapahtuisi usein. Se ei pidä paikkaansa. Ja mitään fyysistä kontaktia lapset eivät ole koskaan nähneet. Siis negatiivista. Ja näitä tapauksia, että olen huutanut miehelleni (ja hän rauhoittunut ja sanonut tyyliin "ok. ok. rauhoitu." ja sitten olen rauhoittunut) on ollut lasten kuullen 3 kertaa viimeisen 5 vuoden aikana, ehkä samat 3 ennen sitä.

En vähättele, mutta on tuokin aikamoista sanoa, että tämäkin on nyt lapsille niin kauhean tuhoisaa. Ja "epänormaalia". Väittäisin, että aika harvassa perheessä asiat on edes näin hyvin. Ei sillä että se oikeuttaisi siihenkään vähään, mutta näin nyt on mennyt.

 

Kyse ei varmastikaan ole siitä, että negatiiviset tunteet pitäisi padota vaan siitä, että teidän aikuisina pitäisi pystyä ilmaisemaan negatiiviset tunteet rauhallisemmin. Tuo ei ole normaalia, ja se, että lapset eivät näe, ei suinkaan tarkoita sitä, etteivätkö lapset vaistoaisi ja etenkin kuulisi.

Lapset saattavat vaikuttaa hyvinkin tasapainoisilta, koska eivät varmastikaan halua edes teitä ärsyttää, koska pelkäävät riitatilanteita. Te näytätte lapsille mallia, jos lapsi joskus läpsäisee kaveriaan riita tilanteessa, niin mitä meinaatte sanoa?

Peesi. Kyllä meilläkin vanhemmat luuli etten kuullut. Vaikka kuulin kaiken ja jopa peloissani oikein kuulostelin ja kurkin. Nalle oli noina hetkinä ainoa turvani, aika monta itkua olen itkenyt se kanssa. Ja vanhemmille en todellakaan halunut sanoa - pelkäsi että siitä vaan saadaan syy seuraavaan riitaan. että alkavat toinen toistaan syytellä, kumpi on se pahempi syypää kun saa mut itkemään.

Piilotin, kaikki omat jutut piilotin. Kerran erehdyin kysymään, 11 vuotiaana, josko sain mennä koulun diskoon - siitä seurasi viikon riita/heittelyä/uhkailua avioerolla/mykkäkoulua. Luulin että tuo oli syyni,kun isällä ja äidillä oli erimielipide siitä saanko mennä. Nyt aikuisena toki tiedän etä taustalla kyti muuta ja tuo tilanne vaan laukaisi sen, kun eivät löytäneet yhteistä säveltä ton diskoon menemisen kanssa.

Paljon helpompaa oli olla kiltti. Hiljaa - ja suvantovaihessa koittaa toimia välien selvittäjänä. Yhtään sovintoa en nähnyt, nekin tehtiin salassa. Jonain aamuna vaan heräsin siihen että taas kaikki on kunnossa.

Elämäni oli pelkoa - koska taas alkaa. Ja varpailla hiippailua etten vaan aiheuttaisi riitoja

 

En vähättele, mutta on tuokin aikamoista sanoa, että tämäkin on nyt lapsille niin kauhean tuhoisaa. Ja "epänormaalia". Väittäisin, että aika harvassa perheessä asiat on edes näin hyvin. Ei sillä että se oikeuttaisi siihenkään vähään, mutta näin nyt on mennyt.

Tuollainen riehuminen on todellakin epänormaalia. En tiedä, millaisissa piireissä sinä elät, jos mielestäsi tuo on normaalia ja yleistä.

Minä taas väitän, että suurimmassa osassa perheitä riidellään vain sanallisesti. Toiseen ei käydä kiinni, eikä tavaroita heitellä. Yhdelläkään tutulla ei näin tapahdu. Meillä ei koskaan edes vihapäissään sanota sellaista, mitä myöhemmin joutuisi katumaan. Meillä riidellään asioista, eikä mennä henkilökohtaisuuksiin.

Äläkä puolustele yhtään. Kyllä se jättää jälkensä lapsiin, vaikka näitä riitoja näkisi vain kerran vuodessa. Tiedän sen, koska minulla on kokemusta sellaisesta omasta lapsuudestani.

 

[QUOTE="Liila";24170797]

Äläkä puolustele yhtään. Kyllä se jättää jälkensä lapsiin, vaikka näitä riitoja näkisi vain kerran vuodessa. Tiedän sen, koska minulla on kokemusta sellaisesta omasta lapsuudestani.[/QUOTE]

Siksi oletkin niin ehdoton, etkä näe mitään sävyjä. Kaikki on vain valkoista ja mustaa. Tiedän varsin hyvin, että lapset kyllä aistii enemmän, mutta mielestäni meillä on kotona hyvä ilmapiiri. Asioista puhutaan ja nuo jutut olivat poikkeustapauksia.

Omassa lapsuuskodissani, niinkuin ei myöskään mieheni kodissa, ollut väkivaltaa. Ja itseasiassa en laske tätäkään sellaiseksi. Mitä tuli tuon yhden esimerkkiin jostai viikon riitelystä jostai disco-jutusta. Täysin vierasti minulle.

Minä tunne hyvin erilaisia ihmisiä ja olen myös muuten laajentanut oppimispiiriäni lukemalla. Huomaa kyllä että joillakin ei ole mitään laajaa näkemystä, vain se oma pieni piiri ja sen pilvilinnat.

 

[QUOTE="Siiseli";24170713]No haluatko sä, että sun lapset tulevissa parisuhteissaan läpsii puolisoitaan?[/QUOTE]

Tai toisinpäin: antavat läpsiä itseään, koska ovat lapsuudenkodissaan oppineet, että ei se vakavaa ole, jos parisuhteessa aikuiset tosiaan vähän hivauttelee....

 

Ei teillä ole AP asiat kunnossa. Ja SINÄ ole väkivaltainen. Hakeutukaa hoitoon. Ei tässä ole mitään keskusteltavaa eikä seliteltävää.

 

Miksi sä kysyt meidän mielipidettä, jos koko ajan puolustelet teidän käytöstä? Selvästi käytös sua häiritsee, mutta mikset voi myöntää sitä?

 

no minun vanhemmat ovat riidelleet aikoinaan milloin mitenkin. olen nähnyt jopa fyysistä väkivaltaa(pari kertaa), huutaminen oli arkipäivää(toki olin jo vanhempi sellanen 11v) en pelännyt sitä,varsinkaan jos huusivat, tiesin että 30min päästä kaikki on niinku mitään ei ois ollut.

mutta muistan kuinka sanoin äidille joskus että heidän ei ois ees pitänyt mennä naimisiin ikinä(ja olin tosissani). he ovat edelleen yhdessä ja hyvä niin ovat vähän oppineetkin matkalla. ainoa ikävä puoli tossa oli se että helposti itelläkin meni huutamiseksi erimielisyydet nuorempana(oli aika kova homma opetella muita tapoja) mutta korostan sitä että myös perimällä on ollut vaikutusta(eikä vaan ympäristöllä,voi olla etttä se on vaikuttanut vähemmän), sillä ite oon ollut pienestä pitäen sellanen kipakka.

omat lapset saivat sitten aikoinaan yrittämään toisenlaista käytöstä.=)

 

[QUOTE="Siiseli";24170691]Musta toi vaikuttaa siltä, että teillä molemmilla on ongelmia käsitellä negatiivisia tunteita jotenkin järkevästi. Lapsista on oikeasti aika pelottavaa, jos vanhemmista kuoriutuu riitatilanteissa raivopäitä. Puolison läpsiminen ei ole normaalia, eikä myöskään auton lasien rikkominen.[/QUOTE]

Juurikin näin.

 

Sitäpaitsi mä uskon, että vaikka tää ei aina ole aikuismaista käyttäytymistä, niin se on parempi silti kuin padota negatiivisia tunteita.

No jaa, mutta muista, on olemassa muitakin (rakentavampia) vaihtoehtoja kuin padota negatiivisia tunteita tai raivota hulluna. Siis, tajuathan että ei ole vain nämä kaksi vaihtoehtoa. Vaan negatiivisiakin asioita voi käsitellä rauhallisesti ja turvallisesti.

 

[QUOTE="vieras";24170944]Miksi sä kysyt meidän mielipidettä, jos koko ajan puolustelet teidän käytöstä? Selvästi käytös sua häiritsee, mutta mikset voi myöntää sitä?[/QUOTE]

Olen myöntänyt osan, mutta en kaikilta osin ole samaa mieltä. Kysyn mielipidettä, koska kiinnostaa vaan tietää miten muut asian näkee. Uskon, että suurin osa ei suhtaudu tähän ihan niin negatiivisesti kuin moni vastaaja. Täällä vaan tuntuu aina nää hyssyttelijät ja täydellisessä suhteessa olevat vastaavan.

Ja tiedän, että itteä pitäis hillitä enemmän ja parempaan suuntaan on koko ajan menty. Enempi nuo "karmivat väkivaltatapaukset" onkin suhteen alkupuolelta, ainakin ennen lapsia.

 

Säälin miestäsi. Ei mikään oikeuta häntä läpsimään. Huudon vielä ymmärrän, mutta en sitä, että käydään läpsimään. Sun onnesi on, että miehesi ei käy suhun käsiksi.