Onko tuomittavaa jättää lapsi yöksi sairaalaan yksin???

Mä en pystyisi jättämään, en isoa enkä pientä yksin. Tai no, meillä on ala- astelaisia ja sitten 6-v, että varmaan reilusti isomman ehkä jättäisin.

Mutta mä saan nukuttua ihan missä vaan, selviän todella vähillä unilla ( neljäkin tuntia riittää, tai ei mitään jos on tiukka paikka ) ja sopeudun oikeastaan minne vaan

 

Pakkohan se on joskus kotiinkin mennä, etenkin jos siellä odottaa hoitoa perheen muut lapset... Ei ole mun mielestä mitenkään tuomittavaa.

 

Mä en ole koskaan jäänyt lasten luo yöksi kun ovat olleet sairaalassa. Ja olen tästä kuullut ikävää palautetta läheisiltä Todella surullista sikäli, että nuo arvostelijat eivät kuitenkaan ole tarjonneet apuaan, jotta minulla olisi ollut mahdollisuus jäädä yöksi...

Lapsemme ovat olleet sairaalassa seuraavia jaksoja:
3kk keskolassa, ei edes lupaa olla yötä.
1vko teholla + infektio-osastolla (ika 5kk). Teholla ei lupaa jäädä yöksi. Osastolla olisi ollut mahdollista jäädä, mutta kotona (90km päässä) oli lapsen sisarukset samassa taudissa ja mies kuitenkin menossa normisti töihin arkena.
1vko teholla + sisätautiosastolla (ikä 6kk). Teholla ei lupaa jäädä yöksi. Osastolla olisi taas ollut mahdollisuus, mutta kuten edelliselläkin kerralla, mies menossa arkena töihin ja kotona sisaruksetkin piäisi hoitaa.

Onneksi olen aina voinut luottavaisin mielin jätää lapsen sairaalaan. Olen pysytnyt luottamaan henkilökuntaan ja lapsen saamaan hoitoon. Eikä meidän lasten äiti-lapsi suhde ole tuosta kärsinyt

 

Teholle on muutenkin "helpompi" jättää kun siellä lapsella on hoitaja koko ajan lähellä, tavis vuodeosastolla ei.

 

[QUOTE="plop";25361517]Mä en ole koskaan jäänyt lasten luo yöksi kun ovat olleet sairaalassa. Ja olen tästä kuullut ikävää palautetta läheisiltä Todella surullista sikäli, että nuo arvostelijat eivät kuitenkaan ole tarjonneet apuaan, jotta minulla olisi ollut mahdollisuus jäädä yöksi...

Lapsemme ovat olleet sairaalassa seuraavia jaksoja:
3kk keskolassa, ei edes lupaa olla yötä.
1vko teholla + infektio-osastolla (ika 5kk). Teholla ei lupaa jäädä yöksi. Osastolla olisi ollut mahdollista jäädä, mutta kotona (90km päässä) oli lapsen sisarukset samassa taudissa ja mies kuitenkin menossa normisti töihin arkena.
1vko teholla + sisätautiosastolla (ikä 6kk). Teholla ei lupaa jäädä yöksi. Osastolla olisi taas ollut mahdollisuus, mutta kuten edelliselläkin kerralla, mies menossa arkena töihin ja kotona sisaruksetkin piäisi hoitaa.

Onneksi olen aina voinut luottavaisin mielin jätää lapsen sairaalaan. Olen pysytnyt luottamaan henkilökuntaan ja lapsen saamaan hoitoon. Eikä meidän lasten äiti-lapsi suhde ole tuosta kärsinyt [/QUOTE]

Mä ymmärrän, kahden pikkukeskosen äitinä sua. Mutta liian harva tajuaa että monellekaan osastolle ei tosiaan saa edes jäädä yöksi - ja silti tuomitaan! Mutta olkoot he täydellisyydessään. Mun teki paria mielii vetästä kuonoon kun kävivät aukomaan asiasta, vaikka tosiaan en edes saannut olla yötä keskolassa. Vaan kun ollaan niiiiiin kapea katseisia...

 

[QUOTE="rrr";25361589]Mä ymmärrän, kahden pikkukeskosen äitinä sua. Mutta liian harva tajuaa että monellekaan osastolle ei tosiaan saa edes jäädä yöksi - ja silti tuomitaan! Mutta olkoot he täydellisyydessään. Mun teki paria mielii vetästä kuonoon kun kävivät aukomaan asiasta, vaikka tosiaan en edes saannut olla yötä keskolassa. Vaan kun ollaan niiiiiin kapea katseisia...[/QUOTE]

Kaikista 'huvittavimpia' oli nää arvostelijat, jotka tajuttuaan, etten käy keskolassa joka päivä arvostelivat valintaani ja pitivät täysin kylmänä ihmisenä. Samaan hengenvetoon samat ihmiset meinaan arvostelivat sitä, että meidän 2v oli laitettu hoitoon niin pienenä, vaikka olin äitiyslomalla (?!?). En ollut raaskinut esikoista laittaa joka päivä 8 tunniksi hoitoon, vaan vietin hänen kanssaan välillä kotipäiviä. Esikoinen oli hoidossa 3krt/vko ja nuo olivat sitten minun keskolapäiviäni (+ miehellä illat ja vuorotellen viikonloput).

Teit niin tai näin, aina löytyy arvostelija, jonka mielestä teet väärin ja et yhtään ajattele lastesi/ perheesi/ itsesi hyvinvointia.

 

Mun mielestä on ihan eri asia jättää vastasyntynyt keskolaan/ teholle, kuin leikki- ikäinen operaation, tms. jälkeen.

 

Mä en pystyisi jättämään, jos suinkin voisin sinne mennä.

En mäkään tosin nukuttua siellä saanut. Tyttö oli 1,5 kk ja just leikattu. Ihan sama, missä oisin ollu, en ois nukkunu kuitenkaan. Kuuntelin sitä laitetta, joka piipitti kokoajan sen mukaan, hengittikö tyttö (vai ei). Nukkui siis sen patjan päällä, joka hälyttää, jos vauva lopettaa hengittämisen.

Joo ei tullu uni silmään ei. Mutta yks yö menee heikoillakin unilla. Päästiin seuraavan päivänä kotiin ja nukuin kotona päikkärit.

 

[QUOTE="rrr";25361589]Mä ymmärrän, kahden pikkukeskosen äitinä sua. Mutta liian harva tajuaa että monellekaan osastolle ei tosiaan saa edes jäädä yöksi - ja silti tuomitaan! Mutta olkoot he täydellisyydessään. Mun teki paria mielii vetästä kuonoon kun kävivät aukomaan asiasta, vaikka tosiaan en edes saannut olla yötä keskolassa. Vaan kun ollaan niiiiiin kapea katseisia...[/QUOTE]
Minä olin sairaalassa itsekin, kun vauvat olivat keskolassa. Nätisti esitetttiin toive, etten kävisi yöllä katsomassa vauvoja. Vasta lääkärien aamukierron jälkeen sai mennä vauvojen luokse.

 

Minä en pystyisi jättämään lasta yksin. Jos vain mahdollisuus olisi jäädä yöksi, niin varmasti jäisin. Meillä on myös muita lapsia perheessä mutta toisaalta meillä mies pystyisi aina sumplimaan töitään niin, että voisin hyvin jäädä sairaalaan lapsen kanssa. 'Tai sitten mies tulisi sairaalaan.

 

[QUOTE="plop";25361661]

Teit niin tai näin, aina löytyy arvostelija, jonka mielestä teet väärin ja et yhtään ajattele lastesi/ perheesi/ itsesi hyvinvointia.[/QUOTE]

Jännä juttu, ei mun valintoja tai tekemisiä ole kukaan koskaan arvostellut, en ainakan ole koskaan kuullut. Enkä ole kaveripiirissäkään kuullut tälläistä tapahtuneen. Kenties mulla on keskimääräistä fiksumpi kaveripiiri?

 

[QUOTE="vieras";25361681]Minä olin sairaalassa itsekin, kun vauvat olivat keskolassa. Nätisti esitetttiin toive, etten kävisi yöllä katsomassa vauvoja. Vasta lääkärien aamukierron jälkeen sai mennä vauvojen luokse.[/QUOTE]

Ruotsissa on keskoloita, joissa äiti voi alusta asti yöpyä lapsen luona. Ja itseasiassa niissä pyritään, että heti, kun lapsen kunto sallii äiti pitäisi mahdollisimman paljon lasta kengurussa. Nyt Suomen keskoloissa toivotaan samaa. Jos/ kun joskus sairaalakantaa uudistetaan pyritään saamaan perhehuoneita keskolaan. Miten hieno juttu se olisikaan!!!¨

----
Olen sitä mieltä, että jokainen vanhempi varmasti tuntee lapsensa ja tietää miten tämä reakoi yksin sairaalassa oloon. Sekä sen mitä omat voimavarat ovat. Jos sairaalaympäristö ahdistaa parempi viettää aikaa myös kotona. Joka perheellä on myös omat tilanteensa. Entä kotiin jäävät sisarukset? Pitäähän heidätkin huomioida. Jos heidän oloaan helpottaa äidin näkeminen illalla, niin ehkä silloin voisi harkita muiden lasten takia äidin kotona olemista yöllä. Aina ei isä voi käytännön syistä paikata äitiä. Tietysti myös se kuinka kauan lapsi sairaalassa tulee viettämään vaikuttaa. Päivä pari on eri asia kuin kuukausi pari...

 

Jätin 3,5- vuotiaan yksin sairaalaan yöksi. Ja lapsi oli onnensa kukkuloilla kun sai jäädä sinne yksin . Hyvin oli mennyt, tärkeänä käytti huoneensa puhelinta ja hälytysnappia.

Pelkäävää, itkuista lasta en olisi jättänyt, mutta reipas ja asiasta innoissaan oleva lapsi oli helppo jättää sairaalaan yöksi. Henkilökuntakin oli ihanaa, totesi että kyllä siellä hyvin pärjätään

Kotona oli 1,5 v kuumeinen korvatulehduspotilas jota vielä imetin, siksi en jäänyt sairaalaan yöksi.

 

oikeasti ole ikinä tajunnut, kun sanotaan, että vanhempi jaksaa paremmin, jos menee kotiin nukkumaan. Miten ihmeessä vanhempi, joka viipyy osastolla niin kauan, että lapsi nukahtaa, sen jälkeen lähtee, etsii autonsa, ajaa melkein 100 km, on kotona joskus yhdentoista aikaan, yrittää rauhoittua ajomatkan jälkeen, on huolesta ja ikävästä sairas, valvoo omassa sängyssään ja nousee kukonlaulun aikaan ylös, että ehtii ajaa sen 100 km ja etsiä parkkipaikan ennen kuin lapsi herää, jaksaa paremmin kuin vanhempi, joka oikaisee itsensä saman tien, kun lapsi nukahtaa ja nousee, kun lapsi herää?

No ei tarvitse odottaa niin kauan, että lapsi nukahtaa, ei tarvitse ajaa kauas, jos asuu lähellä tai nukkuu hotellissa tai kaverilla, ei tarvitse olla huolesta ja ikävästä sairas tai valvoa, koska kaikki sairastamiset eivät ole kuolemanvakavaa ja sairaaloihinkin voi kuitenkin aika hyvin luottaa ja ei ole pakko olla paikalla heti kun lapsi herää. Sairastaminenkin on vaan elämää.

 

rehellisesti myönnän että ihan lähiaikoina oli tilanne jossa olin ikionnellinen että isä jäi lapsensa luokse yöksi lääkärin suositusta vastaan. Lapsi oli itkuinen ja pelokas, jouduimme tekemään hoitotoimenpiteitä läpi yön joihin lapsi olisi herännyt tunnin-parin välein hysteerisesti itkien. Lisäksi minulla oli 4 muuta samanlaista hoidettavaa, ei todellakaan aika riitä siihen lohdutteluun mihin haluaisin, eli vanhempia emme pysty korvaamaan vaan joudumme keskittymään lääketieteelliseen hoitoon!

 

Ei ole.

Mutta kyllä ite jäisin, oon kyllä semmonen ressaaja, että tuskin nukkuisin silmäystä kotonakaan jos tytär olis yksin sairaalassa. Tiedän myös sen, että tytär on huutaa aina mun perään, hoiti sitten läheinen tai vähän vieraampi. Niin, en todellakaan raaskis jättää yksin, oisin vieressä ja kyllä jaksaisin valvoa. Meen jatkuvasti nykyään vähillä yöunilla, jotenkin saan unen päästä kiinni vasta kolmen, neljän aikaan yöllä. Eli jäisin tyttären vierelle valvomaan jos, se olis hoitajille ok.

 

Mä olen viisi vuotiaana ollut kaksi viikkoa karanteenissa sairaalassa. Päivisin mummu kävi katsomassa mua muutaman tunnin ajan. Äiti kävi vain kerran, ilmeisesti ajatuksena oli, että ikävöisin vain enemmän jos kävisi useammin. Vai oliko karanteeni jotenkin tähän syynä, en tiedä.

Mä olen aina ajatellut, että sairaalassa ei öitä vanhemmat vietä. Oma sairaalassaolo oli siitä kurja, kun olin karanteenissa, siis yksin huoneessa. Ei ollut edes muita lapsia, joiden kanssa olisi voinut jutella.

Yöt muistan nukkuneeni kuitenkin hyvin. Päivät ne pitkät oli.

 

Mä nukkuisin varmaan vielä huonommin kotona kun tietäisin että lapsi on yksin sairaalassa.

No varmaan riippuu myös lapsen iästä. Mun kuopus joutui vrk:n iässä lastenosastolle ja oli siellä seuraavat 5 vrk:tta. Näinä öinä nukuin paremmin kuin koskaan.
Osastolla oli täyttä joten sinne ei voinut jäädä.

 

Eipä minulla ollu kesällä mitään mahista jäädä yöski sairaalaan ku poika siellä oli. Kova homma oli pystyä olemaan edes päivällä. Lapsi ei minua olis edes kaivannu sinne. Lähinnä ihmetteli et miks sä et äiti jo lähde.
Ihan typerää ketään alkaa tuosa syyllistämään. Jokaisella on koti ja elämäntilanteen niin erillaiset.

 

oikeasti ole ikinä tajunnut, kun sanotaan, että vanhempi jaksaa paremmin, jos menee kotiin nukkumaan. Miten ihmeessä vanhempi, joka viipyy osastolla niin kauan, että lapsi nukahtaa, sen jälkeen lähtee, etsii autonsa, ajaa melkein 100 km, on kotona joskus yhdentoista aikaan, yrittää rauhoittua ajomatkan jälkeen, on huolesta ja ikävästä sairas, valvoo omassa sängyssään ja nousee kukonlaulun aikaan ylös, että ehtii ajaa sen 100 km ja etsiä parkkipaikan ennen kuin lapsi herää, jaksaa paremmin kuin vanhempi, joka oikaisee itsensä saman tien, kun lapsi nukahtaa ja nousee, kun lapsi herää?

No ei kaikki asu jossain takahikiällä tai jos asuvatkin, eivät ole niin saitoja etteivät viitsi olla läheisessä hotellissa yötä.

 

[QUOTE="vieras";25361338]Heh. No yleensä lapset jätetään yksin sairaalaan yöksi.[/QUOTE]

No ei jätetä.. Mä oon aina ollu lapsen kanssa yötä (tai isä) paisti teholla ei saanut olla.

 

Liki 23 vuotta sitten esikoiseni oli sairaalassa liki 2 viikkoa. Tuolloin ei ollut mahdollisuutta jäädä yöksi, kuten ei myöskään noin 10 vuotta myöhemmin, jolloin samainen poika vietti yhden yön sairaalassa. Ekalla kerralla poika oli vähän yli 1-vuotias, todella hienostihan tuo sairaala-aika meni, vaikkei äiti siellä öitään viettänytkään. Hyvin nukkuivat koko huoneellinen! (4 suurin piirtein saman ikäistä naperoa).
Samoin varmasti nytkin toimisin, jos olis tarve, eli en yöpyisi sairaalassa.

 

Mä en ikipäivänä suostuis, en sitten millään, en pientä enkä isoa lasta.

Olen tottunut sairaalarutiineihin ja olen usein yöpynyt osastoilla, joilla ei varsinaisesti saisi yöpyä, äitini vierellä ilman mitään ongelmaa. Yrittivät taistella vastaan ja olin vasta parikymppinen mutta sanoin että olen sitten koko yön oven takana valvoen jokaista hengitysääntä. Äitini on siis täysin vammautunut ja kommunikoi omaisten välityksellä silmillä.

 

Täällä on osalla hyviä syitä miksi ovat jättäneet lapsen yksin. Itse en ole jättänyt enkä jätä. Mun lapselle on ollut myös aivan todella tärkeää, että olen ollut hänen kanssaan vaikka onkin reipas ja luottaa hienosti muihin ihmisiin.

Jos saisin pikkukeskosen en tiedä mitä tekisin, koska en suostuisi lähtemään öiksikään pois. Toivottavasti sellaista tilannetta ei tule ikinä. Ja toivottavasti Suomeen saadaan Ruotsin mallin mukaisesti keskoloita, joissa vanhempi voi olla koko ajan läsnä.

 

[QUOTE="vieras";25361420]Niinpä vaan mäkin jätin jokunen vuosi sitten silloin 5-vuotiaan sairaalaan yöksi, koko illan olin jo hänen kanssaan istunut päivystyksessä ja illalla klo 23 vihdoin päästiin osastolle. Lapselle jäätiin vielä virittelemään tippaa yms. Lähdin kotiin ja menin taas seuraavana aamuna klo 7 paikalle.

Mun mielestä tuossa ei ole mitään kummallista.[/QUOTE]




Oikeesti? Jätit läpsen kun hänelle "viriteltiin" tippaa?

Voin kertoa että en ole lasta jättänyt yöksi yksin sairaalaan enkä jätä!