Onkohan ennen äitejä neuvottu niin et

Mie olen kans saanu tuommosia kyseenalaisia neuvoja olla menemättä huutavan vauvan luo. Vahvistaa keuhkoja kuulemma... :headwall:
Ja joku viisas (oliskohan ollut kenties anoppi) neuvoi ettei vauvaa saa pitää sylissä muuta kuin syötön ajan, ettei opi sylivauvaksi. :xmas:

 

En nyt siis tässä tarkoita sitä, että vauvaa pitäisi tarkoituksellisesti huudattaa pitkiä aikoja. Mutta jos reagoi yleensä pienellä viiveellä vauvan huutoon, niin eikö vauva silloin opi, että apu tulee kuitenkin, ja lannistuu vielä hitaammin?

 

On, munkin tätini käski antaa vauvan vaan itkeä vaunuissaan, että keuhkot vahvistuu. Sylissä siitä tulisi lellitty ja vaikea lapsi... Miehen sisko sit taas kielsi käyttämästä punasia vaatteita pojalle, koska siitä tulee "epänormaali" (=lue esim homo).

Ja onhan näitä varmaan vaikka kuinka ja paljon, hyviä neuvoja sadellut! :headwall:

 

No siinä olen kyllä samaa mieltä, ettei joka inahdukseen tarvitse reagoida. Joskus näkee äitejä, jotka nostavat vaunuista/pinnasängystä yhä NUKKUVAN vauvan tissille, vaikka vauva vaan unissaan jotain ääntä pitää.

Samoin olen sitä mieltä, että harvan ruoansulatuselimistö kestää jatkuvaa ruokatulvaa. Meillä ainakin lapset voivat paremmin jo vauvana, kun ruokailuja hieman rytmitti, että masu sai aikaa sulatella ruokaa. Pulauksiakaan ei sitten tullut, kun ei ollut koko ajan ähky. Joskus vauva ei itke nälkäänsä, vaan sitä liian täyttä oloa ja silti sitä tissiä tarjotaan ainoana toimenpiteenä joka kerta.

 

kyllä on neuvottu ja vanhemmat ihmiset on sit yrittäneet neuvoa muakin näin

 

Kannattaa pitää vauvaa mahdollisimman vähän sylissä että ei tulee sylivauva.Ja ei saa joka itkuu reakoida. Ja ei saa opettaa hyssytykseen.

??

Eipä ole tullu koskaan kysyttyä. Mut aika moni vanhempi nainen on neuvonu niin että ei sais pitää sylissä ja joka kitinään ei saa reakoida. Ja ei sais hyssytellä ja kiikuttaa.

Mun äiti on kertonut että saadessaan esikoisen mummi oli kovasti varotellut sylittämästä liikaa ettei totu ja samaa sanottu neuvolassa. Mutta äiti veisasi viis ja piti meitä sylissä paljon, samoin isä. Tää 70-luvulla. Anoppi on samanlainen ollut aikanaan, antanut mennä korvasta sisään ja toisesta ulos noi ohjeet.

 

mun iskäkin sanoo että totutatte vauvan syliin ja nukkuun vieressä.. ihan kun ei ois mua ja siskoo hyysänny.
en usko että vauvaa tai lasta muutenkaan voi rakastaa ja sylitellä piloille.
ja vaikka oiskin sylivauva,so? joskus tulee aika kun se ei syliin enää halua tulla.

Eivoi...sikäli kun omaa lastani katson joka nukkunut vieressä ja saanut paljon syliä. Nukkuu omassa sängyssään nyt ja touhuaa omia leikkejään paljon eikä roiku kokoajan minussa. Uskon että lapsi uskaltaa irrottautua turvallisesti kun saa tarpeeksi syliä ja hoivaa. En minäkään joka inahdukseen ole rynnännyt, mutten huudattanutkaan.

 

Minun mielestä oikein hyvä neuvo. Miksi se muuten menisi niin että mitä useampi lapsi, sen helpompia ne vauvat on hoitaa, jos se ei johdu siitä että mitä vähemmän sen vauvan kanssa ehtii olemaan niin sitä vähemmän se tottuu jatkuvaan passaukseen. Kyllä minäkin muistan sen esikoisen kanssa kun sitä oli niin järkyttynyt että miten joku muka saattaa olla menemättä vauvan luo jos se ääntelee ahdistuneen kuuloisesti, nyt olen itsekin oppinut että esim. yöllä se vauva saattaa nukahtaa, että ihan heti ei kannata lähteä. Yösyötöt vähenee ja elämä helpottuu jos ei tarjoa heti rintaa kun vauva ääntelee, ehkäpä sillä ei olekaan nälkä.

 

Minun mielestä oikein hyvä neuvo. Miksi se muuten menisi niin että mitä useampi lapsi, sen helpompia ne vauvat on hoitaa, jos se ei johdu siitä että mitä vähemmän sen vauvan kanssa ehtii olemaan niin sitä vähemmän se tottuu jatkuvaan passaukseen. Kyllä minäkin muistan sen esikoisen kanssa kun sitä oli niin järkyttynyt että miten joku muka saattaa olla menemättä vauvan luo jos se ääntelee ahdistuneen kuuloisesti, nyt olen itsekin oppinut että esim. yöllä se vauva saattaa nukahtaa, että ihan heti ei kannata lähteä. Yösyötöt vähenee ja elämä helpottuu jos ei tarjoa heti rintaa kun vauva ääntelee, ehkäpä sillä ei olekaan nälkä.

Vähän olen tosta erimieltä seittemän lapsen äitinä. Tosin kun esikoinen syntyi, ei saanut syöttääkään kuin 3-4 tunnin välein. En muista miten sit oikein syötin, en ainakaan tolla tahdilla imettänyt kovin kauaa... mutta esikoinen on mein yks helpompia vauvoja ollut.

 

Minun mielestä oikein hyvä neuvo. Miksi se muuten menisi niin että mitä useampi lapsi, sen helpompia ne vauvat on hoitaa, jos se ei johdu siitä että mitä vähemmän sen vauvan kanssa ehtii olemaan niin sitä vähemmän se tottuu jatkuvaan passaukseen. Kyllä minäkin muistan sen esikoisen kanssa kun sitä oli niin järkyttynyt että miten joku muka saattaa olla menemättä vauvan luo jos se ääntelee ahdistuneen kuuloisesti, nyt olen itsekin oppinut että esim. yöllä se vauva saattaa nukahtaa, että ihan heti ei kannata lähteä. Yösyötöt vähenee ja elämä helpottuu jos ei tarjoa heti rintaa kun vauva ääntelee, ehkäpä sillä ei olekaan nälkä.

KOska mitä useampi lapsi, sitä enemmän niistä on seuraa toisilleen. Kyllä mä ainakin olen vauvat aina pitäny paljon sylissä ja vieressä, mutta kun ne sisaruksetkin sylittelee, silittelee ja leikki mielllään pienen kanssa. Ne nuoremmat saa loppujenlopuksi sitä huomiota paljon enemmän ja paljon nopeammin vastauksen ähinäänsä kuin esikoinen, joka aina joutui odottamaan äitiä.

 

Minun mielestä oikein hyvä neuvo. Miksi se muuten menisi niin että mitä useampi lapsi, sen helpompia ne vauvat on hoitaa, jos se ei johdu siitä että mitä vähemmän sen vauvan kanssa ehtii olemaan niin sitä vähemmän se tottuu jatkuvaan passaukseen. Kyllä minäkin muistan sen esikoisen kanssa kun sitä oli niin järkyttynyt että miten joku muka saattaa olla menemättä vauvan luo jos se ääntelee ahdistuneen kuuloisesti, nyt olen itsekin oppinut että esim. yöllä se vauva saattaa nukahtaa, että ihan heti ei kannata lähteä. Yösyötöt vähenee ja elämä helpottuu jos ei tarjoa heti rintaa kun vauva ääntelee, ehkäpä sillä ei olekaan nälkä.

Se ihan heti onkin eriasia kun tietentahtoen itkettää toista eikä vastata ettei se vaan totu...Mulla on sellanen 1934-luvun lastenhoitokirja jossa neuvotaan ottamaan lapsi syliin vaan jos aika kuivittaa, syöttää tai pestä. Muuten itkeköön ja odottakoon. Tätä tyyliä on äidillekin vielä tuputettu neuvolassa. Jos se menis lapsimäärän mukaan niin kuinka me sisarukset olemme kaikki saaneet paljon syliä ja huomiota aikanaan? Minua ei varmasti olisi seuraavaa ja sitä seuraavaa yhtään helpompi itkettää kun tätäkään.

 

No mua ei ole kukaan onneksi koittanut neuvoa. Silloin kun tyttöni oli vauva niin reagoin aina tosi nopeasti joka inahduksesta ja olin jo vieressä ennenkuin huuto ehti edes alkaa. No en saanut kiukuttelevaa ja vaativaa vauvaa vaan päinvastoin. Uskon että nopea reagointi on vaikuttanut siihen että lapsella on vahva turvallisuuden tunne ja usko siihen että häntä ei jätetä yksin ja hän onkin aina nukkunut tosi hyvin ja nyt isompanakin on sosiaalinen ja luottavainen eikä vierasta tai pelkää uusia tilanteita. Ja vieläkin nyt kun lapsi uhmaa niin saan hänet melko nopeasti rauhoitettua ihan vain ottamalla syliin ja juttelemalla rauhallisesti eli antamalla sitä läheisyyttä.

Joku voi kokea asian eri tavalla mutta minusta luottamus lapsen ja vanhemman välillä perustuu pitkälti vanhemman läsnäoloon, siihen että lapsi voi luottaa siihen että äiti tai isä on aina lähellä kun lapsi häntä tarvitsee.

 

No mua ei ole kukaan onneksi koittanut neuvoa. Silloin kun tyttöni oli vauva niin reagoin aina tosi nopeasti joka inahduksesta ja olin jo vieressä ennenkuin huuto ehti edes alkaa. No en saanut kiukuttelevaa ja vaativaa vauvaa vaan päinvastoin. Uskon että nopea reagointi on vaikuttanut siihen että lapsella on vahva turvallisuuden tunne ja usko siihen että häntä ei jätetä yksin ja hän onkin aina nukkunut tosi hyvin ja nyt isompanakin on sosiaalinen ja luottavainen eikä vierasta tai pelkää uusia tilanteita. Ja vieläkin nyt kun lapsi uhmaa niin saan hänet melko nopeasti rauhoitettua ihan vain ottamalla syliin ja juttelemalla rauhallisesti eli antamalla sitä läheisyyttä.

Joku voi kokea asian eri tavalla mutta minusta luottamus lapsen ja vanhemman välillä perustuu pitkälti vanhemman läsnäoloon, siihen että lapsi voi luottaa siihen että äiti tai isä on aina lähellä kun lapsi häntä tarvitsee.

Näin

 

mietin vaan, että mistä johtuu tämä suomalaisten sulkeutuneisuus ja tunteiden piilottelu.... johtuisiko siit' että lapsesta asti on "käsketty" tunteet piilottamaan. Mietin että millain esim. välimeren maissa lapsia neuvotaan hoitamaan, juurikin siis tämän sylittelyn ja huudattamisen osalta???!!

 

ihan kamalia neuvoja sitä onkin annettu ennen.... huhu

 

mietin vaan, että mistä johtuu tämä suomalaisten sulkeutuneisuus ja tunteiden piilottelu.... johtuisiko siit' että lapsesta asti on "käsketty" tunteet piilottamaan. Mietin että millain esim. välimeren maissa lapsia neuvotaan hoitamaan, juurikin siis tämän sylittelyn ja huudattamisen osalta???!!

Ihan sama kävi mielessä, että josko nyt kannetaan tämän "miehet ei itke" kasvatuksen satoa, kun eletään ristiriitaista murroskautta, vanhat ja uudet asenteet näkyy molemmat arjessa, elämässä ja kasvatuksessa.

 

Mein äiti kerto joskus kaikenlaisista suosituksista ja tavoista, mitä oli silloin 70/80 -luvun taitteessa, kun mun sisko syntyi. Voi elämä sentään. Niitten perusteella meidän molempien lasten olisi pitänyt saada perunaa heti syntymästä saakka.

Olen syntynyt v 81. Neuvolakortista luin että heti on annettu perunaa ja appelsiinituoremehua, Tosi pian myös jauhelihakastiketta ja perunaa(1kk)

 

Mein äiti kerto joskus kaikenlaisista suosituksista ja tavoista, mitä oli silloin 70/80 -luvun taitteessa, kun mun sisko syntyi. Voi elämä sentään. Niitten perusteella meidän molempien lasten olisi pitänyt saada perunaa heti syntymästä saakka.

Olen syntynyt v 81. Neuvolakortista luin että heti on annettu perunaa ja appelsiinituoremehua, Tosi pian myös jauhelihakastiketta ja perunaa(1kk)

Mä olen myös kuullut aika hurjia juttuja mitä aikaisemmin jo ihan pienille on annettu. Appelsiinimehu kuulostaa kyllä aika kamalalta pienelle herkälle masulle, se kun on kovin hapanta.

 

Appelsiinimehua ja muita tuoremehuja sekä raasteita olen minäkin saanut n. 1,5kk alkaen. Mitenkähän sitä niin pieni on jotain raasteita voinut syödä? No, eipä kai tosta haittaakaan ole ollut, olen tosi terve aikuinen ja lapsenakin kuulemma aina ja terve ja hyväntuulinen.

 

B)

 

Sisko sai aikanaan appelsiinimehusta sellaset reaktiot että mulle ei syötetty muuta kun maitoa pienenä. Äiti teki oman järkensä mukaan näitä lapsenhoitoasioita.

 

En nyt siis tässä tarkoita sitä, että vauvaa pitäisi tarkoituksellisesti huudattaa pitkiä aikoja. Mutta jos reagoi yleensä pienellä viiveellä vauvan huutoon, niin eikö vauva silloin opi, että apu tulee kuitenkin, ja lannistuu vielä hitaammin?

Pieni vauva kuitenkin elää tässä hetkessä, eikä se osaa ajatella että äiti tulee kunhan hetken huutelen. Ja vauva käsittääkseni muista että eilenkin joku tuli kun huusin hiukan pidempään.

 

Minun mielestä oikein hyvä neuvo. Miksi se muuten menisi niin että mitä useampi lapsi, sen helpompia ne vauvat on hoitaa, jos se ei johdu siitä että mitä vähemmän sen vauvan kanssa ehtii olemaan niin sitä vähemmän se tottuu jatkuvaan passaukseen. Kyllä minäkin muistan sen esikoisen kanssa kun sitä oli niin järkyttynyt että miten joku muka saattaa olla menemättä vauvan luo jos se ääntelee ahdistuneen kuuloisesti, nyt olen itsekin oppinut että esim. yöllä se vauva saattaa nukahtaa, että ihan heti ei kannata lähteä. Yösyötöt vähenee ja elämä helpottuu jos ei tarjoa heti rintaa kun vauva ääntelee, ehkäpä sillä ei olekaan nälkä.

KOska mitä useampi lapsi, sitä enemmän niistä on seuraa toisilleen. Kyllä mä ainakin olen vauvat aina pitäny paljon sylissä ja vieressä, mutta kun ne sisaruksetkin sylittelee, silittelee ja leikki mielllään pienen kanssa. Ne nuoremmat saa loppujenlopuksi sitä huomiota paljon enemmän ja paljon nopeammin vastauksen ähinäänsä kuin esikoinen, joka aina joutui odottamaan äitiä.

Jos nyt laittaisin kaikki muut neljä lasta hoitoon ja hoitaisin vain vauvaa kotona ja mulla olis kaikki aika vain sille vauvalle tai itselleni niin väitän kyllä että mulla olis käsittämättömän helppoa elämää.
Kun kuuntelee näitä ensimmäisen lapsen äitejä jotka saavat nukkua aina kun vauva nukkuu niin tulee kyllä mieleen että miten sen ekan kanssa olikin niin vaikeaa että olin aivan järkyttävän väsynyt vaikka periaatteessa aikaa olis ollut paljon enemmän kuin nyt. Ja minun mielestä se syy on siinä että olen tottunut tekemään paljon töitä, enää sitä ei pidä minään että on oltava jatkuvasti lasten käytettävissä ja silloin kun esikoinen syntyi niin en osannut samaan aikaan nauttia elämästä vaan jos vauva nukkui, niin minä siivosin ja pyykkäsin ja jokaisen vauvan valveillaolohetken pidin vauvalle seuraa.
Nyt tekisin kaiken aivan toisin ja lopettaisin sen syyllisyyden siitä että en juoksekaan heti kun vauva inahtaa. Mutta valitettavasti tätä ei kenellekään voi opettaa että kuinka rentoa lasten hoitaminen voi olla, se on itse opittava.

 

Minunkin äidille silloin joskus 60- ja 70-luvuilla neuvottu, että ei pidä joka itkuun reagoida tai pitää paljoa sylissä ja huuto vahvistaa keuhkoja.. Sitä vaan ei kerrottu, että jos lapsi nukkuu päivät ja itkee yöt, niin ehkä vähän väärä rytmi on ! Äitini piti minua sitten sylissä öisin, kun valvoin ja päivät sain nukkua, kun hän ei ehtinyt minua vahtia. Tästä olemme jutelleet nyt, kun sain vauvan ja hän ihmetteli meidän ihan erilaista rytmiä !

 

Onhan noin opetettu lapsien hoidossa. Pelkkä hygieniasta huolehtiminen ja ruoka riittää, eikä lasta saa pitää sylissä eikä lohduttaa jos se itkee, varsinkaan poikia koska poikien helliminen esti niitä kasvamasta miehiksi ja saattoi tehdä niistä jopa homoja. Nämä opit oli voimassa niin kauan kun Harry Harlow julmilla apinakokeilla todisti rakkauden ja läheisyyden merkityksen kehitykselle ja hyvinvoinnille.