Oon kateellinen niille joilla normaali/komea mies

Niin. =((
Hassuinta tässä oli kun olin todella syvällä masennuksessa niin meillä meni hyvin ja oli läheisyyttä ja seksiä. Tarvitsin silloin miestäni! Itkettää kun ajattelenkin...
Yksi masentunut ystäväni kertoi että silloin suhde ei ole ihan terve.

 

[QUOTE="taina";24023037]Niin. =((
Hassuinta tässä oli kun olin todella syvällä masennuksessa niin meillä meni hyvin ja oli läheisyyttä ja seksiä. Tarvitsin silloin miestäni! Itkettää kun ajattelenkin...
Yksi masentunut ystäväni kertoi että silloin suhde ei ole ihan terve.[/QUOTE]

Niin... Valitettavasti sillä toisella osapuolellakin on lupa väsyä, antaa aikaa itselleen, masentua, tarvita joskus vastavuoroisesti tukea ...ei aina vaatimuksia.

 

[QUOTE="taina";24020934]Oletko itse nätti tai tasokkaampi? Itse olen saanut aina kuulla olevani nätti ym.
Miehellä pahat aknearvet naamassa ennen oli paha aknekin mutta kävi hakemassa siihen apua. Sitäkin sai monta vuotta odottaa. Jossain vaiheessa puhui mahdollisesta ihon hiomisesta mutta nyt unohtanut/jäänyt. Ja en kehtaa siitä kysellä. Maksaakin aika paljon ja miehellä ei rahaa siihen. Mutta lisäksi naamassa on sellaista ylimääräistä löysää nahkaa ja kaksoisleuka. Ja nenä on koukkunenä. Silmät punertavat aina ympäriltä. Siis yök. Mä en voi oikein kattoakaan sitä ja se tuntuu pahalta. Jos katson niin masentaa. Siis eihän geeneilleen mitään voi mutta jotenkin vaan omakin kohtalo säälittää kun elämä menee vaan hukkaan ja jäänyt tähän. Niin ja jatkuva masennus vaivaa, joka säteilee kaikkiin. Enhän tiedä voinko edes parantua tässä suhteessa. Voinko oppia sietämään miehen epäsiistiä ulkonäköä?
Pakko vaan purkaa johonkin... kohta terapiaankin. Sielläkin olen siehestä kyllä sanonut. =(
Eihän pinnallisuudelleen voi mitään tai siihen miten kasvatettu. Mutta eniten harmittaa se että on näin surkea. Haluaisin vaan kaikille osapuolille onnellisuutta. Oonko mä niin paska sitten ihmisenä kun näin ajattelen ja en ansaitse elää edes? Niin ja yhteen viestiin kommenttina että olen yli 25v[/QUOTE]

Mulle tuli todella paha mieli kun luin sun tekstiä. Vain ja ainoastaan sun miehen puolesta! Siis sä kyllä hoet sitä "voi voi kun olen masentunut" mutta ei oikeasti masentunut käytä energiaansa miehen rumuudesta valittamiseen. Sä olet vain vihainen!
Sun pitäs saada purettua ulos noi sun aggressiot ja yhdessä ammattiauttajan kans miettiä mistä noi patoumat tulee. Sen jälkeen lähdet kierittämään lankakerää auki.
Yrittäisit nyt edes lastenne takia olla ystävällinen miehellesi, yrittäähän hänkin selvästi jos kerta arpiakin on käynyt hoidattamassa, moni mies ei sitä nimittäin tekisi!

 

[QUOTE="taina";24023037]Niin. =((
Hassuinta tässä oli kun olin todella syvällä masennuksessa niin meillä meni hyvin ja oli läheisyyttä ja seksiä. Tarvitsin silloin miestäni! Itkettää kun ajattelenkin...
Yksi masentunut ystäväni kertoi että silloin suhde ei ole ihan terve.[/QUOTE]

Mies tuki sinua vaikeina aikoina. Mitä sai palkkioksi??? Nyt kun sulla jo voimia, niin käytät sen toisen lyttäämiseen ja haukkumiseen! Anteeksi vaan mutta sinä vaikutat aika rumalta ihmiseltä sisäisesti!!!

 

Niin enhän hänelle päin naamaa näitä sano! Ehkä sitten olen ruma sisäisesti. Mutta minkä luonteelleen voi. Minut on kasvatettu siihen. Myös äitini samanlainen.
Niin ja mitä kiksejä sinä sporttismamma saat masentuneen haukkumisesta?
Niin ja onnea miehelleni myös haluaisin. En ole mikään hirviö. Olenkin sanonut ettei enään ottaisi minun kaltaistani jos eroamme.
En kuvittele että komeat miehet sen parempia ihmisinä on. Voi olla paskapäisempiäkin mutta kun suhde lähtee kunnioituksesta ja luottamuksesta ja meillä molemmat menneet. Niin ja se etten vaan voi katsoa miestäni masentumatta. Mutta vikahan on silloin minussa eikä miehessä. Hyvin voin katsoa "rumaa" ihmistä muuten tuntematta masennusta. Ja olenkin sitä mieltä että kaikissa ihmisissä on jotain kaunista jne. mutta miehessäni en näe sitä komeutta mitenkään. Kyllähän tämä taas on herättänyt tunteita.

 

Ja kaiken tarkoituksenahan olisi parantua itse tästä masennuksesta ja en tiedä voinko sitä tehdä tässä suhteessa!!

 

En jaksa koko ketjua lukea, ekan sivun vaan joten en tiedä tuleeko tää kysymys jo esiin..Mut mitäs jos mies olis sanonut ap:lle ettei jaksa katsella ulkonäköä ja alkanut kyllästyä luonteeseenkin?

Lähes jokainen olisi tuominnut miehen pinnallisena ja ukkona, joka ei ap:ta ansaitse. Se olis ollut armoton ja yksimielinen lynkkaus. Naisen ukonäön arvostelu tuntuu olevan tabu, miehestä saa kuitenkin valittaa suorin sanoin ja sitä joukolla keräännytään ihmettelemään.

Älä ap pilaa miehenkin elämää tuolla, tuskin hän on ulkonäkönsä takia ansainnut vaimoa jota etoo ja inhottaa miehen seura.

 

[QUOTE="taina";24023196]Niin enhän hänelle päin naamaa näitä sano! Ehkä sitten olen ruma sisäisesti. Mutta minkä luonteelleen voi. Minut on kasvatettu siihen. Myös äitini samanlainen.
Niin ja mitä kiksejä sinä sporttismamma saat masentuneen haukkumisesta?
Niin ja onnea miehelleni myös haluaisin. En ole mikään hirviö. Olenkin sanonut ettei enään ottaisi minun kaltaistani jos eroamme.
En kuvittele että komeat miehet sen parempia ihmisinä on. Voi olla paskapäisempiäkin mutta kun suhde lähtee kunnioituksesta ja luottamuksesta ja meillä molemmat menneet. Niin ja se etten vaan voi katsoa miestäni masentumatta. Mutta vikahan on silloin minussa eikä miehessä. Hyvin voin katsoa "rumaa" ihmistä muuten tuntematta masennusta. Ja olenkin sitä mieltä että kaikissa ihmisissä on jotain kaunista jne. mutta miehessäni en näe sitä komeutta mitenkään. Kyllähän tämä taas on herättänyt tunteita.[/QUOTE]

Minähän sanoin ettet sinä ole masentunut, masentunut ei käytä voimavarojaan (koska niitä ei ole) miehen olemuksen vatvomiseen palstoilla. Joten masentuneen haukkumisesta on turha syyttää!
Miten sinut siis on kasvatettu? Inhoamaan rumia vai? Ei kasvatuksesta kaikkea voi syyttää, jossain vaiheessa katsos kun ihmisille tulee oma tahto ja omat ajatukset, silloin voi kyseenalaistaa myös sen oman äidin toimia ja oppeja...

 

Minähän sanoin ettet sinä ole masentunut, masentunut ei käytä voimavarojaan (koska niitä ei ole) miehen olemuksen vatvomiseen palstoilla. Joten masentuneen haukkumisesta on turha syyttää!
Miten sinut siis on kasvatettu? Inhoamaan rumia vai? Ei kasvatuksesta kaikkea voi syyttää, jossain vaiheessa katsos kun ihmisille tulee oma tahto ja omat ajatukset, silloin voi kyseenalaistaa myös sen oman äidin toimia ja oppeja...

Fiksut ihmiset kasvavat ja oppivat myös vanhempien virheistä... ap ei kuulu heihin. Hällä on vaan yksi napa ja vain sillä on merkitys.

Mikään ei ole rumempaa kuin ruma mieli. Ja surullisinta on ihmiset jotka kohdistavat omat ongelmansa muihin. AP:ssa se vika ja ongelmat on, hän ei vaan tajua.

 

Missä vaiheessa olen sanonut etten tajuaisi että minussa se vika on? Itsehän tähän tilanteeseen olen mennyt ja saan siitä sitten kärsiä! Mutta miten kukaan voi toiselle toivoa epäonnea? SEkin on mielestäni rumaa sisintä!

 

Fiksut ihmiset kasvavat ja oppivat myös vanhempien virheistä... ap ei kuulu heihin. Hällä on vaan yksi napa ja vain sillä on merkitys.

Mikään ei ole rumempaa kuin ruma mieli. Ja surullisinta on ihmiset jotka kohdistavat omat ongelmansa muihin. AP:ssa se vika ja ongelmat on, hän ei vaan tajua.

Niin ja minua ällöttää kuinka ap melkein joka viestissä mainostaa olevansa masentunut! Kaikki kunnia oikeasti sairaille mutta ap ei ole sellainen. Se että itse myrkyttää mielensä noin negatiiviseksi, ei ole masennusta.

 

Tuomitse miestäsi ulkonäön perusteella!
Varmasti kismittää jos mies ei huomaa/jaksa esimerkiksi töiltään auttaa kotitöissä, mutta tärkeintä on jos mies on kiva ja erityisesti- jos hän on luotettava!
Minulla on 23 vuoden kokemus erittäin komeasta miehestä, joka on ylpeä ja tympeä, ja joka ei halua tehdä kotitöitä ja joka sen vuoksi kun siivousapua pyytelin, lähti lasteni ja minun luota pois ja otti yhteyden oitis vanhaan heilaansa. Pointtini on se, että mieheni komeus ei vaikuttanut yhtään mitään tunteisiini. Jopa ehkä kärsin hänen komeudestaan koska naiset vilkuilivat häneen estotta aina. Ja mieheni katsoi takaisin. Tottakai on toisenlaisiakin komeita miehiä, mutta tällainen kokemus minulla oli. Rakastin tavattomasti miestäni vaikka hän ei ollut sen enempää lempeä kuin kohteliaskaan. Hän ei ollut hyvätuloinen vaan velkainen, teki kyllä paljon töitä työpaikallaan. Ja kai hänellä oli "herkkä" hetkensä kun ihastui minuun aikanaan ja minulla ne "kuuluisat siniset silmät" eli kyllä- osittain hänen komeutensa sokaisi minutkin. Mutta usko vaan, miljoona kertaa ihanampi on luotettava mies joka edes joskus keskustelee kanssasi vaikka hän olisi minkä näköinen! Alanäkemään puolisosi uudessa valossa ja ihanaa elämää teille!

 

No itsellä on varmaan ihan komea mies, hyväkroppainenkin vielä. Omasta mielestä todella hyvännäköinen, ja kun hiukan itseään laittaa niin sukat pyörii jaloissa itsellä, ja parantunut vain vuosien saatossa. Mutta kyllä harmittaa kun riita tilanteessa toista katsoessa ei voi vain repiä vaatteita vaan pitää ne asiat selvittää ja olla vielä sellainen mökö että toinen ei voisi vähempää kiinnostaa. Muuten toinen luulee että saa aina tahtonsa läpi olemuksellaan.

 

Olisiko ap:n ongelmat jossain syvemmällä kuin miehen rujossa ulkonäössä? Ehkä olisi fiksumpaa ottaa hiukan etäisyyttä asiaan, ja pohtia missä vika? Kuulostaasiltä ettei suhteellavoi ollatulevaisuutta, ainakaan ilman perinpohjaista asioiden läpikäyntiä.

 

En minäkään tykkää jos mies ei pidä huolta ulkonäöstään.