Opiskelevia äitejä?

Mä opiskelen yliopistossa eläinlääketiedettä ja lapsi syntyi viime jouluna. Poissa oon ollut nyt vuoden ja vielä ainakin toisen vuoden aion olla kotona pojan kanssa. Kaksi vuotta olis opiskelua jäljellä ja meidän alalla se ei oikein onnistukaan vain siten, että lukee kotona tenttiin, koska suuri osa opiskelusta on ihan käytännön harjoittelua ja potilastyötä. Lapsen saaminen tähän väliin ei kyllä ollut yhtään fiksu veto, mutta hetkeäkään en ole katunut. En halunnut olla vanha ensisynnyttäjä. Vielä en tiedä, miten opiskelujen pariin palaamisen käytännössä hoidan, mutta asioilla on taipumus järjestyä..!

 

Opiskelen yliopistossa ja neljäs vuosi käynnistyis.. Vauva ois tulossa joulukuussa, joten syksyllä kerkee vielä jotain saada aikaan. Minulla jää ainoastaan gradu ja työharjoittelu tekemättä.... Ainut mikä lyö paineita on se et vanhan järjestelmän kanssa ois valmistuttava heinäkuun loppuun 2008 mennessä, siis gradun teko ja harjoittelu tulis hoitaa syksy 2007-kevät 2008 aikana, jotta valmistuisin ajallaan.. Vanhempainloma jää siis hiukka kesken mun kohdalta ja yliopisto kutsuu sit. Onneksi yliopisto on rento, eikä läsnä tarvii olla, joten yritän kotoa käsin gradua vääntää sit.. miten pian te muut aiotte jatkaa/olette jatkaneet opiskelujanne yliopistossa vauvan tulon jälkeen? Kuinka se on onnistunut?

 

Kyllä mä olen niin ajatellut että olen nyt vuoden töissä ja laitan rahaa säästöön niin paljon ku pystyn...Ja sit ens keväänä haen erkkapedaa lukemaan ja toivon hartaasti että pääsisin sisälle..Sit ku saisin opiskelut alotettua ni vois miettiä uudelleen, milloin sen lapsen aika olis..
Se raha siinä pelottaa että miten sitä oikein pärjää, onneks mies käy töissä..

 

Meille ainakin raha on riittänyt hyvin, vaikka melko pienet nuo opintotuet ovat.. saadaan siis kuukaudessa opintotuet, asumistuki ja lapsilisä.. vuokran jälkeen jää 300euroa ruokaan ja bensaan ja hyvin riittää =) eli minä en ois huolissaan rahasta =)

 

\

Meille ainakin raha on riittänyt hyvin, vaikka melko pienet nuo opintotuet ovat.. saadaan siis kuukaudessa opintotuet, asumistuki ja lapsilisä.. vuokran jälkeen jää 300euroa ruokaan ja bensaan ja hyvin riittää =) eli minä en ois huolissaan rahasta =)

Riippuu mistä roikkuu.
Meillä 300 euroa riittää juuri ja juuri kuukauden bensoihin. :/

 

esikoista odottelin ammattikoulun loppupuolella ja hyvin se meni, piti vaan vähän sumplia, ja koulu antoi myöten tosi paljon. (sain kotona tehdä osan hommista tai oikeestaan kaikki työt)

nyt sitten olen pian valmistumassa toisesta ammattitutkinnosta ( joka on fyysinen ja henkisesti raskas ammatti. )
ja hyvin on mennyt 2 pienta kotona odottelee ja kolmas on muutaman kuukauden mahassa ollut ja koulutus loppuu n. 1kk päästä.
tää kolmonen tuli vähän aikasemmin mitä odotin. meinasin työhön jäädä mutta ihan kiva näin. kerkee nuita töitä tekemään vielä pitkän aikaa...

 

\

\

Meille ainakin raha on riittänyt hyvin, vaikka melko pienet nuo opintotuet ovat.. saadaan siis kuukaudessa opintotuet, asumistuki ja lapsilisä.. vuokran jälkeen jää 300euroa ruokaan ja bensaan ja hyvin riittää =) eli minä en ois huolissaan rahasta =)

Riippuu mistä roikkuu.
Meillä 300 euroa riittää juuri ja juuri kuukauden bensoihin. :/

No se on kyllä tosi

 

Mie haluan kyllä nähä sen poppoon, jolla nuo tukirahat piisaa elämiseen! En omasta mielestäni ole megatuhlaaja, mutta menot on kyllä sitä luokkaa, että töissä pitää opintojen ja lasten hoidon ohessa olla molempien vanhempien. Ehkä se on siitä kiinni mihin itsensä totuttaa. Ensimmäisenä opiskeluvuotena en tehnyt mitään töitä, mutta viisi seuraavaa olen tehnyt. Eli meillä ei 300 riittäisi edes joka kuukauden ruokiin, saati sitten auto ja muut kuukausittaiset perusmenot Mukavaa saada samalla säästöjäkin lyhyellä tähtäimellä pieniä lomamatkoja varten ja pitkällä tähtäimellä asuntoa ja parempaa autoa varten.

 

\

Mie haluan kyllä nähä sen poppoon, jolla nuo tukirahat piisaa elämiseen! En omasta mielestäni ole megatuhlaaja, mutta menot on kyllä sitä luokkaa, että töissä pitää opintojen ja lasten hoidon ohessa olla molempien vanhempien. Ehkä se on siitä kiinni mihin itsensä totuttaa. Ensimmäisenä opiskeluvuotena en tehnyt mitään töitä, mutta viisi seuraavaa olen tehnyt. Eli meillä ei 300 riittäisi edes joka kuukauden ruokiin, saati sitten auto ja muut kuukausittaiset perusmenot Mukavaa saada samalla säästöjäkin lyhyellä tähtäimellä pieniä lomamatkoja varten ja pitkällä tähtäimellä asuntoa ja parempaa autoa varten.

Meillä riittää rahat hyvin, koska menoja ei ole paljon. Ruoka, bensa ja vakuutukset. Ja aina on riittänyt hyvin =)

Nyt kun mies on kesätöissä ja minä kesän kotihoidontuella, niin tulot on paljon suuremmat. Mutta menot myös. Ollaan säästetty kesän rahoista jonkin verran pahan päivän varalle =)

 

Mä opiskelen toista AMK-tutkintoa. Tällä kertaa sosionomiksi. Kun esikoinen syntyi olin opiskellut vuoden ja ajattelin että nyt siis välivuosi. SYksyllä (poika oli 1,5kk) alkoi kuitenkin opiskelut taas maittamaan niin, että ajattelin, että jos nyt pari kurssia suorittaisin. Lopulta suoritin KAIKKI paitsi musiikin, liikunnan ja harjoittelun. Onnistui, koska mies opiskeli myös ja sillä oli aika vähän koulua (niin mullakin kontaktia) ja joskus kävi kaverit tai mummo hoitamassa vauvaa. Aluksi vauva oli koulussa mukana, yleensä nukkui luokan perällä vaunussaan, sattui onneksi olemaan tunnit samaan aikaan vauvan päikkäreiden kanssa. Hyvin se onnistui! Ei ollut liian rankkaa. En olisi kyllä tiennyt, miten olisin saanut ajan kulumaan, jos en olisi koulua samalla käynyt. Nyt piti elokuussa mennä tekemään harjoittelu alta pois, mutta olikin niin paha raskauspahoinvointi, etten voinutkaan mennä. Sen teen marras-joulukuussa, kun muu luokkamme on toisessa harjoittelussa (josta minä saan osan hyväksi luettuna, kun olen työskennellyt alalla ennen). Nyt poika on päiväkodissa ja minä koulussa (alkoi eilen..tosin tänään ja huomenna vapaapäivät). Ajattelin vielä tammikuussa suorittaa opintoja (jos kaikki menee hyvin raskaudessa), sitten jään äippälomalle (la 26.2). Äippälomalla aion tehdä opinnäytetyötä.

Että meillä ainakin onnistui hyvin opiskeleminen äitiyslomalla. Mutta jos mies ei olisi opiskellut silloin myös, en varmaan minäkään olisi voinut. Tai tosin olin kyllä jo valmiiksi selaillut avoimen yo:n tarjontaa, että siellä varmaan olisin jotain suorittanut iltaisin...

 

\

Hei!
onko täällä opiskelevia äitejä?
haluaisin kuulla kokemuksianne, sillä itse emmin ehkäisyn lopettamista kun opiskelua olisi vielä (reilustikkin) edessä.
haluaisin kuulla missä opiskelet (siis ammattikoulu, yliopisto, amk vai joku muu) ja miten olet selviytynyt, minkälainen tukiverkosto sinulla on ja kuinka raskasta on.

vauvakuume on kova, mutta niin on myös tahto opiskellakkin!

Mulla alkaa kohta toinen vuosi AMK:ssa ja poika on 1v9kk.

Mä hain (ja pääsin) opiskelemaan raskaana ollessani. Ensimmäisen vuoden pidin taukoa, sillä ennen pojan syntymään olisin ehtynyt olemaan koulussa vain yhden kokonaisen jakson.

Kun poika oli 10kk, aloitin opiskelun (siis syksyllä 2005). Poika meni hoitoon. Mulla oli aika rankka ensimmäinen vuosi. Poika sairasteli koko lukuvuoden 3-4 viikon välein. Lisäksi maalis ja huhtikuussa oltiin viikko sairaalassa. Eli mulle tuli paljon poissaoloja. Onneksi läsnäolopakko oli vain muutamalla kurssilla ja lääkärintodistuksella sai niitäkin poissaoloja paikkailtua.

Opettajat olivat ymmärtäväisiä. Sain siirtää tenttejä ja tehtäviin sain lisäaikaa (jos tilanne niin vaati). Yhden kurssin jätin tenttiä vaille suorittamatta, sillä viikon sairaalareissun aikana/jälkeen ei ollut energiaa lukea tenttiin.

Kotitehtävät tein (jos tein) iltaisin yhdeksän jälkeen kuin poika meni nukkumaan (nyt onneksi poika käy jo kahdeksalta nukkumaan). Usein meni puolille öin. Kyllä sitä toisinaan oli koulussa väsynyt, varsinkin kun yöt sisälsivät 2-10 herätystä (nyt onneksi jo kuukausi nukuttu yöt hyvin).

Tukiverkko oli hyvä. Mummot auttoivat pojan sairastellessa että pääsin myös silloin luennoille. Meillä kun mies on töissä ja mä en, niin silloin mun piti aina jäädä kotiin pojan sairastellessa. Toisinaan mummot ottivat pojan yökylään jotta sain edes yhden yön nukkua. Rahallista tukea saatiin toisinaan miehen vanhemmilta. Koulussa oli pari hyvää opiskelijatoveria jotka ottivat mulle kaikki muistiinpanot ja ilmoittivat mitä koulussa oli tehty. Näin pysyin kärryillä.

Loppujen lopuksi ekasta vuodesta selvisin yllättävän hyvin arvosanoin (2-5). Kaksi kakkosta tuli kun menin tentteihin lukematta ja edelliset yöt valvottuina. Vaikka rankkaa välillä oli, niin positiiviset muistot ovat. Opiskelu oli mulle sitä tärkeää OMAA AIKAA. Nyt innolla odotan toisen vuoden alkua, motivaatio on kova. Toiveissa vain ettei poika sairastelisi yhtä paljoa.

Negatiivista oli ehkä se että olin niin erimaailmassa muiden opiskelijoiden kanssa. Meidän luokalla oli 60 opiskelijaa ja mä olin ainoa naimisissa/lapsellinen opiskelija. Hirveästi ei jaksanut kuunnella toisten baarisekoiluja ja itse piti välttää pojasta puhumista etteivät toiset kyllästy.

Nyt meillä on yritys käynnissä pikku-kakkosen suhteen. Koulua vielä jäljellä 2,5 vuotta.

 

Opiskelen amkssa ja vauva syntyi ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen viime keväänä. Sain hyvin opinnot vauhtiin ja nyt ajattelin tehdä opintoja hissukseen niin kauan kun hyvältä tuntuu (viikonloppu -ja nettiopintoja). Vauva ja opiskelu on varmasti usein hyvin sovitettavissa yhteen jos vain rahatilanne antaa myöden.

 

Aloitin opiskelut amkssa ku poika oli 8kk eli vuosi sitten nyt oon vielä yh.Mut ihan hyvin menny ja saa olla paljon enemmän pojan kanssa kun jos oisin töissä kun on välillä lyhyitä päiviä ja vapaita =)

 

Amk:ssa opiskelu ja lapsen hoidon yhdistäminen voi tosiaan olla melko rankkaa. Toista on yliopistossa. Saatuani esikoiseni aloin lukemaan hänen päiväuniaikanaan yliopiston pääsykokeisiin ja pääsin kuin pääsinkin sisälle. Luen kasvatustieteitä ja hoidan parivuotiasta tyttöämme kotona. Opiskelen siis pääasiassa etänä, mutta kuitenkin vauhdilla; tarkoituksenani on suorittaa viiden ja puolen vuoden opinnot neljässä vuodessa. Nyt olen puolessa välissä ja hyvältä näyttää.

Pikku kakkonenkin on toivotettu tervetulleeksi, koska minulle on ensiarvoisen tärkeää, että saan hoitaa lapseni kotona mahdollisimman pitkään, ainakin kolmivuotiaiksi. Silti minulle on tärkeää, että voin suorittaa opintojani samalla ja pääsen työelämään heti valmistuttuani. Silloin myös lapset ovat sopivan ikäisiä hoitoon

Välttämättöminä läsnäolopäivinä, joita minulla on korkeintaan yksi viikossa, tyttöä hoitaa mieheni tai mummu työajoista riippuen. Muuten hoidan tytön itse kotona ja teen koulutehtäviä päikkäriaikoina ja myös joskus iltaisin tai viikonloppuisin. En koe tätä järjestelyä rankkana, päinvastoin: saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla =) Toisaalta olen nopea oppimaan ja kirjoittamistehtävät hoituvat nopeasti. Kaikille tämäkään ei välttämättä ole toimiva ratkaisu, mutta omasta mielestäni yliopiston ja lasten kotihoidon järjestäminen on melko vaivatonta. Yliopisto on todella joustava ja siellä ainoastaan opiskelija itse määrittää mitä ja milloin opiskelee. Osan sivuaineista teen avoimeen yliopistoon, jolloin luennot ovat iltaisin. Suurin osa on kuitenkin etätehtäviä ja opiskelen 90 prosenttisesti kotoa käsin.

Taizi: ala lukemaan erkkapedaa avoimessa jo nyt! Saat korvattua ne opintosi myöhemmin kun pääset sisälle. Voit lukea myös avoimen kautta valmiiksi jo sivuaineet. Tämä lyhentää hurjasti opiskeluvuosiasi kun pääset tutkinto-opiskeliaksi. Ystäväni on opiskellut avoimessa jo neljä vuotta ja hänellä on enää syventävät opinnot jäljellä kun hän joskus pääsee hakemalleen alalle.

 

\

Mie haluan kyllä nähä sen poppoon, jolla nuo tukirahat piisaa elämiseen! En omasta mielestäni ole megatuhlaaja, mutta menot on kyllä sitä luokkaa, että töissä pitää opintojen ja lasten hoidon ohessa olla molempien vanhempien. Ehkä se on siitä kiinni mihin itsensä totuttaa. Ensimmäisenä opiskeluvuotena en tehnyt mitään töitä, mutta viisi seuraavaa olen tehnyt. Eli meillä ei 300 riittäisi edes joka kuukauden ruokiin, saati sitten auto ja muut kuukausittaiset perusmenot Mukavaa saada samalla säästöjäkin lyhyellä tähtäimellä pieniä lomamatkoja varten ja pitkällä tähtäimellä asuntoa ja parempaa autoa varten.

Siitähän se riippuu, mihin on tottunut. =)
Me ollaan eletty myös todella pienillä rahoilla, kun mies oli työttömänä ja minä pelkällä opintotuella. Silloin kylläkin saatiin täysi asumistuki, ei mennyt päivähoitomaksua ja pelkästään minun koulumatkojen bensat. Se vaan tuppaa menemään niin, että mitä suuremmat tulot sen isommat menot. Noista ajoista tulot on nousseet varmaan kolminkertaisesti, ellei enemmän mutta eipä sitä rahaa tunnu juurikaan enempää olevan. Nyt maksetaan vuokra + muut asumiskustannukset itse, päivähoitomaksut ja on pakko omistaa 2 autoa. :/
Bensoihin menee n. 300 euroa / kk + kaikkiin vakuutuksiin n. 150 euroa / kk.

 

Heippa, joo mä alotin viime viikolla avoimen ja luen just erkkapedaa...

Millasilla papereilla menit/pääsit yliopistoon?Mulla aika huonot paperit..

 

Mä opiskelen lähihoitajaksi ja opinnot keskeytän kevät lukukaudeksi tossa 22.12.2006 alkaen kouluun palaan 15.08.2007 lapsi on silloin ehkä 8 kk:n mutta tiedän sen jotta opiskelen loppuun on mun sinne kouluun palattava todella nopeasti!!

mies jää lapsen kanssa kotiin muutomaksi kuukaudeksi ja sitten hänet laitetaan tarhaan!

 

Kannattaa kyllä miettiä asiaa tarkoin joka puolelta. Kaikki lapset ei nuku pitkiä päiväunia, joten niiden aikana ei välttämättä ehdi opiskelemaan. Öisinkään ne ei kaikki nuku, etkä nuku silloin sinäkään, ja päivällä ei sitten edes mitään älyllistä pysty tekemään. Tukiverkkoa olisi hyvä olla lähistöllä reilusti monestakin syystä ja kannattaa myös tosiaan miettiä, että miten ne rahat riittää.

 

:attn:

 

Olen neljännen vuoden opiskelija ja vauvakuumeessa oon ollut jo pitkään. Ollaan oltu vuos naimisissa, meillä on kissa ja koira ja nyt just ostettiin asunto ja ostetaan auto. Joten mukavasti elämä on jo opiskeluaikana edennyt. Itseäni olen koittanut toppuutella vauvayrityksen kanssa mahdollisimman kauan, sillä mitä pidemmällä opinnot on ja mitä enemmän työkokemusta on kun vauva tulee, sitä helpompaa. Toisaalta pelkään lapsettomuutta, enkä haluis odottaa 30 vuotiaaksi asti ennen lasten yritystä, koska se on mun elämässä todella tärkeä asia ja hedelmällisyys laskee jo n. 25 ikävuodesta lähtien! Oon nyt 24, joten lykkäystä voi kyllä pari vuotta harrastaa ilman sen suurempia lapsettomuusriskejä...

Kannattaa ottaa kuitenkin hyvin selvää opiskeluasioista eikä luottaa huhupuheisiin. Saman yliopiston saman tiedekunnan sisällä voi oppiaineiden välillä olla huomattavia eroja läsnäolopakoissa ja joustavuudessa! Itse suosittelisin että jos opinnot on vakavasti mielessä, pyrkisi opiskelupaikkaan ja aikaisintaan kun opinnot alkaa jättäisi ehkäisyn pois. Silloin ois yks stressitekijä vähemmän kun opiskelupaikka olis olemassa, ja sekin helpottais jos sen ekan vuoden ajan ehtii sopeutua opiskelurytmiin yms.

Olen myös miettinyt asiaa omalla kohdallani niin, haluanko saada lapsen saadakseni jotain vai voidakseni antaa jotain. Tottakai varmasti molempia, mutta vauvan kanssa oma etu on asetettava sivuun lapsen edun tieltä. Monilta opiskelu ja äitiys hoituu samanaikaisesti, mutta mieti omaa kapasiteettiasi "worst case scenario"ssa, jos lapsi sairastaa paljon, et saa nukuttua, rahapula vaivaa - harrastukset ja muut sosiaaliset suhteet voinee aika lailla unohtaa jo kättelyssä. Lapsi kasvaa nopeasti eikä menetettyä aikaa saa takaisin, jos äitiysrahalla turvatun oikeutensa olla vain ja ainoastaan äitinä 9kk ajan antaa pois opintojen edistymisen takia ja vauva on milloin kenenkin hoidettavana ja kun äiti hoitaa hän ei voi antaa parastaan kun on antanut sen jo opinnoille!

Suosittelen romaania "Ruuhkavuosi" jossa päähenkilö vetää itsensä burn outiin vauvan syntymän jälkeen yrittäessään vääntää gradua hillittömällä tahdilla kun mies vielä rakentaa taloa... siinä on sitä pahimman skenaarion tunnelmaa, josta voi miettiä mitä itse priorisoisi ja kuinka voisi välttää vastaavan kaaoksen...

Onneksi asioilla on kuitenkin taipumusta järjestyä! Saa nähdä kauanko oikeesti enää maltetaan lykätä, jos nyt ees kämpän valmistumiseen asti

 

Jepulis, jos mä olisin suorittanu amiksen ja olisin töissä ni varmaa oltais ehkäsy jo pois jätetty..Mutta kai sitä vois tosiaan hiukan vanhempikin olla ja kun haavenaa on yliopistoopiskelu...Joo se on ihan varmaa että jos ei vahinkoa satu ni kyllä mä ensin haluan sisälle sinne yliopistoon ja aloittaa opiskelut...Rankkaa se varmastikkin tulee olemaan ja rahallisesti tiukkaa.Mutta toi mies käy töissä, et ei ainakaa kahta opiskelijaa..

 

Mmm, olis kai se helpompaa kun olis opinnot takana. Parempaa äitiysrahaakin saisi kun olisi kerennyt töitä tekemään. Mutta kun oon jo 25 ja vasta aloitan opiskelemaan... Opinnot kestää 3,5 amk:ssa. Siihen kun lisää vielä niitä töitä niin olisin 29-30 ennen kuin voisimme jättää ehkäisyn pois. Mistäs sen tietää, tulisinko raskaaksi? Siinäkin saattaisi vierähtää muutama vuosi... Huoh, toivoin aina olevani nuori äiti. Näinkö tässä nyt sit käy? Ja entä jos niitä lapsia ei enää tule?

 

siis 3,5v tietty

 

Mulle tuli ensimmäinen vauva kun olin opiskellut vuoden ammattikorkeakoulussa. Pelotti ja jännitti tosi paljon tulla takas kouluun ja mietein että onnistuuko opiskeleminen vauvan kanssa. Kyllä se onnistuu ja mulla lähti itse asiassa paremmin koulu käyntiin ja sain kaikki rästityöt tehtyä. Kotona sanoin että tarvitsen lukurauhaa ja onneksi mun mies ymmärsi sen ja antoi mun rauhassa lukea. Eli mies katsoi meidän pikku poikaa silloin kun olin lukemassa. Nyt olen saanut toisen lapsen ja palannut takaisin koulun penkille. Aluksi oli kans kaikenlaisia ajatuksia että mahtaako onnistua mutta hoitopaikka on hyvä ja enää olis jäljellä puolitoista vuotta opiskelua eli eiköhän se tästä taas lähde hyvin käyntiin. Kova ikävä on aina lapsia mutta lasten tekee hyvää olla hoidossa. Pääsee vanhempi poikakin leikkimään saman ikäisten kaverien kanssa.
Joten halusin sanoa että kyllä opiskelu onnistuu lasten kanssa kun vaan on niin päättänyt. Kyllä tämä joskus voi olla rankkaakin mutta sellaista elämä on. Kyllä niistä selviää.

 

Kivaa painostusta vaan isän puolelta tuli tänää ku puhuttii opiskelusta(sen vaimo opiskelee)et kuinka rankkaa olis jos olis pieniä lapsia..Ja muisti mainita ettei mitään järkeä hankkia lapsia opiskelujen aikana...Huoh...