paha uhmaikä, äiti taitaa seota..

Hei,

Miten kauan tällaista voi jatkua! Tänä aamuna meni totaalisesti hermo 2 vuotiaan uhmaikäisen kanssa. Tyttö aloitti aamun tutulla tavalla, temppuilemalla, ei halua pukea, ei halua syödä ja jos syö, sotkee ainakin tahallaan joka paikan, kaataa maitoa, valelee puurolla yms. yms.. tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin....

Aikaisemmin nämä asiat ovat menneet hienosti, on tosi näppärä lapsi ja kuulemma neuvolan mukaan ikäistään paljon kehittyneenpi tapaus. Puhua pälättää kaikki asiat hienosti, hoksaa asioita nopeasti ja on sosiaalinen, iloinen tyttö.

Nyt tämä uhma on tullut aika rankkana ja hermot siis menivät aamulla äidiltä. Sain kamalan raivarin, tärisin, huusin ja menin lopulta toiseen huoneeseen rauhottumaan..sama tuli uudestaan päivällä kun alkoi taas temppuilla syömisen kanssa ja sotkemaan tahallaan..mulla sumeni päässä ja meinasin hajottaa astioita, paiskoin niitä tiskialtaaseen ja huusin ja melkein kirosin ihan raivona, lopulta piti mennä hetkeksi rauhottumaan taas pois.. Tällaista ei ole ennen tullut, nyt mulla vain loppui pinna. Kyllä tyttö totteli sen jälkeen, oli niin kiltisti, että ei uskaltanut yhtään temppuilla, meni hienosti nukkumaan päiväunille.

Olisinkin kysynyt onko muille tullut yhtä kamalia raivareita uhmaikäisen kanssa, onko tämä normaalia? raivari vain tuli ja purin sen niin että kyllä pihisin ja puhisin, lapseen en kajoa tietenkään, mutta kyllä olen varmaan kamala näky pienen ihmisen silmin..kamala olo äitinä nyt..Ja kun tyttö on niin näpsä, että varmasti sanoo kun mummi tai vieraita tulee kylään, että äiti hermostui ja mitä sitten tapahtui...Ja kaiken lisäksi meillä oli ikkuna auki, että varmasti koko kylä kuuli tapauksen..Miettivät, että hullu akka tuollakin..

Mä pelkään jo nyt kun kohta loppuu kesäloma,miten tästä tällaisen uhmaikäisen kans selviää aamulla duuniin eihän sinne kerkeä, ellei vie väkisin lasta hoitoon, ... huh.. miten voi olla rassaavaa tämä elo välillä..kun isi on kotona on heti helpompaa tytön kanssa..

 

Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta jos ruokapöydässä venkoillaan, niin yhtenä vaihtoehtona on ensin varoittaa lasta, että jos touhu ei lopu, niin joutuu pois pöydästä. Jos venkoilu edelleen jaktuu, niin sitten vain lapsi nostetaan tuoliltaan pois. Meillä kun joutuu pöydästä pois, niin takaisin en ole ottanut ennen kuin seuraavalla ruokakerralla.

Kun alkaa pinna pettämään, niin mene suorilta sinne toiseen huoneeseen, sano vaikka lapselle että sinua kiukuttaa hänen temppuilunsa niin paljon, että sinun tarvii rauhoittua. Raivareita tulee varmasti olemaan vielä monta, koska meillä pahin uhmaus ja vastaan vänkääminen oli vasta tuossa kolmen-neljän vuoden tienoilla. Jaa, olihan sitä kahden vuoden iässäkin, mutta silloin jätin lapsen aina rauhoittumaan itsekseen ja sanoin, että äiti tulee pian takaisin katsomaan, oletko rauhoittunut. En sulkenut ovia ja kerroin, mihin huoneeseen olen menossa, joten lapsella ei ollut turvaton tunne. Syliin lasta oli ihan turha ottaa, koska touhu vain paheni. Joillekin lapsille syliin ottaminen helpottaa, mutta meillä vasta pahimman raivon mentyä ohi.

Se totisesti pelottaa, miten paljon raivoa voi tuntea oman lapsen temppuilujen vuoksi. Asiasta puhuminen kuitenkin helpottaa, koska meitä on ihan varmasti lukemattomia. Ajan kanssa oppii oman lapsen kanssa sopivat keinot.

 

Meillä on uhma vasta alkutaipaleella, laps vajaa kaks. Mutta hermoja raastavaahan se on kun toinen vaan huutaa ja mikään ei käy. Multakin on pinna kiristyny monta kertaa, mut ei vielä katkennu. Nykyään kun laps raivoo mä yritän vaikka viimesillä voimillani ruveta tekemään jotain ihan hassua, tai puhumaan jotain ihan höpöjä. Yleensä raivoojaa rupee naurattamaan ja raivo voi unohtua. Ei tietenkään heti, kyllä se aina muistaa et "pahus, munhan piti huutaa", mutta kyllä tää välillä toimii tai ainakin raivo laantuu nopeemmin. Välillä ihan oikeesti oksettaa keksiä niitä temppuja, mut eihän se huutaminen ja huudattaminen kenenkään etu oo. Mulla on vielä kaks kuukautinen vauva hoidettavana, välillä tuntuu että on IHAN KAIKKI pelissä, et pärjää, mut aika aikaansa kutakin. Voimia kaikkien huutajien äideille =) .

 

Neuvoja tuossa jo tulikin, mutta jos lohduttaa niin mulla kävi tänään aivan samoin; raivo nousi pintaan ja sitten huusin ja itkin vielä päälle ja taisin jonkun tavarankin paiskata. Varmaan aika kamalaa lapsen mielestä. Muutama kerta näin totaalisesti mennyt överiksi.
Meidän likka lyö avarilla niin, että sattuu ja nipistelee. Nää saa mut bäkemään aina punaista, koska ne oikeesti sattuu! Sen lisäksi vielä muut temppuilut ja se, että iskä on ollut reissussa melkein pari viikkoa.
Anteeksi olen kyllä pyytänyt käytökseni jälkeen. Toivottavasti pieni ymmärtää anteeksipyyntöni.

 

onpas helpottavaa kuulla et muillakin uhmataan, ja muillakin pinnatiukalla. Minä oon joskus istahtanu lattialle itkemään kun yksi uhmaa, huusholli sekasotkussa jne. jotenkin vain tuntunu et kaikki kaatuu päälle. Karjunu oon joskus, ja aika lujasti napannu muksusta kiinni useasti, kun oon kantanu sen esim. huutavana kaupasta ulos jne. Siis meidän tyttöön kun ei sais raivon sattuessa koskea kun se alkaa vääntelehtiin, ja jos en pidä tosi lujasti kiinni, niin esim vääntää itsensä irti otteesta ja tippuu. Meillä suurimmat huudot on yleensä kun pitäis laittaa nukkumaan, sekä illalla että päikkäreiden aikaan. Tosin kyllä muulloinkin. Ja pimu on 2v 3kk.

 

Kyllä lapsi ymmärtää anteeksipyynnön ja mikä onkaan parempi malli kuin pyytää itse anteeksi huonon käytöken jälkeen.

 

joo täällä myös on napsunut useammankin kerran. Ääntä tulee käytettyä aika reippaasti ja yhden astian sain kerran hajalle. en kans tajua, mistä se sit lopulta lähtee. pahimmat syntyvät just siitä että näkee toisen tahallaan, nauraen koettelevan äidin hermoja. kyllä ne tietää

morkkikset on kans pahat ja oon yrittänyt tehdä suunnanmuutoksia, uskon että osittain oon onnistunutkin, mutta toisaalta oma luonto on kans sen verran tulinen että ei pysty kaikkee hillitsemään. ja tytöstä näyttää tulevan samanlainen... sekä perimä että opittu tulee nyt tätä oikein sopivasti

 

Meillä on auttanut tuohon tahallaan ruokapöydässä sotkemiseen se, että en kertakaikkiaan reagoi mitenkään. Siivoan hiljaa sotkut pois tai otan lapselta esim, mukin kokonaan pois, jos se ei pysy kerran pystyssä. Mitä enemmän kielsin, toruin ja hermostuin, sitä enemmän tenava intoutui sotkemaan. Jos itse syöminen menee sotkemiseksi ja leikiksi, nappaan lautasen pois, muksulle kirja nenän eteen ja sitten vaan syötän lasta.... jos sattuu syömään. :\| Näillä uhmaikäisillä tuntuu olevan joku ihme anturi, jolla ne huomaa heti, kun äidillä on lyhytpinnainen päivä ja juuri silloin pitää koittaa koko temppuarsenaali. Vaan autas, kun olet päättänyt olla oikea lehmänhermoinen viilipytty, niin sitten ei näjdä puoliakaan parhaista raivareista. Ole näiden kanssa nyt sitten, kun ite taantuu ihan samalle tasolle. :headwall:

 

Meidän neiti on 2v 3kk. Ja että onko joskus päässäni naksahtanut. ON!!!!!!!
Meidän ongelma on siinä, että likka tekee kaiken toisin kuin pyydettään tai käsketään. Ja pahinta on se, että hän kostaa mulle hakkaamalla 4v veljeään niin, että toinen ei pääse karkuun.

Tämä 2 v muksu jättää jälkeensä naarmuja, mustelmia ja verta!!!
Potalla hän käy salaa ja ihan onnisteneesti, mutta kun erehdyn muistuttamaan pissalla käymisestä, niin hän kieltäytyy menemästä ja viiden minuutin päästä tekee kaiken sinne, missä on sillä hetkellä.
Net joudun pitämään hänelle vaippa, vaikka tiedän että hän on ihan kypsä ja kykeneväinen olemaan kuiva. Kaikki johtuu vain siitä, että hänen on pakko tehdä kaiken päin vastoin.

meillä on kokeiltu jäähyjä tuolilla tai nurkassa, sen lisäksi juttelua, juttelua, juttelua... ja loppujen lopuksi olen ottanut tukasta kiinni ja antanut luunappia.


Tässähän on tehty sitä, mitä ei ikinä saisi tehdä, eli on asetuttu lapsen tasolle.

Säälittä vain isoa veljeä, koska kaikki aika menee soskonsa kanssa tappelemiseen.

 

http://jkk.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_kiukkuaa_ja_uhmaa.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen

http://jkk.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/2-3vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy