Palstalaisille TOTUUDEN HETKI!! Oletko koskaan kurittanut lastasi fyysisesti?

Kuulostaa uuvuttavalta :|

Mutten siltikään voi hyväksyä sitä edes ajatuksen tasolla, että tällaista lasta lyötäisiin takaisin vanhempiensa toimesta.

Joskin ymmärrän, että jaksaminen on TOSI kovilla joskus.

Sitä se joskus kuule olikin, voit uskoa .
Mutta nyt on pitkään ollut hyvä hetki ja lapsella kasvussa semmoista "tasaista aikaa" jos voi sanoa.
Kirjoituksiani joku on lukenut miten lystää...Ei, meillä ei hakata lasta hakkaamisen ilosta tai mäjäytetä taio potkita kun hotsittaa.

MUTTA JOSKUS on äärimmäisiä tilanteita ollut ja TODELLA kovia kahnauksia, mutta niistäkin ollaan kunnialla selvitty ja yhdessä eteenpäin jatketaan.

Toivon nyt kumminkin, että tämä ketju olisi avannut muutaman ihmisen silmät, siihen että lapsia ON todella kovaluonteisia, itsepäisiä ja sisukkaita ja sitten niitä vähemmän sisukkaita sovittelijoita ja ONNEKSI ON. Sehän on juuri se suuri rikkaus, Ja se, että nämä pikkuluupäät ( ) ovat vanhemmilleen taatusti yhtä rakkaita kuin ne pikkusovittelijatkin .

Kiitokset kaikille antoisasta ajatustenvaihdosta, nyt tämän vieraan pitää painua pehkuihin .

 

Tämähän kertoo vaan siitä, että sinulla on vielä niin pienet lapset ja pienet murheet. helppo antaa tällaisia ohjeita, kun omat lapset ei vielä todellakaan ole aikuisia. Katsotaan, sitten kun lapsesi on muuttaneet kotoa, että minkälaisia tuli, ja miten niitä kasvatit.

Olenko antanut jollekkin ohjeita? En tietääkseni. Vastasin kysymykseen ja kerroin miten MEILLÄ toimitaan. En nää syytä miksi minun pitäisi jäädä paikoilleen ottamaan lapseni iskut vastaan tai antaa samalla mitalla takaisin. Järkevämpää antaa hänen purkaa kiukkunsa johonkin esineeseen.

Ja juu lapseni on vielä pieni, kuukauden päästä 2 vuotta mutta en jaksa uskoa että alkaisin häntä kurittamaan fyysisesti myöhemminkään ja se hänestä tuskin huonon ihmisen tekee.

2v on ihan eria asia uhmaiässä kuin esim. 4-5v, jotka ovat kaikista ärsyttävimmässä iässä.

Kai se on lapsesta kiinni, mun lapseni ovat olleet ärsyttävimmilllään siinä 6- 7- vuotiaina. Keskimmäinen elää sitä ikäkautta juuri nyt.

( tosin luulen että kaikki tämä on vasta alkusoittoa teini-iälle)

 

Sitä se joskus kuule olikin, voit uskoa .
Mutta nyt on pitkään ollut hyvä hetki ja lapsella kasvussa semmoista "tasaista aikaa" jos voi sanoa.
Kirjoituksiani joku on lukenut miten lystää...Ei, meillä ei hakata lasta hakkaamisen ilosta tai mäjäytetä taio potkita kun hotsittaa.

MUTTA JOSKUS on äärimmäisiä tilanteita ollut ja TODELLA kovia kahnauksia, mutta niistäkin ollaan kunnialla selvitty ja yhdessä eteenpäin jatketaan.

Toivon nyt kumminkin, että tämä ketju olisi avannut muutaman ihmisen silmät, siihen että lapsia ON todella kovaluonteisia, itsepäisiä ja sisukkaita ja sitten niitä vähemmän sisukkaita sovittelijoita ja ONNEKSI ON. Sehän on juuri se suuri rikkaus, Ja se, että nämä pikkuluupäät ( ) ovat vanhemmilleen taatusti yhtä rakkaita kuin ne pikkusovittelijatkin .

Kiitokset kaikille antoisasta ajatustenvaihdosta, nyt tämän vieraan pitää painua pehkuihin .

Itse asiassa tämä oli aika antoisa keskustelu, joka antoi ajattelemisen aihetta. Kiitos sinulle siitä

Edelleenkään en sitä takaisin lyömistä pidä hyvänä asiana, mutta alan ymmärtää mikä on siihen aikoinaan johtanut.

Kauniita unia!

 

Todellinen elämä ei ole pumpulia, valitettavasti. Johan tästä ketjusta kävi sekin selväksi että Åbo välttelee niitä konfliktitilanteita lapsensa kanssa. Näinkö hyvä kasvattaja toimii, hissuttelee ja hyssyyttelee, keksii kaikenlaisia ratkaisuja, ettei vain tulisi konflikteja. Milloinkas tämä lapsi oppii sitten hallitsemaan nämä tilanteet, kun asiat ei menekään kuten on toivonut?

Välttelyllä tarkoitan sitä, etten vie esim. rättiväsynyttä lasta ruokakauppaan . En sitä, että hissuttelisin tai pyrkisin pitämään lapsen poissa tilanteista, jotka ovat normaalielämää. Tietenkään en tietoisesti lähde ärsyttämään lasta. Mitenkään pumpulissa en poikaa pidä.

Etpä tietenkään. Seli seli vaan sinullekin. Tahallaan en ärsytä minäkään, mutta esim. kauppaan mennään silloin kun mennään. Jos maito on loppu, niin mennään kaupan kautta kotiin, vaikka kaikki olis väsyneitä. Tuo just on sitä curling-vanhemmuutta, kun tasoitetaan lapsen tietä koko ajan, ettei vaan mitään ikävää sattuisi tai tulisi konflikteja.

 

Todellinen elämä ei ole pumpulia, valitettavasti. Johan tästä ketjusta kävi sekin selväksi että Åbo välttelee niitä konfliktitilanteita lapsensa kanssa. Näinkö hyvä kasvattaja toimii, hissuttelee ja hyssyyttelee, keksii kaikenlaisia ratkaisuja, ettei vain tulisi konflikteja. Milloinkas tämä lapsi oppii sitten hallitsemaan nämä tilanteet, kun asiat ei menekään kuten on toivonut?

Välttelyllä tarkoitan sitä, etten vie esim. rättiväsynyttä lasta ruokakauppaan . En sitä, että hissuttelisin tai pyrkisin pitämään lapsen poissa tilanteista, jotka ovat normaalielämää. Tietenkään en tietoisesti lähde ärsyttämään lasta. Mitenkään pumpulissa en poikaa pidä.

Etpä tietenkään. Seli seli vaan sinullekin. Tahallaan en ärsytä minäkään, mutta esim. kauppaan mennään silloin kun mennään. Jos maito on loppu, niin mennään kaupan kautta kotiin, vaikka kaikki olis väsyneitä. Tuo just on sitä curling-vanhemmuutta, kun tasoitetaan lapsen tietä koko ajan, ettei vaan mitään ikävää sattuisi tai tulisi konflikteja.

 

Todellinen elämä ei ole pumpulia, valitettavasti. Johan tästä ketjusta kävi sekin selväksi että Åbo välttelee niitä konfliktitilanteita lapsensa kanssa. Näinkö hyvä kasvattaja toimii, hissuttelee ja hyssyyttelee, keksii kaikenlaisia ratkaisuja, ettei vain tulisi konflikteja. Milloinkas tämä lapsi oppii sitten hallitsemaan nämä tilanteet, kun asiat ei menekään kuten on toivonut?

Välttelyllä tarkoitan sitä, etten vie esim. rättiväsynyttä lasta ruokakauppaan . En sitä, että hissuttelisin tai pyrkisin pitämään lapsen poissa tilanteista, jotka ovat normaalielämää. Tietenkään en tietoisesti lähde ärsyttämään lasta. Mitenkään pumpulissa en poikaa pidä.

Etpä tietenkään. Seli seli vaan sinullekin. Tahallaan en ärsytä minäkään, mutta esim. kauppaan mennään silloin kun mennään. Jos maito on loppu, niin mennään kaupan kautta kotiin, vaikka kaikki olis väsyneitä. Tuo just on sitä curling-vanhemmuutta, kun tasoitetaan lapsen tietä koko ajan, ettei vaan mitään ikävää sattuisi tai tulisi konflikteja.

minä miellän kyllä curling-vanhemmuuden vähän toisella tavoin.
Ei se, ettei raahaa väsynyttä lasta ruokakauppaan ( ellei se ole aivan välttämätöntä) ole mielestäni curling-vanhemmuutta.

 

Etpä tietenkään. Seli seli vaan sinullekin. Tahallaan en ärsytä minäkään, mutta esim. kauppaan mennään silloin kun mennään. Jos maito on loppu, niin mennään kaupan kautta kotiin, vaikka kaikki olis väsyneitä. Tuo just on sitä curling-vanhemmuutta, kun tasoitetaan lapsen tietä koko ajan, ettei vaan mitään ikävää sattuisi tai tulisi konflikteja.

Heh
Jokainen minut tunteva kyllä tietää, että vanhemmuudestani on curling-vanhemmuus kaukana.
Eikä kaapit ole koskaan päässeet niin tyhjiksi, että kauppaan on pakko lähteä just silloin, kun lapsi on väsynyt, itkuinen, ja kaipaa kovasti syliä.

 

Varmaankin siksi monilla nousee niskakarvat pystyyn, että nämä viisaimmat ovat aina näitä 6 kuukautisen lammasluonteisen Maaritin äitejä.
Ihmisiä, joilla ei TODELLAKAAN ole pienintäkään käsitystä kiivasluonteisesta lapsesta, lapsesta joka raivokohtauksen sattuessa päälle satuttaa tajuamatta omia voimiaan.

Se on todella mukavaa, että joillain on tasaisen rauhallisia lapsia. Mukavaahan se itsellekin olisi, jos kaikki lapset tottelisivat kerrasta, MUTTA SILTI en vaihtaisi lastani SINUN tai kenenkään muunkaan lapseen. Lapseni on minun lapseni juuri niine kaikkine raivostuttavine piirteineenkin. Raivostuttavan rakas .

Minä en pidä omia keinojani mitenkään kyseenalaisina tai kuten ilmaisit "pelkää, että keinommee toimia vaikeissa tilanteissa tulevat entistä kyseenalaisemmiksi".
Minä olen äärimmäisissä tilanteissa toiminut niinkuin meidän perheellemme ja meidän lapsemme tapauksessa on ollut parhaaksi.

Ja olen myös ihan sinut itseni kanssa. Yhtälailla voisin kääntää päälaelleen lausahduksesi; "Olette lukevinanne jokaisesta kirjoituksesta rivien välistä että joku arvostelee teidän kasvatustapaanne kun kertoo miten heillä toimitaan."

Yhtälailla te jotka ette ole koskaan ettekä ikinä ettekä missään tilanteessa joutuneet turvautumaan fyysisyyteen lapsen kasvatuksessa, olette rivien välistä lukevinanne, miten kaikki jotka ovat toisin toimineet kivittävät teidän periaatteenne.

Minullakaan ei ole tarvetta puolustella tai perustella toimintatapaani muille, koska tiedän sen olleen oikein. Paitsi tietysti nyt täällä palstalla olen perustellut, kun jotkut ovat perustelua pyytäneet.

Minun lapseni ei ole lammasluonteinen 6kk ikäinen vauva ja tuskinpa kovin monen muunkaan joka tähän ketjuun on osallistunut.

Kukaan ei ole kehottanut sinua vaihtamaan lastasi, vai onko?

Mä en ole missään kohden ollut lukevinani että joku arvostelee tapaani kasvattaa, mitä nyt muutamia naurunpyrskähdyksiä ja vähättelyä olen kohdannut tässäkin ketjussa mutta mitä sitten? Lähinnä huvittaa.

Ehkäpä "meillä" on tiedossa että jos lain sallimat keinot lapsen kasvatuksessa loppuvat apua saa kyllä jos ymmärtää sitä hakea. Meidät on luultavasti kasvatettu tiedostamaan rajamme ja hakemaan apua silloin kun siihen on tarvetta.

Mun veljeni oli oikeasti todella hankala lapsi ja nuori eikä häntä kuitenkaan kotona kuritettu, tilanteeseen haettiin apua ja se oli varmasti parempi keino kuin muutamien täällä käyttämät. Voimat olivat varmasti lopussa kaikilla niin koulussa, tarhassa kuin kotonakin mutta kukaan ei kuitenkaan nähnyt tarvetta käydä häneen käsiksi, miksiköhän.

Kotoa olen saanut mallin että fyysinen kuritus ei ole ratkaisu eikä avun hakeminen ole häpeä ja sitä aion toteuttaa, tulipa lapsestani kuinka temperamenttinen tahansa häneen en kajoa (eikä kajoa kukaan muukaan) missään tilanteessa.

Ja täysin turhaa on vähättelysi, sä et voi tietää kenenkään muun tilanteesta mitään, et voi tietää onko heillä vaikeampi lapsi kuin sinulla jne. Yritä hyväksyä se että toisilla on enemmän itsehillintää, halua toteuttaa pehmeämpää kasvatusmallia joka toimii.

Jos olisit sinut kasvatustapasi kanssa et todellakaan kimmastuisi tuolla tavalla kuin nyt vaan kestäisit arvostelun valitsemallasi tiellä.

Joku jo tämän linkkasikin, suosittelen oikeasti tutustumaan ja pohtimaan uudelleen valintojasi http://www.alalyolasta.fi/

 

Tämähän kertoo vaan siitä, että sinulla on vielä niin pienet lapset ja pienet murheet. helppo antaa tällaisia ohjeita, kun omat lapset ei vielä todellakaan ole aikuisia. Katsotaan, sitten kun lapsesi on muuttaneet kotoa, että minkälaisia tuli, ja miten niitä kasvatit.

Olenko antanut jollekkin ohjeita? En tietääkseni. Vastasin kysymykseen ja kerroin miten MEILLÄ toimitaan. En nää syytä miksi minun pitäisi jäädä paikoilleen ottamaan lapseni iskut vastaan tai antaa samalla mitalla takaisin. Järkevämpää antaa hänen purkaa kiukkunsa johonkin esineeseen.

Ja juu lapseni on vielä pieni, kuukauden päästä 2 vuotta mutta en jaksa uskoa että alkaisin häntä kurittamaan fyysisesti myöhemminkään ja se hänestä tuskin huonon ihmisen tekee.

2v on ihan eria asia uhmaiässä kuin esim. 4-5v, jotka ovat kaikista ärsyttävimmässä iässä.

Mulla luultavasti on etuna se että olen oikeasti joutunut opettelemaan itsehillintää jo ennen kuin lapsen sain joten ei tee tiukkaa välttää kovia otteita lapsenkaan kanssa. Tilanteen pystyy ratkaisemaan toisellakin tavalla ja jos ei pysty niin silloin tarvitsee apua jotta oppii ratkaisemaan vaikeat tilanteet toisella tavalla.

 

Mulla luultavasti on etuna se että olen oikeasti joutunut opettelemaan itsehillintää jo ennen kuin lapsen sain joten ei tee tiukkaa välttää kovia otteita lapsenkaan kanssa. Tilanteen pystyy ratkaisemaan toisellakin tavalla ja jos ei pysty niin silloin tarvitsee apua jotta oppii ratkaisemaan vaikeat tilanteet toisella tavalla.

Minä taas ajattelen niin että vaikka olisin kunnialla selvinnyt neljän lapsen uhmista niin tästä viidennestä voi tulla täys piru, omat hormonit voi vaihdella ja parisuhteen alamäki voi saada minussa aikaan vaikka mitä piirteitä, joita en haluaisi nähdä.
Siksi en ole yhtään ehdoton näissä asioissa, nyt menee hyvin, mutta en tiedä missä ollaan vuoden päästä. Kaikki ihmiset tässä 7-hengen perheessä muuttuvat ja jo yhden ihmisen vaikeudet voivat muuttaa sitä perheen sisäistä dynamiikkaa paljonkin. Eli ainakin minun itsehillintä ja nämä lehmän hermot ovat peräisin elämäni nykyisestä tilanteesta, mutta eivät välttämättä seuraa minua tilanteiden muuttuessa =)

 

Todellinen elämä ei ole pumpulia, valitettavasti. Johan tästä ketjusta kävi sekin selväksi että Åbo välttelee niitä konfliktitilanteita lapsensa kanssa. Näinkö hyvä kasvattaja toimii, hissuttelee ja hyssyyttelee, keksii kaikenlaisia ratkaisuja, ettei vain tulisi konflikteja. Milloinkas tämä lapsi oppii sitten hallitsemaan nämä tilanteet, kun asiat ei menekään kuten on toivonut?

Välttelyllä tarkoitan sitä, etten vie esim. rättiväsynyttä lasta ruokakauppaan . En sitä, että hissuttelisin tai pyrkisin pitämään lapsen poissa tilanteista, jotka ovat normaalielämää. Tietenkään en tietoisesti lähde ärsyttämään lasta. Mitenkään pumpulissa en poikaa pidä.

Etpä tietenkään. Seli seli vaan sinullekin. Tahallaan en ärsytä minäkään, mutta esim. kauppaan mennään silloin kun mennään. Jos maito on loppu, niin mennään kaupan kautta kotiin, vaikka kaikki olis väsyneitä. Tuo just on sitä curling-vanhemmuutta, kun tasoitetaan lapsen tietä koko ajan, ettei vaan mitään ikävää sattuisi tai tulisi konflikteja.

heh, mä kerran jossain kauppakeskustelussa kommentoin että kun oon niin paljon kaksin mun lapsen kans, niin mun on pakko ottaa se kauppaan mukaan aina. Ja joskus se sitten väsyneenä raivoaa siellä ihan hillittömästi. Johan satoi paskaa niskaan, "olisit jääny kotiin, miks viet väsyneen lapsen kauppaan...."

 

Mulla luultavasti on etuna se että olen oikeasti joutunut opettelemaan itsehillintää jo ennen kuin lapsen sain joten ei tee tiukkaa välttää kovia otteita lapsenkaan kanssa. Tilanteen pystyy ratkaisemaan toisellakin tavalla ja jos ei pysty niin silloin tarvitsee apua jotta oppii ratkaisemaan vaikeat tilanteet toisella tavalla.

Minä taas ajattelen niin että vaikka olisin kunnialla selvinnyt neljän lapsen uhmista niin tästä viidennestä voi tulla täys piru, omat hormonit voi vaihdella ja parisuhteen alamäki voi saada minussa aikaan vaikka mitä piirteitä, joita en haluaisi nähdä.
Siksi en ole yhtään ehdoton näissä asioissa, nyt menee hyvin, mutta en tiedä missä ollaan vuoden päästä. Kaikki ihmiset tässä 7-hengen perheessä muuttuvat ja jo yhden ihmisen vaikeudet voivat muuttaa sitä perheen sisäistä dynamiikkaa paljonkin. Eli ainakin minun itsehillintä ja nämä lehmän hermot ovat peräisin elämäni nykyisestä tilanteesta, mutta eivät välttämättä seuraa minua tilanteiden muuttuessa =)

Totta mutta uskon kuitenkin että jos lähtökohtaisesti kasvatusasiat on hallinnassa niin tuskin kuitenkaan tilanteen muuttuessa lähtee eri linjalle kun voimat loppuvat tms.?

Siis että jos nyt onnistut hoitamaan kasvatuksen pehmeämmin tuskin turvaudut myöhemminkään fyysiseen kuritukseen tietoisesti?

Vahinko voi käydä, se on inhimillistä ja eri asia kuin tietoinen valinta.

 

Totta mutta uskon kuitenkin että jos lähtökohtaisesti kasvatusasiat on hallinnassa niin tuskin kuitenkaan tilanteen muuttuessa lähtee eri linjalle kun voimat loppuvat tms.?

Siis että jos nyt onnistut hoitamaan kasvatuksen pehmeämmin tuskin turvaudut myöhemminkään fyysiseen kuritukseen tietoisesti?

Vahinko voi käydä, se on inhimillistä ja eri asia kuin tietoinen valinta.

Toivotaan ainakin että se menee näin =) Mutta usein tulee ajateltua että enhän minä tosiaankaan tiedä jonkun mielipiteen omaavasta ihmisestä mitään, en hänen kasvatustaan, elämäntyyliään tai sitä piiriä jossa hän elää. Jos esimerkiksi ihmisellä ei ole paljoa seuraa vanhemmista, jotka myös kasvattaisivat samanikäisiä lapsia ja hän vain lukee näitä palstoja niin ehkä pakostakin menee väärille raiteille. Siksi se sosiaalisten verkostojen katoaminen on niin surullista. Vähän sama asia kuin se että ihminen hiljenee jos parisuhteessa menee huonosti vaikka juuri silloin pitäisi uskaltaa avata suunsa ja etsiä apua, sama juttu lasten kasvatuksessa :/

 

Kotilehmä; miksi sun nikki on Kotilehmä?

 

Minä EN oikein tajua, mikä on tälläisten kyselyjen tarkoitus? Sillä jos olet jotenkin kurittanut lastasi, olet tehnyt lasta kohtaan väärin. Jos et ole, tai "kuritus" on ollut vain terävää kehoitusluontoista, olet hyvä ihminen....

Lasta PITÄÄ kasvattaa, se EI ole aina helppoa, siihen liittyy karvaitakin tunteita/kokemuksia. KUKAAN ei ole huono vanhempi siksi, että on joskus esim. tukistanut. Minulle ns huono vanhempi on ennemmin se, joka ei ole läsnä lapselleen, ei edes kurittamalla (mikä sana).
No, ap ei väittänytkään, että (kova) kurittaminen olisi huonoa vanhemmuutta, mutta minä nyt vedin asiaa vähän vierestä

Itse olen kovin vajavainen vanhempi, moneen virheeseen syyllistynyt, mutta aina olen koittanut olla läsnä lapsilleni. Ei vanhemmuus tee ihmisestä mitään ns ihmeolentoa, se vain saa tajuamaan oman itsensä riittämättömyyden, mutta samalla myös sen, että se mikä henkisesti sattuu, se on suurinta rikkautta. Sillä mikä sattuu enemmän kuin vanhempana oleminen, sillä se tosiaan TUNTUU.

 

Kotilehmä; miksi sun nikki on Kotilehmä?

Minä pidän lehmistä, mulla on paljon sellaisia mustavalkoisia maskotteja ja aina joku kaveri ostaa niitä lisää. Ja kun olen kotiäitinä ja imettänyt jatkuvasti, niin mieskin on omaksi lehmäksi alkanut puhuttelemaan Mutta siis kaikella rakkaudella vaan :heart:

 

Kotilehmä; miksi sun nikki on Kotilehmä?

Minä pidän lehmistä, mulla on paljon sellaisia mustavalkoisia maskotteja ja aina joku kaveri ostaa niitä lisää. Ja kun olen kotiäitinä ja imettänyt jatkuvasti, niin mieskin on omaksi lehmäksi alkanut puhuttelemaan Mutta siis kaikella rakkaudella vaan :heart:

Ok
Lehmät on ihania kyllä.

 

Toivotaan ainakin että se menee näin =) Mutta usein tulee ajateltua että enhän minä tosiaankaan tiedä jonkun mielipiteen omaavasta ihmisestä mitään, en hänen kasvatustaan, elämäntyyliään tai sitä piiriä jossa hän elää. Jos esimerkiksi ihmisellä ei ole paljoa seuraa vanhemmista, jotka myös kasvattaisivat samanikäisiä lapsia ja hän vain lukee näitä palstoja niin ehkä pakostakin menee väärille raiteille. Siksi se sosiaalisten verkostojen katoaminen on niin surullista. Vähän sama asia kuin se että ihminen hiljenee jos parisuhteessa menee huonosti vaikka juuri silloin pitäisi uskaltaa avata suunsa ja etsiä apua, sama juttu lasten kasvatuksessa :/

Totta

 

Niin, ja vielä lisäisin tähän ehdottoman totuuden; tulkaa ensin meille, ja sanokaa sitten, ettei ns kuritusta tarvita: Toisten muksuja ON niin pirun helppo kasvattaa. Pitäisi omata kyky mennä toisten elämään, että voisi ns käydä kyseenalaistamaan joskus koviltakin näyttäviä kasvatuskeinoja (en tarkoita hakkaamista). KELLÄ tämän palstan mammalla on se kyky? EI minulla ainakaan. ENKÄ usko muillakaan olevan. Vaikka eihän se kurituksen tarpeellisuus liitykään alkuperäiseen kysymykseen, mutta kytkeytyy silti B)

 

Etpä tietenkään. Seli seli vaan sinullekin. Tahallaan en ärsytä minäkään, mutta esim. kauppaan mennään silloin kun mennään. Jos maito on loppu, niin mennään kaupan kautta kotiin, vaikka kaikki olis väsyneitä. Tuo just on sitä curling-vanhemmuutta, kun tasoitetaan lapsen tietä koko ajan, ettei vaan mitään ikävää sattuisi tai tulisi konflikteja.

Heh
Jokainen minut tunteva kyllä tietää, että vanhemmuudestani on curling-vanhemmuus kaukana.
Eikä kaapit ole koskaan päässeet niin tyhjiksi, että kauppaan on pakko lähteä just silloin, kun lapsi on väsynyt, itkuinen, ja kaipaa kovasti syliä.

Ai niin, et luonnollisestikaan käy töissä. Minun arkeen kun kuuluu pitkät työpäivät joiden päätteeksi käydään joskus kaupassa, vaikka harvemmin isommilla ostoksilla, mutta pakko on kaappeja täytellä viikon aikana ainakin kertaalleen. Se ei minun mielestäni tee minusta yhtään huonoa vanhempaa, varsinkin kun lapseni ei siitä näytä kärsivän. Tämä ei ole meille syy konfliktiin, vaikkei lapsi saa kaupassa napostella omia eväitäänkään, tai ei saa karkkia tai jotain muuta herkkua, niin maidon hakeminen onnistuu helposti.

Lapseni saa sitä syliä päivittäin ja usein, muttei rangaistukseksi, vaan itse hakeutuu ja joskus saatan pyytää. Nippuria ei tule usein, ehkä kerran tai kaksi puoleen vuoteen menee tilanne niin pitkälle, eikä sana tai jäähy tehoa, että silloin tulee, muttei kovaa. Sen verran että pysähtyy ja ymmärtää että nyt on tosi kyseessä ja täytyy totella, mennä jäähylle tai muuta.

 

Ai niin, et luonnollisestikaan käy töissä. Minun arkeen kun kuuluu pitkät työpäivät joiden päätteeksi käydään joskus kaupassa, vaikka harvemmin isommilla ostoksilla, mutta pakko on kaappeja täytellä viikon aikana ainakin kertaalleen. Se ei minun mielestäni tee minusta yhtään huonoa vanhempaa, varsinkin kun lapseni ei siitä näytä kärsivän. Tämä ei ole meille syy konfliktiin, vaikkei lapsi saa kaupassa napostella omia eväitäänkään, tai ei saa karkkia tai jotain muuta herkkua, niin maidon hakeminen onnistuu helposti.

Lapseni saa sitä syliä päivittäin ja usein, muttei rangaistukseksi, vaan itse hakeutuu ja joskus saatan pyytää. Nippuria ei tule usein, ehkä kerran tai kaksi puoleen vuoteen menee tilanne niin pitkälle, eikä sana tai jäähy tehoa, että silloin tulee, muttei kovaa. Sen verran että pysähtyy ja ymmärtää että nyt on tosi kyseessä ja täytyy totella, mennä jäähylle tai muuta.

Minä opiskelen, joten minun arkeeni kuuluu koulupäivät, etäpäivät ja harjoittelujaksot. Harjoittelussa on pitkiäkin päiviä, koulupäivätkin voivat joskus kestää kello 18 asti. Kesällä olin töissä.

Mutten näe syytä sille, että minun pitäisi päästää kaapit ihan tyhjiksi . Kaupassa käyn yleensä kotimatkalla koulusta tullessani. Se on meillä tapana.

Minä tiedän, että tietyssä mielentilassa lapseni kärsisi siitä, että raahaisin hänet kauppaan sen sijaan että antaisin hänelle sitä mitä hän tarvitsee päästääkseen pahasta olostaan yli. Silloin emme lähde kauppaan. Muutoin voimme kyllä mennä, jos siltä tuntuu. Käymmekin paljon shoppailemassa.

 

Minusta esim. tuon 3-vuotiaan kiukuttelu on paljon helpompi kestää silloin kun hän ei ole nukkunut päiväunia, tiedän miksi hän on herkkä. Kyllä lapsillakin on syitä siihen omaan käytökseen ja minusta se on hyvä vaan jos vanhempi välttää niitä tilanteita joissa tietää tulevan ongelmia. Ei se kolmevuotias aina ole niin pieni vaan kasvaa ja kehittyy. Kun oppii lukemaan lastaan, niin se on loistava taito. Jos meidän 3v nukahtaa autoon niin minä tiedän jo miten hänet pitää herättää ja miten ei, ehkä se on sitten curlinkia että en nosta häntä lumihankeen kiukuttelemaan vaan kannan sisälle

 

Multa taas vietiin lapset, enkä edes koe niitä ärsyttäviksi. Rauhallinen käytös koetaan niin, ettei muka pärjää lasten kanssa, mutta osaan olla tiukkakin, en vain ole sitä "yleisön edessä".

 

Minusta esim. tuon 3-vuotiaan kiukuttelu on paljon helpompi kestää silloin kun hän ei ole nukkunut päiväunia, tiedän miksi hän on herkkä. Kyllä lapsillakin on syitä siihen omaan käytökseen ja minusta se on hyvä vaan jos vanhempi välttää niitä tilanteita joissa tietää tulevan ongelmia. Ei se kolmevuotias aina ole niin pieni vaan kasvaa ja kehittyy. Kun oppii lukemaan lastaan, niin se on loistava taito. Jos meidän 3v nukahtaa autoon niin minä tiedän jo miten hänet pitää herättää ja miten ei, ehkä se on sitten curlinkia että en nosta häntä lumihankeen kiukuttelemaan vaan kannan sisälle

Juuri näin!

 

Niin, ja vielä lisäisin tähän ehdottoman totuuden; tulkaa ensin meille, ja sanokaa sitten, ettei ns kuritusta tarvita: Toisten muksuja ON niin pirun helppo kasvattaa. Pitäisi omata kyky mennä toisten elämään, että voisi ns käydä kyseenalaistamaan joskus koviltakin näyttäviä kasvatuskeinoja (en tarkoita hakkaamista). KELLÄ tämän mamman palstalla on se kyky? EI minulla ainakaan. ENKÄ usko muillakaan olevan. Vaikka eihän se kurituksen tarpeellisuus liitykään alkuperäiseen kysymykseen, mutta kytkeytyy silti B)

Mitä ovat kovilta näyttävät kasvatuskeinot?