Lempiviola :hug: ja tsemppiä jatkoon.
Melinda, onnittelut hienoista lukemista. Nyt vaan optimismi kehiin ja positiiviset ajatukset päälle!
Kaikille piinailijoille jaksuja viimeisiin päiviin ja tosiaan, digitestien puolesta rummutan minäkin; ei tarvi niitä viivoja tuijotella silmät sirrillään.
Esikoinen meilläkin sai alkunsa 1. ivf:n tuoresiirrosta. Nämä kaksi raskautta ovat samaisen ivf:n PAS:eista. Seuraava hoito on siis mun 2. ivf.
Mulla oli lauantai aika ikävä päivä, kun alkion "synnytyksen" aika koitti. En ollut tajunnut, että keskenmenossakin tulee ihan kunnon synnytyssupistukset! Täällä konttailin tuskissani lattialla, kunnes yhden supistuksen myötä tuntui sellanen "rats" ja sitten nesteet pullahtivat ulos. Kivut loppuivat heti siihen, mutta valitettavasti alkoi sitten taas se tuttu (keskeytyksen jälkeen kahdesti koettu) verenvuoto. Istuin vain pöntöllä, koska yösidekin tulvi yli alle minuutissa... Otin kuitenkin tilanteen rauhallisesti, koska edellisilläkin kerroilla vuoto loppui itsestään noin puolessa tunnissa. Soittelin siinä päivystykseen ja neuvoteltiin asioista. Kun vuoto oli jatkunut kolme varttia, päätin, että aletaan suunnittelemaan lähtöä päivystykseen. Mies alkoi pakata esikoista autoon ja toi mulle lapsen vaippoja . Lähdettiin ajamaan, kun vuoto oli jatkunut noin tunnin. Puolessa välissä matkaa totesin miehelle, että nyt mulla on tosi huono olo. Seuraava havainto oli, että mies ravistelee mua olkapäästä ja huutaa mun nimeä.. Oli sitten taju mennyt. Soitti sitten sairaalaan, että tuokaa jotain paareja tms., koska vaimo ei pysty kyllä kävellen tulemaan. Sairaalan risteyksessä alkoi taas näkökenttä mennä valkoiseksi, mutta pysyin kuitenkin tajuissani. Sit mut kärrättiin päivystyspolille ja laitettiin tippaan, ja mulla oli heti parempi olo, kun pääsin makuuasentoon. Vuotokin siellä loppui jo ennen kuin pääsin ultraan. Mitään erityistä ei lääkäri todennut, jäin sitten loppuillaks tarkkailuun ja pääsin onneksi kotiin yöksi. Olis kai sitä tästäkin hommasta voinu vähän vähemmällä päästä...
Tänään sitten lopulta (pitkät oli pääsiäispyhät arkea odotellessa) pääsin soittamaan lapsettomuusklinikalle, jossa onneksi sain puhua EMPAATTISEN hoitajan kanssa (pelkäsin ihan tosissani, että joudun puheisiin sen yhden töksäyttelijän kanssa, joka on aiemmin järkyttänyt mua epäystävällisyydellään). Mulle sovittiin kontrolli kolmen viikon päähän, ja silloin sitten suunnitellaan seuraava hoito. Ei oo vaan mitään käryä, että tuleeko se toteutumaan kohta vai vasta syksyllä vai mitä... No, ainakin se hoitaja kuulosti siltä, että haluaisi meidän pääsevän hoitoon mahdollisimman pian kaiken tän ikävän jälkeen. Ei voi kun pistää sormet ristiin.
Sorry pitkä omanapainen selvitys, halusin vain avautua teille... Kiitos kun kuuntelitte.
Melinda, onnittelut hienoista lukemista. Nyt vaan optimismi kehiin ja positiiviset ajatukset päälle!
Kaikille piinailijoille jaksuja viimeisiin päiviin ja tosiaan, digitestien puolesta rummutan minäkin; ei tarvi niitä viivoja tuijotella silmät sirrillään.
Esikoinen meilläkin sai alkunsa 1. ivf:n tuoresiirrosta. Nämä kaksi raskautta ovat samaisen ivf:n PAS:eista. Seuraava hoito on siis mun 2. ivf.
Mulla oli lauantai aika ikävä päivä, kun alkion "synnytyksen" aika koitti. En ollut tajunnut, että keskenmenossakin tulee ihan kunnon synnytyssupistukset! Täällä konttailin tuskissani lattialla, kunnes yhden supistuksen myötä tuntui sellanen "rats" ja sitten nesteet pullahtivat ulos. Kivut loppuivat heti siihen, mutta valitettavasti alkoi sitten taas se tuttu (keskeytyksen jälkeen kahdesti koettu) verenvuoto.
Istuin vain pöntöllä, koska yösidekin tulvi yli alle minuutissa... Otin kuitenkin tilanteen rauhallisesti, koska edellisilläkin kerroilla vuoto loppui itsestään noin puolessa tunnissa. Soittelin siinä päivystykseen ja neuvoteltiin asioista. Kun vuoto oli jatkunut kolme varttia, päätin, että aletaan suunnittelemaan lähtöä päivystykseen. Mies alkoi pakata esikoista autoon ja toi mulle lapsen vaippoja . Lähdettiin ajamaan, kun vuoto oli jatkunut noin tunnin. Puolessa välissä matkaa totesin miehelle, että nyt mulla on tosi huono olo. Seuraava havainto oli, että mies ravistelee mua olkapäästä ja huutaa mun nimeä.. Oli sitten taju mennyt. Soitti sitten sairaalaan, että tuokaa jotain paareja tms., koska vaimo ei pysty kyllä kävellen tulemaan. Sairaalan risteyksessä alkoi taas näkökenttä mennä valkoiseksi, mutta pysyin kuitenkin tajuissani. Sit mut kärrättiin päivystyspolille ja laitettiin tippaan, ja mulla oli heti parempi olo, kun pääsin makuuasentoon. Vuotokin siellä loppui jo ennen kuin pääsin ultraan. Mitään erityistä ei lääkäri todennut, jäin sitten loppuillaks tarkkailuun ja pääsin onneksi kotiin yöksi. Olis kai sitä tästäkin hommasta voinu vähän vähemmällä päästä...Tänään sitten lopulta (pitkät oli pääsiäispyhät arkea odotellessa) pääsin soittamaan lapsettomuusklinikalle, jossa onneksi sain puhua EMPAATTISEN hoitajan kanssa (pelkäsin ihan tosissani, että joudun puheisiin sen yhden töksäyttelijän kanssa, joka on aiemmin järkyttänyt mua epäystävällisyydellään). Mulle sovittiin kontrolli kolmen viikon päähän, ja silloin sitten suunnitellaan seuraava hoito. Ei oo vaan mitään käryä, että tuleeko se toteutumaan kohta vai vasta syksyllä vai mitä... No, ainakin se hoitaja kuulosti siltä, että haluaisi meidän pääsevän hoitoon mahdollisimman pian kaiken tän ikävän jälkeen. Ei voi kun pistää sormet ristiin.
Sorry pitkä omanapainen selvitys, halusin vain avautua teille... Kiitos kun kuuntelitte.