Pelkään, että lapsestamme tulee ruma! :(

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";25088765]Mä taas olen tyytyväinen että mulla on hyvännäköinen ja fiksu mies. :) Oon joskus miettinytkin miksi jotkut tekee lapsia rumien kanssa...[/QUOTE]

Mitäs jos itse on se ruma osapuoli?? Sit täytyis vaan rukoilla että lapsi ei peris itseltään mitään :LOL:
Itse en ole kyllä törmännyt rumiin lapsiin, tai varsinkaan vauvoihin.
Toki jotkut lapset ovat suloisempia kun toiset, mutta ei kyllä rumia kuitenkaan.
 
Viimeksi muokattu:
Mä olen lapsena näyttäny ihan Frankestainilta. Mies aivan 80-luvun jääkiekonpelaajalta, vino nenä ja kaikki. Ja takatukka.

Nenän suhteen ei lapsella ole kyllä mitään toivoa, tulee varmaan leveä ku leivinlauta.

Aaapua, pitäiskö sittenki jättää lisääntymättä. (no, jospa se takatukka ei periydy :stick: )
 
f
[QUOTE="minä";25089110]No kyllä minua harmittaa, kun poika ei perinyt mieheni pituutta (lähes kaksi metrinen) vaan jänee äitinsä tavoin lyhyenlännäksi tallaajaksi... :([/QUOTE]

Kyllä se pituus mieheltäkin tulee. Se on polygeeninen ominaisuus.
 
"Heidi"
Pelkäsin kyllä aluksi tyttäreni puolesta, kun hän vauvana muistutti kovasti miehen suvun naisia. He eivät mitään ruusuja ole, vaikka miespuoliset ovatkin komeita. Onneksi tyttö on alkanut kasvaessaan muistuttaa enemmän minun puolen sukua ja on kaunistunut.

Tiedän yhden perheen, jonka äiti on kaunis ja isä ruma. Valitettavasti tyttäret ovat aivan isänsä näköiset.

Itse suren sitä, että poikani taitaa jäädä lyhyeksi. Molempien suvuissa on sekä lyhyitä että pitkiä ihmisiä. Tyttö taas on perinyt pitkät geenit itselleen.
 
En ole pelännyt. En itse ole superkaunis eikä mies ollut nuorempana mitenkään komea mut nyt kolmen kympin korvilla on mun silmää mahdottoman komea ja ne nuoruuden komeat ei sit enää vanhetessaan olekkaan kovin hyvän näköisiä. Mut suloisia noi meidän lapset on ja niistä tulee varmasti ainakin jonkun mielestä kauniita. Niin se oma mies muakin kehuu vaikken itseeni seinäruusuksi tunnekkaan.

Kauneus on katsojan silmissä ja mulle on ihan sama miltä joku näyttää kun se ulkonäkö ei takaa onnellista elämää silti eli mieluummin ruma ja onnellinen.
 
"vieras"
Ei kyllä tullu raskaana ollessani mieleenkään että lapsista vois tulla rumia. Vaikka en pidä itteeni mitenkään hääppöisen näköisenä ja miehellä ei ihan pienin nenä olekkaan, mutta nuo mieheni silmät ja tummat piirteet voisin itselleni ottaa:D
No lapsilla on mun nenä ja paksummat hiukset kuin mulla lapsena jotka piti pitää kuulema lyhyenä kun oli niin ohuet hiukset. Kauniita lapsia :)
 
hepulis
Mä kyllä sitä mietiskelin raskaana ollessa. Ja toivoin esim. ettei olis hörökorvia tai silmät liian lähellä toisiaan tai sitten liian kaukana toisistaan, tai pallosilmiä.. Enkä näitä mietiskellyt mieheni ja minun ulkonäön perusteella koska sillä ei oo vaikutusta lapsen ulkonäköön kuinka kauniita tai rumia vanhemmat on.

Mutta onneksi noi lapset on nättejä, ainakin vielä näin pienenä. Kasvojen mittasuhteet kunnossa, eikä oo hirmu silmiinpistäviä piirteitä.

Ja tällasia mietin, koska maailma saattaa olla tosi raaka paikka...
 
"Hih"
Ymmärrän tuskan. Anoppi on ruma. Lyhyt kooltaan, leveä selkä, lyhyet jalat, naama pyöreä, pienet silmät. Katkera viivamainen suu alaspäin.

Pelkäsin että lapseni tulevat anopin ulkkonäköön. Onneksi oli kuitenkin 3 isovanhempaa, jotka tulevat kauniista /komeista/erittäin hyvännäköisistä suvuista!!!
 
"äippä 80"
Mä muistan että mun äiti pikkusiskoani odottaessa murehti sitä, että jos lapsesta tulee ruma. Äitini mies (ei minun isäni) on iranilainen, joka on pienikokoinen, isonenäinen ja karvainen;) Ei nyt ruma mutta häneltä näyttävä tyttö ei ehkä olisi kaikista kaunein.

Huoli oli täysin turha, siskoni on suorastaan lumoavan kaunis!:) Kuin nukke ollut aina. Äitini näköinen mutta tummana. Suuren suuret ruskeat silmät ja valtavan pitkät taipuisat ripset.

Itsekin mietin ennen lapseni syntymää että mitä jos lapsi näyttää hassulta, pää on kummallisen muotoinen tms. Vauvoillahan usein on. Ei se mitään olisi haitannut mutta olisin voinut sitten jännittää vaikka vieraiden reaktiota. Välillä itsellä on ollut vaikea saada kavereiden vauvoista aikaan kommentti "voi kuinka söpö!" jos vauva tosiasiassa ei ole kovinkaan söpö...
 
"vieras"
minä pelkään että lapsi perii minulta ison nenän :/ sinänsä rumuutta en, itse olen isosta klyyvarista huolimatta saanut kehuja kauneudesta, ja omasta mielestäni olenkin jopa nätti. Mutta nenä on iso (eikä edes semi-iso vaan kunnolla siis) ja pelkään koska tuo iso nokka on aina ollut se huomauttelun kohde. Tuntuu että aina kun ihmiset vain haluavat olla ilkeitä, heillä on todellakin jotain mihin takertua ja mistä huomautella :( En siis halua että lapsellani olisi mitään ulkomuodossa mistä voisi niin konkreettisesti huomautella ja pilkata.
 
Lasta suunnitteleva
Up

Oma pelkoni on, että jos saamme joskus tytön, niin hänestä tulee jättiläinen.. Olen itse 168cm, eli en mikään pitkä, mutten mikään lyhytkään, mutta mieheni on 196cm pitkä kookas jääkiekkoilija. Pelkään, että tyttärestä tulee kuin anoppini eli pitkä ja muutenkin suurikokoinen. Ja tuo pituushan on aika dominoiva geeni.. :( totta kai rakastaisin lapsiani joka tapauksessa ja varmasti pitäisin kauniinakin (siitä ei meidän suvussa ole ongelmaa), mutta jos jonkun piirteen saisin valita mitä en ainakaan haluaisi periytyvän, niin se on tuo em. piirre.
 

Yhteistyössä