Pelkosektio!?
- Viestiketjun aloittaja ansku88
- Ensimmäinen viesti
kannattaa varmaan sun soittaa ekana neuvolaan ja pyytää lähetettä pelkopolille. Siellä sitten keskustellaan synnytystavoista, kivunlievitysmahdollisuuksista ja tietysti viimekädessä myös tuosta sektiosta. Eli yhteys neuvolaan heti kun mahdollista, tiedä siten miten neuvolat auki näin välipäivinä. Saati sitten pelkopoli, mutta eikös aina kannata yrittää. Kuinka paljon olet terveydenhoitajasi kanssa jutellut asiasta...? Et varmasti ole ainoa joka pelkää lähestyvää synnytystä. tsemppiä, hyvin se menee, tavalla tai toisella! :hug:
itsellä toinen synnytys lähenee.olen rv38.takana ei niin miellyttävä ensimmäinen synnytys mutta ei siitä sen enempää.silti olen ilman muuta valitsemassa alatiesynnytyksen uudelleen.kyllähän sitä kaikkea miettii ja varsinkin sitä kipua mutta kivunlievitykset on niin hyviä että siitä selviää.täysin kivutonta synnytystä tuskin on,ei edes sektio.
Ootko maininnu asiasta ollenkaan neuvolassa? Ja onko mitään merkintää "papereissa" aiheesta?
Itse en aio alakautta synnyttää, mutta kun keskusteltiin neuvolassa pelkopolista, päätin, etten ala siellä juosta "käännytettävänä". Niinpä menen sitten synnytystapa-arvioon äitipolille ja avaan keskustelun vasta siellä.
Itsellä tosin painaa vaakakupissa yksi aiempi sektio, vauvan suuri koko ja nyt vielä perätilassa oleva vauva.
Mutta tsemppiä kovasti, toivottavasti saat asiaan jonkinlaisen mielenrauhan ennen h-hetkeä.
Itse en aio alakautta synnyttää, mutta kun keskusteltiin neuvolassa pelkopolista, päätin, etten ala siellä juosta "käännytettävänä". Niinpä menen sitten synnytystapa-arvioon äitipolille ja avaan keskustelun vasta siellä.
Itsellä tosin painaa vaakakupissa yksi aiempi sektio, vauvan suuri koko ja nyt vielä perätilassa oleva vauva.
Mutta tsemppiä kovasti, toivottavasti saat asiaan jonkinlaisen mielenrauhan ennen h-hetkeä.
Ja tuosta et normaali synnytyksestä paranee helpommin ku sektiosta, niin näin ei kaikilla ole.. Se on iha eri, eri ihmisillä.. Jotku sanonu et ku alakautta synnyttäny niin kesti monta kk et parani, ja jotku taas sanoo et sektion jälkeen ei ollu yhtää kipuja.. Et kaikki on mahdollista molemmissa synnytys tavoissa...Alkuperäinen kirjoittaja mamma81:
pakko ottaa kantaa tohon että synnytyksestä paranee helpommin kuin sektiosta. mulle sektio tehty 4.12. ja voin sanoa että kipeä en ole ollut kuin pari ensimmäistä päivää,tämä oli toinen sektio ja molemmat olleet lähes kivuttomia. siskollani takana ns.normisynnytys ja sektio, kesti kauemmin parantua kun alakautta synnytti. jokainen on tietysti tapaus erikseen mutta näin on minulla mennyt.
Peesi edellisiin! Sektion jälkeen pääsin kotiin kolmen päivän päästä, enkä kotona ottanut enää mitään kipulääkkeitä. Niin ja olin ekalla kärrykävelyllä kotiutumispäivänä.
alatiesynnytyksessähän voi revetä niin pahasti pahimmassa tapauksessa,että toipuminen kestää todella kauan.Itselleni tehtiin vauvan perätilan vuoksi elekt.sektio ja toipuminen kesti pari viikkoa.Neljäntenä päivänä sektion jälkeen tosin vasta kannoin ja hoidin vauvaa muuten kuin makuullani.Mutta yksilöllistähän se on toki.
En nyt sano millään pahalla mut just tuon takia ne ihmiset, jotka haluaa ehdottomasti sektion, joutuvat siitä kinasteleen lääkäreiden kanssa, koska on tällasia tyyppejä, jotka ei oikein tiedä mitä etes haluavat. Eka ollaan niin kovasti haluamassa sektioo synnytyskipujen pelon takia ja sit sanotaankin, et "no, voisin mä sittenkin alakautta synnyttää..." Itse kun aikoinani synnytystapani valitsin, niin se oli ehdottomasti sektio, ja todellakin EHDOTTOMASTI!
Anteeks nyt vaan, mut en minä vielä puhunut terveydehoitajan tai kenenkään muunkaan kans tuosta sektio mahdollisuudesta. Ajattelin ensin vähä kypsytellä asiaa ja sit vasta jos siihen olisin lopullisesti päätynyt, olisin ottanut asian puheeks.. Täällä halusin sen takia jutella asiasta et jos se auttais mua siinä et "kestäisin" alakautta synnyttämisen.. Ja näin tais käyä.Alkuperäinen kirjoittaja Inkuliini:
Itsellä auttoi isokokoista vauvaa odottaessa tieto, että tarvittaessa tehdään sektio, jos ei meinaa edetä tai muutan mieleni ja tulee armoton paniikki. Eka päätyi kiireelliseen sektioon kokonsa ja virhetarjonnan vuoksi ja sen takia pelotti toka synnytys (meni painoarviot ihan metsään ekan kanssa ja tokastakin reilusti alakanttiin). No, alakautta se toinen syntyi ja tulehduksista huolimatta olen tyytyväinen, että meni näin. Siis kannattaa keskustella pelosta ja siitä, että tarvittaessa sektio voidaan tehdä vaikka synnytys olisi käynnistynyt... siis ainakin jos on lääketieteellisiä syitä siihen. Tieto auttaa ja kannattaa puhua asiasta äitipolilla tai pelkopolilla.
Mulla tällä viikolla äitipolille meno just kokoarvioon ku vaikutti lääkärin mielestä käteen aika isolta vauva.. Et tuo just pelottaa et jos kovin iso tulossa niin mite sitä kestää ku viel eka synnytys.. Mut sinne ku pääsee niin voi onneks jutella mahd sektiosta myös.. Et eiköhä kaikki käänny parhain päin..
Totta kai jokanen tehkööt valintansa itse, mutta minussa sana PELKOsektio saa aikaan kylmiä väreitä...Ymmärrän sektion täysin, jos siihen löytyy lääketieteellinen tms. selitys, mutta että ihan vain sen takia "kun se sattuu"- niin en ymmärrä..
Ja vaikka täällä kuinka puolustellaan sektiota, niin eiköhän jokainen kuitenkin taida tietää mitä merkitsee sana leikkaus (vrt. synnytykseen). Sektiohaava on aina kipeä, toisin kun normi alatiesynnytyksestä voi selvitä vallan ilman jälkikipuilua...
Ja vaikka täällä kuinka puolustellaan sektiota, niin eiköhän jokainen kuitenkin taida tietää mitä merkitsee sana leikkaus (vrt. synnytykseen). Sektiohaava on aina kipeä, toisin kun normi alatiesynnytyksestä voi selvitä vallan ilman jälkikipuilua...
Ihmisiä on erilaisia!!
Ei kait tuota pelkosektio mahdollisuutta olis jos oikeasti luotettais siihen et kaikki pystyy alateitse synnyttämään vaik mite pelottaa...
Ja oon aika ja monelta kuullu kenel sekä sektio et alatiesynnytys takana, et sektiosta parani nopeampaa ku normi synnytyksestä. En tietenkää itse turvaudu siihen et en olis kipeä leikkauksen jälkeen.. Mut se on niin tapauskohtausta et mun mielestä turha siitä ruveta puhumaan et kummasta toipuu nopeampaa, okei ehkä alatiesynnytyksessä on isommat mahd, mut ei se aina niin kaikilla mene.
Ja sit viel itellä tuo et jännitän niin pieniäki asioita, et mite ihmeessä pystyn rentoutuu synnytyksessä niin et saan sen vauvan ulos..
No onneks pääsee tällä viikolla puhumaan näistä asioista ammattilaisen kanssa..
Ei kait tuota pelkosektio mahdollisuutta olis jos oikeasti luotettais siihen et kaikki pystyy alateitse synnyttämään vaik mite pelottaa...
Ja oon aika ja monelta kuullu kenel sekä sektio et alatiesynnytys takana, et sektiosta parani nopeampaa ku normi synnytyksestä. En tietenkää itse turvaudu siihen et en olis kipeä leikkauksen jälkeen.. Mut se on niin tapauskohtausta et mun mielestä turha siitä ruveta puhumaan et kummasta toipuu nopeampaa, okei ehkä alatiesynnytyksessä on isommat mahd, mut ei se aina niin kaikilla mene.
Ja sit viel itellä tuo et jännitän niin pieniäki asioita, et mite ihmeessä pystyn rentoutuu synnytyksessä niin et saan sen vauvan ulos..
No onneks pääsee tällä viikolla puhumaan näistä asioista ammattilaisen kanssa..
ihmisiä on erilaisia ja täällä yksi synnytys pelkoinen kävi läpi toisenkin alatie asynnytyksen... ekassa oli ongelmia ja repesin....
pelkäsin pikkukakkosen kanssa vaavvin kokoa ja pääsin synnytystapa arvioonkin vaikka ei yleensä tehdä kakkosta odottavlle täällä,,, siellä todettiinn että pitääis mahtuu ja sektio valmius kuitenkin on eli jos alkaa näyttää siltä et ei mahu ni sinne sitten....
maailmaan tulöi vain 3.30h alatie synnytksellä "pieni" poika 4450g ja 55 cm ja hieman kauhistuin kun mitat kuulin... mutta sen verran leikkaus lkammoinen olen ja vierestä osastolla seurasin sektio öäitejä niin ei tehnyt oma olotila yhtään pahaa enää vaikka muutaman tikin sainkin....
pelkäsin pikkukakkosen kanssa vaavvin kokoa ja pääsin synnytystapa arvioonkin vaikka ei yleensä tehdä kakkosta odottavlle täällä,,, siellä todettiinn että pitääis mahtuu ja sektio valmius kuitenkin on eli jos alkaa näyttää siltä et ei mahu ni sinne sitten....
maailmaan tulöi vain 3.30h alatie synnytksellä "pieni" poika 4450g ja 55 cm ja hieman kauhistuin kun mitat kuulin... mutta sen verran leikkaus lkammoinen olen ja vierestä osastolla seurasin sektio öäitejä niin ei tehnyt oma olotila yhtään pahaa enää vaikka muutaman tikin sainkin....
jälkeen osastolla ei käynyt kateeksi heitä jotka pitkittyneen synnytyksen jälkeen (toinen 16 tuntia, toinen reilu 20 tuntia) olivat menneet sektioon. Olivat aika hurjassa kunnossa... 
Itsellä olo mitä mainioin sektion jäljiltä, toki oli kipujakin mutta ei mitään pahoja. Samana iltana aloitin "kävelylenkit" sairaalan käytävillä kun poika oli syntynyt kymmenen jälkeen aamupäivällä. Mutta niinhän se on että jollain menee paremmin jollain huonommin, tavasta riippumatta.
Itsellä olo mitä mainioin sektion jäljiltä, toki oli kipujakin mutta ei mitään pahoja. Samana iltana aloitin "kävelylenkit" sairaalan käytävillä kun poika oli syntynyt kymmenen jälkeen aamupäivällä. Mutta niinhän se on että jollain menee paremmin jollain huonommin, tavasta riippumatta.Itse kävin ensimmäisen raskauden aikana noilla pelkopoli käynneillä ja jäi ihan hyvä maku. Puhuttiin paljon alatiesynnytyksestä ja olin kai siihen hieman asennoitunutkin, mutta mieltä kaihersi silti. Se oli outo tunne. Tiesi että synnytyksestä selviää, ei ollut mitään "järkevää" syytä että en tahtoisi alatiesynnytystä oli vain jäytävä tunne että minä en voi, en vaan kertakaikkiaan voi. Vahvin tunne mikä minulla on koskaan ollut.
Synnytystapaarviossa sitten viikoilla 39+4 keskusteltiin synnytyksestä oikein fiksun naislääkärin kanssa ja siirryttiin sisätutkimukseen. Tuomio tuli nopeasti. Ei tällä lantion rakenteella ja piste. Sektio seuraavaksi aamuksi ja kaikki seuraavat syntyvät samalla tavalla. No joo ja murtuisi kuulumma häntäluu kans on niin pahasti edessä.
Kätilö jutteli sitten tytön synnyttyä että hyvin usein näillä pelänneillä synnytyksessä sattuu jotain mitä ei ole voitu odottaa ja joudutaan leikkaamaan. Minulle tuo ainakin opetti sen että syvältä tuleva pelko on elimistön tapa OIKEASTI varoittaa jostain. Sitä ei pidä aliarvioida se pitää selvittää. Liekö tämä sitten samoja juttuja että kun rauta-arvot alkaa laskea odottavalle äidille tulee kummallinen himo syödä lihaa ja papuja...
Kuunnelkaa itseänne ja menkää sen mukaan. Sektiosta toipuminen on yksilöllistä kuten alatiesynnytyksestäkin. Toipumiseen vaikuttaa myös nuppi joten jos sektio on ollut "eitoivottu" paraneminen kestää, sama sitten toisinpäin. Pitäkää mieli korkealla ja tahdostanne kiinni. Kukaan ei tunne sinua yhtä hyvin kuin sinä itse
Synnytystapaarviossa sitten viikoilla 39+4 keskusteltiin synnytyksestä oikein fiksun naislääkärin kanssa ja siirryttiin sisätutkimukseen. Tuomio tuli nopeasti. Ei tällä lantion rakenteella ja piste. Sektio seuraavaksi aamuksi ja kaikki seuraavat syntyvät samalla tavalla. No joo ja murtuisi kuulumma häntäluu kans on niin pahasti edessä.
Kätilö jutteli sitten tytön synnyttyä että hyvin usein näillä pelänneillä synnytyksessä sattuu jotain mitä ei ole voitu odottaa ja joudutaan leikkaamaan. Minulle tuo ainakin opetti sen että syvältä tuleva pelko on elimistön tapa OIKEASTI varoittaa jostain. Sitä ei pidä aliarvioida se pitää selvittää. Liekö tämä sitten samoja juttuja että kun rauta-arvot alkaa laskea odottavalle äidille tulee kummallinen himo syödä lihaa ja papuja...
Kuunnelkaa itseänne ja menkää sen mukaan. Sektiosta toipuminen on yksilöllistä kuten alatiesynnytyksestäkin. Toipumiseen vaikuttaa myös nuppi joten jos sektio on ollut "eitoivottu" paraneminen kestää, sama sitten toisinpäin. Pitäkää mieli korkealla ja tahdostanne kiinni. Kukaan ei tunne sinua yhtä hyvin kuin sinä itse
[/b]peppipop
"Itse kävin ensimmäisen raskauden aikana noilla pelkopoli käynneillä ja jäi ihan hyvä maku. Puhuttiin paljon alatiesynnytyksestä ja olin kai siihen hieman asennoitunutkin, mutta mieltä kaihersi silti. Se oli outo tunne. Tiesi että synnytyksestä selviää, ei ollut mitään "järkevää" syytä että en tahtoisi alatiesynnytystä oli vain jäytävä tunne että minä en voi, en vaan kertakaikkiaan voi. Vahvin tunne mikä minulla on koskaan ollut."
Mulla just samahomma ku sulla, et periaatteessa oon asennoitunu siihen alatiesynnytykseen ja monesti on jopa tuntunu et pakko munki on selvitä ku muutki.. No, eilen kävin vauvankokoarviossa, tällä hetkellä lähes 4 kg ja laskettuaika siis 18.1. Ja samalla katottii mun lantion mitat, hyvin mahtuis isompiki tulemaan..
No otin nyt sit kumminki tuon mun pelon esille. Ja niihä siinä kävi et sain keskiviikolle ajan pelkopolille. (nyt vaan pitää toivoa ettei sitä ennen synny..) Ja tosissaa se lääkäri otti tuon mun pelon.. Et ei kait se tosiaa turhaa tule itselle semmoinen tunne et ei selviä normi synnytyksestä.. No, nyt sit vaa keskiviikkoa ootellessa. Jospa sitä sit sais sektioajan jo vaik torstaiks, siis jos menee läpi nää mun pelonaiheet.. Ja kait ne menee jos on nii tarkotettu!!
Kiitokset kaikille kommenteista! Monenlaista on tullut, ja kaikkia olen miettinyt tarkkaan. Tulen ilmoittelemaan kun tiedän mitä on edessä ja kun vauva on kainalossa ja mite selvittiin..
B)
"Itse kävin ensimmäisen raskauden aikana noilla pelkopoli käynneillä ja jäi ihan hyvä maku. Puhuttiin paljon alatiesynnytyksestä ja olin kai siihen hieman asennoitunutkin, mutta mieltä kaihersi silti. Se oli outo tunne. Tiesi että synnytyksestä selviää, ei ollut mitään "järkevää" syytä että en tahtoisi alatiesynnytystä oli vain jäytävä tunne että minä en voi, en vaan kertakaikkiaan voi. Vahvin tunne mikä minulla on koskaan ollut."
Mulla just samahomma ku sulla, et periaatteessa oon asennoitunu siihen alatiesynnytykseen ja monesti on jopa tuntunu et pakko munki on selvitä ku muutki.. No, eilen kävin vauvankokoarviossa, tällä hetkellä lähes 4 kg ja laskettuaika siis 18.1. Ja samalla katottii mun lantion mitat, hyvin mahtuis isompiki tulemaan..
No otin nyt sit kumminki tuon mun pelon esille. Ja niihä siinä kävi et sain keskiviikolle ajan pelkopolille. (nyt vaan pitää toivoa ettei sitä ennen synny..) Ja tosissaa se lääkäri otti tuon mun pelon.. Et ei kait se tosiaa turhaa tule itselle semmoinen tunne et ei selviä normi synnytyksestä.. No, nyt sit vaa keskiviikkoa ootellessa. Jospa sitä sit sais sektioajan jo vaik torstaiks, siis jos menee läpi nää mun pelonaiheet.. Ja kait ne menee jos on nii tarkotettu!!
Kiitokset kaikille kommenteista! Monenlaista on tullut, ja kaikkia olen miettinyt tarkkaan. Tulen ilmoittelemaan kun tiedän mitä on edessä ja kun vauva on kainalossa ja mite selvittiin..
B)
Mä kanssa haluaisn sektion pelon takia...Meinaankin ottaa puuheeksi lääkärin kanssa maanantaina kun menen tarkastukseen..Ja toden totta toivon että sektion myös saisin. En voi pienessä mielessänikään ajatella synnyttäväni ns. luonnollisesti vaikkapa se olisi miten mahtavaa, mut mahtavuus on aika kaukana jos koko tapahtuma menee pers..tai kun saa pelätä kokoajan että mitä tapahtuu..
Ei pelota ei sit yhtään =) mä luotan et leikkaava lääkäri ei satuta vauvaa..ja niinkun aiemmin omassa ketjussa mainihin itseni puolesta en pelkää..jos mulle jotain sattuu niin sit sattuu sille ei minkä voi..Pääasia mulle on et vauva selviää
juuh =) Tokihan se lääkärikin voi vauvaa vahingoittaa, mutta noita muitakin riskejä on paljon...esimerkiksi puudute saattaa heikentää istukan verenkiertoa, joka taas vaikeuttaa vauvan hapensaantia, vauvalla on suurempi riski syntyä alilämpöisenä tai veren glukoosipitoisuudet matalalla, perinataalikuolleisuuden riski on 8 kertaa suurempi (huima lukema...) sectiolla syntyneillä vauvoilla....yms...yms... että en nyt tiedä... kamalaahan se on jos se vauva sattuukin kuolemaan nimenomaan sen section vuoksi...Alateitse on kuitenkin "normi", luonnollinen synnytys ja sectio oma valinta... (tarkoitan nimenomaan peklkosellaista...)Alkuperäinen kirjoittaja poika04: