peloissaan

onko kellään kokemusta... olen vinkkien, ymmärryksen jne. tarpeessa.
saan avopuolison kanssa keväällä vauvan, mutta mies ei ole ollenkaan muuttunut, juo joka viikko jopa arkena, ei voi luottaa enää edes siihen että tulee kaupasta kotiin... elämä kulkee alamäkeen ja lujaa... ollaan keskusteltu miljoona kertaa asiasta ja lupauksia tulee mutta, noh tiedätte varmaan, 3 päivää ja kaikki on unohdettu...
nyt edessä on asumisero, enää en näe muuta vaihtoehtoa...
mutta pelottaa jäädä yksin kasvavan mahan kanssa, miten talous, oma jaksaminen, äidiksi tuleminen, kaikki pyörii mielessä miten selviän???

 

Perheneuvolasta olen itse saanut apua, kun on ollut vaikeaa. Siellä osataan neuvoa, mistä löytyy apua mihinkin ongelmaan. Esim. sosiaalityötekijät, perhetyöntekijät ja varmasti myös asunnot ym. Enkä ole itse saanut siellä minkään laista arvostelua osakseni.

Paremmin lapsen kanssa selviää ilman alkoholisoitunutta miestä, sen voin sanoa kokemuksesta. Ja jos yhtään tuntuu että miten mies selviää yksin, se kannattaa unohtaa. Kyllä ne selviää, kuka paremmin ja kuka huonommin. Heidän oma valinta on sit miten elää elämäänsä. Siinä vaiheessa on vain pysyttävä tiukkana ja omassa päätöksessä.

Voimia ja :hug:

 

lainaus:
...saan avopuolison kanssa keväällä vauvan, mutta mies ei ole ollenkaan muuttunut, juo joka viikko jopa arkena...

Miksi pitää tehdä lapsi kun tilanne on ollut jo tuollainen. Alkoholisti ei pysty vaihtamaan elintapojaa taikaiskusta. Etkö ole tätä palstaa lukenut kun täällä tästä samasta asiasta jankataan päivästä toiseen. Lapset tehdään rakkaudella, ei sen takia, että paikataan parisuhteen ongelmia. No lapsi on tulossa ja miehesi tuskin parantaa tapojaan. Anna siis tulevalle lapsellesi stressitön odotusaika ja vauva-aika ja muuttakaa erilleen. Käske miehesi terapiaan ja palatkaa sen jälkeen yhteen mikäli tunnette saavanna aidon iloisen ja toisianne rakastavan perheen kasaan.

 

noh elämähän ei ole niin yksinkertaista ja musta valkoista, aika tiukan kommentin annoit,,, en osaa sanoa muuta kuin pahoitin mieleni sanoistasi... mut jeps eroan kyllä miehestä, ehkä joku joka on ollu saman tyylisessä tilanteessa niin ymmärtää millaista tämä on?

 

Parempi yksin kuin niin että stressaat kaiken aikaa. Yksin ainakin tiedät ja itse pystyt vaikuttamaan elämääsi. Ja kykenet tarjoamaan vauvallesi tasapainoisen kodin, jos haluat. Ei kannata roikkua tuollaisessa miehessä. Ei hänestä edes apua olisi lapsen kanssa, saatikka että kannattaisi tuollaisen armoille lasta jättää.

Mitä tulee virhevalintaa miehen suhteen, niin niin valitettavasti käy. Elämä ei ole niin yksinkertaista. Eikä täällä pisteitä saa. Pyri nyt vaan omaa ja lapsen parasta kohti eli te elätte kahdestaan vauvan kanssa omana perheenä.

 

\

Miksi pitää tehdä lapsi kun tilanne on ollut jo tuollainen.

Hohhoh. Onneksi olkoon kun sulla näyttää elämä menneen aina oikeita raiteita pitkin. Kaikilla meillä ei niin hyvin ole. Tai sitten olet katkera ämmä. Nimimerkki "Peloissaan" tuskin kirjoitti tänne saadakseen haukkuja. Tapahtunut mikä tapahtunut ja siitä hän yrittää selvitä ja kysyy neuvoja ja tukea. #&%£$!* että sun kaltaiset moralisoijat OTTAA AIVOON. Voisitte pitää suunne kiinni jos joku ei nimenomaan moralisointia pyydä.

Ja oletko kuullut että lapsia voi siunaantua ehkäisystä huolimatta?? Aborttia sitten vain tekemään, niinkö??

Voimia aiheen aloittajalle. Älä yritä yksin selvitä, pyydä apua. Toivottavasti on jonkinlainen tukiverkko.

 

Aina on joku arvostelemassa, et miksi teet lapsen tällaisen miehen kanssa jne. Älä välitä sellaisista kommenteista, niistä ei ole tässä tilanteessa mitään hyötyä. Kannattaa keskittyä tulevaisuuteen. Ja voin sanoa, että ymmärrän tilanteesi. On omakohtaisia kokemuksia. Pärjäät kyllä, luota siihen.

 

Saat apua sosiaalitoim+neuvolasta.Usko tiedän mistä puhun.Asiat järjestyy ja kyse on valinnoista.Itsekin saman kokeneena ja selvitynyt.

 

\

Aina on joku arvostelemassa, et miksi teet lapsen tällaisen miehen kanssa jne. Älä välitä sellaisista kommenteista, niistä ei ole tässä tilanteessa mitään hyötyä. Kannattaa keskittyä tulevaisuuteen. Ja voin sanoa, että ymmärrän tilanteesi. On omakohtaisia kokemuksia. Pärjäät kyllä, luota siihen.

kiitoksia kommentista, ja muillekkin jotka olette samoilla mielillä ollu... todellakaan moraalisointia yms. en tarvitse nyt yhtään... tämä elämä on muutenkin ihan tarpeeksi kamalaa, olen nyt kolmatta päivää kotoo evakossa jne. ei todellakaan kivaa. miehen kanssa ei ollu yhtään päästy selvittää tilannetta kun se on kännis ollu koko ajan tai töissä... ja tilantaan tekee myös kauheeksi se että jotain hyväähän hänessä on ollu kun olen kimppaan hänenkaa lähteny ja rakastanu hanta niin... ja niitä hyvii hetkii on nyt niin ikävä, kun on kolme päivää katsonut ystävä pariskunnan onnee, tulee mieleen noin minullakin piti olla elämässä yms. silmät on kuin suuret tomaatit itkemisestä ja maanantaina ois taas duuni päivä... ja elämä on niin #&%£$!*, vauva liikkuu mahassa.... *itkee*

 

[
[/quote]

kiitoksia kommentista, ja muillekkin jotka olette samoilla mielillä ollu... todellakaan moraalisointia yms. en tarvitse nyt yhtään... tämä elämä on muutenkin ihan tarpeeksi kamalaa, olen nyt kolmatta päivää kotoo evakossa jne. ei todellakaan kivaa. miehen kanssa ei ollu yhtään päästy selvittää tilannetta kun se on kännis ollu koko ajan tai töissä... ja tilantaan tekee myös kauheeksi se että jotain hyväähän hänessä on ollu kun olen kimppaan hänenkaa lähteny ja rakastanu hanta niin... ja niitä hyvii hetkii on nyt niin ikävä, kun on kolme päivää katsonut ystävä pariskunnan onnee, tulee mieleen noin minullakin piti olla elämässä yms. silmät on kuin suuret tomaatit itkemisestä ja maanantaina ois taas duuni päivä... ja elämä on niin #&%£$!*, vauva liikkuu mahassa.... *itkee*

Hei, kyllä se siitä. Nyt keskityt itseesi ja vauvaasi. Ja kun hän syntyy niin iloitset vielä enemmän ja mut maailman murheet (kuten myös se mies) tuntuu vähäpätöiseltä. Ja kunhan se elämä vauvasi kanssa tasaantuu, niin varmasti jossain vaiheessa kohtaat miehen joka arvostaa sinua, vauvaa ja perhettä enemmän. Mutta keskity nyt tärkeimpään.
[/quote]

 

Toivoisin, että sinulla on "ns turvaverkkoa" ympärillä. LÄhiystävä, joka voi ottaa sinut siipiensä suojaan.
Viestisi perusteella vaikutat melko nuorelta. Kuitenkin kypsältä tajuamaan tilanteen.

Käänny rohkeasti sos.viranomaisten puoleen. Tukea saa paljon myös sellaiset, jotka sitä käytävät väärin. (tietoa ja näyttöä on).

Millaiset välit sinulla on vanhempiisi? Jos miehestäsi ei ole lapsesi huoltajaksi/isäksi, ei sitä tarvitse salata esim. vanhemmiltasi. Voiko vanhempasi auttaa sinua?

Tiedän, olet varmisti kovilla. Tarvitset voimia, raskaus itsessäänkin vaatii voimia.

Kerrothan mitä sinulle kuuluu?

 

Haluatko olla kahden "lapsen" yksinhuoltaja?Ja vielä kun isompi "lapsesi" käyttäytyy kuin pahimmassa murrosiässä oleva teini?
Itse kulutin monta vuotta elämästäni huolehtiakseni tästä isoimmasta"lapsesta" ja se oli rankkaa......Näin jälkeenpäin kadun kovasti,sillä pienimmät lapseni olisivat kaivanneet hyvää ja tasapainoista äitiä ja rauhallista perhe-elämää,mutta......ns.perheenpää ja hänen alkoholisminsa vei minulta paljon voimia ja aikaa.Kadun sitä lapsellisuuttani ja uskoa,että kaikki muuttuu vielä paremmaksi.....
Nyt kadun sitä,että odottava tyttäreni seuraa jalanjälkiäni....Hänkin uskoo ja toivoo,että kaikki muuttuu....
Toivon sinulle sydämmestäni,että saat apua.Älä jää yksin !!!!Ja muista,että ainoa joka sinua todella tarvii ja joka sinua pyyteettömästi rakastaa.on sinun syntyvä lapsesi.Voimia teidän elämään!!!

 

Todella ikävä tilanne. Ei se eroaminen ja vain itseen ja lapseen keskittyminen niin helppoa ole, helpommin sanottu kuin tehty ! Varmasti tunteet ja toiveet raskaana olevalla on siitä, että isä osallistuisi ja tukisi, ja kun näin ei käykään, on surusi ja tuskasi suuri. Vaikka helpompi on tosiaan olla yksin lapsen kanssa ilman ongelmaista miestä, se ei poista sitä tosiasiaa että tunteet puhuvat eri kieltä ja niiden kanssa tasapainoon pääseminen varmasti vie aikaa. Yritä puhua miehellesi kun hän on selvänä, ihan rauhallisesti, kertoen hänelle kuinka pahalta sinusta tuntuu. Se helpottaa kun saat viestin menemään perille. Ja kysy häneltä onko hän todella niin tunteeton että antaa sinun kärsiä näin ?? Jos asia ei kuitenkaan muutu, lähde sitten, hanki itsellesi tukijoita, läheisiä, puhu tuskasi ulos. Ja pidä yhteyttä mieheesi aina kun hän on siihen valmis ja selvänä. Näin hänellä kuitenkin säilyy tuntuma siitä että hän on isä. Ei sitä tiedä; jospa hän voisi muuttua aikaa myöten. Kaikki eivät välttämättä ole toivottomia tapauksia ja ihmeitäkin voi aina sattua. Ja jos teillä on esim. joku yhteinen ystävä, esim. mies, kehoita häntä puhumaan miehellesi järkeä, silläkin voisi olla vaikutusta.

Parempi kuitenkin on että asutte erillänne jos hän ei muutu, näin lapsi saa tasapainoisemmat lähtökohdat ja sinulle jää aikaa ja energiaa itsestäsi ja lapsesta huolehtimiseen. Toivottavasti kyyneleesi kuivuvat ! Tarvitset voimaa ja uutta uskoa huomiseen, kannat elämän suurinta ihmettä kohdussasi. Lapsi tarvitsee sinua ja hyvä suhde omaan lapseen voi korvata paljon sitä mistä olet jäänyt paitsi. Älä masennu, sinulla ja lapsellasi on elämä edessä.

 

nimimerkki voimia, kerron kyllä kuuluisia kunhan vähän aikaa kuluu ja nään miten asiat alkaa menee, nyt eilen näin mieheni selvänä, keskusteltiin jonkin verran, tänään aamulla hänen sanoi "rakastan sinuun niin paljon että olen valmis vaikka mihin uhrauksiin että saadaan tämä homma toimii"... noh rakastanhan minäkin häntä mut.... on vaikea luottaa toiseen, toiveta ja haaveita parisuhteestamme minulla on mutta en tiedä... tämä on vaikeaa!!! :'( :ashamed: :'( miehessäni on paljon hyvää ja ihanaa mutta se huono puoli on niin huonoa että sitä en kestä ja jaksa yhtään...

 

Heissan ja voimia sinulle!

Mietin tässä kun luin sun kirjoituksia, että varmasti rakastat miestäsi ja sehän tekeekin tilanteen vaikeaksi. Siksi mulle tuli mieleen että kaikkea ei toki kannata suin päin heittää romukoppaan vaan itse varmasti tuossa tilanteessa ehdottaisin miehelle hoitoon menemistä. Apua hän tarvitsee alkoholi ongelmaansa ja näin hän voisi myös todistaa onko perhe tärkeä.. Jos hän ei suostu hoitoon niin silloin ehkä perhe ei ole hänelle niin tärkeä kuin pullo ja silloin voi erota paremmalla mielellä, että ainaki on antanut miehelleen mahdollisuuden.

Ero on aina ikävä asia ja siihen liittyy paljon surua.. Itselläni oli vaikea avioero jonka puimista kesti kaksi vuotta.. Silloin illat kului itkiessä ja oli vaikea omistautua lapsille.. Kun itse ei voi hyvin ei lapsetkaan voi hyvin. Nyt olen uudelleen naimisissa ja pienen 2viikkoisen prinsessan äitinä erittäin onnellinen. Toivon sinunkin elämään onnellisen tapaileen tuon vaikean tilanteen jälkeen.. Älä tee liian hätiköityjä päätöksiä vaan aseta ensin erolle jonkunlaiset ehdot.

Ja muista Sateen jälkeen yleensä tulee poutasää!

Kerrothan lisää kun asianne etenee, voimia ja onnea odotukseen
T: Milla

 

toki voi yrittää saada miestä hoitoon, mutta helppoa se ei ole. Pääasia on tarjota turvallinen koti lapselle, ja siihen ei alkohholisti sovi. Eli todennäköisesti ei sitä ihmeparannusta tule ja varsinkaan nopeasti. Itse en uhraisi lasta ja uskoisi alkoholittomaan elämään. Mies ei ole raskausaikana muuttunut.

 

hei kaikille minua tukeneille, teidän kirjoitukset on ollu mukavaa luettavaa ja on tullu niistä ihan parempi mielikin, kiitoksia suuresti

olen nytten aika hyvällä mielellä. Otin kunnolla ns.härkää sarvista ja aloin toimeen tällä viikolla... ja nyt tulen suoraan a-klinikan perheterapiasta jossa olimme mieheni kanssa yhdessä juttelemassa tilanteesta ammattitaitoisen ihmisen kanssa ensimmäistä kertaa... jäi tosi mukava mieli siitä, miehellänikin näyttäsi olevan motivaatiota parantaa suhdettamme ja halua vähentää/muuttaa juomis tottumuksia ihan radikaalisesti. Sovimme uudenkin ajan a-klinikalle... voi kun kaikki alkaisi mennä nyt hyvin ja parempaan suuntaan... keskustelu oli avointa ja ei menny syyttelyyn yms. vaan hänkin oli ymmärtänyt ongelman...

 

Voi ihana kuulla Kevät Vauva!!!

Yleensä kun mies ymmärtää että nyt tuo vaimo on tosissaan ja aikoo jätää jos ei muutosta tapahdu niin se yleensä herättää miehet muutokseen. Ei aina vastaus ongelmiin ole ERO, joskus ero vain on se lopullinen ratkaisu kun muu ei enää auta. Ensin pitää kokeilla muita vaihtoehtoja ja yksi parhaaksi vaihtoehdoksi on todettu se kun miehen laittaa seinää vasten, muutos tai perhe??? Toivon että miehesi nyt ymmärtää tilanteen ja toimii vastedes vastuullisesti,, haluaa hänkin varmaan vauvallenne parempaa.

Täällä moni oli sitä mieltä että ero vain käyntiin ja ulos tuollaset miehet, mutta jokainen ansaitsee aina edes yhden mahdollisuuden. Jos hän ei osaa mahdollisuuttaan käyttää niin silloin ero on parempi vaihtoehto, ei huonoa liittoa kannata yksin yrittää korjata.

Toivon teille pelkkää hyvää ja keskinäistä rakkautta !!
Ja onnea kevät vauvalle!!!!!
Minun vauva on nyt kohta 3 viikkoinen ja ihana, olen onnesta sekaisin.

 

Hienoa kuulla että asianne ovat edistyneet !! Toivon teille kaikkea hyvää, aiemmassa kommentissani taisin sanoa että kaikki eivät ole toivottomia tapauksia. Minulla on lähisuvussa niin paljon kokemusta siitä että alkoholisti voi muuttua, että uskon siihen, vaikka tosiaan moni tällä palstalla on kehoittamassa että eroa pois vaan ja heitä ukko ulos. Aina kannattaa yrittää ja rakastaa, toivoa on ! Eikä se liitto yhteen hairahdukseenkaan kaadu jos mies kuitenkin ENIMMÄKSEEN ottaa vastuuta ja haluaa rakastaa. Asia on silloin toinen jos mies ei välitä tuon taivaallista ja aiheuttaa teille vain tuskaa. Vasta silloin olen minäkin eron kannalla... ONNEA TEILLE, muista ettet ole yksin ja päivä kerrallaan kohti parempaa huomista. Älä lannistu pienistä vastoinkäymisistä, kohti uutta, parempaa huomista !

 

niin toivoa ehkä on.. mut taas pari päivää on ollu tosi toivoton olo ja pelko.. paraneeko asiat vai ei... eka viikko a-klinikka käynin jälkeen meni tosi loistavasta mutta taas tällä viikolla on epäilyt tullut... kun luottamusta ei oikein ole... ahdistaa pelko juoko mies tänään vai huomenna... en tiiä johtuuko oloni siitäkin että hormoonit hyrrää ja asiat siksi mielessäni kärjistyy... en tiiä, oloni tällä hetkellä on tosi väsynyt näihin huoliin... :'( tahtois vaan turvallista ja ns.huoletonta elämää...

 

Arvasin että asiat ei parane kertaheitolla, siksi yritinkin edellisessä viestissäni rohkaista sinua että älä anna takapakkien masentaa, niitäkin saattaa tulla. Yritä, jos vaan suinkin jaksat, olla ajattelematta liikaa alkaako miehesi juoda vai ei, koeta keskittyä omaan elämääsi ja keksi sisältöä ja tekemistä, sellaista joka ei ole riippuvaista miehestäsi. Siis ihan sinun omaa juttuasi. Puhu ystävillesi ja tukeudu muihinkin ihmisiin kuin vain mieheesi. - Luo itsellesi oma elämä, oma tukiverkosto joka vahvistaa sinua niin, ettet ole täysin riippuvainen miehesi tekemisistä. Totta kai miehesi on sinulle tärkeä ja on luonnollista että haluat teille hyviä hetkiä ja luottamusta, mutta sanoisin että tyydy aluksi vähempään, ole iloinen kaikesta eteenpäin menosta, rohkaise miestäsi ja kerro hänelle jos sinusta tuntuu pahalta. Päivä kerrallaan ja hiljaa hyvä tulee. Ei se ole helppo tie, moni ei jaksaisi ja nykyään on varsin tavallista erota, mutta saattaa olla että sinun rakkautesi lopulta muuttaa miehesi. ( Tästäkin voi olla montaa mieltä mutta minä uskon rakkauden muuttavaan voimaan ja siihen että ei ole toivottomia tapauksia ).

Tässä tilanteessa varmasti odotat mieheltäsi paljon ja sinulla on siihen oikeus, mutta koska hänellä on tuo heikkous älä stressaa itseäsi sillä jos kaikki ei ole täydellistä. Se voi sitä olla joskus tulevaisuudessa, toivon sitä teille sydämestäni !! Toivon että pikkuhiljaa miehesi alkaa tajuta mikä on pielessä ja ottaa sinua ja syntyvää lastanne enemmän huomioon ! Nk. kasvaa ulos lapsenkengistään...

 

niin onhan se naivia odottaa et nyt kaikki on hyvin ja hän ei juo enää... ja se todellakin minun olisi tehtävä, että eläisin omaa elämääni... on minulla onneksi hyvä tukiverkkosto ja ystävät.. moni hyvistä ystävistä vaan asuu toisella paikka kunnalla... "lupaan" yrittää ajatella enemmän itseäni ja omia menoja ja harrastuksia jne. mutta tiedät varmaan miten mukava on työpäivän päätteeksi jäädä vain kotiin, löhöilee ja tekee kotiaskareita... mutta olet todellakin siis oikeassa että minulla on liian vähän ns.omia juttuja... noh ehkä se tästä... tosiaan päivä kerrallaan, ihan kaikkea toivoa en ole vielä menettänyt...

 

Mitä sinulle kuuluu tänään ?

 

noh yhdessä yritetään eteenpäin.. vaikeaa on ollu... kun minun tunteet on aika herkät kaikelle ja pahoitan mieleni miehelleni todella helposti, ehkä tämä stressi tekee sen. kyllä hän on yrittänyt ja yrittää mutta tuntuu välillä että mikään ei riitä minulle. alkoholista hän ei ole kokonaan luopunut mutta samanlaisia kännejä hän ei ole juonut. Miehini on nyt monena iltana sanonut että ei voi edes ajatella elämää ilman minua ja rakastaa minua niin kovin jne. Hyvältähän se tuntuu, rakastanhan minäkin häntä mutta minulla kun on kuitenkin kokoajan mielessä että me ei ehkä voida elää yhdessä ja minun on ehkä pärjättävä yksin, jos hän jatkaa juomistaan niin kuin ennen.
Sitten minua on alkanut ottaa päähän se että raskaus aika on menny riidellessä ja murheissa, en ole pystynyt kovin paljoa nauttimaan lapsen tulosta(ensimmäisen) ja jotenkin koen että oma kasvaminen äitiyteen on jäänyt taka-alalle. Mutta kirvestä ei olla vielä kaivoon heitetty ja toivoa onnellisesta perheestä minulla viellä on... Omia juttuja ja tekemisiä en hirveesti ole viellä saanut aikaan kun olen tässä pari viikkoa ollut kipeenä, mutta en ole niitä unohtanut, vaikka omien tarpeiden huomioiminen on välillä vaikeaa... Kiitos suuresti että kyselit kuulumisiani, se tuntui tosi hyvälle =)

 

\

noh yhdessä yritetään eteenpäin.. vaikeaa on ollu... kun minun tunteet on aika herkät kaikelle ja pahoitan mieleni miehelleni todella helposti, ehkä tämä stressi tekee sen. kyllä hän on yrittänyt ja yrittää mutta tuntuu välillä että mikään ei riitä minulle. alkoholista hän ei ole kokonaan luopunut mutta samanlaisia kännejä hän ei ole juonut. Miehini on nyt monena iltana sanonut että ei voi edes ajatella elämää ilman minua ja rakastaa minua niin kovin jne. Hyvältähän se tuntuu, rakastanhan minäkin häntä mutta minulla kun on kuitenkin kokoajan mielessä että me ei ehkä voida elää yhdessä ja minun on ehkä pärjättävä yksin, jos hän jatkaa juomistaan niin kuin ennen.
Sitten minua on alkanut ottaa päähän se että raskaus aika on menny riidellessä ja murheissa, en ole pystynyt kovin paljoa nauttimaan lapsen tulosta(ensimmäisen) ja jotenkin koen että oma kasvaminen äitiyteen on jäänyt taka-alalle. Mutta kirvestä ei olla vielä kaivoon heitetty ja toivoa onnellisesta perheestä minulla viellä on... Omia juttuja ja tekemisiä en hirveesti ole viellä saanut aikaan kun olen tässä pari viikkoa ollut kipeenä, mutta en ole niitä unohtanut, vaikka omien tarpeiden huomioiminen on välillä vaikeaa... Kiitos suuresti että kyselit kuulumisiani, se tuntui tosi hyvälle =)

Olet aika syvällä miehesi ymmärtämisessä... Koko kirjoituksesi huokuu nuoruuttasi(?) ja sitä että olet todella riippuvainen miehestäsi. Jos olet jossain vaiheessa lapsi kainalossa, niin älä nyt ihan heti nappaa seuraavaa ukkoa, vaan kasva itse rauhassa ja OTA OMAT TARPEESI HUOMIOON...