Perätila synnytys...

Olen nyt raskausviikolla 36+2 ja vauvani on perätilassa, odotan esikoistani. Huomenna äitipolille yrittämään ulkokäännöstä. Toivotaan, että kääntyisi. Jos ei käänny niin sitten kuvaukseen mahtuisiko tulemaan alakautta.

Haluaisin kuulla kokemuksia/tarinoita perätila synnytyksestä alateitse tai sektiolla. Olisi kiva jos perustelisitte mielipiteen miksi esim sektio on parempi kuin alatie synnytys tässä tilanteessa tai toisinpäin.

Olen netistä hakenut tietoa pt synnytyksestä sekä mahdollisesta sektiosta. Minua ei pelota kumpikaan, kovasti haluaisin vaan synnyttää alakautta jos mahdollista, mutta jos ei onnistu tai tulee jotain muuta niin tietysti sektio sitten. Mikä vaan vauvalle parempi.

Keskustelu palstoilla kaikki tuntuu olevan kovasti alatie synnytystä vastaan tässä tilanteessa. Onko se oikeasti niin huono juttu ja onko riskit mitenkin suuret?

Kiitos kaikille jotka kommentoitte asiaa!

 

Hei!
Synnytin esikoiseni 2005 alakautta.Myös minulle koitettiin ulkokäännöstä, mutta ei kääntynyt.Tämän jälkeen otettiin röntgenkuvat lantiosta ja varmistettiin muutenkin, että edellytykset alakautta synnytykselle on olemassa.Paino arvioitiin 3 kg (syntymäpaino oli 3,4kg)..Minulle sanottiin, että mikäli synnytyssairaala antaa mahdollisuuden alakautta synnytykselle, silloin se on mahdollista....mutta mikäli esim.lantion mitat ovat liian pienet ei lupaa anneta.Eli luottaisin ammattilaisiin tässä asiassa.Omalla kohdallani he olivat ainoaita jotka suosittelivat alakautta synnytystä, maallikot sektioita.

 

Mulla oli vauva perätilassa 6 vuotta sitten. Luin ja luin ja luin ja keskustelin eri ihmisten kanssa, mutta ei siihen synnytystapaan vain tullut selkeää kuvaa. Lääkärit on kahta koulukuntaa, ja niinpä päätös synnytystavasta jäi itselle. Kummassakin synnytystavassa on riskinsä, eli riskisynnytys joka tapauksessa.

Päädyin sektioon, koska olin jotenkin vakuuttunut, että vauva on solmussa napanuoran kanssa ja pelkäsin, ettei vauva pääsisikään lopulta alakautta ulos. Normaaliultrassa ei napanuoran kulkua pystytä tutkimaan, joten tuossa uskossa olin loppuun asti. Napanuora olis kyllä sit riittänytkin hyvin. Lisäks tahdoin pitää synnytyksen jotenkin hallittuna ja pelkäsin tosiaan, että syystä tai toisesta alatiesynnytys päätyisi lopulta hätäsektioon. Ja sit vielä olen itse pienikokoinen (alle 160 cm).

Sektio on iso leikkaus ja siihen liittyy kaikki yleiset leikkauksen riskit. Lisäksi olin siitä paljon kipeämpi kuin normaalista alatiesynnytyksestä. Selkeästi parempaa tapaa ei kai ole. Riippuu tilanteesta ja omista mietteistä, joita toki kannattaa miettiä, mikä itsestä tuntuu parhaalta.

Sektio piti tehdä suunnitellusti, mutta leikkauspäivää ei ehditty edes sopia, kun vedet meni. Niinpä leikkaus tehtiin ns. kiireellisenä. Ei siinä oikeesti kiire ollut, mut tuo on vain määritelmä leikkaukselle, jota ei ole etukäteen sovittu. Jos on päätetty sektiosta ja synnytys käynnistyy spontaanisti, sairaalaan kannattaa lähteä heti. Kaverin piti mennä sektioon, mutta odotteli kotona miestänsä töistä. Niinpä vauva tuli jo niin pitkälle synnytyskanavaan, että leikatessa olis pitäny vetää takaisin ja syntyi alakautta.

 

Vastaan ketjuun, vaikka aloittajalle vastaus tuleekin auttamatta myöhässä, mutta jospa joku muu hyötyisi vastauksestani.
Synnytin joulukuussa 2009 perätilassa olevan esikoisvauvani alateitse. Vauva oli koko loppuraskauden ajan perätilassa, istuvassa asennossa, ja kuulemma parhaassa mahdollisessa asennossa ajatellen alatiesynnytystä. Vauvaa yritettiin kerran kääntää pari päivää ennen la, ei onnistunut.
Olin ensin ehdottomasti sektion kannalla, mutta lääkäri suositteli minulle alatiesynnytystä vauvan pienen koon vuoksi (painoarvio 3100 g osui miltei tarkalleen oikein) ja lantion tilavuuden vuoksi.
Asiaa mietittyäni ja perehdyttyäni kunnolla molempiin synnytystapoihin valitsin kuitenkin alatiesynnytyksen. Ja nyt jälkeenpäin, kun kaikki meni todella hyvin, olen oikein tyytyväinen valintaani. Mutta päätöksen tekeminen oli kyllä hankalaa!