Noh, moni sanoo syyksi miksi ei halua perätilassa synnyttää lasta, että kun se pää voi jäädä jumiin.
Tätä varten kuitenkin vauvasta tehdään kokoarvio ja lantio kuvataan magneettikuvauksella. Käsittääkseni riskiä pään juuttumiseen lisää se, että koska pää tulee viimeisenä, se ei kerkeä muotoutua samalla tavalla kuin raivotilassa syntyvillä pään auratessa ensimmäisenä synnytyskanavaan. Mutta tosiaan, se riski minimoidaan kuvaamalla lantio.
Tähän tulee nyt joku kertomaan, että kun "tutun tutun tutulla" tai tuttavallisemmin "yhdellä tutulla" jäi pää kiinni ja tuli vamma. Milloin? 30 vuotta sitten saunan lauteilla? Ylläriperätilassa, milloin ei ollut lantioo kuvattu? Yhtäkään synnytyskertomusta en ole lukenut, jossa joku kertoisi itse, että kuvattiin ja silti ei mahtunutkaan ulos h-hetkellä!!
Pt-synnytykseen negatiivisesti suhtautuvat sanovat myös että lääkärit ajavat naisia perätilasynnytykseen, koska synnytys alakautta on halvempaa sairaalalle kuin varustaa leikkausali lääkäreineen, kätilöineen ja toimenpiteineen. Varmaan pitääkin paikkansa, että alakautta synnytys on edukkaampi, mutta pt tapauksissa mukana on silti väkeä lääkäristä ja kätilöistä lähtien ja valmius sektioon on koko ajan olemassa.
Toisaalta uskon, että jotkut opetussairaalat tukevat, ohjaavat perätilasynnytykseen, jotta oppi pysyy yllä ptsynnytyksissä, koska on pystyttävä hoitamaan perätilasynnytyksiä jotka tulevat yllättäen eteen.
SILTIKÄÄN, EN MILLÄÄN USKO, että lääkärit antaisivat luvat perätilasynnytykseen, jos synnyttäjällä ei ole edellytyksiä synnyttää lasta turvallisesti!
Toki perätila synnytykseen liittyy kohonneita riskejä verrattuna normi synnytykseen, kuten napanuoran litistymiseen liittyen, kun vauvalla on vielä pää sisällä ja nuora onkin jumissa vauvan ja synnytyskanavan välissä, mutta riski on vasta riski, eikä todennäköisyys. Samalla tavalla rt-synnytyksissä tulee ylläreitä eteen.
Perätilasynnytyksessä äidin työskentely ja ohjeiden noudattaminen on tärkeää, koska vauvaan ei voi koskea ennen kuin se on tullut tiettyyn asti, oliko lapoihin asti, ulos, koska jos vauvaan koskee ja kädet on vielä kohdussa niin refleksinä vauva läväyttää kädet auki kohtuun.
Itse jouduin miettimään ja pohtimaan asiaa paljonkin, kun vauva oli perätilassa ja olisin halunnut synnyttää alakautta. Asiaa tuki vauvan pieni koko ja että oli yksi synnytys takana joka meni hyvin. Mutta lantion mitat eivät riittäneet joten sektio päätös tuli automaattisesti.
Minun mielestä lääkärin mielipiteeseen siitä, onko sinun turvallinen synnyttää alakautta, pitää voida luottaa. Hyvin valmisteltu perätilasynnytys on ymmärtääkseni riskeiltään samaa luokkaa kuin normisynnytys.
Siihen minä olisin päätynyt, kaikkien epäilyjeni jälkeen. Mietin riskejä perätilasynnykseen ja periaatteessa ajattelen, että onhan se vauvalle yksinkertaisempaa tulla sektiolla maailmaan kuin pungeta se ala kautta. Mutta niin ajattelen samassa suhteessa, että sektio on vauvalle tapahtumiltaan vähemmän riskialtista kuin rt:ssa syntynyt lapsi. Eihän kukaan voi ennustaa miten synnytys sujuu ja mitä siinä tapahtuu vauvalle vaikka se olisi oikein päin.
MUTTA; sektio ei ole äidille, eikä vauvalle luonnonmukaista. Ei luontoemo ole tarkoittanut, että että vauvoja nipsnaps leikellään maailmaan, onhan se vauvalle aika radikaali "ilmaston muutos". Uskon siis, että vauva saa ne mikrobit vai mitkä lienee sieltä synnytyskanavasta mitkä vaikuttaa myöhemmin mahdollisesti vauvan terveyteen. Ja että hengityksen on tarkoitettu käynnistyvän niin, että ne vedet pusertuu keuhkoista ulos synnytyksen aikana. Ja sektiossa on äidille enemmän riskejä kuin alakauttasynnytyksessä, veritulppaa ja haavan/kohdun tulehdukset, mutta toisaalta ajattelen niin että jos joku veritulppa on tullakseen niin sitten se tulee. En aijo pysytellä seinien sisällä vain sen pelossa, että ulkona saattaa liukkaimmilla keleillä kaatua ja vammautua pahasti.
(Ensisynnyttäjälle pt:ssä on vielä sellainen momentti, vaikka muuten kaikki tukisikin synnytystä alakautta, että itse ei ehkä osaa ennustaa miten oma pää ja kroppa toimii ylipäätää synnytyksessä. Kun kaikki on muutenkin jännää niin kannattaako ottaa enää lisä stressiä pt synnytyksestä. Mutta jos on luottavaisin mielin menossa synnyttämään niin miksi ei.)
Ap:lle kaiken tämän sepostuksen jälkeen sanoisin, että mieti ja punnitse vaihtoehtoja, juttele lääkärin, kätilön, terkan kanssa ja tee ratkaisu heiltä saatujen fakojen ja sen lopuksi sen päätät sen pohjalta, mikä susta tuntuu parhaimmalle. Jos ahdistaa sektio liikaa niin synnytä alakautta jos siihen lupa annetaan. Lääkäriin pitää pystyä luottamaan ja omiin tuntemuksiin.
Netistä löytää usein vain ne kauhukertomukset ja vääristellyt kuvat ja subjektiiviset tuntemukset epäonnistuneista tapauksista. Eli netti"faktojen" peusteella ei kannata tehdä päätöksiä.
Jos valitset sektion tai se sulle määrätään ja vauva alkaakin syntyä aikasempaa niin sitten sektio tehdään päivystysluontoisena, eli ei hätäsektio vaan siinä on aikaa valmistella. Spinaalipuudutus on aika harmiton laitettaessa. Ja tipan ym laitot ja piikitykset ovat ohi ennenkuin huomaatkaan. Hyvä tukihenkilö mukaan joka pitää ajatukset piikeistä poissa. Ja kerrot huolesi piikkikammosta sairaalassa. Älä anna piikkikammon olla este sektiolle jos liikaa pelkään pt:n riskejä.
itse pohdin myös tuota, että olenko itsekäs, että haluan synnyttää alakautta vaikka joku järki huutaa että sektio on vähemmän riskinen kun tapahtumien kulkua voidaan paremmin kontrolloida. Mutta sitten ajattelin antaa päätöksen lääkärin käsiin ja luottaa siihen, mitä he sanovat.
Tsemppiä pohdintoihin ja olisi kiva kuulla mihin päädyit tai mitä lääkäri sanoi.
Mies sai olla mukana salissa ja hänen silittelynsä rauhoitti hyvin, samoin se kun hoitaja kävi vähän väliä juttelemassa niitä näitä. En tiedä saako sektiota ennen rauhoittavaa pyytäessään, mutta itse aion kysyä rauhoittavaa jos minut leikataan vielä.