Perinnöllisen sairauden kantaja

Hei!

Mä olen kanssa miettinyt että olispa hyvä puhua jonkun kanssa, jolla on myös vammainen sisarrus. jotenkin se tekee näistä asioioista tuplasti vaikeaa. Jos päädyn seuloihin tai lahjamunasolihoitoon, enkö samalla viestitä että siskoni ei kuuluisi elää? Vai viestitänkö? Tiedän että äitini ymmärtäisi jos siihen päätyisimme, mutta en voi kuvitella että sisko ymmärtäisi. Eli jos asia tulisi ilmi, olisi perheelämä melko vaikeaa. Lapsi taas jossain vaiheessa tod. näk tajuaisi, että on lahjamnasoluista alkunsa saanut, koska hänelle ei tätä tautia olisi. Asia ei siis mitenkään pysyisi salassa. Lisäksi se, että on itse kasvanut perheessä jossa on vammainen henkilö, niin sitä suhtautuu riskeihin eri tavalla. Toki pitää muistaa että mulla on vain yksi kokemus tästä kaikesta.

Tule tänne:
http://www.helistin.fi/kahvila/poyta/15 Se on suljettu paikka, jossa voi keskustella asiasta rauhassa. Lupaan bannata kaikk jotka asiasta mitään tietävinä syyllistävät päätöksestä tai toisesta.

 

Hei! Täällä yksi vauvakuumeinen joka painiskelee jatkuvasti ajatusten kanssa siitä olenko järkevä halutessani omaa biologista lasta. Tiedän lapseni 50% todennäköisyydellä olevan jonkin asteen kehitysvammainen. Meillä äitini veli ja omat veljeni ovat kaikki eri asteisesti kehitysvammaisia/kehityshäiriöisiä. Tytöt taas ovat suvussa terveitä, joten tyttöä tietysti toivon. Ajattelen hyvinä päivinä niin, että jos minulle suodaan poikalapsi ja hän on sairas niin sille on syynsä ja niin on tarkoitettu. Huonoina päivinä taas ajattelen ettei minun ole tarkoitettu hankkivan lapsia. Läheltä asiaa seuranneena pelkään myös ettei voimani riitä sairaan lapsen kanssa tai oikeastaan vaan ajattelen että eikö minulle ikinä suoda normaalia perhettä ja kotia. Jokainen meistä jolla on eritavalla sairaita perheenjäseniä tietää että se vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen siinä perheessä. Ehkä olen itsekäs kun toivon erilaista elämää, mutta samalla totuus on, että on lapsemme millainen tahansa hän on toivottu.