Pettymys vauvan sukupuoleen :(

Eilen ultrassa saimme tietää, että neljäs poika tuloillaan... Ja nyt pettymys on valtava Olen kateellinen kaikille jotka saavat tyttöjä ja ajatus siitä, ettei meille tule ikinä omaa pikkuprinsessaa on kauhea Olen niin pettynyt, että oikein hävettää. Olisin niiiiiin halunnut pienen tytön. Lapsi on kuitenkin ultran mukaan terve, joka tietenkin on tärkeintä, mutta kyllä silti olen todella pettynyt

Pääseeköhän tästä tunteesta koskaan yli?

 

Varmaan aika normaalia. Mutta yritä ajatella asiasta positiivisia puolia, äläkä keskity vain ajattelemaan niitä pikkuprinsessan röyhelöitä yms ja pääasia tosiaan on että lapsi on terve.

 

Tuon takia en tee kolmatta en kestäisi jos saisin kolmannen pojan joku vika mninussa on kun poikia aina saan koska molemmat eri miehille.

 

Vaikea sanoa... Toiset pääsee pettymyksestä ohi seuraavana päivänä (kun tunteet taas tasaantuneet), toiset varmaan on pettyneitä lopun ikäänsä.

 

Meillä on 3 poikaa ja lisää poikia voisin ottaa. Ei sillä sukupuolella oileasti ole väliä, pääasia on, että lapsi on terve. Miksi haluaisit tytön? Yritä miettiä syitä miksi juuri tyttö. Ei tyttö oikeasti eroa pojasta mitenkään, paitsi, että voit laittaa hörhelöitä päälle. Yhtä lailla poika on sinun kanssasi isompana kuin tyttö. Ja yleensä ne on ne tytöt jotka äitejään häpeävät teineinä

 

mutta sullahan on helppoa ko miettii, että kun sulla on kaikki poikia niin kierrätyspelaa loistavasti poikien vaatteissa Ja kyllä sä vielä joskus sen rinsessan saat. Minä olin pettynyt kun luulin että odotan tyttöä ja sainkin esikoiseni poikana. Silti pettymys laantui ja rakkaus lastani kohtaan kasvoi päiväpäivältä suuremmaksi.Elä vietä elämääsi katkeroituen, äläkä ainakaan missään nimessä ilmaise ääneen lastesi kuullen että halauaisit mielummin tyttöjä..

 

Kyllä varmaan pettymys menee ohi viimeistään kun vauva syntyy. Mutta jos on noin suuri toive sukupuolesta niin en tiedä onko reilua syntyvää poikaa kohtaan että hänestä toivottiin jotain muuta... Mielestäni lastenteko pitäsi jättää siihen jos ei ole tyytyväinen kumpaan tahansa sukupuoleen.

 

Varmasti luonnollinen reaktio ja "surutyön" jälkeen uskoisin asian vielä iloksi muuttuvan Tottakai saat tuntea pettymystä, kun haaveilemasi asia ei toteudukaan, ja vähät välität nyt siitä kun tähänkin joku tulee kommentoimaan, että olisit tyytyväinen jo olemassa olevista lapsistasi ja näillä näkymin terveestä uudesta vauvasta! Tunteet on tunnettava sellaisina kuin ne tulevat! Sitten pystyt vähitellen myös tuntemaan muita tunteita, kuten iloa tästäkin pojasta! Jaksamista!

 

Pääsee.

 

Ystävälläni on 6 poikaa. Ensimmäiset 5 samalle miehelle ja viimeinen erille. Tiedän että hän toivoi viimeisestä tyttöä, mut kyllä hän on siitä yli päässyt. Lapsi ei vois hälle rakkaampi ja tärkeempi olla

 

Sen sukupuolen takiako ne 4 poikaanne sitten saavat kokea olevansa arvottomampia kun et saanutkaan prinsessaa? Moni ihminen ei saa lasta ollenkaan ja tekisivät mitä tahansa saadakseen oman lapsen. Jos nyt keskittyisit kuitenkin siihen että sinulla on ne olemassa olevat lapset ja he ovat arvokkaita ovat mitä sukupuolta tahansa. Varo peilaamasta omaa pettymystäsi heihin! Äitiys on enemmän kuin prinsessamekkojen hypistelyä!!!

 

Kyllä siitä pettymyksestä yli pääsee, varmasti. Minä olen varautunut siihen, että meille ei koskaan poikaa tule, vaikka kovasti toivommekin. Ja jos pettymyksen tunne ei tunnu häviävän, voi ehkä lohduttautua ajatuksella, että ehkä saakin sitten lapsenlapsia tyttöjä sekä poikia

 

Eiköhän se mene muutamassa päivässä ohitse. Jos olet psyykannut itsesi odottamaan tyttöä niin pari päivää menee että saat mielen muutettua uudelle raiteella.
Ja tottakai saa olla pettynyt. Jos jotain toivoo ja sitä ei saa niin pettymyksen tunne on ihan oikeutettu. Asia on kuitenkin sellainen että siitä olisi syytä päästä ylitse ja eteenpäin kohtuullisessa ajassa.

 

Voi tsissus että kaikki sitä sitten lapsia tekevätkin... ihan oikeasti siis ! Minä olen ollut aiemmin kahdesti raskaana, olettanut molemmilla kerroilla odottavani tyttöä ja sitten onkin selvinnyt rakenneultrassa että poikahan siellä kasvaa.

Olen nyt kolmatta ja viimeistä kertaa raskaana ja vaikka taaskin toki haaveilen tyttövauvasta niin taatusti tulee poika. Enkä ole edes vähän vertaa harmissani vaikka tämäkin olisi poika.
So what, tärkeintä on terve lapsi !

Se on sitten muuten miehestä kiinni tuo sukupuoli, ei voi nainen syyttää itseään vaikka kuinka tahtoisi jos tulee aina vaan jompaakumpaa sukupuolta eikä toista laisinkaan.

 

Mites tää biologia? Kyllä se on se siittiö joka sukupuolen päättää, tämä opitaan ylä-asteella.

 

Ja ala-asteella se, että se kirjoitetaan yläasteella

 

Sisarussarjani nuorimpana ja ainoana tyttönä siteeraan itseäni viisivuotiaana: "Hyi, minä en ole mikään prinsessa."

 

Olet rohkeampi nainen kuin minä: Kun minä odotin neljättämme en uskaltanut kenellekään myöntää, että toive tytöstä oli valtava (itse asiassa en ehkä oikein myöntänyt sitä edes itselleni).

Kun sitten kolmen pojan jälkeen neljäs oli tyttö, niin olin onneni kukkoloilla.

Ja voitte uskoa, että veljiensä vanhoihin vaatteisiin meidän prinsessaa ei ole puettu kertaakaan

 

Ja ala-asteella se, että se kirjoitetaan yläasteella

Ja nykyään puhutaan alakoulusta ja yläkoulusta, ei enää ylä- ja ala-asteesta

 

Tuttu tunne. Itselle tuli samanalainen tunne kun meidän kolmas oli ultrassa poika. Voin sanoa että onneksi ultrassa jo nähtiin sukupuoli että sain kaikessa rauhassa käsitellä asian, pari kk siihen meni ja sitten aloin onnellisena odottaa että poika jo syntyisi ja rakastin ja rakastan häntä koko sydämestäni ja en kertaakaan ole toivonut että hän olisi tyttö.
Mutta täytyy myöntää että kun neljännen lapsen ultrassa paljastui että se on tyttö niin kyllä siinä itku pääsi.

 

Mites tää biologia? Kyllä se on se siittiö joka sukupuolen päättää, tämä opitaan ylä-asteella.

Kyllähän nykytiedon mukaan joidenkin naisten munasolut hyljeksivät jommankumman sukupuolen siittiöitä ja kehot saattavat jopa "abortoida" alkuvaiheessa tiettyä sukupuolta olevia alkioita.

Siitä voisi ehkä jo syyttääkin itseään, jos tietäisi noin tapahtuvan. Mutta harva taitaa tietää.

 

[QUOTE="kahden pojan äiti";26815854]Tuon takia en tee kolmatta en kestäisi jos saisin kolmannen pojan joku vika mninussa on kun poikia aina saan koska molemmat eri miehille.[/QUOTE]

sori nyt vaan mut on bilsantunti jääny sulta väliin se on mies joka määrää lapsen sukupuolen omilla soluillaan.

 

Pääsee siitä yli. Ja pettymyksen tunne on aika inhimillistä, ei sille mitään voi.

 

Se on hyvä, että saitte kuulla jo ultrassa! Nimittäin nyt teillä on aikaa tottua ajatukseen ja kun pikkuinen syntyy, se ei taatusti enää tunnu pettymykseltä!

 

Voihan se olla pettymys, jos on kovasti tyttöä "tehtaillut" eikä sitten saakaan häntä. Mutta kun ei se tekemisellä parane Ovathan pojatkin luonteeltaan erilaisia: toiset niin äijää että ja toiset herkempiä. (Ja aivan sama tytöissä!) Meillä on kaksi tyttöä ja eivät ne kumpikaan nyt niin prinsessoja ole. Vanhempi ei välitä juuri vaatteistaan, päässä lippis, jaloissa kumpparit. Mut sitten joskus iskee mekkokausia ja pitää saada juhlasandaalit ja ballerinan nutturaa. Nuorempi jo taaperona vetää päälleen kaikenlaisia vaatteita ja kankaita ja aina on hattulaatikkoa penkomassa. Äidille näissä on riittävästi prinsessaa ja isälle tulevaisuudessa varmaan ihan liikaakin. Mutta täytyy sanoa, että olen hirveän tyytyväinen kahden tytön äitinä ja aikoinaan olisin ehkä ollut poikauutisesta vähemmän iloinen. Mutta eihän näitä yleensä saa ääneen sanoa, että haluaa vaan tietynlaisia lapsia. Heti tuomitaan tai paiskataan päähän terveysnäkökulmalla tai lapsettomuusitkulla. Eihän sitä ihminen yleensä ole tyytyväinen siihen mitä on, vaan haluaa enemmän tai jotain muuta. Hurskastelua olisi väittää että on aina TÄYSIN tyytyväinen elämäänsä.