"vieras"
Lapsuudenperheessäni on arvostettu akateemisuutta todella korkealle ja olen selvästi perinyt itse samanlaisen ajatusmallin.
Tiedän että duunari voi olla huippuälykäs ja akateeminen/korkeasti koulutettu taas nippanappa-normaaliälyinen.
Olen kuitenkin törmännyt niin useasti siihen että duunareita pidetään tyhmempinä ja niille vähän naureskellaan, tai ajatellaan ettei ihminen ole parempaan pystynyt tai äly riittänyt tarpeeksi pitkälle.
Olen myös huomannut duunarina työskellessäni että puheenaiheet ovat aika pitkälti työkavereiden kanssa jollain tapaa yksikertaisempia enkä ole saanut kovin fiksua kuvaa monestakaan työkaveristani.
Juorutaan muiden elämistä, viikonlopun baarireissuista ja ryyppäämisestä, etelänlomista ja kaikesta aika pinnallisesta.
Ei puhettakaan että käytäisiin syvällisempiä keskusteluja,puhuttaisi politiikasta,maailmantaloudesta tai kulttuurista, ehei.
Olen aina ajatellut että haluan kouluttautua mahd.pitkälle ja pelkkä ammatillinen koulutus on tuntunut säälittävältä ja luovuttamiselta.
Pelkään että muut pitävät minua tyhmänä tai en löydä elämääni älykkäitä ja samanhenkisiä ihmisiä, jos en kouluttaudu korkealle.
En kuitenkaan tiedä onko tuo pelko järkevä,vai teenkö vain muiden odotusten mukaan.
Olen kärsinyt oppimisvaikeuksista,mitkä osaltaan selittävät sitä miksi en ole heti hakenut yliopistoon/ammattikorkeakouluun.
Pelkään etten pärjää,vaikkei älyssä ole mitään vikaa.
En tiedä voinko opetella tyytymään pelkkään ammattikoulutason koulutukseen tai onko se edes järkevää?
Tuntuuko se kaikista luovuttamiselta tai rimanalitukselta, vai ovatko muut duunarit ihan tyytyväisiä koulutukseensa ja työhönsä?
Tiedän että duunari voi olla huippuälykäs ja akateeminen/korkeasti koulutettu taas nippanappa-normaaliälyinen.
Olen kuitenkin törmännyt niin useasti siihen että duunareita pidetään tyhmempinä ja niille vähän naureskellaan, tai ajatellaan ettei ihminen ole parempaan pystynyt tai äly riittänyt tarpeeksi pitkälle.
Olen myös huomannut duunarina työskellessäni että puheenaiheet ovat aika pitkälti työkavereiden kanssa jollain tapaa yksikertaisempia enkä ole saanut kovin fiksua kuvaa monestakaan työkaveristani.
Juorutaan muiden elämistä, viikonlopun baarireissuista ja ryyppäämisestä, etelänlomista ja kaikesta aika pinnallisesta.
Ei puhettakaan että käytäisiin syvällisempiä keskusteluja,puhuttaisi politiikasta,maailmantaloudesta tai kulttuurista, ehei.
Olen aina ajatellut että haluan kouluttautua mahd.pitkälle ja pelkkä ammatillinen koulutus on tuntunut säälittävältä ja luovuttamiselta.
Pelkään että muut pitävät minua tyhmänä tai en löydä elämääni älykkäitä ja samanhenkisiä ihmisiä, jos en kouluttaudu korkealle.
En kuitenkaan tiedä onko tuo pelko järkevä,vai teenkö vain muiden odotusten mukaan.
Olen kärsinyt oppimisvaikeuksista,mitkä osaltaan selittävät sitä miksi en ole heti hakenut yliopistoon/ammattikorkeakouluun.
Pelkään etten pärjää,vaikkei älyssä ole mitään vikaa.
En tiedä voinko opetella tyytymään pelkkään ammattikoulutason koulutukseen tai onko se edes järkevää?
Tuntuuko se kaikista luovuttamiselta tai rimanalitukselta, vai ovatko muut duunarit ihan tyytyväisiä koulutukseensa ja työhönsä?