""pikku vian takia""

Kasvaako teillä ns. pienestä asiasta niin suuri, että alatte jopa siksi miettimään eroa? Esimerkkinä puolison kuorsaus, jota hän ei hoida ja valvottaa toista vuosikausia niin, että hermot menee. Toki voi mennä toiseen huoneeseen nukkumaan, mutta siitähän sota syntyy, kun toinen ei enää halua edes vieressä olla.

Onko joku eronnut ns. pienen tai pienten asioiden takia, jotka eivät yleisen mielipiteen mielestä olisi ""tarpeeksi suuria syitä""?

 

ei sit pikku vika olekkaan, mulla oli joskus kaveri joka kuorssasi kuin ukkopekka, se repii hermot jos mikä, ei sitä kukaan jaksa viikkoakaan kuunnella...

 

Ei kuorsaus ole välttämättä unettomuuden syy. Tiedän olevan ihmisiä, jotka sanovat, että kuorsaa rauhassa, ei vaikuta minun uniini. Luulen, että on kysymys jostakin muusta epätyytyväisyydestä, joka heijastuu uniin.
Joku voi jopa ajatella, että olisipa joku tuossa vieressä vaikka kuorsaamassa.

 

Kyllä, mun ex vaimo telläs pierua 8 vuotta niin että kammarin seinät hais,aluksi se tuntui että me ollaan niin ""me""että ilkee piereskellä,lopulta se johti eroon (onneks ei ollu lapsia) en jaksanu kun toinen pieree kuin tukkijätkä,eikä se hajukaan mitään ruusun tuoksua ollut.

 

Kyllä se kuorsaus voi todellakin ainoana syynä, viittaan tässä jo yhteen vastaukseen, olla erolle.
Mä olen aikoinani hoitanut puoli vuotta yhteen menoon yötä päivää kipeitä lapsiani ja jossain vaiheessa lääkäri sitten kysyi miten on mennyt viime kuukaudet. Osasin vain katsoa häntä ja oli pakko vastata etten tiedä. En muistantu.

Kuorsaus on ihan sama juttu. Oma mieheni kuorsaa ja kovaa ja missä asennossa tahansa. Näin ollen en itse saa nukuttua. Usein nukunkin sohvalla. Pidemmän päälle se ei kuitenkaan ole kovinkaan mukava paikka nukkua. Eli hermot aika pinnalla!!! Jos tilaa olisi muuttaisin heti tällä sekunnilla toiseen huoneeseen nukkumaan. Mutta kun ei ole niin väsymys saa kyllä aikaan kummallisia ajatuksia....

 

Mittasi kullini ja jäi 5 mm alle Lex Steelen. Pisti hopeat jakoon

 

No paljonkos se Steelen mitta sitten oli, kun noin vähäinen poikkeama ratkais asian?

 

Ajan mittaan pikkuasiat voivat muuttua isoiksi.
Luin joku aika sitten lehdestä, että mies oli tappanut vaimonsa ja kertoi syyksi, että kun se akka jumalauta 35 vuotta aina otti sämpylöistä sen alapuolen, eikä kertaakaan sitä yläpuolta ja nyt tuli yksi alapuolen otto liikaa.
Toinen vastaava tapaus taisi olla sellainen, että vaimo puukotti miehensä kun tämä ei kehotuksista huolimatta ollut suostunut luopumaan nukkavierusta kotitakistaan; hän vain ei kestänyt katsoa sitä takkia enää.
Tuttavapariskunnan miehellä oli syödessä lonksuvat tekarit - aluksi se huvitti vaimoa, mutta muutamassa kuukaudessa hän ei enää kestänyt syödä samassa pöydässä, vuoden päästä miehen oli pakko hankkia uudet tekarit tai vaimo olisi lähtenyt.
Kun suhteessa alkaa nyppiä ja vituttaa, kun tulee muita ongelmia, kun toisen naama alkaa ottaa pattiin, aiemmin vähäpätöisiltä tuntuvat asian voivat muuttua merkittäviksi ja lopulta saattaa tulla se viimeinen korsi, joka katkaisee aasin selän. Saattaa tuntua pikkumaiselta, mutta itse uskon tuohon täysin - olemme mieheni kanssa jopa sopineet, että nippunyppimisetkin käsitellään heti kun alkaa tuntua siltä, että juttu ehkä ei tulevaisuudessa jääkään vain pikkunyppimiseksi.

 

No en jaksa uskoa, että kukaan ihan oikeasti eroaa muuten sopivasta puolisosta vain sen takia, että hän kuorsaa äänekkäästi.
Kyllä suhteessa on jotain muutakin vikaa, jos avioliitto kaatuu toisen kuorsaamiseen tai siihen, että huonosti nukkuja menee toiseen huoneeseen nukkumaan.

 

Ja sitäpaitsi kuorsaukseen saattaa olla elimellinen syy! Se on usein sairaus = uniapnea, johon voi vaikka kuolla pahimmassa tapauksessa.

Herrantähden, tuoko on rakkaussuhteessa toimimista, jos toinen puolisoista sairastaa! Puukkoa selkään vaan.

 

Meillä käytiin lähellä eroa kuorsaamisen takia. Muutama vuosi jatkuvaa unenpuutetta, niin todella rupeaa päässä pyörimään ja pinna kiristymään... Vuosia minäkin hiihdin olkkariin sohvalle kuorsausta pakoon, ja aamulla heräsin niskat ja selkä kipeänä. Sohvat kun harvemmin ovat yhtä hyviä nukkumiseen kuin sängyt. Olin useasti niin väsynyt ja voipunut koko ajan, etten jaksanut enää suhtautua pikkuasioihin pikkuasioina. Vuosikausia suurin ja hartain haaveeni koko avarassa maailmassa oli vain saada nukkua edes yksi yö pitkään, kunnolla ja häiriintymättä. Siinä vaiheessa kun muut haaveilivat omakotitalosta, etelänmatkasta, lapsista, elämänsä miehestä veneestä tai vqaikka lottovoitosta, minun energiani riitti kunnollisesta yöunesta haaveiluun...

Pahinta oli se, että vuosia kului niin, ettei mieheni ottanut koko kuorsaamisasiaa tosissaan. Hän suhtautui siihen juuri kuten täälläkin suhtaudutaan: Moinen pikkuasia ei ole edes ongelma. Miksi sille sitten pitäisi mitään tehdäkään? Meillä käytiin tosiaan avioeron partaalla, ennen kuin mies ymmärsi, ettei kymmenen vuoden univelka ole enää leikin asia. Vasta sitten hän suostui menemään lääkäriin.

Mitkään konstit eivät kuitenkaan auttaneet, mies vaan kuorsasi kuin katujyrä, eikä mahtanut sille mitään. Mutta minun erohalujani hillitsi kuitenkin se, etten ollut enää yksin kärsimykseni kanssa. Nyt mieskin suhtautui asiaan vakavammin ja yritti löytää ratkaisua. Meidän ratkaisumme oli sitten isompi asunto, jossa on molemmille omat makuuhuoneet hyvillä sängyillä. Rahaa siihen meni mutta avioliitto pelastui...

 

Entä tupakointi, onko se pikku vika? Toinen haisee kuin roskis, vaikka käykin parvekkeella tupakalla. Kun tutustuttiin ja alettiin olla yhdessä, lupas lopettaa, mutta viiden vuoden aikana on muutamia lakkoja, mutta nekin aika lyhyitä. Ällöttää se löyhkä ja tuhkakupin suutelu.

 

Kyllä on erottu pikkuvian takia. Ei tosin suoranaisesti, mutta pikkuvioista kasvaa isoja vikoja, asioita ei saada selvitettyä, pngelmat kasvaa liian suuriksi ja sitten erotaan. Erottiin. Ongelmat oli kyllä muualla kuin niissä pikkuvioissa. Ei edes puolisossa, vaan ihan muissa asioissa. Kyvyssä ja halussa ymmärtää toista mm. Kaduttaa nyt vuosien päästä mutta enää ei voi mitään tehdä.

Aikalisä olisi hyvä juttu silloin kun tuntuu ettei kestä toista muttei tiedä miksi.

 

Kuorsaus on yksi hirvittävimmistä asioista varsinkin silloin kun itse kuorsaaja ei ota vakavissaan. Siihen todella saa apua. Jos ei toinen suhtaudu vakavasti, kyllä monelle lähtö tulee. Meille apu oliylipainelaite, jonka mies panee yöksi päähänsä. Nyt nukkuvat molemmat.

 

Kuorsauksen takia ei tarvitse kokonaan erota vaikka toinen ei mitään laitteita ja hoitoja haluaisi. Ainahan voi nukkua eri huoneessa. On sekin parempi kuin erota kokonaan.

Mutta jokaisella parilla ja parisuhteen puoliskolla on erilaiset arvot ja toimivat varmaan niiden mukaan.

Meillä mies kuorsaa, se on rakenteellinen vika joka olisi korjattavissa vaikealla leikkauksella. Ymmärrän hyvin ettei hän sellaiseeen halua. En haluaisi minäkään. Nukutaan eri huoneissa, mutta joskus yhdessä. Ei mukavaa, mutta sentään asutaan ja eletään yhdessä!

 

Ihan sama missä nukkuu. Ei se ukko nukkuessaan tiiä, että onko akka siinä vieressä. Pöljät!

 

Oltiin kerran ostamassa ukon kanssa mulle omaa sänkyä. Myyjän ilme oli epäuskoinen. Mutta hyvimpä menee nyt.

 

Uskomatonta, ettei kukaan ole ottanut puheeksi korvatulppia! Itse kärsin vuosia mieheni kuorsauksesta, jotkut suosittelivat leikkausta, mutta hän ei vielä ole siihen lähtenyt. On kuulemma aikamoinen operaatio. Eri huoneetkaan eivät tuntuneet hyvältä ratkaisulta, ja sitten kälyni markkinoi minulle korvatulpat. Aluksi tuntui oudolta, nyt olen aivan koukussa niihin. Ihanaan nirvanaan vaipuu, kuorsaus ei haittaa ollenkaan ja kuitenkin herätyskellon ääni kuuluu! Ostakaa mahdollisimman pehmeät ja totutelkaa, saattaa olla käyttöä muulloinkin kuin nukkuessanne ukkonne vieressä!!!

 

Kyllä johti eroon juuri tuon yli 15 v, huonosti nukuttua yötä.teet huonosti työsi. Kun erosin ja nukuin alkoi työkin luistaa ja sain paremman paikan jota taatusti en olisi edes vanhalla väsyneellä naamalla hakenut ja saanut.
Kyllä pienistä asioista tulee suuria kun toinen ei hae apua uniapneaan. Miettikääpä kun yhtäkkiä valtava koraus kun on hetki hiljaista ja taas katujyrä päälle...
Korvatulpat ei toimi kaikkien katujyrien vierellä..
Jos mies ei halua leikkaukseen eikä ota toisen ongelmaa tosissaan on turha syyllistää jos toinen uupuu työuupumukseen kun ei saa nukuttua kotona.

 

Mä jätin joskus poikakaverin, joka jätti aina keittön kaapin ovet levälleen jotain sieltä otettuaan. Ärsytti, kun ovet oli aina auki. No olihan siinä nyt muitakin syitä.... ; )

 

Kyllä mulla on ainakin mennyt toi niin että korvatulppien läpikin se kuorsaus kuuluu. Kun tarpeeksi monta vuotta stressaa aina nukkumaan mennessä, että saanko ens yönä unta vai en, niin jokainen pieninkin ääni alkaa häiritä.
Eli mulla itselläni on ollut koko ikäni unihäiriöitä ja sitten jos vielä sattuu kuorsaava mies ""kierrokseen"" niin ei todella hyvin mene. Kokeilkaa itse hoitaa duuninne ym.asiat kun ootte ensin monta kuukautta nukkuneet vain pari tuntia yössä. Ei auta kuin unilääke tai sitten toisessa huoneessa nukkuminen.

 

Suosittelen että mietitte asiaa uudestaan..elikkä ero ei mielestäni ole oikea ratkaisu asioihin teillä jos muuten kuitenkin sujuu ja on tunteita!

Kannattaa selvittää syy kuorsaukseen ihan lääkärissä käymällä. Meinaan uniapnea, ylipaino, kitarisat(jotka voivat oikeasti olla yhä aikuisellakin ja isot tai tulehtuneet) tms aiheuttavat kuorsausta sekä nenäkuorikkojen ahtaus jolloin ilma ei pääse kunnolla kulkemaan nukkuessa..syitä siis on ja apua niihin löytyy.

Apteekissa on myös kuorsauslaastarreita myynnissä..10kpl pakkaus muistaakseni, aika tyyritä mutta auttavat juuri siihen jos nenäkuorikoista se kuorsaus kiinni eli näillä nenä pysyy auki yön..

Lykkyä nyt hei ja ei saa luovuttaa tuon takia ei tosiaan!!!!!!

 

Korvatulppia tuli kymmenen vuoden kuluessa käytettyä jos jonkinlaisia. Jotkut ovat niin pehmeitä ja mukavia korvassa että, mutta juuri äänieristeeksi niistä ei sitten ollutkaan. Ne mitkä auttoivat kuorsauksen kuulumiseen, melkein poikkeuksetta painoivat ja ahdistivat korvassa, ja olivat niin tehokkaita, ettei kyllä herätyskellokaan läpi kuulunut.

Minun mieheni kuorsaa niin kovaa, että se kuuluu ihan selvästi viereiseen huoneeseenkin. Vieressä nukkuessa koko sänky tärisee. En ole koskaan kuullut kenenkään kuorsaavan sillä tavalla...

Korvatulpat on silti lienee ainoa syy, miksen ihan seinähulluksi tullut. Sentään jotenkin sain niiden avulla nukuttua. Jotenkuten nukkuminen vaan ei pidemmällä tähtäimellä riitä. Ihan puistattaa nykyään kun ajattelee, miten tolkuttoman väsynyt sitä silloin oli melkein koko ajan.

Oleellista näiden ""pikku ongelmien"" kestämisessä on mielestäni puolison suhtautuminen. Oli tosi rassaavaa kun mieheni ei vuosiin ottanut lainkaan vakavasti minua. Mitä tekee ihminen, jonka kuorsaava puoliso nauraa vain moisille pikkujutuille? Tai suuttuu aina kun asian ottaa puheeksi? Jos kuorsaaja itse on niin välinpitämätön, ettei suostu lääkäriin menosta edes keskustelemaan, eikä ole halukas sijoittamaan rahaa isompaan asuntoon ja kummallekin omiin sänkyihin, niin en minä ihmettele jos ero tulee...

 

Kuten kirjoitin, mies ei hoida kuorsausongelmaansa mitenkään, vaan vähättelee sitä, kuten kaikkea mitä joudun sanomaan, kun itse ei tajua tehneensä mitään väärin (siis sotkemisesta, tietsikan huudattamisesta yms.).

 

Eli kysymys ei lopulta ole kuorsaamisesta vaan puolison kunnioituksen puutteesta sinua ja mielipiteitäsi kohtaan ja silloin ei enää puhutakaan pikkuvioista.