adoptiosta
Jopa viisi vuotta...
Ja eikö biolapsiperheeseen saa suomalaista adoptiolasta edes samoin kriteerein kuin sijaislapsia?
..hassua ettei "oman maan hyvinvointia" pyritä edistämään vaan ulkomailta saa lapsia helpommin (toki sekin hyvä juttu, mutta entäs suomalaiset lapset??) ...
Ja pitääkö todella olla 25 vuotias, eikö poikkeuksia tehdä??? Ei ikä todellakaan ole mikään ensisijainen kriteeri ainakaan jos on nuori, liian vanha olisikin ehkä riski tietyissä tapauksissa enkä itse tahtoisi olla vanhan äidin ihmisen lapsi.. Enkö saa esim. pikkusisaruksiani (-puolia...) adoptoida jos Heidän äitinsä (toivottavasti ei vielä kymmeniin vuosiin!!!!!!) menehtyisi eikä isän katsottaisi olevan Heille pätevä (=turvallinen) huoltaja? Joutuisivatko mahdollisesti tämän typerän säädöksen takia lapset menemään lastenkoteihin vaikka Heille olisi tutut ihmiset tarjoamassa "uutta perhettä", onko se muka lasten edun ajattelua että muutenkin mahdollisen kamalan ajan koetellessa He joutuisivat ventovieraisiin kuviohin??? Mielestäni tapauskohtaista ja jokainen tapaus tulisi käsitellä erikseen.
Tämä esimerkki oli aika karu, mutta se tuli tuossa joskus mieleen erään tutun kanssa kun kauhisteltiin tätä Heidän isäänsä, ja entäs jos Hänestä joskus jostain syystä tulisikin lasten ainoa huoltaja...
Ja on muitakin "ei niin vakavia" syitä miksi adoption hyväksymiseksi on mielestäni vähän liian suuret kriteerit, tarkoitan juuri että jokainen hakija pitäisi mielestäni huomioida ilman sen suurempia esikriteerejä. Ärsyttää kuinka monet lapset elävät aivan turhaan lastenkodeissa odottamassa mahdollista "uutta elämää", vaikka toki Heillä on lastenkodissakin hyvä olla, mutta se oma oikea perhe puuttuu...
Se on ihan hyvä että adoptiota pitää odottaa ja harkita tarkkaan, mutta mahdollinen viisi vuotta kuulostaa järkyttävältä.
Ja odottavan aika on pitkä, puolesta vuodesta vuoteen olisi mielestäni kohtuullinen jos itse on valmis haasteeseen. Ja jos löytyy lapsi joka sopii tietylle ihmiselle tai tiettyyn perheeseen ja voi siellä hyvin.
Ja eikö biolapsiperheeseen saa suomalaista adoptiolasta edes samoin kriteerein kuin sijaislapsia?
..hassua ettei "oman maan hyvinvointia" pyritä edistämään vaan ulkomailta saa lapsia helpommin (toki sekin hyvä juttu, mutta entäs suomalaiset lapset??) ...
Ja pitääkö todella olla 25 vuotias, eikö poikkeuksia tehdä??? Ei ikä todellakaan ole mikään ensisijainen kriteeri ainakaan jos on nuori, liian vanha olisikin ehkä riski tietyissä tapauksissa enkä itse tahtoisi olla vanhan äidin ihmisen lapsi.. Enkö saa esim. pikkusisaruksiani (-puolia...) adoptoida jos Heidän äitinsä (toivottavasti ei vielä kymmeniin vuosiin!!!!!!) menehtyisi eikä isän katsottaisi olevan Heille pätevä (=turvallinen) huoltaja? Joutuisivatko mahdollisesti tämän typerän säädöksen takia lapset menemään lastenkoteihin vaikka Heille olisi tutut ihmiset tarjoamassa "uutta perhettä", onko se muka lasten edun ajattelua että muutenkin mahdollisen kamalan ajan koetellessa He joutuisivat ventovieraisiin kuviohin??? Mielestäni tapauskohtaista ja jokainen tapaus tulisi käsitellä erikseen.
Tämä esimerkki oli aika karu, mutta se tuli tuossa joskus mieleen erään tutun kanssa kun kauhisteltiin tätä Heidän isäänsä, ja entäs jos Hänestä joskus jostain syystä tulisikin lasten ainoa huoltaja...
Ja on muitakin "ei niin vakavia" syitä miksi adoption hyväksymiseksi on mielestäni vähän liian suuret kriteerit, tarkoitan juuri että jokainen hakija pitäisi mielestäni huomioida ilman sen suurempia esikriteerejä. Ärsyttää kuinka monet lapset elävät aivan turhaan lastenkodeissa odottamassa mahdollista "uutta elämää", vaikka toki Heillä on lastenkodissakin hyvä olla, mutta se oma oikea perhe puuttuu...
Se on ihan hyvä että adoptiota pitää odottaa ja harkita tarkkaan, mutta mahdollinen viisi vuotta kuulostaa järkyttävältä.
Ja odottavan aika on pitkä, puolesta vuodesta vuoteen olisi mielestäni kohtuullinen jos itse on valmis haasteeseen. Ja jos löytyy lapsi joka sopii tietylle ihmiselle tai tiettyyn perheeseen ja voi siellä hyvin.