Pitäisitkö lapsen, jos lapsen isä ei olisi kuvioissa mukana?

  • Viestiketjun aloittaja kahden yh
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Gekkolisko:
Tätä keskustelua seuranneena heräs mulla pari ajatusta (josta kenenkään ei tarvitse suuttua, kuhan pohdin)...

Jos yhdenillansuhteesta seuraa raskaus, niin äiti saa siis YKSIN päättää, tekeekö abortin, vai pitääkö lapsen. Näin ovat monet sanoneet. Mies voidaan silti velvoittaa osallistumaan lapsen elämään ainakin elatusmaksujen muodossa, halusipa mies lasta tai ei, vaikka nainenkaan ei olisi ehkäisystä huolehtinut (jos ehkäisystä ei huolehdita, se on aina miehen vika, miks ei oo käyttäny kortsua). YHDESSÄ eksytään petiin, molemmilta ehkäisy unohtuu. Seurauksista päättää aina nainen, ja mies alistuu ja kärsii. Reilua?

Mutta entäpä, jos nainen tulee raskaaksi, eikä halua pitää lasta. Mutta isä haluaiskin, ja olisi lapsesta valmis maksamaan elarit, ja osallistumaan lapsen elämään, vaikkei olisikaan naisen kanssa halukas sitoutumaan sen vakavammin. Mutta nainen haluaa abortin, menee ja tekee sen kysymättä mieheltä mitään. Missä ovat isän/miehen oikeudet siinä vaiheessa?

Ymmärrän toki, että tuossa tilanteessa naiselle jää isompi vastuu, raskausaika, synnytys jne. Mutta jos on yhdessä pelehditty, eikä KUMPIKAAN Ole ehkäisystä huolehtinut, niin miten ihmeessä kaikki voi olla silloin yksin naisen päätettävissä? Miehellä ei ole mitään sananvaltaa, ei suuntaan eikä toiseen. Alullepanijaksi ja maksumieheksi kelvataan, mutta siihen loppuu miehen virka? Aika karua...

Onko tämä asia sulle jotenkin uusi? Näinhän se on, vaikka miten tuntuisi epäreilulta. Valinta on yksin naisen ja kyllä, jos mies harastaa naisen kanssa seksiä, hän ottaa aina riskin, että nainen tulee raskaaksi. Siis AINA.

Eikä hänellä ole MITÄÄN sanottavaa siihen pitääkö nainen lapsen vai ei. Vaikka nainen sanoisi käyttävänsä ehkäisyä, vaikka olisi yhden illan juttu, vaikka käytettäisiin kortsua, jne. NAISELLA YKSIN ON OIKEUS.

Niin se menee. Tasa-arvoiseksi ei kukaan ole tätä lisääntymisasiaa väittänytkään.

Mietipä toisin päin. Pitäisikö mielestäsi miehellä olla päätösvalta aborttiin? Eli siis lailla annettaisiin toiselle ihmiselle oikeus päättää toisen ihmisen kropasta? Senkö pitäisi olla sinun mielestäsi mahdollista? Aviomieskin saisi ihan vain mielensä mukaan vaikka sanoa, että enpä muuten haluakaan tuota lasta, muutin mieleni, mene aborttiin, ja sitten naisen olisi pakko mennä??




 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Alkuperäinen kirjoittaja wtf:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
En pitäisi jos on jonkun yhden illan seksin tuotos :x Enkä muutenkaan, ei ole lapselle oikein.
Mulle oli oikein saada syntyä ja saada maailman paras äiti.
Mä en ole omalla kohdallani samaa mieltä, siis minä en synnytä maailmaan isätöntä lasta. Se ei ole oikein lasta kohtaan, joka on ansainnut ja on oikeutettu molempiin vanhempiin. Ja se ei ole oikein sitä miestäkään kohtaan, joka ei lasta halua.
Eiköhän sen miehen luulen tietävän että miten niitä lapsia tehdään.
Kuin myös sen naisen :headwall:
Eli miksi on väärin miestä kohtaan jos molemmat tietävät hommiin ryhtyessään että hedelmöittyminen saattaa tapahtua?

Siksi että miehen ei tarvitse olla isä jos ei halua, pakottaminen sellaiseen on väärin niin miestä kuin lastakin kohtaan. Seksiä saa harrastaa ja jos on jättänyt ehkäisyn pois niin paska säkä, mutta vastuu ehkäisystä on myös naisella. Kaikki vastuu on tässä tapauksessa naisella. Pahimmassa tapauksessa itsekäs lapsenkipeä nainen pilaa kolme elämää: omansa, miehen ja lapsen.

Salli mun nauraa! :) Ketään ei voi pakottaa isäksi! Mieshän itse harrasti seksiä. Tuossa aiemmassa kommentissa on hyvin tiivistetty tämä asia.

Äläkä turhaan jatka tuosta lapsen oikeudesta. Lapsen oikeus on syntyä, se on parasta mitä käydä voi. Kenenkään elämä ei mene siitä pilalle, että syntyy yhden illan jutun seurauksena.
Lapsen oikeus on syntyä :LOL: Mutta millaiseen elämään kysynpähän vain?

Mä synnyin hyvään elämään. Isän puute ei pahenna kenenkään elämää. se on siitä yhdestäkin vanhemmasta kiinni kuinka hyvä se elämä on. Mä luulen ihan suoraan sanoen, että synnyin paljon parempaan elämään kuin moni muu, ihan tällä palstallakin. Voi ihan olla että parhaaseen mahdolliseen. :)
 
pohdintaa
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
PHOEPS entäs jos mies päättääkin puolessä välissä raskautta ettei haluakkaan isäksi?
Se on mieheltä törkeä temppu, ja ennenkaikkea se on väärin lasta kohtaan.
Ja silloinhan se vauva pitäisi abortoida koska jos sen antaa syntyä niin sehän olisi väärin sitä lasta kohtaan..? Eli aborttiin heti jos isi missään vaiheessa päättää, että hei enpä haluakaan touta lasta.. koska muutenhan se on väärin lasta kohtaan että syntyy.. sellaiseen kauheaan elämään? :)

Pystyyköhän tämä Phoebs noin vain aborttiin itse? Jos ei pysty, niin miksi hän kuvittelee muiden naisten pystyvän?

Vai luuleekohan hän, että vain silloin voi tuntea voimakkaita tunteita syntymätöntä lastaan kohtaan, jos on parisuhteessa ja isäkin haluaa lapsen? Että 'ne muut naiset' jotka tulevat raskaaksi jostakin hairahduksesta sitten jotenkin helpommin pystyvät aborttiin kuin hän itse joka on vakaassa suhteessa..?
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No on se kyllä surullista kun lapsi joutuu sanomaan esim. isän ammattia kysyttäessä ettei ole isää. Tai vastaavia tilanteita on pilvin pimein.
Tuskin lapsi siinä alkaa niistä sukulaismiesten ammateista kertomaan, jotka ovat se miehenmalli.
No, eipä se ole mulle traumoja aiheuttanut. :) Tiesin suunnilleen mitä isä tekee työkseen ja sen kerroin.
 
vieras
miehet yhtälailla vastuuseen ehkäisystä kuin naisetkin . Tässä tapauksessa tuskin oli ehkäisystä huolehdittu, kun kerran raskaus seurauksena, mutta miksi ihmeessä aina naisen vastuulle ehkäistä? Yhtähyvin mies voi kantaa vastuunsa, ja vaatia kumin, jos ei halua lisääntyä?
 
vieras2
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mietipä toisin päin. Pitäisikö mielestäsi miehellä olla päätösvalta aborttiin? Eli siis lailla annettaisiin toiselle ihmiselle oikeus päättää toisen ihmisen kropasta? Senkö pitäisi olla sinun mielestäsi mahdollista? Aviomieskin saisi ihan vain mielensä mukaan vaikka sanoa, että enpä muuten haluakaan tuota lasta, muutin mieleni, mene aborttiin, ja sitten naisen olisi pakko mennä??

Thank God not länsimaissa.
 
vieras
Olen vastaavassa tilanteessa valinnu että en pidä lasta, mutta siinä oli muutaki elämäntilanteeseen liittyvää mikä vaikutti siihen että ei ollu sopiva aika lapselle tulla.
Mutta jos kaikki olisi kaikinpuolin reilassa elämän tilanteen kannalta muuten niin voisin pitääkin.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
Kerro minulle, miksi lapsi kaipaa ihmistä jota ei edes tunne?
Kerro minulle, onko väärin jos lapsella on paljon rakastavia ihmisiä jotka kantavat hänestä vastuun ja pitävät huolta? Mitä vahinkoa tästä on? Onko ihanaa jos lapsella on isä, joka on välinpitämätön ja satunnaisesti isä silloinkun haluaa? Onko tämä lapselle oikein?
Pidätkö sä lasta niin tyhmänä, että et usko tämän koskaan kaipaavan omaa isäänsä? Hän vaikka kaverinsa luona näkee miten kaverin isä leikkii ja asuu saman katon alla. Ja lapsi tulee kysymään miksi hänen isänsä ei asu samassa kodissa hänen kanssaan, mitä vastaat? Ei kannata aliarvioda sitä, mikä merkitys miehellä lapsen elämään on.

Onhan siitä paljon vahinkoa, siitä voi olla vahinkoa lapsen kehitykselle ja itsetunnolle. On aika pelottavaa, että kiellät etteikö siitä voisi olla.

Ja tuo viimeinen kysymys on typerä, ei tietenkään ole oikein lapsea kohtaan. Näitä asioita pitää miettiä siis jo ennen kuin niitä lapsia siunaantuu. Ja mitä tulee miehen vastuuseen seksistä ja muusta, niin nainenhan se jalkansa levittää. Ei kannata, jos ei halua tapella elareista ja katkeroitua miehille.

Sulla taitaa olla vähän se asenne, että naiset ne on syyllisiä kun jalkansa levittää, mutta mies ei tee koskaan väärin.

Eli:

nainen harrastaa yhden yön seksiä=väärin ja paha asia, kantaahan nainen nyt vastuunsa?
mies harrastaa yhden yön seksiä=normaalia ja ymmärrettävää, eihän paha nainen nyt vain ala vaatimaan mieheltä mitään?

:)

Mulla ei ollut paljon vahinkoa mun itsetunnolle. Mun monet ydinperheistä tulevat ystävät kärsivät itsetunto- ja suhdeongelmista, antavat miehen kohdella itseään huonosti, eivät pidä puoliaan, eivät onnistu ihmissuhteissa, pelkäävät olla yksin, kärsivät huonosta minäkuvasta. Mä taas juurikaan en.

Isäsuru selvitettiin äidin kanssa jo aikoja sitten perinpohjin enkä mä asiaa sure. Mä olen tottunut siihen että asia on näin, on aina ollut, enkä osaa muuten kuvitella. Mun ystävällä ei ole isäänsä hyviä välejä, koska isä on ylivaativa ja narsistinen, toisen isä jätti äidin toisen naisen takia eläkkeellä kun kaikki lapset olivat lentäneet pesästä. Heillä on oma ongelmansa vanhemman kanssa, mulla omani. En ole koskaa ymmärtänyt miksi mun pitäisi tuntea asiasta huonommuutta.

 
kaksi kertaa yh
En. Yksinkertaisesti mulla ei voimavarat enää riittäisi yhteenkään isättömään lapseen.
Toinen lupasi kihlat ja talon ja lapsia jne jne, ja heti kun tulin raskaaksi se totes ettei sittenkään ole valmis ja lähti.
Toinen taas halusi lapsia ja perheen ja muuta ihanaa ja kivaa, mutta alko vei mukanaan.
Kyllä mä olen sitä mieltä, et jos tämän kaiken olisin tiennyt, en olisi tehnyt ollenkaan lapsia.
Tämä on pirun raskasta, etenkin kun ei ole tukiverkostoa.

Nyt kun lapset on isompia, mulla on selitteleminen, miksi isit eivät nää lapsiaan.
Toisesta ei ole kuulunut vuosiin mitään, toinen soittelee kännispäissään ja itkee kuinka haluaa olla isi ja minä rikoin perheen kun lähdin.

Lapset puolestaan välillä vihoittelevat minulle isättömyyttään eikä siihen auta mutinat, että kun minä en ole muista ihmisistä vastuussa kuin itsestäni ja vähän aikaa heistä.
Muitten poikien isät vievät kalaan, eräretkelle ja opettavat pojilleen kaikkea hyödyllistä, "miesten juttuja", minun poikani eivät sitä tule koskaan kokemaan.

Olen surullinen heidän puolestaan, kuin myös omasta puolestani.
 
Mulla ei vaikuttaisi päätökseen isän status mitenkään.
Voisin vallan mainiosti pitää lapsen ja elättää sekä kasvattaa hänet ypöyksin jos vain olisi se tunne että haluan äidiksi.
Tai toisaalta jos en lasta haluaisi niin keskeyttäisin raskauden vaikka olisi miten ihana mies rinnalla.

Järkisyyt eivät painaisi siinä päätöksessä.
 
Mulla on 2 lasta edellisestä liitosta. Erosimme ennen kuin toinen lapsi syntyi. Lasten isä ei ole tavannut lapsia yli 10 vuoteen (omasta halustaan). En ikinä ajatellutkaan aborttia vaikka väkivalta oli jo mukana toisen lapsen odotuksen alkuaikoina. Halusin lapset vaikken enää heidän isäänsä halunnutkaan elämäämme. Hän on kuitenkin aina osa lasten elämää geeneissä. Molemmilla lapsilla on oppimisvaikeuksia, jotka on periytyviä. Pojalla oli puheenkehityksen ongelmia. Koulunkäynti on molemmille tosi vaikeaa ja mietin, miten he tulevat toimeen aikuisena.
Siis pointti tässä on... Jos pidät lapsen, olisi hyvä, jos voit sen verran pitää yhteyttä isään, että saat häneltä tietoja, joita aina kysellään neuvolassa, terveydenhoitajalla, lääkärissä yms. Useinhan kysytään esim. onko vanhemmilla tai isovanhemmilla diabetesta tai jotain vastaavaa. Esimerkiksi mulla on riski saada rintasyöpä.
 
En oo näitä vastauksia kovasti lukenut, mutta mä pitäisin lapsen!

Mitä tulee isän puuttumiseen... USA:ssa on tutkittu, miten lapset kehittyvät lesbopariskuntien muodostamissa perheissä. Ainakin yhdessä tutkimuksessa todettiin, että isän puuttuminen ei vaikuttanut negatiivisesti lapsen elämään ja kehitykseen. Sen sijaan isän menettäminen vaikuttaa.

Ap:lle onnea matkaan! Itse olen yhden 9kk tytön yksinhuoltaja, isä ei vissiin enää ole kuvioissa mukana ollenkaan, mutta mä nautin tästä lapsesta =)
 
se kuka leikkiin ryhtyy
Pitäsisn lapsen. Aikuisena vapaaehtoisesti seksiin ryhtynennä olisin jo ottanut riskin.
On eriasia jos minut olisi pakotettu / raiskattu, mutta jos olisin itse leikkiin ryhtynyt, pitäisin vauvan, silloin abortti ei olisi minulle vaihtoehto, vaikka isää en isänä olemiseen voisikaan pakottaa, enkä vasten tahtoaan yrittäisikään siihen rooliin sovittaa. Toisaalta en sitä roolia voisi kieltääkään, jos toinen sitä haluaisi. Mutta sinulle se voi olla oikea vaihtoehto jos siltä tuntuu.
 
Mömmö
Mä oon ollu yhden lapsen yh lähes 11 vuotta (jos jo raskausaika lasketaan mukaan). Ja mä nautin tästä joka päivä! Onhan se välillä rankkaakin, mutta jos tätä palstaa (tai kavereitaan) on uskominen niin rankkaa se on ajoittain yhdessä toisen aikuisenkin kanssa!
 

Yhteistyössä