Pitkään yrittäneet & hoitoihin siirtyneet

Hoitosuunnittelukäynti takana...
Ovulaatio on tässä kierrossa tapahtunut, eli nyt sitten oikeesti ollaan piinalistalla tälle kiertoa
Jos ihme ei tässä kierrossa tapahdu, niin ensi kierto on taukokierto (ja ambro pudottaa 1,5kg) ja sitten alkaa ovulaatio-induktio, eli pistellään hormoonia ja irroitellaan.

Eli jos noihin pistoksiin mennään niin ne on sitten aikaisintaan marraskuussa

käynnistä on pelkästään positiivinen fiilis.
Perjantaina meen jo opettelemaan noi pistokset ja sit vaan odotellaan

Olo on jotenkin niin omenainen, kun ei tarttenut jäädä enää naikkarille jonnekin hoitotakuujonoihin odottelemaan vuoroonpääsyään. Jotain sentään tapahtuu ja jotain edistystä sentään.

 

Täälläkin käyty inssistä keskustelemassa.
Ei tehdä vielä tähän kiertoon. Ei tehdä millään pistoshormooneilla vaan Letrozoleilla.
Että ei tässä nyt sitten muuta, kuin odotellaan joko inssiä tai sitä luomuihmettä joka voi tulla milloin vain kun selittämättömiä ollaan. Vehkeiden puolesta sen pitäisi olla mahdollista, tärppäämättömyyten ei kukaan osaa vastata.

 

Heippa kaikille!
Kirjoittelin viime talvena ja keväällä tuolla kuumeilupuolella, mutta nyt oon ollut jonkin aikaa kokonaan poissa näiltä palstoilta. Päätin kuitenkin kurkata nyt sitten tänne puolelle ja totesin, että tämä pino voisi nyt olla mulle oikea paikka. Eli jos otatte minut mukaan, niin voisin vaikka taustailijana aloittaa

Pikainen historiikki: Ehkäisyt jätetty pois joskus kauan sitten, muistaakseni vuonna 2007...tutkimukset yksityisellä aloitettu 2009 vuoden alussa. Hitaasti edettiin ja mitään syytä ei koskaan ole löytynyt. Kaksi lasta on ennestään. Selittämättömiä ollaan.
Viime vuoden joulukuussa aloitin ekan lääkekierron ja sen jälkeen onkin sitten kokeiltu monenlasita yhdistelmää. Tällä hetkellä menossa on eka Femar-kierto, huomenna ultraan. Ovista odottelen.

Täällä on keskusteltu noista yksityisen hinnoista ja huh sentään, kyllä sinne tosiaan saa rahaa häviämään ihan hirveesti. En ole uskaltanut meidän kuluja minnekään kirjata...

Otan osaa keskusteluihin, kunhan ehdin paremmin päästä sisälle teidän juttuihin.
Mutta onnea ja menestystä nyt vaan meille kaikille ja paljon plussia tähän pinoon!

Hopsan kp 7/28 tai jotain sinne päin...

 

Vali vali -kuulumisia. Väsyttää ihan kamalasti, palelen ja hikoilen vuorotellen, elohiiri kummittelee alavatsalla, menkkajuilintoja, harvinaisen paljon finnejä pukkaa ja nälkä on muka vähän väliä. Varmaan tuo Priomolut aiheuttaa nämä tai sitten on pms-oireilua. Viikonloppuna loppuu kuuri ja alkuviikosta pitäisi mennä 0-ultraan. Onneksi on viikonloppu tulossa, niin voin ehkä lepäillä vähän enemmän. Puutarhahommia kyllä olisi, mutta tarvittaessa jätän miehen yksin raatamaan ja auttelen vain välttämättömän. En ole nyt yhtään voimissani vaikka olevinaan olen nukkunut tarpeeksi ja aika hyvinkin.

Uusille tervetuloa! :wave:

hopsan > Miten teillä onnistui nuo kaksi lasta saada alulle? Onko siis tilanne muuttunut vai oliko jo silloin vaikeuksia? Meillähän on yksi luomulapsi, joka sai helposti alkunsa. Nyt sitten ei meinaa onnistua millään, mutta syytkin on tiedossa. Onneksi vikaa on vain minussa, niin voidaan helpommin hoitaa ja ilmeisesti onnistumismahdollisuudetkin ovat paremmat. Raskastahan tämä odottelu on, mutta onneksi ollaan hoidoissa ja vieläpä julkisella. Yksityisen hinnat eivät houkuta. En ole laskenut paljonko tähän mennessä on mennyt, mutta matkakuluineen ja polimaksuineen summa on nelinumeroinen. Sen tarkemmin en halua edes tietää. Tsemppiä ja plussatuulta!

 

SF Olikos oligozoospermia? Tarkoittaen: siittiöiden niukkuus siemennesteessä (alle 20 milj. kpl/ml)! Tai oligospermia = siemennesteen niukkuus?

 

Macy grey, meidän lapset sai alkunsa tosi helposti ekasta ja tokasta kierrosta heti kun olin pillerit jättäny pois...Ja nyt siis ollaan yritetty jo ihan ikuisuus. Luulin typerästi, että tilanne ois aina pysyny samanlaisena ja kolmaskin lapsi ois saatu heti. Mies on sama ja elämäntavat ja muukin pysyny kutakuinkin ennallaan. Ainut selkeä muutos on ikä. Tosin lääkäri on vakuutellu koko ajan, ettei mulla ikä vielä näy munasarjojen toiminnassa. Mutta ehkä mun munat on vaan jo pilaantuneita yli-ikäisiä ruppanoita.
Ovisplussankin aina (yhtä kiertoa lukuunottamatta) oon saanu ja kaikki pitäis olla kunnossa...Mutta ei sitten kuitenkaan ole.
Kuten Cassis tuolla aiemmin totesi, olis jotenkin kuitenkin kiva, jos ois joku selvä syy, mitä hoidetaan. Selittämättömyys on tosi ärsyttävää.

Kävin tänään lääkärissä ja sain aika kummallisen vastaanoton...Lääkäri sano ensin, että olet täällä ihan turhaan, ihan liian aikasessa...Ja sit se ehdotti, että jos menisit vielä kotiin ja käyttäsit ovistikkuja ja palaat sitten tiistaina takaisin...En kuitenkaan suostunut ehdotukseen, vaan sanoin, että tunnen jo kroppani sen verran hyvin, että tiistai on jo liian myöhään. Ovis tapahtuu varmaan viikonloppuna.
No ottihan lääkäri sitten maksavan asiakkaan tietysti sisään ja kun ultrasi, niin joutuikin sitten myöntämään, että hyvä kun tulit. 22-millinen folli möllötti ruudulla.
Eli ovis on lähellä ja ensi viikon ultrassa se olisi jo ollut ohi.
Ikävä uutinen oli se, että limis ei oikein ollut ehtinyt mukaan ja oli vasta 6 milliä
Mutta lekuri lohdutti, että tuntee tapauksen, jossa raskaus alkoi, vaikka limis oli ollut vain 2.9mm.

Eli nyt pitäis laittaa viikonloppuna peitot ahkerasti heilumaan Kummallista miten sitä taas jaksaakin innostua ja olla toiveikas. Aika hullua.

Onko täällä muuten kellään kokemuksia Femarista? Mulla nyt ainakin sitten näytti kasvattaneen aika nopeasti hyvän kokoisen follin. Vähän liiankin nopeasti.

 

Hopsan > Minkä verran teillä on ikää ja minkä ikäisiä lapsia? Minun ikääni ei ole pidetty vaikuttavana asiana (32) vaikka tässä useampi vuosi onkin mennyt esikoisraskautumisesta.

Femareista on kokemusta. Niissä oli paljon paljon vähemmän sivuvaikutuksia kuin Clomeissa, mutta vaste ei kummoinen. Alkupotkua ne kylläkin antoivat ennen pistoshoitoon jatkamista eli saatiin johtoon 1-2 follia eroteltua. Pistoksia tarvitsin sitten vielä muutamia päiviä, taisi yleensä olla 5-6 iltaa Pregnylin tökkimistä. Jos Femar on kasvatellut hyvin, niin ehkä pistoksia ei tarvita. Kuulemma yleensä tarvitaan kuitenkin lisäpotkua, sillä oma hormonitoiminta ei kuulemma välttämättä tajua riittää lääkehoidon jälkeen. Silloin homma hyytyy ja solusta tulee huonolaatuinen. Toivotaan, että tuo Femarin antama potku riittää ja hyvälaatuinen munis poksuu spontaanisti. Se, onko kasvu ollut liiankin nopeaa, riippuu ihan lähtötilanteesta eli millainen follin koko on ollut kierron vaihtuessa. Limakalvosta en olisi huolissani, jos rakenne oli ok. Toivotaan parasta. Plussatuulta!

Voimat pois. Yritän vähän ulkoilla puutarhahommissa ja keskittyä muuten lepäilyyn ja rentoiluun. Lisakatestipaketin ostin, mutta tuskin sille tulee käyttöä. Juilinnoista ja muista oireiluista päätellen täti kolkuttelee alkuviikosta. Tänään viimeinen Primolut ja niistä yleensä mennyt 2-3vrk menkkoihin, joten ennen alkuviikkoa olisikin turha testailla.

 

Heippa kaikille pinolaisille, Tuutunen täällä kyselee josko pääsis mukaan? Muutama nimimerkki täällä kuulostaa tutulta (ehkä tässä asiayhteydessä voisi sanoa valitettavasti), ainakin Ambrosian kanssa ollaan joskus painittu samassa kuumeilupinossa.

Historia seuraavanlainen: Tuutunen....... esikoinen......... 09/10 // 09/11........PCO?? .................... Hoitomuoto: Terolut > Primolut > Clomit > Letrozol < Clomit > tauko vuoden 2012 loppuun (> inseminaatio)

(PCO?? tarkoittaa sitä, että ensin sain diagnoosin voimakkaasti rakkulaisista munasarjoista, mutta nyt sitten yhtäkkiä ne eivät olekaan ollenkaan rakkulaiset..?? Kokemuksia tällaisesta kellään?)

Pidin tuossa 1-1,5 vuotta keskustelupalstataukoa, kun meinasi mennä ihan överiksi lapsiasian kanssa tuskastelu (siinä vaiheessa yritystä kun ei tod. vielä voinut puhua lapsettomuudesta). Hyvin joku tuossa aiemmin Ambrosia sanoikin, että turhauttaa kun ihmiset muutaman yrityskuukauden jälkeen on ihan maansa myyneitä. Olen erittäin samaa mieltä, mutta toisaalta tunnistan myös oman tapaukseni kuvauksesta, ihan samaa se oli silloin alussaa.. Onneksi sitä ei vielä silloin osannut edes kuvitella mitä voisi olla edessä.

Joka tapauksessa.. Hakeuduin takaisin kohtalotovereiden ääreen, koska tilanne lähipiirissä on nyt sellainen, että minulla ei paria poikkeusta lukuunottamatta ole enää lapsettomia ystäviä. Mm. viimeiseen 3 kk on syntynyt 5 vauvaa ja välillä tuntuu, että vertaistukea on vähän hankala löytää eikä oikeastaan kehtaa edes ottaa omaa asiaa puheeksi..

On myös erittäin kiintoisaa seurailla ihmisten kokemuksia eri hoidoista.. kun vähän näyttää että omatkaan ei tule jäämään tähän.

Rattoisaa lauantaita kaikille =)

 

Heipat, voisin tulla mukaan pitkään yrittäneisiin.
Ikää alkaa olla mittarissa kohta 35 ja 14 vuotta sama mies.

Yritetty 5/2009 asti ja hoitoihin hakeuduttiin 11/2010 ja tarkoitus oli aloittaa 10/2011. Silloin yllätti luomuplussa (6 clomikierron jälkeen taukokierto). Se todettiin keskeytyneeksi keskenmenoksi ja tyhjennettiin lääkkeelisesti rv 8+0
Sitten toipumisen jälkeen alkoi hoidot 2/2012 OI. Kolmas OI toi plussan 5/2012 siitä todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 16. Taas lääkkeellinen tyhjennys. Nyt odotellaan muutamia koetuloksia ja sitten tarkoitus marraskuussa jatkaa OI:ta.

Toivounelma....Esikoinen...5/09//11/10....PCOS+Endo+mies: heikentynyt sperma....Metforem+Clomifen+Gonal-F+Pregnyl+Lugesteron

 

Tervetuloa uudet! :wave:

Ambrosia ja Anastacija mukavaa että olette päässeet hoidoissa eteenpäin.

macy gray stemppiä! Toivottavasti olo kohenee.

Oma napa: toinen inssi (kp 12) takana. Nyt pp4 menossa.

Ei mennyt ihan kaikki nappiin. Nyt oli eri lääkäri ultrassa. Ei meinannut löytää millään mun vasenta munasarjaa. Viimeksikin se oli hiukan hukassa. Oikealla puolella ei taas ollut follia. Pitkän (ja hieman tuskallisen) ultrailun jälkeen munasarja ja folli löytyi.

Seuraavana päivänä oli inssi. Taas oli vasen puoli hukassa ja edellis päivältä oli kuulemma tullut mustelmakin. Ei siis ihme että ultraus sattui. Lopulta munasarja löytyi mutta folli oli jo lähtenyt lipettiin JOS siellä nyt mitään loppujen lopuksi oli... Inssi joka tapauksessa tehtiin mutta irrotuspiikkiä ei tarvittu. Mulla se pistetään inssin yhteydessä kun kuulun tuohon tutkimusryhmään.

Nyt on kyllä vähemmän juilintoja, väsymystä yms. johtuukohan siitä ettei irrotuspiikkiä pistetty.

Toiveet ei ole kauhean korkealla. Oottelen jo kovasti kolmatta inssiä ja ivf-jonoon pääsyä.

 

Macy Gray, mulla on ikää 37 ja mies 40. Lapset on jo isoja koululaisia.
Kiitos Femar-kokemuksista. Mulle ei muuten tullu Clomeista mitään oireita, mutta nyt tällä viikolla, kun Femareita napsin, niin oli koko ajan tosi väsynyt olo ja maha sekaisin. Mutta en tietenkään tiedä johtuiko Femarista vai jostain muusta. Hyvän follin kuitenkin sai aikaan.

Mä olen aiemmin kokeillut jo Clomi+Pregnyl+Luge -yhdistelmää kolme kuukautta ja Gonal-F+Ovitrelle+Luge -yhdistelmää toiset kolme kuukautta. Ja vasteet on molemmissa olleet hyviä. Follit kyllä kasvaa ja oviskin tapahtuu, mutta jotain on kuitenkin vialla.Noitten välissä oon välillä joutunu popsimaan Primolutia. Ja nyt siis eka Femar menossa. Ja nyt lääkäri oli sitä mieltä, ettei mitään irrotuspiikkiä tarvita. Irtoaa mulla kuulema ilmankin...Luget aloitan taas kohta puoliin. Ovis ei oo vielä tapahtunut, mutta ihan lähituntien sisällä varmaan.
Ärsyttää vähän, kun peiton heilutukset jäi aika vähiin. Mies oli keksinyt tälle viikonlopulle kaikkea muuta ohjelmaa. Nytkin on poissa, vaikka olis hyvä aika talletella

Tervetuloa Tuutunen ja Toivounelma

Tää kone mokoma tökkii...

 

hopsan > Onko sulla laktoosi-intoleranssi? Itse jouduin ottamaan Femarin kanssa kaksi laktaasientsyymikapselia, aivan kuten kaikkien muidenkin laktoosipitoisten lääkkeiden kanssa. Oireet eivät täysin pysy poissa, mutta helpottavat. Mulla on myös kilpirauhaslääkkeessä laktoosia ja siksi nytkin kroppa koetuksella. Yhdet laktoosipitoiset kestää jotenkuten kapseleiden kanssa, mutta ei kaksia. Laktoosi on hyvin yleinen apuaine lääkkeissä. Olen ajatellut laittaa asiasta palautetta lääkefirmoille, sillä meitä laktoosivammaisia on aika paljon ja mm. itse en siedä laktoosia yhtään. Jos siis olet laktoosi-intolerantikko, niin Femareiden aikainen vatsan sekaisin meno voi johtua ihan siitä.

Olo ei ole parantunut vaikka olen aikalailla rentoillut. Terveyskeskukseen pitänee olla yhteydessä, jos vielä jatkuu. Parin päivän sisällä ehkä myös testaan. Taitaa mennä niin, etten malta odotella keskiviikkoon asti alkaako vuoto ennen sitä. Ivf-hoitoon olen asennoitunut ja sitä kovasti odotan, joten täti ei aiheuta suurta pettymystä. Kerrankin näin.

 

Moikka tänne!
En ole hetkeen jaksanu täällä käydä, kun oli tossa viikko sitten pienoinen kriisi miehen kanssa, ja vieläkin oon vihanen... Muutenkin ottaa vaan kaikki päähän

Meillä on hoidot ollut nyt päällä, eli pistokset jatkuneet jo puolitoista viikkoa. Mulle on ihan älyttömät oireet niistä tullut, ei edes naurata. Oon kun ilmapallo, maha niin turvoksissa, sattuu, kiristää ja puristaa. Itken ja suutun ihan pienestä, oksettaa, ällöttää ja väsyttää. Toisinsanoen voin kuvitella että raskausoireet on sitten juurikin tällasia, voi mies raukkaa
Ja miten hoidot on edennyt? Huonosti. Ensimmäisessä ultrassa oli lähtenyt kasvamaan 2, ja toisessa (annoksen suurennuksen jälkeen) 3, ja tänään on sitten taas ultra ja katotaan onko yhtään mitään tapahtunut...
Lähteekö ne edes koko punktioon jos siellä tosiaan on vaan toi 3? Sen olis tarkotus tapahtua nyt keskiviikkoa...

 

Mahtuuko joukkoon vielä tälläinen sekundäärisesti lapseton, eli tarinamme lyhyesti, 2 lasta saatu ilman hoitoja, nuorempi syntynyt 03. Mitään muutoksia ei ole tapahtunut sama mieskin ollut jo kohta 15 vuotta, mutta siis tämän nuorimman syntymän jälkeen ei ole tullut plussan plussaa vaikka ei ehkäisyä ole ollut käytössä. Tämän vuoden alussa sitten sain tarpeekseni ja hakeuduimme yksityiselle hoitoon, koska julkisella meitä ei hoideta koska on jo 2 yhteistä lasta joista olen todella onnellinen, mutta vielä 1 pikkuinen olisi toivessa mikäli vaan onnistuisi. Kevään aikana tehtiin kolme inssiä ei tulosta, ennen juhannusta ivf yksikään munasolu ei hedelmöittynyt, viimeksi sitten oli icsi jossa 7 hedelmöittynyttä munasolua ja tuoresiirto josta nega. Lauantaina alkoi kuukautiset joten tässä kuussa olisi tarkoitus tehdä lääkkeellinen PAS, Estradot laastarit aloitin kp 1 ja kp 13 olisi ultra ja siinä päätetään millon PAS tehdään, mikäli siis alkiot selviävät sulatuksesta. Ikäkään ei luulisi olevan esteenä raskaudelle koska olen itse 30 vee ja mies muutaman vuoden vanhempi.

 

Tervetuloa kaikille uusille! Olen viime viikkoina pitänyt enimmäkseen taukoa palstailusta. Tänään alkoi uusi kierto ja keskiviikkona alkais sitten Clomifenien syöminen. Jännittää vähän, kun en ole niitä aiemmin syönyt, lähinnä ne sivuvaikutukset. Te, joilla on niiden syömisestä kokemusta, oletteko syönyt niitä aamuisin vai iltaisin?

 

mimilie, mä söin clomit aina aamulla koska iltaisin oon niin huitshapeli etten uskonut muistavani. Lisäks pelkäsin myös niitä sivuvaikutuksia; lähinnä nukkumista ja kuumia aaltoja
Mutta sivuvaikutuksia ei kuitenkaan kummempia tullut. Välillä kuumia aaltoja ja nippailua mutta ei tosiaan mitää niin paljoa mitä netissä huhutaan.

 

Macy grey, ei mulla ole koskaan ollu laktoosin kanssa mitään ongelmaa. Mutta selvästi mun vatsa reagoi Femariin. Nyt on palannu ihan normaaliksi. Mutta totta, että laktoosittomia ja intolerantikkoja on nykyään tosi paljon. Luulis, että pystyttäis paremmin huomioimaan lääkkeissä. Toivottavasti sun juilinnat oliskin alkua ilouutisesta. Peukkuja!

Tada, kriisi miehen kanssa kuulostaa tutulta...Voimia! Jospa ne olis nyt sitten kolme tosi hyvää follia ja munista. Ilmoittelehan ultrakuulumiset

Häivähdys, sun kanssa ollaan kyllä aika lailla samassa veneessä. Meilläkin kuopus -03, sama mies ollu...hmm...taitaa olla jotain 16 vuotta, julkiselle ei huolita ja yksityisellä meillä hoidot aloitettu viime joulukuussa. Tosin me ei olla noita isompia hoitoja käyty läpi ollenkaan, kun mies mokoma ei suostu. Oon puhunu ja itkeny, mutta kynnys on hänelle vaan liian iso. Ja kyllähän tää koko vauvatoive on enempi mun juttu. Mies on mukana enemmänkin sellasella "tulee, jos on tullakseen"-asenteella.
Teillä onneksi ikä ei tosiaan ole vielä este eikä haitta ollenkaan. Me aletaan ollaa jo vähän yli-ikäisiä
Olin joskus päättänyt, että jos ei lasta tule 35 mennessä, niin sitten luovutan. Mutta enhän mä nyt luovuttaakaan osaa. Enkä halua.

Mimilie, mä söin ekan Clomi-kierron aina illalla. Toisen sitten taas aina aamulla. En huomannu mitään eroa. Ja mulle ei tosiaan niistä tullu minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Tai ehkä sellanen, että limoja tuli ovista ennen enemmän. Mikä siis oli ihan positiivinen asia.

 

Häivähdys, onko teillä muuten löytynyt mitään syytä lapsettomuudelle?
Mulle on koko ajan hoettu, että ehkä sitten ivf:n yhteydessä jotain selviäisi...Onko nuo hoidot tuonu teille mitään uutta tietoa?

 

Ansku: Just se! Mä en tajua mihin kaikki tärkeet paperit meiltä aina katoaa

Reissusta palauduttu eilen ja olin unohtanut tän puolen ihan kokonaan kun kirjanmerkeissä on kuumeilupuoli.

Kp 14 menossa, tänään piti ovistestit käydä ostamassa kun en muistanut aiemmin tilata, päivällä sit oli oviskipuja ja testin tein kaupankäynnin jälkeen niin ovisplussaahan tuo näytti..

 

Hopsan meillä kans mies oli sitä mieltä että tulee jos on tullakseen, lopulta huomasi että emme pääse eteenpäin jos ei mennä hoitoihin, ja meillä myös tämä on enemmän minua painava asia, toki mieskin on iloinen jos vauva sattuisi syntymään näistä hoidoista. Hienoinen järkytyshän se oli miehellekin kun lähdettiin hoitoihin ja ensimmäisenä oli tietysti siemennestetutkimus josta löytyikin sitten "vikaa". Itse epäilen että minulla on ovulaation kanssa jotain ongelmia koska selkeätä ovisplussaa en ole saanut kun varmaan kerran testiin.

Mites muut oletteko kertoneet kuinka monelle hoidoista? Itse olemme aika avoimesti puhuneet ongelmasta koska kyllästyimme siihen että ihmiset sanoivat "että kyllähän tekin vielä sen yhden teette" mut kun oliskin niin helppoa.

Sit yks asia on se että millon sitä osaa luovuttaa tän asian kanssa? Millon tyytyy tähän tilanteeseen, jotenkin vielä vaan ajattelee että nyt on pakko jaksaa, koska myöhemmällä iällä sitten katuu jos ei tehnykkään kaikkea mahdollista tän asian eteen. Kyllähän tässä vuosien varrella on tullut monet itkut itkettyä!

 

Mimilie, itselläni ei ainakaan tullut Clomeista mitään sivuoireita, ihan turhaan niitä jännittelin. Ja siis lääke toimi hyvin, mikäli sitä nyt voi toimimiseksi sanoa kun mihinkään pidemmälle ei kuurit johtaneet kuitenkaan.. Mutta se Letrozol, jonka piti aiheuttaa vähemmän sivuvaikutuksia ja olla muutenkin parempi kuin Clomit aiheutti minulle helvetillisen kuukauden päänsärkyineen, väsymyksineen ja ruokahaluttomuuksineen.

Onko kenelläkään kokemusta, että munasarjat ovat ensin olleet voimakkaasti rakkulaiset, mutta sitten puolen vuoden päästä tilanne onkin ihan toinen? Enkä siis ole missään vaiheessa ollut ylipainoinen tms., sokerit ym. veriarvot on koko ajan olleet normaalit ja elintavat on pysyneet ihan samana (gluteenitonta ruokavaliota lukuunottamatta).

 

Hopsan meillä kans mies oli sitä mieltä että tulee jos on tullakseen, lopulta huomasi että emme pääse eteenpäin jos ei mennä hoitoihin, ja meillä myös tämä on enemmän minua painava asia, toki mieskin on iloinen jos vauva sattuisi syntymään näistä hoidoista.

Ihan kuin minun näppikseltä! Tosin meillä oli niin, että olin yli puolen vuoden ajan puhunut hoitoihin hakeutumisesta ja sitten yksi päivä vain varasin sen meille.

Osalle kavereista/tutuista olemme kertoneet. Mutta esim. omalla työpaikallani en. Mulla on sellainen vastaava, että koko firma saa siitä tietää sen jälkeen.. Äidilleni kerkesin kertoa toissa jouluna, mutta hän kuoli äkillisesti toissa kesänä. Isälleni sanon jos alkaa enemmälti utelemaan, nyt olen vain todennut että ei se ihan niin helppoa ole.

Luovutus.. Itekkin joskus miettinyt samaa. Me edetään nyt näissä hoidoissa askel kerrarrallaan. Katsoo mihin päädytään. Mutta en usko että osaan luovuttaa ennen kuin kaikki oljenkorret on käytetty.

).( Oon käynyt lukemassa joka päivä, mutta ei ole ollut oikein kommentoitavaa. Täällä ei muuta kuin oviksen odotusta ja viimeistä omatoimista hyödyntämistä. Ellei tule suorituspaineita herralle

 

Heippa kaikille, täällä painiskellaan pienissä parisuhdehaasteissa ja olisikin mielenkiintoista kuulla, minkälaisia haasteita tai kenties positiivisia uusia ulottuvuuksia lapsettomuus on tuonut teidän kanssasisarien parisuhde-elämään?

Jotain perspektiiviä saisi näihin omiinkin aivoituksiin..

 

Häivähdys, anteeksi kun nyt vielä utelen lisää...ei tietenkään tarvitse vastata, jos et halua...mutta minkälaista vikaa teillä simppatestissä ilmeni? Vikaa simppojen määrässä vai laadussa? Mulle lääkäri ehdotteli, että jos vaikka saisin miehen uuteen testaukseen, kun pelkästään yks testi ei välttämättä ole niin luotettava tai jotain sinne päin. Mutta mies ei innostunut asiasta. Ekan testin tulos aikanaan oli ihan hyvä...Mutta fragmentoitumista ei sillon testattu.
On vaan niin raivostuttavaa, kun kunnon syytä ei ole löytynyt

Me ei olla juurikaan koko vauvatoiveasiasta saatikka hoidoista kenellekään kertoiltu. Tuntuu, etten halua keskustella tästä ihmisten kanssa, jotka ei kuitenkaan tällaista ymmärrä. Ja toisaalta tuntuu, ettei ole oikein lupaa valittaakaan, kun ei kuitenkaan olla "kokonaan lapsettomia". Itse asiassa tunnen vähän syyllisyyttä jo tännekin kirjoittamisesta ja täällä valittamisesta, kun kuitenkin meillä lapsia on. Toivottavasti mun valitukset ei loukkaa niitä, jotka toivovat sitä ensimmäistä...
Pari hyvää ystävää tietää meidän tilanteesta.

Tuutunen, muistan joskus täältä jostain lukeneeni vähän vastaavanlaisesta tilanteesta, että oli joku lääkäri sanonut, että on pco-tyyppiset ja sitten seuraava oli ollut eri mieltä...Kokemusta ei tuollaisesta ole.

Parisuhteeseen tämä vauvanvääntö on meillä kyllä tuonut tosi paljon haastetta ja tuskaa. Monenlaisissa soissa on rämmitty, enkä voi sanoa, että tämä meitä olis lähentänyt tms. Välillä on käyty eronkin partaalla, mutta kuitenkin aina sitten löydetty halua ja voimia jaksaa jatkaa yhdessä. Mutta kyllä tämä ehdottomasti on meidän yhteisen taipaleen raskain juttu. Ja kun meillä tää vauvakuume ei ole ollenkaan molemmilla yhtä vahva, niin se varmaan tekee tästä vielä raskaamman.
Mies on oikeestaan vasta tänä vuonna tajunnu, kuinka iso juttu tämä mulle on.
Voimia sulle Tuutunen!

 

Meilläkin on välillä ollut aikamoista suossa tarpomista tämä lapsettomuus. Kerran jos toisenkin on ero molempien mielessä käynyt. Nyt on taas hieman helpompi hetki. Meilläkin on ollut ongelmana tuo, että olen kokenut yksin kuumeilevani. Mieskin joskus sanoi, että hänelle on ihan sama milloin niitä lapsia tulee, jos tulee.
Mutta on se kyllä niin, että jos tästä pa*kasta selvitään, niin varmasti ei ero helpolla tule.
Olen myös miettinyt, että yleensähän se vauvavuosi on vaikein monille pareille ja siitä seuraa ero tai muuten suhteen huononeminen. Tämän rämpimisen jälkeen luulisin sen olenvan meille "helpompaa", että siinä pysyttäisiin toistemme tukena ja apuna. (Jos nyt ymmärrätte mitä yritän tarkoittaa )