Poika päätti, että koulunkäynti on rankkaa...

Oli taas vaikea sana luettavaksi ja hermostui siinä sitten ja sanoi: " Kunpa koulua ei olisi keksitty eikä mitään muutakaan maapallolla paitsi syöminen. Ja mikään ei maksais"

 

Mitäs sinä siihen sanoit? Meillä taas eskarilainen hihkui innosta haettaessa: huomenna tulee taas läksyjä!

Viime syksy oli rankkaa esikoisen kanssa lukemaan opetellessa. Mutta yhdessä työskennellen jujusta pääsi likka kiinni. Oli hyödyllistä kertoa hänelle, mitä kaikkea hän voikaan tehdä osatessaan lukea. Ettei se ole pelkkää opettajaa varten se taito, vaan itse siitä hyötyy eniten. Konkreettinen esimerkki auttaa eniten, meillä likka innostui saadessaan Nintendo-pelin, jossa suomenkieliset tekstit. Osasi sitten pelata yksikseen ja myös avittaa pikkusiskoa sen kanssa.

 

No itessään toi pojan kommentti alko naurattamaan joten oli pakko poistua pojan vierestä muualle ettei ois alkanu hermoilemaan.

No olen koittanut monet kerrat selittää miten hyödyllinen taito se lukeminen on. Tokaluokkalainen jo eikä vieläkään osaa kunnolla lukea. Hermostuu heti kun tuee vähänkin vaikea kohta ja vielä enmmän hermostuu, jos yritän neuvoa. Sekoaa kirjainten lausumisessa. Ongelmia vähän joka kohassa. Toki parannusta verraten ekaluokkaan.

Pienluokalla on ja pohjalla ADHD joten se nyt jonkin verran selittää tuota.

 

Mun poikani tuli eka luokan ensimmäisenä päivänä kotiin ja päätti, että hänelle tämä riitti nyt.

 

"EU on ihan perustajiensa hanurista!!" meuhkasi Heka viisi vuotiaana... Ja tavallaan oikeassa oli. Eli ap:n muksukin on syvällisen oivalluksen tehnyt, siitä kaikki kunnia hänelle.

 

No itessään toi pojan kommentti alko naurattamaan joten oli pakko poistua pojan vierestä muualle ettei ois alkanu hermoilemaan.

No olen koittanut monet kerrat selittää miten hyödyllinen taito se lukeminen on. Tokaluokkalainen jo eikä vieläkään osaa kunnolla lukea. Hermostuu heti kun tuee vähänkin vaikea kohta ja vielä enmmän hermostuu, jos yritän neuvoa. Sekoaa kirjainten lausumisessa. Ongelmia vähän joka kohassa. Toki parannusta verraten ekaluokkaan.

Pienluokalla on ja pohjalla ADHD joten se nyt jonkin verran selittää tuota.

En tiedä, mitä adhd selittää ja mitä ei... Mutta jos kiinnostuksen saa heräämään, on voitto varma. Eli onko jotain aihepiiriä, josta lapsi kaipaa lisää tietoa? Lukeminen on nimittäin oiva tapa sitä saada...

 

"EU on ihan perustajiensa hanurista!!" meuhkasi Heka viisi vuotiaana... Ja tavallaan oikeassa oli. Eli ap:n muksukin on syvällisen oivalluksen tehnyt, siitä kaikki kunnia hänelle.

5-vuotiaana? Yeah right.

 

No itessään toi pojan kommentti alko naurattamaan joten oli pakko poistua pojan vierestä muualle ettei ois alkanu hermoilemaan.

No olen koittanut monet kerrat selittää miten hyödyllinen taito se lukeminen on. Tokaluokkalainen jo eikä vieläkään osaa kunnolla lukea. Hermostuu heti kun tuee vähänkin vaikea kohta ja vielä enmmän hermostuu, jos yritän neuvoa. Sekoaa kirjainten lausumisessa. Ongelmia vähän joka kohassa. Toki parannusta verraten ekaluokkaan.

Pienluokalla on ja pohjalla ADHD joten se nyt jonkin verran selittää tuota.

En tiedä, mitä adhd selittää ja mitä ei... Mutta jos kiinnostuksen saa heräämään, on voitto varma. Eli onko jotain aihepiiriä, josta lapsi kaipaa lisää tietoa? Lukeminen on nimittäin oiva tapa sitä saada...

Siinäpä se kun tota poikaa ei tahdo kiinnostaa mikään. Ei ole edes löytynyt mitään tiettyä juttua mistä olisi kiinnostunut. Pienenä ainut kiinnostuksen kohde oli askartelu ja käsillä tekeminen. Kirjat ei kiinnosta ollenkaan.

Ja iltasadunkin olen lukenut pienestä pitäen joten ei ainakaan ole siitä kiinni ettei kirjojen kanssa olisi oltu tekemisissä.

 

On se kun nuo muksut oppii jo nuorena elämän kurjuuden

Meidän 3 vuotias nykyään aina hoidosta tullessaan puuskahtaa kotona takkia pois ottaessa "olipa rankka päivä" on nimittäin sillon hymy herkässä.

 

Jos ei meinaa pysyä samassa sanassa ja oikealla rivillä, voi siitä olla apua, että ottaa vaikka A5-kokoisen paperin ja leikkaa sen pitkältä sivulta alkaen n. keskiosaan saakka ikään kuin loven. Siis niin, että siinä 90 asteen kulma ja vasen puoli on matalampi. Sillä on helppo peittää muu teksti ja keskittyä vain sanaan, joka jää pykällykseen ja liu'uttaa paperia eteen päin seuraavaan sanaan.

Adhd:ssa on ongelma siinä, että liikaa ärsykkeitä pukkaa joka puolelta ja kaikkiin on heti vastattava. Kuulosuojaimet ja hiljainen nurkka toimivat toisilla, toisilla se, että saa vaikka hyppiä narua tai juosta, kun tulee olo, ettei jaksa. Ruumiillisen vireystason nostaminen auttaa myös henkisessä työssä.

 

Meidän tokaluokkalainen oli eskarissa mielissään, kun saivat joskus kotitehtäviä. Mutta nyt kouluaika on ollut yhtä taistelua ja tuskaa. Ihan periaatteesta tappelee vastaan ja riitelee läksyistä. Aivan kauheeta oottaa poikaa koulusta kotiin, kun tietää mitä on edessä taas. Opet on tyhmiä, kun antaa niin paljon läksyä.
Kun osaa lukea hyvin, niin lukuläksyn lukeminen on ihan tyhmää.. Muuten kyllä lukisi vaikka kuinka paljon päivässä, mutta ei läksyä.
Matikka on hankalaa ollut hänelle. Tai ei mitään ylitsepääsemätöntä, mutta vaatii enemmän keskittymistä ja ajattelua. Ei olisi kuulema aikaa sellaiseen. Kauhea kiire mennä jonnekin.

Oikeesti tarvittais jotain ratkaisua tähän läksyjuttuun, mutta en tiedä mitä. Ajattelin opelta kysellä vähän. kun ainakin ekalla hän kyseli aina, miten läksyjen teko sujuu.

 

Jonsered Kiitos vinkistä.

 

Meidän tokaluokkalainen oli eskarissa mielissään, kun saivat joskus kotitehtäviä. Mutta nyt kouluaika on ollut yhtä taistelua ja tuskaa. Ihan periaatteesta tappelee vastaan ja riitelee läksyistä. Aivan kauheeta oottaa poikaa koulusta kotiin, kun tietää mitä on edessä taas. Opet on tyhmiä, kun antaa niin paljon läksyä.
Kun osaa lukea hyvin, niin lukuläksyn lukeminen on ihan tyhmää.. Muuten kyllä lukisi vaikka kuinka paljon päivässä, mutta ei läksyä.
Matikka on hankalaa ollut hänelle. Tai ei mitään ylitsepääsemätöntä, mutta vaatii enemmän keskittymistä ja ajattelua. Ei olisi kuulema aikaa sellaiseen. Kauhea kiire mennä jonnekin.

Oikeesti tarvittais jotain ratkaisua tähän läksyjuttuun, mutta en tiedä mitä. Ajattelin opelta kysellä vähän. kun ainakin ekalla hän kyseli aina, miten läksyjen teko sujuu.

Syksy menee varmasti pojan kanssa ihan ok läksyjen suhteen (paitsi lukuläksy), mutta kun mennään talvea kohti alkaa kiukuttelu ja ei haluta tehä läksyjä jne.

Pojalla on taas niin päin, että matikasta tykkää hirveesti. Osaa todella hyvin laskea isojakin lukuja.

 

Mun poikani tuli eka luokan ensimmäisenä päivänä kotiin ja päätti, että hänelle tämä riitti nyt.

Mä olen itse ekan koulupäivän jälkeen päättänyt että nyt riitti ja seuraavana päivänä jääny hiekkikselle. Sieltä oli äiti ruokatunnilla minut löytänyt ja selitti ettei enää voi päättää meneekö vaan on pakko.
Siitä se inho koulunkäyntiä kohtaan alkoi

 

Syksy menee varmasti pojan kanssa ihan ok läksyjen suhteen (paitsi lukuläksy), mutta kun mennään talvea kohti alkaa kiukuttelu ja ei haluta tehä läksyjä jne.

Pojalla on taas niin päin, että matikasta tykkää hirveesti. Osaa todella hyvin laskea isojakin lukuja.

Sanallisia tehtäviä, joissa on riittävästi haastetta?

 

Haastavat sanalliset tehtävät on just sitä myrkkyä. Sekoitti alkuun kirjaimet, mutta nyt tulee lisänä kirjaimia väliin joten sanasta ei tule ymmärrettävä. SItten kun aletaan kertaamaan mitenkä se meneekään niin tulee just niitä raivareita. Tänään oli kolme tavuinen sana (Jäälyhty) niin yritti oikotietä onneen ja maanitella minut lukemaan sen. Sanoin vaan ettei se ikinä opi sit lukemaan, jos ei yritä. Loppujen lopuksi oli autettava puolet sanasta kun ei yksin kertaisesti onnistut.

Kirjainten kanssa on just se ongelma, että lisää sen yhden kirjaimen kuten h on hoo ja k koo eli jäälyhty ei onnistunut kun h:n perään lisäs sen o vaikka olen kuinka yrittänyt opettaa niitä kirjaimia oikein lausumaan lukiessa.

Sekavasti varmaan selitetty joten en nyt tiiä ymmärskö tuosta puoliakaan.

 

Luulen, että ymmärsin. "Ärrä- uu-äppä-ruppa, koo-oo-onna, konna.. rupisammakko!"

Eikö teillä ole neuropsykkari tms, joka diagnoosin on tehnyt, antanut selkeitä apukeinoja oppimiseen? On nimittäin olemassa monia tapoja päästä samaan lopputulokseen. Eri pedagogiikoista voi valita rusinat pullasta.

 

Luulen, että ymmärsin. "Ärrä- uu-äppä-ruppa, koo-oo-onna, konna.. rupisammakko!"

Eikö teillä ole neuropsykkari tms, joka diagnoosin on tehnyt, antanut selkeitä apukeinoja oppimiseen? On nimittäin olemassa monia tapoja päästä samaan lopputulokseen. Eri pedagogiikoista voi valita rusinat pullasta.

Ei ne meille ainakaan mitään neuvoja anna. Sieltä saa reseptin ja viimeksi, kun puhuin meidän ongelmista, niin sain paksun monistenipun mukaan. Ihan kuin en olisi niitä samoja juttuja lukenut jo 100x aiemminkin. Saakohan yksityisellä parempaa palvelua?

 

zizilisko ja Verenpisara, millä suunnalla asutte? Turun alueelta pystyn suosittelemaan erittäin hyvää lasten neuropsykkaria, yksityiseltä sektorilta, mutta jos tutkimukset ja testitulokset ovat itsellä, ei hän montaa tutkimuskertaa ole tarvinnut perussetin lisäksi huomatakseen, mitkä ovat juuri ko. lapsen vahvuudet ja tapa oppia.

Ei todellakaan hukkaan heitettyä rahaa. Häneltä saa tiiviin tietopaketin, läjäpäin käytännön vinkkejä ja niiden sovelluksia ja halutessaan perehdytyksen myös opettajille. Hän on koulumme opettajillekin vetänyt tiiviin ja hyvän esitelmän eri tavoista oppia .

 

Tolle meijän ekaluokkalaiselle on lukemaanopettelu tosi hankalaa....eskarissa meni jo ihan kivasti. Nyt tyttö on alkanut "sekoilemaan". Tavu US- saattaa olla hänen mielestä ISI jne. Kuulee myös ihan omiaan -Mennään saunaan, vastaus kuuluu -Ai kauppaan vai.......Opettajan mielestä menee ihan hyvin koulussa, en mä sitte tiiä....läksyjen teko on kyllä tälleen hankalaa

 

zizilisko ja Verenpisara, millä suunnalla asutte? Turun alueelta pystyn suosittelemaan erittäin hyvää lasten neuropsykkaria, yksityiseltä sektorilta, mutta jos tutkimukset ja testitulokset ovat itsellä, ei hän montaa tutkimuskertaa ole tarvinnut perussetin lisäksi huomatakseen, mitkä ovat juuri ko. lapsen vahvuudet ja tapa oppia.

Ei todellakaan hukkaan heitettyä rahaa. Häneltä saa tiiviin tietopaketin, läjäpäin käytännön vinkkejä ja niiden sovelluksia ja halutessaan perehdytyksen myös opettajille. Hän on koulumme opettajillekin vetänyt tiiviin ja hyvän esitelmän eri tavoista oppia .

Pohjois-Savossa.

Aikoinaan kun tuo ADHD todettiin oli foniatrian jakso useampana vuonna peräkkäin. Esikoulussa viimesen kerran viikon osastojakso. Siellä saatiin tuo ADHD diagnoosi ja todettiin, että pienluokka olisi hyvä. Jatkosuunnitelmia ei mitään tehty. Sanottiin vaan, että mikäli tulee ongelmia niin sitten neurologin puolelle.

Meinasin ottaa opettajan kanssa puheeksi tuon lukemisasian, en tiedä sitten onko mistään apua tuohon.

 

Uskomatonta! Siis se, että jätetään diagnoosin kanssa heitteille. Diagnoosinhan kuuluisi olla ensimmäinen askel oikeanlaisen avun saamiseksi. Ja ehdottomasti on oltava suunnitelma, kuinka edetä, että lapsi ei joudu heittämään mahdollisuuksiaan hukkaan.


http://psyli.eyhdistys.fi/osaamisverkosto/?sivu=osaamisverkosto&osio=1&alaosio=12
Tuolta saattaisi löytyä osaava ihminen.

 

Uskomatonta! Siis se, että jätetään diagnoosin kanssa heitteille. Diagnoosinhan kuuluisi olla ensimmäinen askel oikeanlaisen avun saamiseksi. Ja ehdottomasti on oltava suunnitelma, kuinka edetä, että lapsi ei joudu heittämään mahdollisuuksiaan hukkaan.


http://psyli.eyhdistys.fi/osaamisverkosto/?sivu=osaamisverkosto&osio=1&alaosio=12
Tuolta saattaisi löytyä osaava ihminen.

Näin kuitenkin kävi :/ Kiitos linkistä, katson sen jossain vaiheessa =)