poikien sotaleikit

Nyt on esikoinen 4 ½ v ottanut mallia pihalla isommista lapsista ja tänä aamuna leikkivät ekan kerran pikkuveljen kanssa kotonakin ampumisleikkejä :/

Olen ehkä muiden mielestä tiukkapipo mutta mielestäni pienten lasten ei tule leikkiä millään tavalla sitä kuinka toinen ihminen tapetaan. Kielsin ampumisleikit ja kehoitin leikkimään jotain muuta. Vesipyssyleikit on ok.

Mutta mitä ihmettä voin enää siinä vaiheessa kun lapset kasvaa ja vähät välittää vanhempien sanomisista? Kuuluuko noi sota yms. ampumisleikit nykyaikana pojan kehitykseen? vai leikkiikö edes kaikki pojat sotaleikkejä?

Mitenköhän päiväkodissa suhtaudutaan tällaisiin leikkeihin? tai miten te muut äidit suhtaudutte pojan haluun leikkiä ampumista yms?
Ja miten olette käsitelleet asiaa?

 

Itse en myöskään oikein pidä pyssyleikeistä.Meillä ei ole pojalla yhtään pyssyä, eri asia on sitten jos poika ottaa jonkin kepin ja pitää sitä pyssynä.

 

\

Itse en myöskään oikein pidä pyssyleikeistä.Meillä ei ole pojalla yhtään pyssyä, eri asia on sitten jos poika ottaa jonkin kepin ja pitää sitä pyssynä.

Meilläkään ei ole pyssyjä leluina eikä myöskään tule jos se minusta on kiinni.
Myös ne ampumisleikit saisivat jäädä leikkimättä...

 

Kaikki lapset, etenkin pojat, leikkivät jossain vaiheessa noita sotaleikkeja, rosvoa ja poliisia yms. Mikäli tulette tarkkailleeksi lapsianne tarkemmin, hyvät aina voittavat ja paha saa palkkansa. Sotaisat leikit on myös lapsille tapa käsitellä niitä negatiivisia tunteita ja vaikeita asioita, jos siis tykkänään kaikki tuollaiset leikitkielletään, se olisi karkeasti ottaen sama kuin lapselta kiellettäisiin moraalin pohdiskelu ja kaikki negatiiviset tunteet. En minäkään pyssyjä ostele mutta jos toinen oksasta pyssyn vääntää niin leikkiköön sillä.

Tytöt käsittelevät leikeissään samat asiat mutta hieman toisella tavalla, peitellymmin ja jopa salakavalammin, nämä kauniit ja rohkeat -leikit kyllä juonitteluineen sallitaan, miksi sitten jos poikien samoista lähtökohdista kumpuavia leikkejä ei?

 

\

Kaikki lapset, etenkin pojat, leikkivät jossain vaiheessa noita sotaleikkeja, rosvoa ja poliisia yms. Mikäli tulette tarkkailleeksi lapsianne tarkemmin, hyvät aina voittavat ja paha saa palkkansa. Sotaisat leikit on myös lapsille tapa käsitellä niitä negatiivisia tunteita ja vaikeita asioita, jos siis tykkänään kaikki tuollaiset leikitkielletään, se olisi karkeasti ottaen sama kuin lapselta kiellettäisiin moraalin pohdiskelu ja kaikki negatiiviset tunteet. En minäkään pyssyjä ostele mutta jos toinen oksasta pyssyn vääntää niin leikkiköön sillä.

Tytöt käsittelevät leikeissään samat asiat mutta hieman toisella tavalla, peitellymmin ja jopa salakavalammin, nämä kauniit ja rohkeat -leikit kyllä juonitteluineen sallitaan, miksi sitten jos poikien samoista lähtökohdista kumpuavia leikkejä ei?

kiitos vastauksesta :flower:

Kuten varmaan huomasit pohdin aloitusviestissäni sitä että kuuluuko kyseiset leikit pojan kehitykseen. Tämä asia on meillä vasta nyt pinnalla kun esikoinen ekan kerran tänään kehoitti pikkuveljeään ampumaan itseään mahaan Sen takia myös äiti hieman kuohahti! Niin kauan kun leikki on siinä rajoissa että ketään ei osotella pyssyllä ja kukaan ei kuole sen johdosta niin leikkiköön mun puolesta. Samoin rosvon ja poliisin hyväksyn.

ja on totta että tytöt osaavat kieroilla omalla tavallaan mutta siitä minulla ei ole myöskään omakohtaista kokemusta.

Tämän aamuisessa leikissä ei ollut kyse siitä että paha saisi palkkansa vaan veljekset ekan kerran lähinnä kokeilivat toistensa "ampumista" milloin milläkin. Ovat nyt leikkineet pihalla välillä keskenäänkin niin että äiti käy kurkkimassa kaiken olevan hyvin. Siitä luulen että ovat ottaneet mallia vanhemmista pojista joita pihassa myös välillä leikkii. En tiedä olisinko suhtautunut suopeammin jos sotaleikit olisivat tulleet oma-aloitteisesti parin vuoden päästä. Mutta tällä hetkellä kyse on ihan pelkästä matkimisen halusta. Joten miksi poikien pitäisi leikkiä kyseistä leikkiä kun eivät itsekään oikein ymmärrä mitä leikkivät? Siksi kehoitin leikkimään jotain muuta. Eräs vanhempi poika pihapiirissämme jonka ainakin tiedän leikkivän kyseisiä sotaleikkejä on jo 8-vuotias ja eikös sen ikäinen tiedä pikkasen paremmin jo että mitä ampuminen/sotiminen/ ja tappaminen pitää sisällään?

Meillä ei ole annettu tv:n pauhata uutisien yms. aikaan joissa näytetään aseita ja ampumista. Myös tietokonepelejä jotka ovat pelkkää tappamista mieheni pelaa kun lapset ovat nukkumassa.
Lapset eivät myöskään koskaan ole olleet hautajaisissa ja muutenkin kuolema on vasta nyt alkanut esikoista kiinnostamaan. Tosin sitäkään hän ei ihan täysin vielä ymmärrä.

Mutta pointtini koko asiaan oli että haluaisin lasteni olevan vielä hetken lapsia ilman leikkejä joita eivät ymmärrä.
Ilmeisesti se ei vain tule pidemmän päälle onnistumaan *huoh*

 

\

Kaikki lapset, etenkin pojat, leikkivät jossain vaiheessa noita sotaleikkeja, rosvoa ja poliisia yms. Mikäli tulette tarkkailleeksi lapsianne tarkemmin, hyvät aina voittavat ja paha saa palkkansa. Sotaisat leikit on myös lapsille tapa käsitellä niitä negatiivisia tunteita ja vaikeita asioita, jos siis tykkänään kaikki tuollaiset leikitkielletään, se olisi karkeasti ottaen sama kuin lapselta kiellettäisiin moraalin pohdiskelu ja kaikki negatiiviset tunteet. En minäkään pyssyjä ostele mutta jos toinen oksasta pyssyn vääntää niin leikkiköön sillä.

Tytöt käsittelevät leikeissään samat asiat mutta hieman toisella tavalla, peitellymmin ja jopa salakavalammin, nämä kauniit ja rohkeat -leikit kyllä juonitteluineen sallitaan, miksi sitten jos poikien samoista lähtökohdista kumpuavia leikkejä ei?

Ehdottomasti samaa mieltä !!
Pyssyleikit ja hyvän ja pahan leikit eivät ole huonon kotikasvatuksen merkki. Pojissa on semmosta uhoa ja meteliä, se ei ole aggressiivisuutta, vaikka kuulostaakin siltä, mutta se kuuluu pojan olemukseen. Kylki edelä mennään, karjutaan. SEn kietäminen on minusta vähän samaa kuin kieltäisi tyttöjä hoivaamasta. Ja edelleen: saahan pojatkin itkeä! Siis jos pojat saavat näyttää herkät tunteensa, heidän on saatava näyttää ne "pojan" metelit, se kuuluu poikamaisuuteen.

Pojat on poikia, totta.

Noin 8-v pojat ovat aika kamalassa iässä, niistä lähtee meteliä, mölinää, he ovat likaisia, resuisia, ja vauhdikkaita ja koheltavat vaikka järjen hiventäkään ja vaikuttavat lähinnä vähäjärkisiltä kun heitä on useampi samanikäinen yhdessä.

Sekään ei ole kotikasvatuksesta kiinni. Luulin niin, kunnes oma kiltti, rauhallinen herttainen herkkä pikkuinen poikani kasvoi ja tuli tuohon ikään *huokaus* mutta siitäkin selvittiin ja nyt pojasta, pyssyleikkeineen kaikkineen, on kasvanut tavallinen järkevä nuori mies.