Ponnistusasennoista ja repeämisestä


Viimeksi jotenkin eksyin siihen puoli-istuvaan ja repesin hieman, en onneksi pahasti. Nyt mietin, kuinka paljon merkitystä repeämisen kannalta sillä ponnistusasennolla ja -tekniikalla onkaan. Esim. luin eräästä kirjasta yllätyksekseni ettei silloin saa ponnistaa kun vauvan pää on tulossa ulos. Ois voinu joku sanoa jo aiemmin :\|

Niin. Siis kysymykseni taisi olla se, että missä asennossa aiotte/haluaisitte ponnistaa ja onko tietoa näistä vaikutuksista? :)
 
Äiksä83
no nyt on lapset jo ponnistettu maailmaan mutta silloin ku ootin niin mietin seisten tai kontallaan sillä tottahan painovoima jonkin verran auttaa.kuitenkin olen kaikki kolme ponnistanut puoli-istuvassa,vain keskimmäisestä repesin pikkusen.mulle se asento on vain tuntunut kaikkein parhaalta,ei yhtään tehnyt mieli nousta seisoon tai kontilleen..
 
TaruK
Puoli-istuvassa, helposti tuli, 3200g, en revenny ja istuin heti istukan tulon jälkeen. Mut mua ei synnytys pelottanu lainkaan, kätilötkin ihmetteli sitä. Pulssi ja verenpaineet oli levollisia. Enkä pelkää vieläkään. Ylilääkärikin totes kierrollaan, että täällä tämä oppikirjasynnyttäjä, ei revenny, eikä leikattu vaik oli eka.
 
Minulla ensimmäinen ponnistettiin jakkaralla, 3280, tikkejä 10+2, silti istuin seuraavana päivänä, tosin ekan päivän pidin sitä renkulaa.
Toinenn ponnistettiin kontallaan (jakkaralla olo aiheutti kipua alavatsalle), 4170, tikkejä 8+2, ja jälleen istuin päivän rinkulalla, sen jälkeen ei mitään ongelmia.
Ajattelinkin, että onkohan alapää miten räjähtäneessä kunnossa, mutta hyvin on palautunut, onneksi. Saa nähdä, että paljonko ommellaan sitten kun kolmannen aika joskus tulevaisuudessa koittaa, toivottavasti ei ainakaan hirveästi tuo syntymäpaino enää edellisestä nouse :whistle: :whistle:
Niin ja mitään vaikeuksia ei minulla kummankaan kanssa ollut.
 
Pesäpuu
Mun lapset on kaikki olleet iso kokoisia 4,5kg:n molemmin puolin.Ekan kanssa tehtiin pieni episiotomia, kun olin niin puhki etten jaksanut enää ponnistaa yhtään. Repeämiä ei tullut silloin eikä seuraavalla neljällä kerrallakaan. Lääkärien mukaan kudostyyppini on joustava ja lantiossa hyvin tilaa.Muksut ovat tulleet maailmaan jakkaralla (2krt), kyljellään sängyllä(2krt) ja kerran kontallaan (tuli vauhdilla, ahtaassa ambulanssissa se tuntui parhaalta asennolta :D ). Eikai sillä asennolla ja rapeämillä yhteyttä ole, mutta musta olisi vain ollut karmivaa olla avuttomana selällään niiden kipujen kanssa, vähän kuin kilpikonna nurin päin sätkimässä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.10.2004 klo 14:27 Minttu kirjoitti:
Esim. luin eräästä kirjasta yllätyksekseni ettei silloin saa ponnistaa kun vauvan pää on tulossa ulos. Ois voinu joku sanoa jo aiemmin :\|
kyllähän kätilöt sanovatkin tuossa vaiheessa, että nyt ei saa ponnistaa... :) :whistle:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 28.10.2004 klo 11:02 alyssa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.10.2004 klo 14:27 Minttu kirjoitti:
Esim. luin eräästä kirjasta yllätyksekseni ettei silloin saa ponnistaa kun vauvan pää on tulossa ulos. Ois voinu joku sanoa jo aiemmin :\|
kyllähän kätilöt sanovatkin tuossa vaiheessa, että nyt ei saa ponnistaa... :) :whistle:
Vaan ei Tampereella kätilöt sanoneet tai sitten ei ehtineet tajuta :LOL: . Leikattiin ja Repesin paljon.

Toinen lapsi oli puoli kiloa isompi, 3 tikkiä. Molemmat puoli-istuvassa. Minusta siinä saa hyvän voiman ponnistukseen.
 
mie84
mulla ei kyllä asennot vaikuttaneet ponnistukseen mitenkään, yhtä paljon sattu ja mikään ei auttanu vaikka kätilöt käänteli mua asennosta toiseen, lopulta ponnistin puoli-istuvassa asennossa ja repesin TOSI PAHASTI! mulla kyllä leikattiin väliliha mutta se leikkaushaava lopulta repesi koska tyttö syntyi nyrkki poskessa kiinni..auts..
 
puoli-istuvassa asennossa minä ponnistin reilun neljä kilosen pojan imukupin avustuksella. Pojalla oli kasvot ylöspäin ja väliliha jouduttiin leikkaamaan. Tikkejä tuli kuulemma noin 15. Lisäksi tuli pieni repeämä mutta sitä ei ommeltu.
 
marierie
Heips!

Ponnistusasennolla on todella paljon merkitystä. Luepa esim. kirja Aktiivisynnytys Janet Balaskas.

Selinmakuuasento ja puoli-istuva asento ovat kaikkein huonoimmat asennot synnyttävän äidin kannalta, mutta niitä suositaan sairaaloissa koska ne ovat helpoimmat kätilöiden kannalta.

Repeämällä ja asennolla on myös yhteys!! Revetä voi toki kaikissa asennoissa, mutta erittäin todennäköistä se on selinmakuulla tai puoli-istuvassa asennossa synnytettäessä. Silloin vauvan pää painaa suoraan välilihaan ja estää sitä kunnolla venymästä. Välilihanleikkauksia tehdään todella paljon turhaan. JOs vertaamme hieman prosentti lukuja (huom! ei tämän päivän lukuja, vaan muutaman vuoden vanhoja) Unkarissa väliliha leikataan 100% synnyttäjistä, USAssa n. 60% mutta esim. Hollannissa vain n. 8% !!!! Naisten rakenteissa ei varmasti ole noin paljon eroa, vaan tämä johtuu maan asenteesta synnytykseen.

Selinmakuulla ja puoliistuvassa asennossa vatsa painaa suuria laskimoita ja vauvan hapensaanti huononee ja lisäksi myös kohdun lihasten hapensaanti ym lihasten jotka osallistuvat synnytykseen. Tästä johtuu että supistukset eivät ole niin tehokkaita ja sen seurauksena synnytys pitkittyy. (verrattuna pystyasennossa tapahtuviin synnytyksiin.) Myöskään painovoimasta ei ole apua kun synnytetään makuuasennossa tai puoli-istuvassa asennossa ja tämä osaltaan vaikeuttaa ja hidastaa synnytystä.

Mietippä itse missä asennossa mieluiten kakkaat? Ei varmasti ensimmäisenä tule mieleen käydä makuulleen!!
 
marierie
Tässä hieman lisää faktaa
kirjasta Janet Balaskas Aktiivisynnytys:

Takakansi:
Aktiivisynnytyksessä nainen voi kävellä, seisoa, olla kyykyssä ja polvillaan, asettua makuulle ja ylipäätään liikkua vapaasti löytääkseen mukavimmat asennot. Mitään määrättyä "parasta asentoa" ei ole. Synnyttäjän tulisi olla aktiivisesti liikkeellä eikä passiivisesti vuoteenomana, tapahtuipa synnytys sitten sairaalassa tai kotona.

(s21)
Suurimmassa osassa tutkimuksia on todettu että pystyasennosta ja liikkumisesta koituu seuraavia etuja:

1. Kohdun supistusten voimakkuus todettiin suuremmaksi.
2. Kohdun supistusten säännöllisyys ja tiheys kasvoivat.
3. Kohdunsuu avautui nopeammin.
4. Supistusten välinen rentoutuminen oli täydellisempää.
5. Kohdun supistusten välinen lepovaiheen paine oli suurempaa.
6. Synnytyksen ensimmäinen ja toinen vaihe olivat lyhyemmät. (Joskus jopa 40% lyhyemmät kuin pystyasento synnytyksissä):
7. Mukavuus lisääntyy ja stressi ja kipu vähenee.
8. Vastasyntyneen tila on parempi.
9. Naiset kokivat osallistuvansa itsekin synnytykseen ja tunsivat helpotusta päästessään eroon pitkästyttäväsä laitteisiin sidottuna makaamisesta.


 
marierie
Ja vielä hieman lisää (pidän aiheesta =) )

Miksi aktiivisynntys on parempi vaihtoehto?
pystyasennossa:
1.painovoima auttaa kohdun supistuksia ja työntöponnistuksia lisäämälllä painetta. putoaminen on helpompaa maan pintaa kohti kuin sen suuntaisesti (Newtonin painovoimalaki), joten on mekaanisesti tarkastellen edullisempaa työntää lapsi kohdusta pystysuoraan kuin vaakasuoraan.
2. kohdun ulostulokulma so. sikiön selkärangan pituusakselin ja äidin selkärangan välinen kulma on pienempi kun äiti on pystyasennossa, joten kohdun ei tarvitse ponnistella yhtä voimakkaasti kuin vaakaasennossa.
3. Vatsanseinämän ja pallean lisääntynyt kohtuunsuuntautuva paine lisää kohdun lepovaiheen painetta.
4. lapsen pään tai muun tarjonnassa olevan kohdan siirtyminen äidin lantion yläaukeamaan sujuu helpommin ja pää kulkeutuu paremmin suoraan kohdunsuuhun, koska lantion yläaukeama osoittaa eteenpäin ja ala-aukeama alaspäin, jolloin syntyy edullinen laskukulma. Kohdun jokaisen supistuksen myötä sikiö pyrkii vajoamaan juuri kohdunsuun suunatisesti.
5. Istukan verenkierto paranee joten sikiö saa enemmän happea.
 
marierie
Asento & repeämä

Vielä tämä

sama kirja kuin edel.

Mutta sivulta 23:

Makuuasennossa synnytettäessä väliliha venyy epätasaisesti taemman osan kustannuksella, joten usein on tarpeen suorittaa episiotomia (=välilihanleikkaus). Stressi ja kivut ainakin lisääntyvät. (makuuasenossa).

Muuten suosittelen kaikille joita synnytys todella kiinnostaa että menette kirjastoon ja perehdytte alan kirjallisuuteen ennemmin kuin täällä kyselette neuvoa, koska ainakin mitä itse olen huomannut, niin vain harva synnytyksen kokenut on ottanut asioista ensin tai sen jälkeen selvää. Oma kokemus on todellakin vain oma kokemus ja ei käy yleistettäväksi.

Synnyttää osaa jokainen nainen mutta kuinka moni tuntee luonnostaan nykyaikaisen sairaalan toimenpiteet (usein rutinoituneet) ja tietää esim. kipulääkkeiden riskit yms.? Ei kukaan. Ottakaa ihmeessä selvää!
 
joulutyyppi
Olen ponnistanut molemmat lapseni pystyssä...ts. toisen kontallani ja toisen polviseisonnassa ja molempien kohdalla on tehty välilihanleikkaus. Nyt kolmatta odottaessa olen alkanut miettiä että miksiköhän leikkaus loppupeleissä on tehty... :\| Ajattelin tällä kertaa jutella kätilölle etten haluaisi välilihan leikkausta jos se ei ole ihan pakollinen...Onko kenelläkään tietoa onko se vain ihan kudoksesta kiinni että tarvitseeko se leikkaus tehdä vai tehdäänkö näitä "varmuuden vuoksi"?? Repeämiltä olen tietty säästynyt kun väliliha on leikattu...mutta tikkaus on ollut tosi kivulias molemmilla kerroilla :'(
 
Kahvi-Kaisa
Marierie, kuinka monta lasta sinä olet synnyttänyt?

Itsekin luin kaiken mahdollisen aiheeseen liittyvän kirjallisuuden ensimmäisen raskauden aikana (9 kk:n aikana sitä tosiaan ehtii lukea paljon...). Ajattelin, että mahdollisimman luomua, ei puudutusta eikä muuta sellaista. Ja ponnistusvaihe mieluiten pystyasennossa. Eikä välilihan leikkausta. Meidän synnytyssairaala pyysi etukäteen täyttämään lomakkeen synnytystoivomuksista. En täyttänyt, koska ajattelin, että on turha tehdä etukäteen suunnitelmia, jotka voivat hetkessä muuttua.

Synnytys ei todellakaan mennyt niinkuin kuvittelin. Esikoinen syntyi tunnissa ja vain vähän ennen sairaala oli lähettämässä minut kotiin, koska "mitään ei vielä tapahdu pitkään aikaan". Menin sairaalaan, koska epäilin lapsivettä tihkutelleen. Muutamassa minuutissa voimakkaat supistukset avasivat kohdunsuun monta senttiä, ja lääkäri käski sittenkin jäädä "tarkkailtavaksi". Supistukset olivat voimakkaita, mutta en edes itse ymmärtänyt että oltiin jo niin pitkällä. Yhtäkkiä tuntui vain, että lapsi tunkee jo päätää ulos. Kutsuin kätilön paikalle, ja hän pyysi menemään selinmakuulle, jotta voisi tutkia tilanteen. Hämmästyneenä hän totesi, että se tosiaan syntyy jo, alahan sitten vaan ponnistaa. Kahdella ponnistuksella lapsi oli ulkona. Kätilö teki välilihan leikkauksen, koska lapsi syntyi niin nopeasti eikä ehtinyt venyttää kudosta. Leikkaus tehtiin ilman puudutusta, mutta en tuntenut sitä lainkaan (sitähän ei tunne jos se tehdään oikeaan aikaan kudoksen ollessa mahdollisimman venyneenä). Tikkejä tuli muistaakseni kolme, ja haava parani hienosti muutamassa päivässä.

Supistusten ajan liikuin ympäri huonetta enkä tosiaankaan ollut missään laitteissa kiinni sängyn pohjalla makaamassa. Ponnistusvaihe oli niin nopea, että en olisi edes ehtinyt miettiä mitään asentoja. "Luomusynnytys" siitä kuitenkin tuli, sillä mitään kipulääkitystä ei edes mietitty.

Minulla on nyt toinen lapsi syntymässä minä päivänä hyvänsä enkä ole miettinyt synnytysasentoja, kipulääkityksiä tms. lainkaan. Etenen tilanteen mukaan. Edelleen olen tietysti sitä mieltä, että ilman kipulääkitystä, liikkuen mahdollisimman paljon ja ponnistusvaihe pystyasennossa, mutta jos tosi tilanne vaatii jotain muuta niin siihen on vaan sopeuduttava!

Kirjoista saa paljon hyvää tietoa erilaisista vaihtoehdoista, mutta kokemus on kyllä osoittanut, että toisinaan voi olla aika turhaa tehdä tarkkoja etukäteissuunnitelmiä siitä, miten haluaa synnytyksen etenevän. Kun ottaa etukäteen selvää asioista, osaa ehkä synnytystilanteessakin vaatia erilaisia vaihtoehtoja.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa niitä, jotka miettivät tätä synnystysasentoasiaa, että jos tekee tarkat suunnitelmat siitä, miten haluaa synnytyksen etenevän eikä se sitten etenekään niinkuin on kuvitellut, niin aika usein äiti pettyy koko synnytykseen ja itseensä. Jos pitäytyy liian kovapäisesti esim. ajatuksessa, että ponnistaa pystyasennossa ja joutuukin jostain syystä ponnistamaan makuulta, niin se ei saa pilata koko synnytystapahtumaa!

Lisäksi mielestäni on hyvä, että täällä palstalla keskustellaan tästäkin aiheesta, sillä kirjatietous on vain kirjatietoutta ja teoriaa. Tosi elämä on jotain vähän muuta...

Onnea ja hyviä synnytyskokemuksia kaikille tuleville synnyttäjille!! =) :heart:
 
Eipä niitä vaihtoehtoja voi tosi tilanteessa tietää jos niitä ei etukäteen ole selvitellyt. Synnytys, niin kuin harva muukaan elämäntilanne. ei mene aina suunnitelmien mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö ennakkotiedolla olisi mitään merkitystä. Synnytysasentoihin ja niiden vaikutukseen synnytykselle on kyllä ihan hyvä tutustua etukäteen, tulee omasta synnytyksestä sitten millainen tahansa. Synnytystilanteen hallintaa parantaa se, että on itse tietoinen mahdollisuuksistaan. Ja aika monelle synnyttäjälle juuri se kontrollin puute on pahin pelko: minä olen vain sätkynukke jota kätilöt retuuttavat mielensä mukaan.

Synnytyssuunnitelmalle naureskellaan aina kovasti. Ei sitä voi suunnitella sanotaan. Suunnittelussa voi kuitenkin pohtia niitä asioita jotka mahdollisesti eteen tulevat, ja osa niistä tulee eteen takuuvarmasti kaikille. Ei kukaan hyppää auton rattiinkaan lukematta liikennesääntöjä vaikka niistäkin kauppareissulla käyttöön tuleekin vain minimaalisen pieni osa.

On hölmöä viitata kirjatietoudelle kintaalla ja mennä aina itse vaikeimman kautta. Ihmiskunta kun osaa sitä perimätietouttaan siirtää, on se sitten kirjallisessa tai suullisessa muodossa.
 
marierie
Hei Kahvi-Kaisa!

Se että olen perehtynyt kirjallisuuteen ja ottanut selvää asioista ei tarkoita että olen suunnitellut synnytykseni. Mitään suunnitelmia en aio laatia ja tiedän etten edes voi laatia, koska en voi tietää synnytyksestäni etukäteen. Mutta niinkuin Liina sanoi on hyvä tietää vaihtoehdoista ja synnytyksesä.

Minusta on kauheaa miten vähän synnyttävät äidit tietävät synnytksestä. Esim. asennoista ja kaikista toimenpiteistä mitä synnytyksessä voidaan tehdä. Ja etenkin niiden tarpeellisuudesta.

Joskus esim. välilihanleikkaus on välttämätöntä tehdä, samoin keisarinleikkaus, kalvojenpuhkaisu yms yms. Mutta näistä toimenpiteistä ei saa tulla rutiinia, vaikka näin asia valitettavan usein on. Usein sairaalassa tehdään esim. kalvojenpuhakaisu tai välilihanleikkaus vain synnytyksen nopeuttamiseksi. Kätilöllä on kiire töistä kotiin. Tuolla kiireellä voin olla pahatkin seuraukset. Kovin hyvillä mielin ei synnytystään muistele esim. sen jälkeen kun kätilö kiireissään on ommellut tikit alapäähän niin tiukkaan että ne repesivät ja tulehtui koko alapää niin että sen vuoksi tuli sairaalassa maattua kokonainen viikko.

On hyvä tietää esim. mitkä vaarat on kalvojenpuhkaisussa, ja mieluummin luen sen kirjasta kuin kyselen ihmisiltä tällä palstalla. Toki täältäkin voi saada asiallista tietoa, mutta yleensä se on sitä, mulle tehtiin ei se paha ollut jne...

Naisella on oikeus omaan ruumiiseensa ja itse ainakin haluan tietää mitä minulle synnytyksessä tapahtuu, mikä toimenpide sairaalassa on välttämätöntä ja mikä ei. Voihan olla että minullakin on edessä välilihanleikkaus, sektio tms, mutta se tapahtuukin vasta sitten kun on todellinen hätä.

Sillä montako lasta olen synnyttänyt ei ole mitään merkitystä olen yhtä pätevä keskustelemaan näistä asioista oli minulla sitten viisi lasta tai nolla. Oma kokemus on aina kokemus, mutta se ei muuta miksikään niitä tosiasioita jotka liittyvät niihin toimenpiteisiin joita sairaalassa tehdään. Sairaaloiden välillä on eroa ja on myös paljon kiinni kätilöstä millainen synnytyksestä tulee.
 
marierie
Kahvi-Kaisa

Vielä senmmoinen juttu että hyvä niistä toiveista on tehdä listaa ennen synnytystä. Silloinhan sairaalassa tiedetään mitä sinä haluat. Ei kukaan voi tietenkään päättää esim. kipulääkkeistä mitä ottaa mutta juuri sinun kohdallahan synnytsasennosta olisi ainakin voinut mainita.

Ja on muuten asentoja joissa synnytystä voi hidastaa...
 
Synnytystoiveista... http://www.huvitutti.net/arki/synnytys/tietopistesynntoiv.html#toiveet

...itse kokosin muutamia pointteja listaan, tosin kaavakkeen "toivomukset" -tila ei ollut mitenkään järin suuri. Yllätyin lukiessani tätä toivomuslistaa, tietysti ensisynnyttäjänä en ihan noin pitkälle osannut ajatella...

Mutta vaikka pääsääntöisesti olenkin ajatellut synnytyksen menevän omalla painollaan, olen silti pyrkinyt perehtymään vaihtoehtoihin, jotta en tuntisi itseäni toivottoman epävarmaksi kun h-hetki koittaa (nyt rv39+6).
 
Kahvi-Kaisa
Marierie ja Liina, puhutte ehdottomasti asiaa! En yritäkään kieltää sitä. Niinhän minä itsekin tein eli opiskelin kirjallisuudesta kaiken mahdollisen sekä raskauteen että synnytykseen liittyen. Ja minulla oli selkeä käsitys siitä, miten halusin synnytyksen etenevän. Halusin vain omalla kirjoituksellani tuoda esille sen seikan, että asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaisesti. Ja jos/kun eivät mene, ei silti pidä kokea itseään epäonnistuneeksi! Vaihtoehdoista pitää tietysti ottaa selvää, jotta osaisi yleensäkään vaatia yhtään mitään.

Marierie, tuomitset aika jyrkästi sairaaloiden "rutiinikäytännöt". Haluaisin kysyä synnyttäneiltä millaisia kokemuksia teillä on? Laskeskelin, että omat, sukulaisteni ja ystävieni synnytyskokemukset kattavat 6 eri sairaalaa (tosin kaikki Länsi-Suomen läänin alueella); kaikki viimeisen 8 vuoden ajalta. Kenellekään ei ole tullut vastaan näitä "rutiinikäytäntöjä". Ei siis rutiininomaisia välilihanleikkauksia, rutiininomaisia tiettyjä ponnistusasentoja, rutiininomaisia kivunlievityksiä.... Jokainen meistä on itse saanut valita kivunlievityksen tai niiden käyttämättä jättämisen, avautumisvaiheen "puuhastelut" (kukaan ei ole ollut missään koneissa kiinni), ponnistusvaiheen asennon/asennot jne. Kukaan ei ole törmännyt tunteeseen, että kiireen takia olisi tehty jotain. Kenellekään ei ole tehty vastoin omaa tahtoaan yhtään mitään.

Oma esikoiseni syntyi pienehkön kaupungin pienessä sairaalassa ja tämä kohta syntyvä kakkonen tulee näkemään päivänvalon vähän suuremman kaupungin paljon suuremmassa sairaalassa. On mielenkiintoista päästä vertailemaan miten asiat hoidetaan eri sairaaloissa. Jouduin olemaan ko. synnytysosastolla pari päivää jo elokuussa liian aikaisten supistusten vuoksi, ja ainakin ensi vaikutelma oli ihan hyvä.

 
Janica89
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.10.2004 klo 14:27 Minttu kirjoitti:
Viimeksi jotenkin eksyin siihen puoli-istuvaan ja repesin hieman, en onneksi pahasti. Nyt mietin, kuinka paljon merkitystä repeämisen kannalta sillä ponnistusasennolla ja -tekniikalla onkaan. Esim. luin eräästä kirjasta yllätyksekseni ettei silloin saa ponnistaa kun vauvan pää on tulossa ulos. Ois voinu joku sanoa jo aiemmin :\|

Niin. Siis kysymykseni taisi olla se, että missä asennossa aiotte/haluaisitte ponnistaa ja onko tietoa näistä vaikutuksista? :)
Mitä tarkoittaa että repeää? :'( Pelottavaa... voinko minäkin revetä silloin kun synnytän? :'( :'( Kauheeta... sattuuko se paljon? Mitä se siis oikeasti tarkoittaa ja mistä kohtaa tarkalleen repeätte? :'(
 
Kaikki kolme olen ponnistanut puoli-istuvassa asennossa. Eka synnytyksessä tehtiin episiotomia, pari tikkiä siihen. Toka syntyi syöksyllä, ei eppareita eikä repeytymiä ollenkaan. Kolmas syntyi hallitusti edelliseen verrattuna, ei repeämiä.
 
marierie
Hei Kahvi-Kaisa

Ymmärrän, mutta itsellä ei ole tarkoitusta suunnitella synnytyksen etenemistä, vaan ottaa selville mitä siinä tapahtuu, mitä ja miten olisi hyvä toimia, mitä vaikutuksia voi olla kipulääkkeillä, entä ilman niitä, millainen tilanne sairaaloissa nykyään on (siis synnäreillä), milloin sektio, välilihan leikkaus, kalvojen puhkaisu yms. ovat tarpeen jne....
Näiden pohjalta aion kyllä sitten ehdottaa omat toiveeni.

Rutiineja on edelleen. Mutta mitenpä sinä tai minä synnyttäjänä voimme tietää oliko joku toimenpide todella tarpeen vai ainoastaan rutiinia. Sen voi kertoa joku alan ammattilainen ja tilannetta että puolueettomasti sivusta seurannut. Mutta mitä olen lukenut välilihanleikkauksista niin niitä tehdään paljon turhaan. Äitihän ei niitä enää synnytyksen jälkeen kyseenalaista, mutta näin on tutkimukset osoittaneet. Jos väliliha repeää se paranee (tutkitusti) nopeammin ja paremmmin kuin leikkaus ja myös leikkaus voi edellleen revetä. Tai esim. kalvojen puhkaisusta, niitä tehdään lähes aina vain sen vuoksi että synnytys nopeutuisi, eli ei osoteta synnytyksen luonnnollista etenemistä, vaan pistetään vauhtia rattaisiin. (Kalvojen puhkaisu voi johtaa sektioon.) Kyllä sitä kiirettä on ja se näkyy. siitä minulla olisi montakin esimerkkiä. Kiireestä kertoo esim. se että jos avautuminen ei tapahdu standardien mukaan (1cm per minuutti) aletaan antamaan oksitosiinia... ja näin saadaan synnytykseen lisää vauhtia.

Sekä äidin että vauvan kannalta olisi parasta että synnytys etenisi mahd. luonnollisesti ja omaa vauhtiansa. Emme ole massatuotetta vaan jokainen omia yksilöitänsä. Ja näin myös jokainen synnytys omanlaatuisensa.

Sinulla ja tutuillasi on olllut hyvää onnea. Mutta asiaan voi vaikuttaa myös se että olet synnyttänyt pienessä sairaalassa... TOivottavasti synnytyksesi tulee kuitenkin olemaan yhtä positiivinen kokemus kuin edellinen.

 
ei mulla mitään revynnyt, vaikka puoli istuvassa asennossa ponnistin esikoisen maailmaan. Itse olen myös aktiivisynnytyksen kannalla, vaikka en ehtynytkään siitä niin paljoon lueka, kun tuo esikko tuli vähä ennen aikojaan..... Sairaalassa en kauaan edes ehtiny olee, mutta lähes koko sen ajan mitä olin niin oli lämpimässä suihkussa seissaallaan. Se vissiiin nopeutti. Kovien supistusten aikana nojasin pyykkipussiin. Luomuna olis tarkoitus tämä toinenkin maailmaan punnertaa.
 

Yhteistyössä