Puheen oppimisen TAVASTA?

Luin äsken tuossa yhden aloituksen puheen oppimisesta ja siitä tuli itselle mieleen, että millä tavalla lapsenne on oppinut puhumaan. Tarkoitan, että osaisitteko kuvata että esim. oliko tasannevaiheita, oliko paljon omaa höpötystä/omia sanoja vai alkoiko heti tulla "oikeita" sanoja ja niitten määrä vaan kasvoi jne. Meillä on nyt selvästi tullut hirmusesti lisää omaa höpötystä, aina kalkattaa jotakin ja siitä jotenkin tuli tämä kyssäri mieleen, et alkaako tuo oma juttu sit vähitellen muuttua selvemmiksi sanoiksi vai mitenhän tää menee.... Olisi kiva kuulla myös puheen ymmärryspuolta.

Meillä on poika 1v 5kk ja mennyt meillä näin.

-jokeltelua silloin 7-8 kk alkaen, toki sitä ennenkin oli kaikenlaista ääntelyä ihan pienestä asti
-ekat sanat 10-11kk iässä
- sitten tasannevaihe kun oppi kävelemään 11kk iässä
- noin vuoden iässä alkoi noudattaa pieniä kehotuksia, esim. tuo pallo tänne
- n. 13kk iässä muutamia uusia sanoja
- tasannevaihe kun alettiin kiipeillä
- tässä reilun vuoden päälle alkoi selkeästi ja hyvin nopeasti ymmärryskyky kehittyä ja poika kiinnostui mahdottomasti kaikkien kuvien, kirjojen yms katselusta ja tuntui ja tuntuu edelleen että "tiedon jano" valtava
- uusia sanoja tullut hiljakseltaan, verkkaiseen tahtiin
- n. 16kk alkaen oman kielen käyttö lisääntynyt tosi paljon. "Puhuu" koko ajan, tais siis selostaa, odottaa vanhemman vastausta, aina kun viittiloi jotain, selostaa itse. Joukossa saattaa olla joku "oikea" sana, esim. kun viittiloi, aloittaa että "äiti, tatatätäaittahaa...."

 

Jaah. Tuleehan sitä omaa puhetta kaikilla jonkin verran varsinkin aluksi. Mutta jotenkin ehkä kuulostaa siltä, että teijän pojalla on nyt vaan niin kova vauhti päällä ettei ehdi keskittyä puhumiseen. Jos olettaa teidän ymmärtävän, niin sitten tartte jo sanoa ettei äiti saa selvää ja pyytää toistamaan mitä haluaa. Meillä on vieläkin sitä 2,5-vuotiaalla aina välillä kun innostuu.

Sekin on mahdollista että on joku lievä hahmotushäiriö tms. mikä aiheuttaa sen että pojan omaan korvaan kuulostaa siltä kuin hän puhuisi oikein. Mutta se lienee aika harvinaista.

 

\

Jaah. Tuleehan sitä omaa puhetta kaikilla jonkin verran varsinkin aluksi. Mutta jotenkin ehkä kuulostaa siltä, että teijän pojalla on nyt vaan niin kova vauhti päällä ettei ehdi keskittyä puhumiseen. Jos olettaa teidän ymmärtävän, niin sitten tartte jo sanoa ettei äiti saa selvää ja pyytää toistamaan mitä haluaa. Meillä on vieläkin sitä 2,5-vuotiaalla aina välillä kun innostuu.

Sekin on mahdollista että on joku lievä hahmotushäiriö tms. mikä aiheuttaa sen että pojan omaan korvaan kuulostaa siltä kuin hän puhuisi oikein. Mutta se lienee aika harvinaista.

Höpö Höpö mitään hahmotushäiriötä ole. En ole kuullut kenenkään puolitoistavuotiaan puhuvan juuri montaa sanaa ja ihan on normaaleja lapsia. Jos ei kolmivuotiaana puhu niin sit vois jo huolestua. Varsinkin pojilla saattaa olla muuta mielessä kun puhuminen.

 

Me pääsimme puheterapiaan kun poika oli 2 v ja sanoja oli tosi vähän. Ymmärsi puheen, mutta ei tuottanut itse juuri ollenkaan, vieraille ei sitä vähääkään.

Vikana oli jäykkä kieli, kankea kieli siis.

Puheterapeutti kartoitti taustoja ja kas: syöminen oli aina ollut vaikeaa, "mälli" kitalaessa etenkin jos antoi vaaleaa leipää tai pullaa. Kieli ei siis työskennellyt ruokaillessa kuten "normaalisti". Samoin tajusin, että vaikka lapsi oli vauvana jokelellut, sitä oli ollut huomattavasti vähemmän kuin "normaalisti kuuluu olla" eli ei sitä jokeltelu ja pörinä ja pärinä -kautta tuossa alle vuoden ikäisenä. Oli hiljainen lapsi.

Puheterapiassa aloitettiin mm. kielijumppa ynnä muuta ja nyt, 3,5 vuotiaana puhuu ikätasoisesti.
Meillä on oma "jokelteluhetki", jolloin "höpötellään", eli puhutaan puuta heinää, se on ikään kuin jokeltelua. Tämä on lapsen oma toive, halu, jokailtainen ohjelmanumero ja kuuluu iltarituaaleihin, lähtee lapsesta. Olen ajatellut, että tällä on sitten myös tarve lapselle itselleen, ja loppuu kun ei ole tarvetta enää.

Puhe on siis nyt ikätasoista. S ja R puuttuu toisinaan, kaikkia sanoja ei osaa sanoa oiken. Omassa korvassaan / omasta mielestään hän kuitenkin puhuu täydellisesti aivan kuten lapset yleensäkin omasta mielestään puhuvat normaalisti / oikein eikä meillä ole kyse mistään hahmotushäiriöstä, jos olisi se olisi tuolla puheterapeutilla huomattu !

Jos lapselle joku viisas tulee korjaamaan että sä sanoit lutina, se on oikeesti rusina, esim. lapsi hämmästyy, koska hän omasta mielestään sanoi rusina.
SiksiKÄÄN emme puutu puheeseen ja äännevirheisiin, ne korjaantuu ajan kanssa kunhan me itse vaan puhumme normaalisti.

Lapsi on luonteeltaan rauhallinen ja puhuu rauhallisesti, vaikeat sanat ääntää kuin vierasta kieltä puhuisi, huolella, korjaakin, toistaa perässä. Minä olen nopeatempoisempi, kärsivällisyyttä etten puhu päälle vaan annan lapsen puhua lauseensa loppuun ja ihastelen vaan toisen huolellisuutta, pikkutarkkuutta jopa puheessa (muuallakin se esiintyy)

Eli alkuun ei puhunut juuri mitään, yksittäisiä sanoja.
sitten alkoi tulla lisää sanoja, useamman sanan lauseita ja sitten POKS lauseita.
Silmät ja korvat ummessa hän ei kuitenkaan ole elänyt, on tarkkaillut ja kuunnellut koko ajan, kun puhetta tuli sitten, hän "huomautteli" asioista, joista en hänen edes tiennyt tietävän: esim. sanoi, että nuo avaimethan ovat NN:n avaimet (eivätkä minun, otin ne avainnaulakosta). Mistä hän se tiesi?? Ei kukaanollut sitä hänelle sanonut!

 

Heips!

Tuli kyllä kieltämättä hieman hämmästynyt ja pahakin mieli tuosta hahmotushäiriä-asiasta. En nimittäin todellakaan ole samaa mieltä, että voisi olla jotain hahmotushäiriötä. Ihan samaan tapaan olen muittenkin ikäisten kuullut kalkattelevan omia juttujaan ja meidän poika käyttää siinä samalla rikkaasti eleitä mukana. On vaan aina niin tohkeissaan ja innoissaan, kun selittää asioita niin kovasti . Olen eri mieltä mysö siitä, että alkaisin sanoa, että äiti ei saa selvää. Moniiko tän ikäinen puhuu oikeasta aina vaan selvästi? Koen, että latistaisin poikani intoa kommunikoida, jos alkaisin sanoa että äiti ei saa selvää. Me teemme niin, että ESIM. jos poika viittiloi jotain ja sanoo oman sanarimpsunsa, niin sanomme esim että "se on ruuvimeisseli" ja sillä tavalla annamme tietoa mikä esine on ja kuinka se sana annetaan.

Joten kiitos Nuuka, kun kävit huojentamassa mieltäni . Ja oikeassa olet, en minäkään tiedä tän ikäisiä paljon "oikeaa kieltä" puhuvia lapsia, vaan omaa kieltä + niitä sanoja yhdistettynä tulee.

 

tuo esikko kärsi pahasta liimakorvasta noin 6kk iästä ainba vuoteen asti eli kuulo oli todella pahasti alentunut....

osasi 2v neuvolassa tasan yhden sanan joka on luokitellaan vielä siis normaaliksi puheenkehitykseksi... siis yksi sana 2v:hen mennessä...

2v 5kk alkoi sanoja pikkuhiljaa tippumaan ja puhuu tällä hetkellä äännevirhein mutta puhetta tulee.... lääkärin muukaan ongelmaa ei ole ollut kun on kuitenkin ymmärtänyt koko ajan mitä hänelle sanotaan.... hitaus johtui pääsääntöisesti tuosta liimakorva jutusta koska ei kuullut....

on ihan normaalia että 1v6kk ikäisellä vielä omia sanoja..... onhan niitä vielä monella 4v:lläkin....