Pystyisitkö tekemään 2,5v lapsellesi näin?

TYTSI: Kasvatustieteiden opiskelijana kohtaat joskus varmaan lastenpsykiatri Jari Sinkkosen teorioita ja menetelmiä. Jos nimi ei sano mitään,niin Sinkkonen on yksi alansa arvostetuimpia ammatilaisia maassamme sekä todella suosittu luennoitsija.

Sinkkonen nimenomaan kehottaa luomaan lapselle rajat ja rutiinit,jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi!

"Rajojen asettaminen lapselle on vanhemman yritys suojella lasta pulaan joutumiselta. Ei-kiellot ja hyvät tavat ovat myös rajoja. Onko oikein asettaa rajoja? Lapselle asetetaan tietyt rajat ja säännöt jo leikki-iässä. Lapsen kasvaessa rajoja koetellaan, muutetaan ja päätetään uudelleen. Lapset ja nuoret jopa toivovat, että vanhemmat suojelevat ja asettavat rajoja. Se jarruttaa ylilyöntejä ja säästää kolhuilta. Lapsi tuntee olevansa tärkeä."

Tuo edellinen on suora lainaus Sinkkosen luennolla olleen henkilön blogiinsa tekemistä muistiinpanoista,uskallan siis olettaa että tuota asiasisältöä ei ole kovin paljon muutettu.

Joten tytsi,voithan sä mennä sanomaan maikalles että sä oot sitä mieltä että Jari Sinkkonen puhuu paskaa ja että kaikki ne sen kirjat on perseestä ja että sä tiedät tämänkin asian paremmin,kun sulla on kummipoika,OMG!!!n Kyseessä on kuitenkin ihminen jolla on VUOSIKYMMENIEN kokemus lasten parissa työskentelystä ja eiköhän ihminen tuossa työssä näe vaikka sun mitä. Joten jatka vaan vaikutteiden ihmemistä tuollaisilta hörhöiltä kuin NinaTT,mutta älä sano itseäs ammattilaiseksi sen jälkeen.

 

[QUOTE="vieras";24056841]TYTSI: Kasvatustieteiden opiskelijana kohtaat joskus varmaan lastenpsykiatri Jari Sinkkosen teorioita ja menetelmiä. Jos nimi ei sano mitään,niin Sinkkonen on yksi alansa arvostetuimpia ammatilaisia maassamme sekä todella suosittu luennoitsija.

Sinkkonen nimenomaan kehottaa luomaan lapselle rajat ja rutiinit,jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi!

"Rajojen asettaminen lapselle on vanhemman yritys suojella lasta pulaan joutumiselta. Ei-kiellot ja hyvät tavat ovat myös rajoja. Onko oikein asettaa rajoja? Lapselle asetetaan tietyt rajat ja säännöt jo leikki-iässä. Lapsen kasvaessa rajoja koetellaan, muutetaan ja päätetään uudelleen. Lapset ja nuoret jopa toivovat, että vanhemmat suojelevat ja asettavat rajoja. Se jarruttaa ylilyöntejä ja säästää kolhuilta. Lapsi tuntee olevansa tärkeä."

Tuo edellinen on suora lainaus Sinkkosen luennolla olleen henkilön blogiinsa tekemistä muistiinpanoista,uskallan siis olettaa että tuota asiasisältöä ei ole kovin paljon muutettu.

Joten tytsi,voithan sä mennä sanomaan maikalles että sä oot sitä mieltä että Jari Sinkkonen puhuu paskaa ja että kaikki ne sen kirjat on perseestä ja että sä tiedät tämänkin asian paremmin,kun sulla on kummipoika,OMG!!!n Kyseessä on kuitenkin ihminen jolla on VUOSIKYMMENIEN kokemus lasten parissa työskentelystä ja eiköhän ihminen tuossa työssä näe vaikka sun mitä. Joten jatka vaan vaikutteiden ihmemistä tuollaisilta hörhöiltä kuin NinaTT,mutta älä sano itseäs ammattilaiseksi sen jälkeen.[/QUOTE]

Sinkkoselta mä oon juurikin saanut esimerkkini täällä käyttämästä "lapsi voi valita laitetaanko keltaiset vai vihreät hanskat, mutta ei voi valita laitetaanko hanskat jos ulkona pakkasta!"-esimerkin. Samoin nukkuminen, syöminen ja juuri vaatetus on asioita joissa lapsi alkaa helposti yrittämään saada valtaa, mutta ne ovat asioita jotka aikuinen päättää koska lapsi ei itse osaa.

 

Sinkkoselta mä oon juurikin saanut esimerkkini täällä käyttämästä "lapsi voi valita laitetaanko keltaiset vai vihreät hanskat, mutta ei voi valita laitetaanko hanskat jos ulkona pakkasta!"-esimerkin. Samoin nukkuminen, syöminen ja juuri vaatetus on asioita joissa lapsi alkaa helposti yrittämään saada valtaa, mutta ne ovat asioita jotka aikuinen päättää koska lapsi ei itse osaa.

Kyllä myös konkreettisuus opettaa. Siinä vaiheessa kun lapsi huomaa, että täällä ulkonaha on tosiaan kylmä ja ne hanskat tarvii, lapsi saa ihan käytännön kokemusta. Minä olen antanut lapsen mennä mm. kangaskengillä vesisateeseen (aika nopeasti tuli takaisin ja vaihtoi kumpparit) tai laittaa sinappia makkarakeittoon. Minusta lapsi saa kokeilla ja huomata asioita ihan itse ja lähinnä tarkoitan sellaisia ei vaarallisia tilanteita kuten nuo edellä mainitsemani.

Meillä lapset menee nukkumaan ja aikuinen sitä ehdottaa, koskaan ei ole tarvinnut kyllä kinata nukkumaanmenosta. Ruokaa maistetaan, mutta pakko ei ole syödä. Pukeminen... Minä olen muutaman kerran esikoista kehoittanut käymään portailla mutkan kun on tullut vastaväitteitä talvihaalarin pukemisesta. Sen jälkeen on haalari mennyt rivakasti päälle.

En tiedä sitten onko minulla tavallista helpommat lapset? Esikoinen on äkkipikainen ja temperamenttinen, kuopus autistinen. Etenkin kuopukselle konkreettisuus on tärkeää, hän kun ei niin hyvin aina puhetta ymmärrä vielä. Kuinka helppo on lapselle ulkona kertoa, että täällä on kylmä, huomaatko? Laitetaan hanskat niin on lämmin ja voi leikkiä. Mutta ilman tuota ulkoilman kylmyyttä ei lapsi välttämättä ymmärrä ja sisällä käydään isot itkupotkuraivarit, äiti ja lapsi on hikisinä eikä kenelläkään ole kivaa.

 

Kyllä myös konkreettisuus opettaa. Siinä vaiheessa kun lapsi huomaa, että täällä ulkonaha on tosiaan kylmä ja ne hanskat tarvii, lapsi saa ihan käytännön kokemusta. Minä olen antanut lapsen mennä mm. kangaskengillä vesisateeseen (aika nopeasti tuli takaisin ja vaihtoi kumpparit) tai laittaa sinappia makkarakeittoon. Minusta lapsi saa kokeilla ja huomata asioita ihan itse ja lähinnä tarkoitan sellaisia ei vaarallisia tilanteita kuten nuo edellä mainitsemani.

Meillä lapset menee nukkumaan ja aikuinen sitä ehdottaa, koskaan ei ole tarvinnut kyllä kinata nukkumaanmenosta. Ruokaa maistetaan, mutta pakko ei ole syödä. Pukeminen... Minä olen muutaman kerran esikoista kehoittanut käymään portailla mutkan kun on tullut vastaväitteitä talvihaalarin pukemisesta. Sen jälkeen on haalari mennyt rivakasti päälle.

En tiedä sitten onko minulla tavallista helpommat lapset? Esikoinen on äkkipikainen ja temperamenttinen, kuopus autistinen. Etenkin kuopukselle konkreettisuus on tärkeää, hän kun ei niin hyvin aina puhetta ymmärrä vielä. Kuinka helppo on lapselle ulkona kertoa, että täällä on kylmä, huomaatko? Laitetaan hanskat niin on lämmin ja voi leikkiä. Mutta ilman tuota ulkoilman kylmyyttä ei lapsi välttämättä ymmärrä ja sisällä käydään isot itkupotkuraivarit, äiti ja lapsi on hikisinä eikä kenelläkään ole kivaa.

Itse taas tiedän useammankin lapsen joka polkee kädet sinisenä halla-aamuna pyörällä ilman hanskoja ja isä voivottelee "Voi kun oisit uskonut kun sulle sanoin että täällä on kylmä..."
Joskus on vaan aikuisen oltava se auktoriteetti, vaarallista on esim kastella itsensä syyssateessa ja saada keuhkokuume. Ei kai kukaan halua lastaan kipeäksi tieten tahtoen???

 

Itse taas tiedän useammankin lapsen joka polkee kädet sinisenä halla-aamuna pyörällä ilman hanskoja ja isä voivottelee "Voi kun oisit uskonut kun sulle sanoin että täällä on kylmä..."
Joskus on vaan aikuisen oltava se auktoriteetti, vaarallista on esim kastella itsensä syyssateessa ja saada keuhkokuume. Ei kai kukaan halua lastaan kipeäksi tieten tahtoen???

Polkeeko aina uudelleen ja uudelleen? Ei ilmesty hanskoja käteen missään vaiheessa?

Siinä tapauksessa tosiaan vanhemmassa "vika" jos ei saa lapselleen hanskoja käteen. Mutta sanoisin kuitenkin, että aika moni lapsi kokeilemalla itse huomaa mikä on järkevää. Aika pienikin jo.

Ja kyllä olen samaa mieltä ja että aikuisen on tarvittaessa oltava auktoriteetti. Mutta jos voin välttää itkupotkuraivarit sillä, että lapsi saa kokeilla turvallisesti haluamaansa vaihtoehtoa ja huomata itse, mikä on järkevää, teen niin

Meillä esikoisen (6 v. poika) on välillä hirveän vaikeaa myöntää, että hänen vaihtoehtonsa ei ollutkaan kovin järkevä, ottaa luonnon päälle ihan tosissaan ja saattaa huutaa, ettei täällä ole kylmä. Ajatellaan nyt vaikka esimerkkiä kangaskengät jalassa vesisateessa. Mutta ei mene kuin puoli minuuttia ja lapsi käy vaihtamassa kengät kumppareihin jonkun muun syyn varjolla.

Turvallisuus on tärkeää, myös lapsen luonne ja temperamentti vaikuttaa paljon. Lapsi voi olla jääräpää, mutta sitten pitäisi vanhemman olla vielä jääräpäisempi.

Minun kasvatustyylini on ehkä näiden kahden tyylin välistä (mistä ketjuissa on ollut puhetta). Käytän molempia tapoja sillä lailla kuin ne meille sopivat. Myös meillä lahjotaan, komennetaan, "uhkaillaan", mutta myös lapset saavat itse kokeilla ja löytää tavat toimia.

Nukkuminen on nyt ollut myös yksi aihe tässä ketjussa... Täytyy myöntää, etten tiedä vielä mitä tekisin siinä vaiheessa jos lapset alkaisivat harata nukkumaan menoa vastaan.

 

Polkeeko aina uudelleen ja uudelleen? Ei ilmesty hanskoja käteen missään vaiheessa?

Siinä tapauksessa tosiaan vanhemmassa "vika" jos ei saa lapselleen hanskoja käteen. Mutta sanoisin kuitenkin, että aika moni lapsi kokeilemalla itse huomaa mikä on järkevää. Aika pienikin jo.

Ja kyllä olen samaa mieltä ja että aikuisen on tarvittaessa oltava auktoriteetti. Mutta jos voin välttää itkupotkuraivarit sillä, että lapsi saa kokeilla turvallisesti haluamaansa vaihtoehtoa ja huomata itse, mikä on järkevää, teen niin

Meillä esikoisen (6 v. poika) on välillä hirveän vaikeaa myöntää, että hänen vaihtoehtonsa ei ollutkaan kovin järkevä, ottaa luonnon päälle ihan tosissaan ja saattaa huutaa, ettei täällä ole kylmä. Ajatellaan nyt vaikka esimerkkiä kangaskengät jalassa vesisateessa. Mutta ei mene kuin puoli minuuttia ja lapsi käy vaihtamassa kengät kumppareihin jonkun muun syyn varjolla.

Turvallisuus on tärkeää, myös lapsen luonne ja temperamentti vaikuttaa paljon. Lapsi voi olla jääräpää, mutta sitten pitäisi vanhemman olla vielä jääräpäisempi.

Minun kasvatustyylini on ehkä näiden kahden tyylin välistä (mistä ketjuissa on ollut puhetta). Käytän molempia tapoja sillä lailla kuin ne meille sopivat. Myös meillä lahjotaan, komennetaan, "uhkaillaan", mutta myös lapset saavat itse kokeilla ja löytää tavat toimia.

Nukkuminen on nyt ollut myös yksi aihe tässä ketjussa... Täytyy myöntää, etten tiedä vielä mitä tekisin siinä vaiheessa jos lapset alkaisivat harata nukkumaan menoa vastaan.

No näissä esimerkeissä lapsi on todellakin jääräpää ja hakee ja käyttää valtaansa. Vanhemmat ovat ihan nössöjä ja lapasia. Lapset sen vuoksi turvattomia.
Lapsen luonne merkitsee todellakin paljon. Se mikä toimii toisella, ei toimi toisella. Siitähän tässä keskustelussa on ollut kyse mutta esim tytsi heittää juttua kummipoikansa perusteella, ja yrittää Ninan kanssa lytätä äitien omakohtaiset kokemukset oman lapsen kanssa, on eniten herättänyt vastaväitteitä. Ja vastaväitteitä kun on tullut, haukkui Nina keskustelutaitoisena kaikki idiooteiksi ja tokaluokkalaisen tasoisiksi. Kypsää...

 

Miten ihmeessä tämä voidaan nyt koko ajan sekoittaa ns. vapaaseen kasvatukseen? Tai sanoisinko kasvattamattomuuteen. Kukaan ei ole sanonut, että lapsen pitäisi päättää _muiden_ asioista vaan, että hänen tulisi saada vaikuttaa _omiin_ asioihinsa. Ja totta kai vanhempi huolehtii lapsen turvallisuudesta. Rakkautta on kunnioittaa lapsen rajoja.

Ei vapaa kasvatus tarkoita samaa kuin kasvattamattomuus. Vaikka sitä termiä vapaa kasvatus käytetäänkin väärin, niin toivoisin että edes kasvatustieteen opiskelijat tietäisivät mitä siihen ideologian mukaan kuuluu.

 

Näytä mulle lapsi, joka valvoo/leikkii kaiket yöt. Lapsi oppii kyllä tunnistamaan oman väsymyksensä, jos häntä ei pakoteta esim. tiettyyn aikaan nukkumaan.

Meillä testattiin just tuossa eilen illalla tätä, että mihin aikaan lapsi menee nukkumaan oma-aloitteisesti... lapsi 3v heräsi aamulla klo 7 ja ei suostunut päiväunille. Illalla ajateltiin kerrankin antaa valvoa ja kyseltiin välillä että väsyttääkö, joko mennään nukkumaan niin eipä vielä klo 23 tätä meidän 3-vuotiasta olevinaan niin paljon väsyttänyt, että olis halunnut unille lähteä. Siinä vaiheessa minä päätin, että nytpä mennään. No, lapsi vaan sanoi ettei väsytä ja olisi halunnut valvoa vielä, mutta sänkyyn nukahti heti kun sinne peiteltiin... että kova tahto oli valvoa mutta selvästi kuitenkin väsytti. Tämä lapsi voisi siis valvoa kaiket yöt, eikä tod. ollut eilinen ainoa kerta kun olisi halunnut valvoa. Piti vähän pakottaa unille.

 

[QUOTE="sivustaseuraaja";24035001]tämä perhe on lähisukua, saisin kaikki vihat niskoilleni kaikilta, kun olen mennyt sotkeutumaan heidän asioihinsa.

Aika hemmetin kinkkinen tilanne...[/QUOTE]

Ai mieluummin suojelet itseäsi kuin puolustuskyvytöntä lasta? :O
Mielestäni valinta ei ole ollenkaan vaikea!!!

 

Ei vapaa kasvatus tarkoita samaa kuin kasvattamattomuus. Vaikka sitä termiä vapaa kasvatus käytetäänkin väärin, niin toivoisin että edes kasvatustieteen opiskelijat tietäisivät mitä siihen ideologian mukaan kuuluu.

Mä olen törmännyt siihen varmaan yhtä usein väärin kuin oikein selitettynä. Varmaan sen takia moni käyttää ennemmin noita termejä kiintymysvanhemmuus, vaistovanhemmuus ym. ettei tulisi sekaannuksia.

 

Voisko nyt joku kertoa miten lapsi pakotetaan nukkumaan?

 

[QUOTE="hei";24059833]Meillä testattiin just tuossa eilen illalla tätä, että mihin aikaan lapsi menee nukkumaan oma-aloitteisesti... lapsi 3v heräsi aamulla klo 7 ja ei suostunut päiväunille. Illalla ajateltiin kerrankin antaa valvoa ja kyseltiin välillä että väsyttääkö, joko mennään nukkumaan niin eipä vielä klo 23 tätä meidän 3-vuotiasta olevinaan niin paljon väsyttänyt, että olis halunnut unille lähteä. Siinä vaiheessa minä päätin, että nytpä mennään. No, lapsi vaan sanoi ettei väsytä ja olisi halunnut valvoa vielä, mutta sänkyyn nukahti heti kun sinne peiteltiin... että kova tahto oli valvoa mutta selvästi kuitenkin väsytti. Tämä lapsi voisi siis valvoa kaiket yöt, eikä tod. ollut eilinen ainoa kerta kun olisi halunnut valvoa. Piti vähän pakottaa unille.[/QUOTE]

Teillä ei kuitenkaan ole ilmeisesti ollut yleisenä käytäntönä, että lapsi menee nukkumaan silloin, kun häntä väsyttää ja vieläpä mielellään? Jos on alusta asti toimittu noin, on lapsi ehkä oppinut paremmin tunnistamaan väsymyksensä eikä nukkumaanmenosta ole tullut ikävää, pakkoa tai valtataistelua eikä valvomisesta kivaa ja tavoiteltavaa.

 

[QUOTE="joku";24060188]Voisko nyt joku kertoa miten lapsi pakotetaan nukkumaan?[/QUOTE]

Komentamalla hänet vastusteluista huolimatta tiettyyn aikaan petiin ja jos lapsi ei suostu jäämään sinne, kantamalla hänet jatkuvasti sinne uudestaan tms. Nukahtamaan taas ei voi pakottaa.

 

Ei vapaa kasvatus tarkoita samaa kuin kasvattamattomuus. Vaikka sitä termiä vapaa kasvatus käytetäänkin väärin, niin toivoisin että edes kasvatustieteen opiskelijat tietäisivät mitä siihen ideologian mukaan kuuluu.

Osaisitko Metsänpeitto vinkata jonkin nettilähteen mistä löytyisi oikeaa tietoa vapaasta kasvatuksesta? Meillä ei ole ollut siitä koulussa lainkaan puhetta (sosionomi amk), mutta kiinnostus heräsi. Googlekaan ei osannut heti heittää mitään järkevän kuuloista.

 

Teillä ei kuitenkaan ole ilmeisesti ollut yleisenä käytäntönä, että lapsi menee nukkumaan silloin, kun häntä väsyttää ja vieläpä mielellään? Jos on alusta asti toimittu noin, on lapsi ehkä oppinut paremmin tunnistamaan väsymyksensä eikä nukkumaanmenosta ole tullut ikävää, pakkoa tai valtataistelua eikä valvomisesta kivaa ja tavoiteltavaa.

Mä olen kyllä jo useamman kerran todennut että lapsia on erillaisia, mulla on kaksi ja molemmat ovat kasvaneet syntymästään asti samassa perheessä samojen vanhempien ja kasvatuksen kanssa.
Kappas lapsi A - maistaa kaikkea ruokaa mitä tarjotaa, mutta nukkumaan menoon tarvitsee kehoituksen (eli tän ketjun mukaan pakotan nukkumaan)
lapsi B - ei suostu maistamaan mitään mistä ei tarkaan tiedä mitä sisältää, mutta nukkumaan on mennyt lähes aina ihan oma-aloitteisesti ( vauvana kyllä nukahti milloin mihinkin aikaan miten sattuu)

Muuten miten sun 2v kummipoika on päivähoidossa? on ilmeisti ollut jo pidempäänkin kun osaat sanoa että homma toimii. Eikös näihin metodeihin kuulu myös lapsen kotihoito mahdollisimman pitkään vähintään sinne 3-4 vuoteen?

 

Kyllä myös konkreettisuus opettaa. Siinä vaiheessa kun lapsi huomaa, että täällä ulkonaha on tosiaan kylmä ja ne hanskat tarvii, lapsi saa ihan käytännön kokemusta. Minä olen antanut lapsen mennä mm. kangaskengillä vesisateeseen (aika nopeasti tuli takaisin ja vaihtoi kumpparit) tai laittaa sinappia makkarakeittoon. Minusta lapsi saa kokeilla ja huomata asioita ihan itse ja lähinnä tarkoitan sellaisia ei vaarallisia tilanteita kuten nuo edellä mainitsemani.

Meillä lapset menee nukkumaan ja aikuinen sitä ehdottaa, koskaan ei ole tarvinnut kyllä kinata nukkumaanmenosta. Ruokaa maistetaan, mutta pakko ei ole syödä. Pukeminen... Minä olen muutaman kerran esikoista kehoittanut käymään portailla mutkan kun on tullut vastaväitteitä talvihaalarin pukemisesta. Sen jälkeen on haalari mennyt rivakasti päälle.

En tiedä sitten onko minulla tavallista helpommat lapset? Esikoinen on äkkipikainen ja temperamenttinen, kuopus autistinen. Etenkin kuopukselle konkreettisuus on tärkeää, hän kun ei niin hyvin aina puhetta ymmärrä vielä. Kuinka helppo on lapselle ulkona kertoa, että täällä on kylmä, huomaatko? Laitetaan hanskat niin on lämmin ja voi leikkiä. Mutta ilman tuota ulkoilman kylmyyttä ei lapsi välttämättä ymmärrä ja sisällä käydään isot itkupotkuraivarit, äiti ja lapsi on hikisinä eikä kenelläkään ole kivaa.

Kuulostaa aikas tutulta. meillä on myös kaksi autistista lasta, 6v jolla on myös kehitysvamma ja 5v pikkusiskonsa. 6v on kehitysvamman syvyyden takia hyvin pitkälti autettavissa oleva eikä ole edes vielä älynnyt alkaa protestoida vaatteita vastaan, mutta 5v:llä on varsin vahvat "ei":t jos hän ei jotain halua.

Siksi näen kanssa mielekkäämpänä tuon kantapään kautta opettamisen kuin sen että väkisin hikisenä pukisin lapselle niitä hanskoja käsiin mitkä tämä samantien repii pois ja aloitan taas alusta muiden lasten odottaessa siinä vaatteet päällä. Eli tosissaan saa lähteä ilman hanskoja takkia ulos, yleensä ei keretä omaa pihaa pidemmälle kun hän jo itse pyytää sitä lisävaatetusta. Ja jos ei pyydä niin sitten palelee, ei ehkä päiväkodissa pääse mukaan ulkoilulle jne.

 

Kyllä meidän päivät olis suoraan helvetistä jos lapset itse päättäis monen aikaan menevät nukkumaan. Meillä pienempi 1,5v viedään sänkyyn ja kannetaan sinne illan aikana takaisin noin 30 kertaa,vaikka olisi kuinka väsynyt. Ei vaan malttaisi koskaan käydä nukkumaan! Ei huudateta yksin,vaan jos alkaa itkemään niin mennään lohduttamaan ja peittelemään uudelleen.

Vanhempi lapsi (6v) oli herännyt eilen klo 7.00 ja ilmoitti vielä klo 00.00 että ei väsytä ja ei halua nukkumaan. Sanoin että nyt on mentävä ja kun meni,niin nukahti samantien. Varsinkin vanhempi valvoisi varmasti joka ilta kahteentoista jos saisi ja olisi tosi hienoa kiskoa se sitten syksyllä kouluun klo 07.00

 

[QUOTE="vieras";24060266]Mä olen kyllä jo useamman kerran todennut että lapsia on erillaisia, mulla on kaksi ja molemmat ovat kasvaneet syntymästään asti samassa perheessä samojen vanhempien ja kasvatuksen kanssa.
Kappas lapsi A - maistaa kaikkea ruokaa mitä tarjotaa, mutta nukkumaan menoon tarvitsee kehoituksen (eli tän ketjun mukaan pakotan nukkumaan)
lapsi B - ei suostu maistamaan mitään mistä ei tarkaan tiedä mitä sisältää, mutta nukkumaan on mennyt lähes aina ihan oma-aloitteisesti ( vauvana kyllä nukahti milloin mihinkin aikaan miten sattuu)

Muuten miten sun 2v kummipoika on päivähoidossa? on ilmeisti ollut jo pidempäänkin kun osaat sanoa että homma toimii. Eikös näihin metodeihin kuulu myös lapsen kotihoito mahdollisimman pitkään vähintään sinne 3-4 vuoteen?[/QUOTE]

Ei edelleenkään ole pakottamista, jos kehoittaa lasta nukkumaan ja lapsi menee vastustelematta. Kyllä lapselle voi ehdottaa nukkumaanmenoa ja auttaa häntä iltatoimissa ym, jos huomaa lapsen olevan väsynyt.

Minäkö olen vastuussa kummilapseni hoitojärjestelyistä? :O Kyllä, minun mielestäni kotihoito on 2-vuotiaalle lapselle normaalioloissa parempi kuin päiväkotihoito, mutta kyse ei olekaan minun lapsestani. Olen tosin tehnyt osuuteni, kun hoidin kummilastani 2,5kk ajan hänen ollessaan alle vuoden ikäinen, jolloin sai olla pidempään kotihoidossa.

 

Toi on vapaudenriistoa ja ehdottomasti lastensuojelullinen asia.

 

Miksi pitäiskään pursua savu korvista??? Täähän on vain nettikeskustelua. Ei mua hetkauta juurikaan sun ja Ninden kirjoitukset, käsittääkseni teillä on yhteensä VAIN yksi lapsi kasvatettavana, luojan kiitos ei enempää...

No kovasti näyttää erilaiset mielipiteet häiritsevän.

 

[QUOTE="vieras";24052953]Mun mielestä tää ei oo keskustelua nähnytkään. Kaksi haastelee omiaan ja toinen niistä käyttää käsittämätöntä kieltä muista ihmisistä jota toinen peesaailee. Sit kun joku heittää muuta kommentia tuossa välissä niin on tyhmä kun ei oo ymmärtäny lukemaansa.

Ei oikeen oo mun käsityksen mukaista vuorovaikutteista keskustelua, mut mä oonkin tokaluokkalaisen tasolla.[/QUOTE]

Mä en hyväksykään nimittelyä, henkilökohtaisuuksiin menemistä ym. Kumminkaan puolin.

 

oho... aikamoista. hieman kyllä nyt on sellainen olo, että tässä ketjussa ei ole kyse enää edes lastenkasvatuksesta ja erilaisista tavoista vaan ihan vaan siitä kuka on nokkelin tms.

moni tulkitsee tahallaan tai tahattomasti viestejä väärin, näkee kirjoitettuna asioita joita ei edes rivien välissä lue, olettaa ja syyttelee/syyllistyy asioista, joita kukaan ei ole edes sanonut.

oma näkemys on myös että käytetään liian provosoivia sanavalintoja (esim pakottaa), hyvin harva kuitenkaan loppujen lopuksi lastansa pakottaa, oisko komentaa tai käskee verbinä ehkä lähempänä oikeaa?

mun juhannusaforismit, juuri keksin

"ehdottomuus sulkee ovet, ei avaa niitä."

"jollei joku tahdo nähdä, ei sen silmiä saa kukaan auki."

Kyllä se aika lähelle pakottamista menee, jos lapsi esim. kannetaan kerta toisensa jälkeen uudelleen sänkyyn tai, jos seurauksena on jokin rangaistus, mikäli lapsi ei mene nukkumaan.

 

Kyllä se aika lähelle pakottamista menee, jos lapsi esim. kannetaan kerta toisensa jälkeen uudelleen sänkyyn tai, jos seurauksena on jokin rangaistus, mikäli lapsi ei mene nukkumaan.

Miten sä kuvittelet että se pieni ihminen ymmärtää että sinne sänkyyn kuuluu jäädä nukkumaan,jos kukaan ei sitä hänelle kerro? Mihin ikään asti on sun mielestä ok nukahdella sohvalle tai olkkarin lattialle tai riekkua ylhäällä aikaan X asti,kun aamulla on aikainen herätys?

Ei sinne sänkyyn tarvitse lasta heittää tai paiskata huudon kera,mutta sanoisinko että aikuisen sitkeys on tässä se avainsana. Voihan se lapsi olla vaikka kuinka väsynyt,mutta ei silti haluaisi jäädä sänkyyn. Meillä ainakin lapselta jäi tosi nopeasti pois se sängystä hyppiminen,kun muutaman illan jaksoi viedä takaisin. Eikä lapsi siellä sängyssä enää huudellut tai pyörinyt,nukahtaa edelleenkin nopeasti. Varmaan monelle on tuttuja nämä pissittää-janottaa-peittoo-pissittää-janottaa-peittoo-rumbat joita lapsi kokeilee ilman todellista tarvetta.

 

No kovasti näyttää erilaiset mielipiteet häiritsevän.

No eiköhän se ole kaverisi Nina joka täällä on hermonsa menettänyt ja haukkunut eri mieltä olevat.

 

Ei edelleenkään ole pakottamista, jos kehoittaa lasta nukkumaan ja lapsi menee vastustelematta. Kyllä lapselle voi ehdottaa nukkumaanmenoa ja auttaa häntä iltatoimissa ym, jos huomaa lapsen olevan väsynyt.

Minäkö olen vastuussa kummilapseni hoitojärjestelyistä? :O Kyllä, minun mielestäni kotihoito on 2-vuotiaalle lapselle normaalioloissa parempi kuin päiväkotihoito, mutta kyse ei olekaan minun lapsestani. Olen tosin tehnyt osuuteni, kun hoidin kummilastani 2,5kk ajan hänen ollessaan alle vuoden ikäinen, jolloin sai olla pidempään kotihoidossa.

Että antaa lasten juoksennella vaan illat yliväsyneenä pitkin kotia... Tiesitkö että siskoni joka Jorvin lastenpäivystyksessä hyvin usein päivystämässä sanoi että suurin osa lasten tapaturmista tapahtuu iltaisin, siihen aikaan kun lapset ovat yliväsyneitä ja ylikierroksilla. Ja ne voitaisiin ihan täysin estää sillä että lapsi kannettaisiin sänkyyn ja opetettaisiin rauhoittumaan.
Minulta kysyttiin kerran ihan tosissaan (samaan ikäisen lapsen vanhempi kuin mun kuopus) että miten mä saan lapseni nukahtamaan. Heidän 2v kun juoksentelee vielä klo 24 pitkin kotia ja aamulla töihin ja hoitoon lähtö takkuaa kun väsyttää.
Luulin ensin vitsiksi. Että ei kai nyt kukaan voi olla vaahtosammuttimen korkuisen ihmisenalun kanssa noin pulassa. Mutta onhan noita muitakin samassa sarjassa painivia. Sanoin vain että meillä iltapuuhiin varataan tarpeeksi aikaa, rauhoitetaan koko ilta. Ennen nukahtamista sängyssä luetaan satu, silitellään, toivotetaan hyvät yöt ja sanotaan että rakastan sua. Vielä ennen nukahtamista on loistava tilaisuus kysellä jäikö päivässä joku vaivaamaan mieltä ja mikä päivässä oli kivointa. Ja koskaan meillä ei ole hässäkkää nukahtamisessa, kun aikuinen on tunnistanut nukkumaanmenon tarpeellisuuden niin uni on tullut hyvin nopeasti sänkyynmenon jälkeen. Edes takaisin ei tarvitse kantaa sänkyyn. Mutta näissä asioissa ei aleta lapsilta kyselemään, koska joskus jos kysyy "Väsyttääkö sua?", on vastaus aina tiukka ei vaikka silmät lupsuu kiinni ja haukotuttaa...